DDR oli tietenkin diktatuurisesti johdettu totalitaarinen valtio, mutta sielläkin toki elettiin myös ihan tavallista elämää.
Yksi hupaisimpia paikkoja vierailla Berliinissä on visiitti DDR-museoon:
http://www.ddr-museum.de/
Sikälikin se on kiinnostava paikka, että melkoisen paljon sieltä tuli tavaraa myös Suomeen, ja DDR:läiset kodit, joita museoon on rakennettu, muistuttaa melkoisesti meikäläisiä 70-luvun kämppiä.
Berliini on tietysti osittain itsekin melkoinen ulkomuseo, vaikka Tasavallan palatsi menikin purkuun. Karl-Marx-Allee onneksi on vielä tallella muistuttamasta stalinistisesta mammuttiarkkitehtuurista (nimi toki häveliäästi aikanaan vaihdetiin), tuosta pääsee jonkinlaiseen käsitykseen kadusta:
http://golm.rz.uni-potsdam.de/germanistik/Reimann/Hoyerswerda/Pumpe/stalinallee.jpg
DDR:n musiikki on tietysti oma lukunsa, ns. DDR disko ehkä huvittavinta mitä voi olla. Totista puolta edustavat sitten tällaiset "taistelulaulut", tässä "Der Heimliche Aufmarsch":
http://www.youtube.com/watch?v=RVojLxEx2Xo
Edes Walter Ulbrich ei tykännyt paikallisesta popista:
Ich denke, Genossen, mit der Monotonie des Je-Je-Je, und wie das alles heißt, ja?, sollte man doch Schluss machen. (...) Ist es denn wirklich so, dass wir jeden Dreck, der vom Westen kommt, kopieren müssen?“
Ja kun Walter-setä valitti roskan kopioinnista, tottahan se oli. Yksi hittyhtye Puhdys mm. teki kehnoja, no ei aina niin kauheitakaan kopioita tai mukaelmia länsihiteistä. Alla yksi esimerkki, vuodelta 1974:
http://www.youtube.com/watch?v=T6O7Y0xMp8w
Puhdys muuten henkii edelleenkin ja nauttii ostalgian tuomasta suosiosta.
Ehkä sopivaksi lopuksi "Lied der Partei":
http://www.youtube.com/watch?v=OPNin0-dLVE&feature=related
Yksi hupaisimpia paikkoja vierailla Berliinissä on visiitti DDR-museoon:
http://www.ddr-museum.de/
Sikälikin se on kiinnostava paikka, että melkoisen paljon sieltä tuli tavaraa myös Suomeen, ja DDR:läiset kodit, joita museoon on rakennettu, muistuttaa melkoisesti meikäläisiä 70-luvun kämppiä.
Berliini on tietysti osittain itsekin melkoinen ulkomuseo, vaikka Tasavallan palatsi menikin purkuun. Karl-Marx-Allee onneksi on vielä tallella muistuttamasta stalinistisesta mammuttiarkkitehtuurista (nimi toki häveliäästi aikanaan vaihdetiin), tuosta pääsee jonkinlaiseen käsitykseen kadusta:
http://golm.rz.uni-potsdam.de/germanistik/Reimann/Hoyerswerda/Pumpe/stalinallee.jpg
DDR:n musiikki on tietysti oma lukunsa, ns. DDR disko ehkä huvittavinta mitä voi olla. Totista puolta edustavat sitten tällaiset "taistelulaulut", tässä "Der Heimliche Aufmarsch":
http://www.youtube.com/watch?v=RVojLxEx2Xo
Edes Walter Ulbrich ei tykännyt paikallisesta popista:
Ich denke, Genossen, mit der Monotonie des Je-Je-Je, und wie das alles heißt, ja?, sollte man doch Schluss machen. (...) Ist es denn wirklich so, dass wir jeden Dreck, der vom Westen kommt, kopieren müssen?“
Ja kun Walter-setä valitti roskan kopioinnista, tottahan se oli. Yksi hittyhtye Puhdys mm. teki kehnoja, no ei aina niin kauheitakaan kopioita tai mukaelmia länsihiteistä. Alla yksi esimerkki, vuodelta 1974:
http://www.youtube.com/watch?v=T6O7Y0xMp8w
Puhdys muuten henkii edelleenkin ja nauttii ostalgian tuomasta suosiosta.
Ehkä sopivaksi lopuksi "Lied der Partei":
http://www.youtube.com/watch?v=OPNin0-dLVE&feature=related
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.