lapsiraukka syntyi kahden muusikon lapseksi. miten taataan hänen oikeutensa epämusikaalisuuteen 18-vuotiaaksi asti, jolloin hän saisi päättää , ryhtyykö käymään pianotunneille ?
te, jotka teette täällä vanhempien uskovaisuudesta rikollista lapsen kannalta, ajatelkaa , ennenkuin vaahtoatte !
te, jotka teette täällä vanhempien uskovaisuudesta rikollista lapsen kannalta, ajatelkaa , ennenkuin vaahtoatte !
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ajattelisit kuule idiootti itse vaan ennen kuin teet täysin umpipaskoja analogioita.
asiasta, eli vanhempien oikeudesta ohjata lapsensa siihen, mitä he pitävät hyvänä ja arvokkaana.
... maksamaan musiikkiveroa? Onko tapauksia joissa koko suku on katkaissut välit lapseen kun tämä onkin halunnut pelata futista eikä soittaa selloa? Pelotellaanko lapsia karmeasta kohtalosta kuoleman jälkeen jos eivät soita?
Minulla ei ole mitään sitä vastaan että vanhemmat ohjaavat lapsensa asioiden pariin joita pitävät arvokkaina (niin kauan kuin eivät riko lakia), mutta pakottaminen ja merkittävien aatteellisten päätösten tekeminen lapsen puolesta onkin eri asia. En myöskään arvosta sitä että vanhemmat yrittävät elää omaa elämäänsä lapsensa kautta pakottaen tämän harjoittelemaan siksi huippuviulistiksi tai taitoluistelijaksi joita heistä ei koskaan tullut, vaikka lapsi haluaisi jotain aivan muuta.
Todella huono tuuri on jos syntyy uskonnolliseen muusikkosukuun. Varsin pienen tappelun jälkeen sovimme, että lasten vieminen kirkkoon loppuu kun lapsi selvästi sanoaa ettei sinne halua. Soitto-opetus loppui vasta kun 6-vuotias toi selvästi esille, ettei halua soittotunnille. Suurempana hän lauluoi omasta halustaan pari vuotta kirkon lapsikuorossa (tällöin opin arvostamaan kuoroa vetänyttä kanttoria, joka ei erottanut työaikaa ja vuosilomaa).
"Keskusteluissa" käytimme samoja argumenttejä ja lopputulokseksi tuli molemmilla kerroilla lapsen selvästi ilmaisema tahto. Tämänkin jälkeen kannustimme lasta musiikin pariin.
niin kovasti kieltämässä muitten lapsilta oikeutta päättää kirkkoon kuulumisestaan, mutta ikiomalle pikku-pekallesi soit vapauden päättää musiikkiopinnoistaan. Esimerkillistä toimintaa!
Olen varmaan esittänyt asiani epäselvästi.
Minusta vanhemmilla on oikeus lasten kastamiseen. Uskovaiselle ihmiselle oman lapsen kastaminen on todella tärkeä asia.
Toisen puolesta ei pitäisi tehdä sitovia sopimuksia, joten jos lapsi ei vahvista haluavansa kuulua kirkkoon, jäsenyyden pitäisi raueta siinä iässä, jolloin lapsilla on oikeasti omat ja kestävät mielipiteet. Tällainen ikä voisi olla 12 ta 15 vuotta.
Uskonto pitäisi saada pois julkisilla varoilla ylläpidettävistä kouluista. Yksityisiä, muös uskonnollisia kouluja tulisi tukea yhtä suurella summalla oppilasta kohden kuin kuntien ja valtion kouluja.
Kirkkoa tulisi kohdella samalla tavalla kuin muitakin uskonnollisia yhteisöjä eli verotusoikeus jokaiselle ja kaikilta pois periytyvä jäsenyys.
jne Yritän johdonmukaisesti kannattaa mahdollisimman suurta vapautta ja tasapuolista kohtelua. Todellisessa elämässä asioista on sovittava ja joudumme hyväksymään meille vastenmielisiä asioita.
En ole oikea ihminen kertomaan mitä muiden pitäisi valita, sillä kodit ja niiden arvomaailma ovat hyvin erilaisia.
Kotimme on varsinainen ristiriitojen pesä, sillä me vanhemmat olemme lähes kaikista asioista erimieltä. Käytännössä meillä riidellään vain siivoamisesta, sillä yleisenä periaatteena on toisen tahdon ja erilaisuuden kunnioittaminen. Jos kaikki on kotona, syömme usein ulkona, sillä vegaanin, paastoavan ortodoksin, eettisin perustein ruokansa valitsevan ja roskaruuanystävän toiveita on vaikea sovittaa :-)
Musiikkikasvatus kuuluu jokaisen peruskoulun opetussuunnitelmaan, joten et voi mitenkään estää lastasi opiskelemasta musiikkia.