Vihdoinkin tajusin miksi te ateistit ette usko Jumalan olemassaoloon! Kun asia välähti mielessäni yhtä hengellistä kirjaa lukiessani avasin heti tietokoneen kertoakseni asian teille vaikka en tiedä onko siitä mitään hyötyä, en aio kirjoittaa pitkästi.
Syy siihen miksi te ateistit ette usko Jumalan olemassaoloon on siinä että te ette ole syystä tai toisesta kokeneet Jumalan rakkautta teitä itseänne kohtaan. Toisin sanoen "Taivaan Isän sylissä olemisen" kokemus puuttuu. Siinä kaikki tällä erää.
Hyvää illanjatkoa, jatkan kirjan lukua!
Syy siihen miksi te ateistit ette usko Jumalan olemassaoloon on siinä että te ette ole syystä tai toisesta kokeneet Jumalan rakkautta teitä itseänne kohtaan. Toisin sanoen "Taivaan Isän sylissä olemisen" kokemus puuttuu. Siinä kaikki tällä erää.
Hyvää illanjatkoa, jatkan kirjan lukua!
Vastaukset 24
Vanhimmat
Laita nimi tänne!
Tämän niminen kirja kuin: "Armo kadoksissa?"
Tekijät: Sinikka ja Mikko Aalto
Onhan ateisti tuon voinutkin kokea, mutta ei pidä kokemuksen lähteenä Jumalaa.
Mein kampfia!
Se takulla on.
Olet kokenut Jumalan Rakkauden, mutta kokemuksen lähteenä ei ole Jumala?
Miten tuo pitäisi ymmärtää?
Siten, että on kokenut tunteen, mutta se tunne ei ole sieltä lähtöisin, josta sen luulee olevan.
mitä useimmat ateistit kirjoittaa, päättelet vain jotain itseksesi.
Koska jumalaa ei ole näkynyt eikä kuulunut, en ole tavannut eikä kukaan tuntemani täysipäinen ole, ei ole mitään mikä todistaisi jumalan olemassaolon.
Ei jumalan rakkautta tai syliä ole olemassa kun ei ole jumalaa. Kouraise maata käsiisi, se on olemassa, tunnet sen kädessäsi, voit tehdä siitä kakkuja, tai heittää sillä ateistia, ELI kura on olemassa.
Aika huolestuttavaa uskoa johonkin "syliin". Ymmärrän sinun kuuluvan ryhmään joka käsittää joulupukin olevan taruolento mutta se viimeinen kehitysaskel sinulta puuttuu, eli käsittää se ettei taruolentoa nimeltä jumala ole olemassa.
Koeta herätä ympäröivään maailmaan. Mikäli olet varma jumalan olemassaolosta tuo se meille kylään, niin uskon sitten minäkin. Odottelen...
Juuri näinhän se tuppaa meillä menemään. Eli periaatteessa juuri niinkuin aloittajakin sanoi. Ei mitään konkreettista. Todisteesta tunteeseen.
Yhtä hyvin voisin tietysti tällä kokemuksellani väittää että pienet vihreät miehet ovat olemassa koska olen niitä joskus nähnyt ollessani hieman tukevammin kemiallisen lääkitsevän aineen vaikutuksen alaisena. Ja niitä on muuten nähnyt moni muukin. Mitä olen keskustellut uskovien kanssa, niin ne tarinat tahtoo olla vähän samaa tavaraa. Ollaan vedetty pari viikkoa viinaa jonka jälkeen päälle iskee pirunmoinen delirium ja sitten nähdään kaikenlaista joka harhoissaan uskotaan todelliseksi. Toinen selitys löytyy usein unihalvauksesta.
Tarkoitukseni ei ole loukata, ja pyrin kunnioittamaan jokaisen omaa näkemystä näissä jutuissa. En kuitenkaan koe itse mahdolliseksi uskoa yhtään mihinkään ennenkuin sen näen selväpäisenä ja suhteellisen virkeänä. Tunne ei riitä, koska tunne on pohjimmiltaan kuitenkin vain kemiallinen reaktio.
trilogia Kotona maailmankaikkeudessa seuraavaksi. Ehkä silmäsi avautuvat ja vaikku lähtee korvistasi.
Jonkun Suomalaisen Hihhulin kirjoja?
Esko Valtaoja on tämän maan johtavia tähtitieteilijöitä. Kaikki, mitä hänen kirjoissaan kirjoitetaan, perustuu tieteellisesti todennettuun aineistoon.
"Kaikki, mitä hänen kirjoissaan kirjoitetaan, perustuu tieteellisesti todennettuun aineistoon."
Höpöhöpö, KAIKKI perustuu olettamukseen, joka sekin muuttuu ajansaatossa.
Eilen oletettiin niin, tänään näin ja huomenna noin.
Tiede muuttaa totuuttaan kuin kameleontti väriään, aina tilanteen vaatimalla tavalla.
TOTTAKAI! Onhan kyseessä tiede, eikä uskonto.
tieteen loistavin puoli. Tänään olemme tätä mieltä, mutta sitten tulee tiedehenkilö, joka todistaa, että asia ei olekaan niin. Todisteiden nojalla meillä on suoranainen velvollisuus muuttaa käsityksiämme.
Onko muuttuva totuus tieteen itseisarvo?
itseisarvo. Sillä tietenkin tarkoitetaan jatkuvaa muutosta, kun asioista saadaan lisää tietoa. Te uskovaisekaan ette voi palata takaisin sinne 2000 vuoden taakse ja toivoa,että mikään ei muutu. Muutenhan me kävisismme tätä keskustelua pergamentein ja aasin kuljettaman postin välityksellä.
ole mitään lopullista totuutta. Tutkimus kehittyy koko ajan. Menetelmät kehittyvät. Sata vuotta sitten vielä manattiin demoneita sairaista, mutta nyt on lääketiede jo ihan toista luokkaa kuin silloin.
Kirkon piirissä tosin luotetaan vielä rukouksen voimaan ja lapset kastetaan, jotta ne eivät joudu helvettiin, mutta kyllä silti piispakin optikolla käy ja hommaa itselleen kakkulat, kun näkö heikkenee;)
"Tiede muuttaa totuuttaan kuin kameleontti väriään, aina tilanteen vaatimalla tavalla."
Niinhän uskontokin tekee. Ei tosin tiedon pohjalta vaan eri lahkojen tulkintojen kautta.
"Onko muuttuva totuus tieteen itseisarvo?"
Tarkentuva totuus, jos ollaan täsmällisempiä.
???????????????????????????????
siitä että se setä mekossa oli jumala, jonka sylissä sait rakkautta?
Minä luin eräästä toisesta (?) kirjasta hyvän kuvauksen omasta kokemuksestani. Tuossa kirjassa se sanottiin paremmin kuin olen osannut itse muotoilla. Koen ja ymmärrän kuitenkin juuri näin! Eli uskovaisena oleminen ei ole pelkästään sitä, että näkee Jeesuksen kirkkauden. Lisäksi alkaa nähdä maailmaa hänen kirkkautensa valossa!
Ensin tämä vaikuttaa vain kauniin runolliselta oivallukselta, mutta pidemmälle miettiessä huomaa, miten syvällisesti se kuvaa monia puolia uskovaisen elämästä ja kasvusta.
"Eli uskovaisena oleminen ei ole pelkästään sitä, että näkee Jeesuksen kirkkauden. Lisäksi alkaa nähdä maailmaa hänen kirkkautensa valossa!"
No mutta jos on uskovainen, mutta ei kristinuskovainen? Eli jos olen nähnyt Krisnamurtin kirkkauden tms ja olen saanut kokea selkeän nirvanan kaikissa chakroissa ja sulautumisen tunteen kaikkeen olevaiseen. Mitä se jeesus ja raamattu ja muut tähän liittyy?