Presidenttifoorumi

14.11.2008
Pro Karelia ry

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeli-ryhmiin.
Klikkaamalla artikkeli-ryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.

[16] Historialliset
[18] Tilaisuudet
[21] Poliittiset

HALOSEN FORUM VAIETUSTA HISTORIASTA

- Forum käsittelee 1918, 1941-44 asioita
- Tarkempi tarkastelu sammuttaa innostuksen
- Ratkaiseeko taas puoluepolitiikka totuuden?
- Pestäänkö punaterrori oikeutetuksi?
- Mihin unohdettu sotien suurimmat rikokset?
- Entä 1990-luvun suurrikokset tai KGB-yhteydet?
- Miksi Karjalan palautusta olisi syytä käsitellä?
- Palautus on win-win –katalyytti
- Palautuskeskustelua pitää rohkaista!

Forum käsittelee 1918, 1941-44 asioita

Helsingin Sanomat kertoi 13.01.2008, että presidentti Tarja Halonen järjestää Linnassa keskustelun vaietusta historiasta keskiviikkona 19.11.08.

Presidentin kanslia on antanut vuosille 1918 ja 1941-44 nimen vaietut vuodet. On arvioitu, että keskustelussa kosketeltaneen sisällissodan terroria, omien ampumista jatkodassa ja yhteistyötä saksalaisten kanssa.

HS nimeä tunnettuja henkilöitä presidenttiforumin alustajiksi: emeritusprofessori Heikki Ylikangas, tutkija Oula Silvennoinen, dosentti Ulla-Maija Peltonen, dosentti Sari Näre ja professori Henrik Meinander. Muitakin historian tutkijoita ja yhteiskunnallisia vaikuttajia on kutsuttu tilaisuuteen.

Tarkempi tarkastelu sammuttaa innostuksen

Ensimmäinen reaktio tämän tyyppiseen tietoon on sangen positiivinen. Presidenttitasolla ryhdytään käsittelemään avoimessa forumissa vaiettujen vuosien ongelmia ja traumoja. Reaktio alkaa hiipua ja menee helposti pakkasen puolelle, kun asiaa katsotaan tarkemmin. Mistä keskustellaan, ketkä ovat keskustelijoita ja mihin tämän forum ilmeisesti pyrkii.

Pyrkiessään toiselle kaudelle presidentiksi Halonen esiintyi korostetusti sinisissä, isänmaan väreissä ja vakuutti olevansa koko kansan presidentti. Se kokonaisuus ilmeisesti lujittui, kun hän heti valinnan jälkeen vaihtoi useiden metrien mittaiseen punaiseen kaulaliinaan. Olihan hän nyt esiintynyt sekä sinisen oikeiston että punaisen vasemmiston edustajana.

Mikä on tämän forumin väri? Onko se kirkkaan punainen vai tasapainoisesti koko Suomea edustava?

Ratkaiseeko puoluepolitiikka taas totuuden?

Esille tuodut forumin aiheet vaikuttavat kovasti yksipuolisilta. Onko se presidentin arvon mukaista, että vanha puoluepoliittinen kanta ratkaisee erittäin tärkeitä Suomen vaiheita käsittelevän forumin koko sisällön? Eikö meillä todellakaan ole muita aiheita, vai onko punainen aate läpitunkenut kultturellisen ja historiallisen sisällön?

Moni kansalainen on luullut, että kymmeniä vuosia kestänyt kanonisoitu, yhden totuuden aika on jo ohitettu. Se totuus ei ole ollut tasapuolinen, vaan hyvin yksipuolinen. Se totuus voidaan kiteyttää kahteen sanaan: sotasyyllinen Suomi.

Jos Suomessa vallitsisi faktoihin perustuva asioitten esittäminen, olisimme viimeistään Neuvostoliiton sortuessa oikaisseet Pariisin rauhansopimuksen suurimman virheen eli Suomen sotasyyllisyyden. Se ei vieläkään ole myöhäistä ja hyvin ilahduttavaa kehitystä on juuri tapahtunut asian tiimoilta.

Pestäänkö punaterrori oikeutetuksi?

Halosen presidenttiforumeihin perehtyneet henkilöt eivät kaikki ole lainkaan yksimielisiä siitä, että forum olisi avoin ja tasapuolinen. Päinvastoin. On arvioitu, että forumin ensisijaisena tehtävänä olisi punaterrorin laillistaminen ja tekeminen oikeutetuksi. Kyseessähän oli punaisten kapina laillisesti valittua hallitusta vastaan.

Eikö vuoden 1918 osaltakin voida lopultakin todeta, että valkoisten voitto pelasti Suomen miehitykseltä ja Neuvosto-Venäjän diktatuurilta? Onko vaikea antaa arvoa niille kansalaisille, jotka pelastivat Suomen? Miksi pitää väkisin nostaa kunniaan laillista esivaltaa vastaan nousseet henkilöt?

Toivotaan kuitenkin, että forum ei sorru vain myötäilemään punaisen puolen tekoja ja tuomitsemaan valkoisten toimia. On täysin selvää, että sodan, myös veljessodan ja samalla vapaussodan, aikana puolin ja toisin tehdään ihmisoikeusrikoksia. Ne ovat tuomittavia, oli sitten tekijänä punainen tai valkoinen. Mutta aina on nähtävä kokonaisuus ja tuotava selvästi esille se, kumpi puoli on lainrikkojapuoli.

Mihin unohdettu sotien suurimmat rikokset?

Kun arvioituja keskustelunaiheita katsellaan vuosien 1941-44 osalta, niissä loistavat poissaolollaan sotien suurimmat oikeusloukkaukset ja rikokset – itse sodan aloittamisen ja jatkamisen jälkeen. Otetaanko forumin keskusteluun mukaan sotasyyllisinä tuomittujen Suomen pelastaneiden johtajien tuomioiden purkaminen? Vaaditaanko forumissa Pariisin rauhansopimuksen oikaisemista vastaamaan totuutta?

Entä missä on Karjalan ja muiden pakkkoluovutettujen alueitten palautuskysymys? Suomi menetti epäoikeudenmukaisesti 45 000 km2 omaa maa-aluettaan ja noin puoli miljoonaa suomalaista sai lähteä evakkotielle. Sodan taloudellinen rasite kokonaisuudessaan olisi nyky-yhteiskunnan rasitteeksi laskettuna noin 500 mrd. euroa. Mihin tämä epäoikeudenmukaisuus on unohdettu?

Onko tärkeämpää keskittyä joihinkin pienempiin epäiltyihin rikoksiin ja jättää suurimmat kokonaisuudessaan käsittelemättä? Onko Suomen presidentin arvovaltaisen forumin päätehtävä peittää suuret rikokset ja yrittää vääntää pienempiä rikoksia fataaleiksi, Suomen kunnian tuhoaviksi tapahtumiksi, jotka oikeuttivat Neuvostoliiton hyökkäämään Suomeen?

Entä 1990-luvun suurrikokset tai KGB-yhteydet?

Keskusteluaiheissa ei myöskään ole suuria 1990-luvun alun rikoksia tuotu lainkaan esille. Ei ole mitään puhetta pankkikriisin todellisista rikoksentekijöistä. Ei puhuta siitä, miten 400 000 kansalaista pakotettiin B-luokan ihmisiksi, vailla kaikkia ihmisoikeuksiaan ja mahdollisuuksiaan yrittää.

Ei puhuta siitä mitään, että Halonen salasi presidentti Mauno Koiviston pyynnöstä ns. Koiviston konklaavin eli Oikeuspoliittisen seminaarin aineiston. Vai onko tarkoitus nyt avata tämän seminaarin sisältö?

Kuulostaa siltä, ettei seminaarissa käsitellä Suomen poliittisten päättäjien maanpetoksellisia suhteita KGB:hen ja Stasiin. Sotien ajalta ja niiden jälkeen on lukuisia suuria asioita, joiden käsittely on tarpeen.

Miksi Karjalan palautusta olisi syytä käsitellä?

Miksi esim. Karjalan palautuskysymystä pitäisi nyt käsitellä? Elämme jälleen sellaisen momentumin lähestymistä, jolloin tämäkin asia voi ajankohtaistua. Venäjä on kovaa vauhtia syöksymässä syvälle taloudelliseen ahdinkoon. Suomi kokee taloudellisen taantuman. Mistä löytyy edes osittainen apu näihin ongelmiin?

Karjalan palautus on aitoa luottamusta herättävä toimi. Se nostaa luottamusta Venäjään täydellisesti toisella tavalla kuin Punaisen torin massiiviset näytökset tai Venäjän johdon uhoamiset maailmalla.

Venäjän viimeaikaiset toimet ovat olleet kuin suohon vajoavan huutoja. Ei kuitenkaan huudeta apua, vaan syytetään toisia ja uhkaillaan, koska kuvitellaan voimapolitiikan aina johtavan myönteiseen tulokseen.

Palautus on win-win –katalyytti

Kun Petsamo, Salla, Kuusamo, Suomen Karjala ja Suomenlahden ulappasaaret palautuvat, alkaa luottamukseen perustuva positiivinen kierre. Itse palautustapahtuma toimii vahvana katalyyttinä, joka laukaisee positiivisen kasvu. Karjalan jälleenrakentamisen investoinnit tuovat täystyöllisyyden. Ne nostavat Suomen kansantalouden uudelleen kasvu-uralle.

Palautusinvestoinnit säteilevät välittömästi myös Venäjän puolelle lisäten työllisyyttä ja kasvua. Pietari saa lähellä olevan alueen, joka jälleen palvelee sitä monipuolisesti, kuten ennen sotia. Teollinen ja teknologinen yhteistyö lisääntyy.

Avainsana on luottamus ja sen palautuminen. Toinen avainkäsite on win-win. Palautus on keskeisesti win-win –katalyytti, joka sysää yhteistyön, kasvun ja hyvinvoinnin liikkeelle Suomessa ja Venäjällä.

Palautuskeskustelua pitää rohkaista!

Eivätkö nämä olisi juuri sellaisia asioita, joiden synnyttämisestä kannattaisi presidentin forumissa puhua? Ei sen vuoksi pidä pelätä palautuskeskustelua, vaan rohkaista sitä. Ei pidä pelätä keskustelua sotasyyllisyyden purkamisesta, koska totuus joka tapauksessa lopulta voittaa.

Lisätiedot: Veikko Saksi