Sinua Herra Jumala Kaikkivaltias joka olit, joka olet ja joka tuleva olet.
Tule Herra Jeesus!!!
http://www.youtube.com/watch?v=B9skF3puGa4
Tule Herra Jeesus!!!
http://www.youtube.com/watch?v=B9skF3puGa4
Jeesus Kristus
me palvomme
6298
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=AR4CCLnmf1Q&feature=related
näin suuressa seurakunnassa.
Hallelujaaa!!!
Ylistetty ole Sinä Herra Jeesus nyt, aina ja iankaikkisesti!!!
http://www.youtube.com/watch?v=Eiy3_KRKNaQ
Tänään koin kaiken säryn ja kivun keskellä pilkahduksen Jumalan armosta, siitä, mitä Jeesus on tehnyt puolestamme.
Me ihmiset kärsimme vain omia kipujamme, mutta hän kärsi kaikkien kivut ja tuskan häpeästä välittämättä meidän syntisten ja pahojen ihmisten vuoksi, kaikkien ihmisten vuoksi, jotka vain tahtovat ottaa Lahjan vastaan.
Minulle tuli mieleen tutut sanat: "Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut"(Jes.53:5).
Jumala on puhunut minulle eräästä asiasta joka muistui mieleeni
kirjoitustasi lukiessani. Kirjoitan nyt siitä.
Meidät uskovat on kutsuttu tuottamaan kunniaa Jumalalle elämällämme
tavalla tai toisella. SE ON MEIDÄN KORKEA KUTSUMUKSEMME:
Ef 1:12 "että ME OLISIMME HÄNEN KIRKKAUTENSA KIITOKSEKSI, me, jotka jo
edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen."
Fil 1:20 "minun hartaan odotukseni ja toivoni mukaan, etten ole missään
häpeään joutuva, vaan että KRISTUS NYTKIN, niinkuin aina, ON TULEVA
YLISTETYKSI MINUN RUUMIISSANI kaikella rohkeudella, joko elämän
tai kuoleman kautta."
Olen itse kohtalaisen terve. Olen kuitenkin saanut kokea Jumalan
apua elämäni vaikeissa tilanteissa.
Olen ymmärtänyt että meidän uskovien tulisi kiittää ja ylistää Jeesusta
kaikesta ja joka tilanteessa. Niin, myös kärsimyksistämme.
Me kiitämme yleensä vain silloin kun meillä menee hyvin. Silloin kiittäminen
on helppoa. On paljon vaikeampi kiittää kärsimyksistä ja kärsimysten keskellä
ylistää Jumalaa. Mutta, Raamattu kehottaa meitä kiittämään joka tilassa:
1 Tess 5:18 "Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin
nähden Kristuksessa Jeesuksessa."
Tämä siksi koska me tiedämme että Jumalalla on kontrolli ja kaikki
yhdessä koituu lopulta meidän parhaaksemme koska me rakastamme Jumalaa.
Tiedämme sen että Jumala voi voimallaan muuttaa elämämme tilanteet
muutamassa sekunnissa. Tämä luottamus antaa toivoa ja kiitollista mieltä.
Silloin voi ylistää jopa kärsimystenkin keskellä.
Uskova, joka kykenee kiittämään Jumalaa kärsimyksistä ja kärsimysten
keskellä, tuottaa Jumalalle suurta kunniaa näkymättömässä henkimaailmassa.
Siksi kärsimysten keskeltä nouseva kiitos ja ylistys on Jumalalle erikoisen
rakasta ja arvokasta.
Room 8:28 "Mutta ME TIEDÄMME, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi,
jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut."
Ajattelen Jobia joka ei luopunut Jumalasta eikä kironnut Jumalaa vaikka hän sai
kärsiä suunnattomasti uskonsa tähden. Huomaa että, Job kärsi nimenomaan hyvän
jumalasuhteensa tähden. Saatana väitti Jumalalle että Job palvelee Jumalaa vain siksi koska
Jumala on siunannut häntä kaikella tavalla.
Saatana väitti että jos Jumala ottaa Jobilta pois siunauksensa,
Job luopuisi uskosta ja kiroaisi Jumalaa. Siksi Jumala lupasi Saatanan koetella
Jobia ja ottaa häneltä pois Jumalan antamat siunaukset. Kuitenkin Job
pysyi uskollisena Jumalalle kaikesta kärsimyksistään huolimatta.
Näin Jumala todisti Jobin uskollisuuden kautta Jobin rakastavan ja palvelevan Häntä,
ei siunausten tähden, vaan siksi että, Hän on se joka Hän on, Jumala
Kaikkivaltias, Jobin Jumala ja turva. JUMALA SAI TÄSTÄ JOBIN
USKOLLISUUDESTA KUNNIAA tässä maailmassa ja henkimaailmassa.
Hallelujaa!!!
Toinen esimerkki löytyy UT:n puolelta. Paavali ja Silas Efeson
vankityrmässä (Apt 16).
Efeson vankila oli todellakin erilainen kuin tämän ajan Suomen ”lyxvankilat”.
Paavalilla ja Silaalla oli selkä verille ruoskittu. Siellä he
istuivat kylmässä, kosteassa ja pimeässä vankityrmässä jalat jalkapuuhun
kiinni lukittuna. Ei inhimillisesti mitään aihetta kiittää Jumalaa,
puhumattakaan ylistyksestä. Mutta, mitä Paavali ja Silas tekivät?
He lauloivat ylistystä Jumalalle. Ei sieltä kuulunut valitusta ja surkeita
anvunhuutoja ja kysymyksiä Jumalalle: ”Miksi Jumala meille näin on käynyt?
Mehän olemme Sinun palvelijoitasi. Auta hyvä Jumala.” Ei mitään sellaista,
vaan kiitosta ja ylistystä. Tuo ylistys oli suloinen tuoksu Jumalalle.
Taisivat poijat ajatella: ”Kiittäkää Herraa joka tilassa” ja ”kaikki yhdessä
vaikuttaa niiden parhaaksi jotka Jumalaa rakastavat”.
He tiesivät että Herralla Jeesuksella on täysi kontrolli tässäkin tilanteessa.
Täydellinen luottamus Jumalaan joka tilanteessa on kypsän kristityn tunnusmerkki.
Miksi Paavali ja Silas ylistivät Jumalaa kärsimyksistä huolimatta? Siksi koska he
tunsivat Hänet johon he uskoivat. Valittaminen ja kyseleminen olisivat olleet
Jumalan huolenpidon kyseenalaistamista. Sitä Paavali eikä Silas halunnut tehdä
eikä varsinkaan osoittaa sellaista epäuskoa ympäristölleen.
Kun Paavali ja Silas ylistivät Jumalaa, kaikkien vankien kahleet aukenivat ja
putosivat maahan. Vankilan ovet aukenivat ja tie vapauteen oli heidän edessään.
Ei olisi tarvinnut muuta kuin kävellä ulos. Mutta, Paavali ja Silas jäivät
vankilaan istumaan. He ymmärsivät että tästä seuraa jatkoa.
Niin vanginvartija ja hänen perheväkensä tulivat uskoon ja heidät kastettiin myös.
Valtava Jumalan voima lähti liikkeelle ylistyksessä.
Ja se koitui vieläpä toisille ihmisille pelastukseksi.
Ylistyksessä on Jumalan voima. Ei ylistämisessä sinänsä, vaan siinä luottamuksessa
että Herralla on valta tämänkin tilanteen yli. Siis, luottamus Jumalaan
antaa ylistysmielen. Silloin Jumalan voima voi ilmestyä suureksi siunaukseksi.
Ylistys ja palvontahan on rukouksen korkein muoto.
Kerron seuraavassa viestissäni omia kokemuksia kiitoksesta kärsimyksen
keskellä ja siitä mitä sitten tapahtui.
Seuraava viestini on siis jatkoa tälle kirjoitukselleni.
Jatkoa edelliseen.
Olin kerran seurakunnan kahvilassa kahvistelemassa muutamien
uskovien seurakuntalaisten kanssa. Päätäni oli alkanut särkemään päivän aikana.
Ensin särky oli lievä mutta nyt se alkoi voimistua. Viimein päätä särki
niin voimakkaasti etten enään voinut istua siinä ihmisten seurassa.
Nousin ja kävelin suureen tyhjään kirkkosaliin. Nousin niin korkealle parvekkeelle
kuin vain pääsin. Katsoin hetken tyhjää kirkkosalia.
Päänsärky oli nyt niin voimakas etten tienyt miten päin olisin.
En voinut istua, seistä, kävellä enkä maata. Oloni oli todella tuskainen.
Mietin mitä tehdä. Minulla ei ollut särkylääkkeitä. En ollut
ottanut päänsärkypillereitä sen päivän aikana.
Silloin muistiini tuli Jumalan Sana:
Room 8:28 "Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden
parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa
mukaan ovat kutsutut."
Jotenkin ymmärsin että Pyhä Henki puhui minulle tämän Sanan kautta.
Sain heti perään toisen Raamatun Sanan:
1 Tess 5:18 "Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin
nähden Kristuksessa Jeesuksessa."
Tuntui todella oudolta ja järjenvastaiselta kiittää Jumalaa kärsimyksestäni.
Puhuin Jeesukselle hiljaisella kuiskaavalla äänellä. En voinut puhua
normaalisti koska pää oli halkeamassa. Siltä ainakin tuntui. Sanoin Jeesukselle
että minä uskon sinun Sanan kun sanot että tämä päänsärky koituu minun parhaakseni
sillä minä rakastan Sinua. Uskon myös että minun tulee kiittää Sinua tästä
päänsärystä. Minä teen nyt niin kuin sinä sanot. Sitten kiitin Jeesusta siitä
tuskasta jota juuri nyt koen.
Pää tuntui halkeavan. Kuitenkin kiitin siitä Jeesusta.
Lisäsin tuohon kiitokseen pyynnön. Sanoin:
"Mutta, koska minä en kestä tätä päänsärkyä eikä minulla ole särkylääkkeitä niin,
OTA POIS TÄMÄ TUSKA."
Silloin tuo päänsärky alkoi lähteä. Se hävisi muutaman minuutin aikana täysin.
Kävelin alas parvekkeelta ilman pienintäkään särkyä päässäni.
Toinen kokemukseni:
Menetin kaksosveljeni auto-onnettomuudessa v. 1998. Hän kuoli onnettomuuspaikalle.
Olin hänen kodissaan odottamassa häntä kotiin onnettomuuden sattuessa.
Seuraava vuorokausi meni ikäänkuin pilvessä. Olin surun valtaama.
Sisimmässäni oli valtava tuska ja ahdistus. En enään koskaa voisi olla iloinen.
Näin ajattelin. Seuraavana aamuna heräsin vasta aamupäivällä.
Menin miltei heti veljeni makuuhuoneeseen ja polvistuin hänen sänkynsä laidalle pannen kädet
sängyn päälle. Tunsin veljeni tuoksun makuuvaatteissa.
Siinä polvillani koin että minun pitäisi puhutella Jumalaa tapahtuneesta.
En ollut tuon vuorokauden aikana rukoillut vaikka olin tottunut puhumaan
Jumalalle rukouksessa. Mietin mitä sanoa Jeesukselle Kristukselle.
Koin selvästi että minun tulisi kiittää Jeesusta eikä esittää "Miksi sinä sallit
tämän tapahtua" kysymyksiä. Minun ei tulisi varsinkaan syyttää Jumalaa
tapahtuneesta. Mietin hetken ja sitten pakotin itseni kiittämään Jeesusta.
Kiitin Jeesusta evankeliumista jonka veljeni oli sanut kuulla.
Kiitin Jeesusta siitä mahdollisuudesta että veljeni on pelastettujen joukossa.
Kiitin Jeesusta siitä että Hän oli kuollut veljenikin puolesta.
Kiitin Jeesusta siitä että Hän oli puhunut veljelleni ja kutsunut häntäkin
pelastukseen.
Hetken siinä kiitellessä kaikesta siitä hyvästä mitä Herra oli tehnyt ja
vaikuttanut veljeni elämässä, huomasin että sydämeni tuska otettiin minulta pois.
Se nousi päältäni kuin olisi raskas peitto nostettu hartioiltani.
Olin täysin rauhallinen ilman surua ja ilman tuskaa sydämessäni.
Nousin polviltani ja olin surun sijaan iloinen.
Jeesus nosti pois tuskani. Hän vapautti minut surusta.
Tilalle tuli luottamus Hänen armoonsa ja rakkauteensa.
Jaksoin nyt nousta ja jatkaa uskossa eteenpäin seuraten Vapahtajaani Jeesusta Kristusta.
Kiitos ja kunnia Jeesukselle Kristukselle.
Olipa ihana. Kiitos !