Sinun seurakuntasi
ALKUSANAT
Luemme aluksi 5. Mooseksen kirjan 12. luvusta:
”Palvellessanne Herraa, teidän Jumalaanne, älkää tehkö niin kuin he, vaan se paikka, jonka Herra, teidän Jumalanne, valitsee teidän sukukuntienne alueelta ja johon Hän asettaa nimensä asuaksensa siellä, se etsikää, ja mene sinne. Ja sinne viekää polttouhrinne ja teurasuhrinne, kymmenyksenne, kätenne anti, lupausuhrinne ja vapaaehtoiset uhrinne sekä raavaittenne ja lampaittenne esikoiset. Ja siellä syökää Herran, teidän Jumalanne edessä, ja iloitkaa perheinenne kaikesta, mitä kätenne on hankkinut, millä Herra, sinun Jumalasi, on sinua siunannut.
Älkää tehkö, niin kuin me tässä tänä päivänä teemme, jokainen sitä, mikä hänen omasta mielestään on oikein, sillä te ette vielä ole päässeet lepoon ettekä siihen perintömaahan, jonka Herra, sinun Jumalasi, on sinulle antava…
Varo, ettet uhraa polttouhrejasi missä mieleisessäsi paikassa hyvänsä. Vaan siinä paikassa, jonka Herra valitsee jonkun sinun sukukuntasi alueelta, siinä uhraa polttouhrisi ja tee kaikki, mitä minä käsken sinun tehdä…” (5 Moos.12:1-15).
RAAMATUN SANAN OPETUKSISSA PYSYMINEN
Vanhan liiton aikana Jumalalle oli tärkeää, että Hänen kansansa kulki annettujen ohjeiden mukaan. Samalla tiellä saamme vieläkin kokea lepoa ja turvallisuutta.
”Apu minulle tulee Herralta” –lupaus toteutuu pysyessämme Sanan tiellä.
Ikiaikojen Jumala tahtoo taas antaa kansalleen suuren siunauksen. Periaate on yhä sama: kuuliaisuus Jumalalle eli Hänen Sanalleen Raamatulle. Hän on antanut Sanansa turvaksemme. Sana on suojaavana aitana ympärillämme. Jeesuksen sijaisuhrin ja sovintoveren turva toimii Sanan tiellä, ei ulkopuolella sen.
Miksi huutaa: ”Herra, Herra!” (Luuk.6:46) ellei aio pysyä kuuliaisena Jumalalle. ”Minua he muka etsivät joka päivä ja haluavat tietoa minun teistäni niin kuin kansa, joka tekee vanhurskautta eikä hylkää Jumalansa oikeutta…” (Jes.58:2).
Onnellisuutemme ja keskinäisen yhteytemme kannalta on tärkeää pysyä Raamatun opettamien rajojen sisällä Pyhän Hengen kuljettamina (Room. 8:14). Silloin vältämme suuret lopunajan eksytykset, joista Raamattu varoittaa:
”Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina monet luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty” (1 Tim.4:1-2).
”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä. Sillä monta tulee minun nimessäni (Jeesuksen Nimessä) sanoen: ”Minä olen Kristus”, ja he eksyttävät monta… Sillä vääriä Kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin” (Matt. 24:4,5,24).
”Minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa” (Apt.20:29-30).
KODEISSA KOKOONTUMINEN
Raamattu asettaa kokouspaikoiksemme pääasiassa kodit. Katso esim. Apt.1:13; 8:3; 12:12; 20:7-8; 28:30-31; Room.16:5; 1 Kor.16:19; Kol.4:15). ”…ja sinun kodissasi kokoontuvalle seurakunnalle” (Filem./2 ym.). Seurakunnallamme oli kyllä alussa muitakin kokouspaikkoja. He saivat alkuvaiheessa kokoontua Salomon temppelin pylväskäytävässä (Apt.3:11). Tässä vaiheessa he vielä pääsivät jopa pyhäkköön sisälle. (Apt.5:21). On kuitenkin hyvä huomata, etteivät he enää uudestisyntymisen ja Pyhän Hengen kasteen jälkeen menneet hakemaan temppeleistä mitään, vaan he menivät sinne viemään sanomaa Golgatan voitosta, Messiaasta Jeesuksesta, joka sovitti syntimme verellään ja kuolemallaan. Mekin voimme mennä viemään pelastussanomaa mihin tahansa kirkkoon, mutta emme voi mennä sieltä mitään hakemaan. Kaikki uskonnot ovat lähetyskenttäämme.
Alkuseurakunnan kristityt eivät enää tarvinneet temppelijumalanpalvelusta. He tiesivät olevansa itse ”Jumalan temppeli” (1 Kor.3:16-17), ”Jumalan huone” (Hebr. 3:6), ”hengellinen huone” (1 Piet. 2:5).
Kodeissa kokoontuen he rakentuivat ”elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi”.
Mutta Efeson kaupungissa uskovaiset kokoontuivat toimintaa varten erikseen erotetussa kokouspaikassa, ”Tyrannuksen koulussa” (Apt.19:9). Tuo koulu (ehkä uskovien yhdessä vuokraama tila?) oli toimintakeskus, jossa pidettiin opetustilaisuuksia ja julistettiin evankeliumia. Siellä saivat uskovat kokea (vääristä piireistä erotettuina) keskinäistä yhteyttä ”totuutta noudattaen rakkaudessa” (Efes.4:15).
MISTÄ NYT LÖYDÄMME JUMALAN SEURAKUNNAN, Sinun seurakuntasi?
Tämä on hengellisesti elintärkeä kysymys.
Missä paikassa Jumala tänä aikana tahtoo meidän toimivan? Uskovien yhteyksiä, ns. seurakuntia ja kirkkoja yms. löytyy jos jonkinmoisia. Mutta…
Kirkot ovat aina ihmisperusteisia, eikä Jumala tunnusta yhtäkään niistä seurakunnakseen. Tämän osoittaa Raamattu todeksi.
Kaikista kirkkokunnista puuttuvat oikeat perustukset eli oikea Jumalan Sana. ”Heidän suussaan Sinä olet lähellä, mutta kaukana heidän sisimmästään” (Jer. 12:2).
Me tahdomme olla mukana vain kaikessa siinä, missä Pyhä Henki toimii.
Voimmeko siis tänä aikana valita kukin mieleisemme paikan runsaasta ”seurakuntien” kirjosta kuten aikamme opetus kuuluu? Mitä sanoikaan Raamattu? ”Varo, ettet uhraa … missä tahansa mieleisessäsi paikassa hyvänsä.” ”Vaan siinä paikassa, jonka Herra valitsee.” ”Sinne viekää” kaikki, mitä Jumala on siunannut yhteiseksi rakentumiseksi ( 1 Kor. 14:26). ”Kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi” (1 Kor. 12:7). - Myöskin työstä koituvat yhteiset menot hoidamme yhteisesti (1 Kor.9:9-11; 1 Tim. 5:17-18). -
Jumalan periaate Sanan kuulemisesta kaikissa asioissa on edelleen voimassa. Se koskee kaikkia elämämme alueita.
Missä on otettu vastaan Jumalan Sanan koko totuus siellä toimii Jumalan seurakunta Pyhän Hengen johdossa. Sitä tarkoittaa toimiminen Jeesuksen Nimessä, Hänen tahdossaan, Sanan mukaan. Näin sitten toteutuu Jeesuksen lupaus: ”Missä kaksi tai kolme on kokoontunut minun Nimeeni, siinä minä olen heidän keskellään” (Matt. 18:20; 28:20).
2 Tessal. 2:10-12.
Näemme nykyisin monenlaista uskovien touhuilua. Mutta on myös hyvää ja siunauksellista tulosta tuottavaa työtä, vaikkakin sitä tehdään raamatullisesta seurakuntalinjasta irrallaan. Hyvässäkin toiminnassa on siis usein vikana se, ettei se tapahdu paikallisseurakuntaperiaatteella. Se ei rakenna uskovien yhteyttä, johon kaiken toiminnan tulee tähdätä (Efes. 4:13).
”Mutta kun muutamat paaduttivat itsensä eivätkä uskoneet, vaan puhuivat pahaa Herran tiestä, niin hän erotti opetuslapset heistä ja piti joka päivä keskusteluja Tyrannuksen koulussa” ( Apt.19:9 ).
Meidän tulee yhä toimia samoin. Opetuslapset pitää auttaa irti sellaisista piireistä, joissa ei opeteta alkuperäistä kristinuskoa ja jossa ei opeteta uskovia yhteiseen toimintaan ja yhteyden tunnustukseen. Jokainen uskoon tullut pitää saada apostolisen uskon ja opetuksen piiriin, Jumalan seurakunnan toimintaan.
MINKÄ NIMINEN SEURAKUNTA?
Olivatko alkuseurakunnan kristityt luterilaisia? Löytyisikö seurakunta nyt sieltä? Tiedämme, että luterilaisuus syntyi 1500 vuotta meidän seurakuntamme syntymisen jälkeen. Mikä saa tänä aikana kristityn uskomaan, että hän voi olla luterilaisen kirkon tms. jäsen? Se on sielunvihollisen eksyttävä henkivalta. Kaikkihan tiedämme, ettei alkuseurakunta ollut kansankirkko.
Seurakunnalla ei ollut alussa virallista asemaa yhteiskunnassa. Pitäisikö meillä olla? Mehän tunnustamme alkuseurakunnan kanssa samaa uskoa. Toimimme heidän kanssaan samassa seurakunnassa ja samassa opissa.
Me emme voi kokoontua luterilaisuuden nimikyltin alla, emmekä voi käyttää sen kirkkoja yms. tiloja toiminnassamme. Meidän on autettava kaikki uskossa olevat irti luterilaisesta uskonnosta, kaikista sen toimintamuodoista ja kokoontumispaikoista.
Hengellisesti ajateltuna voimme ottaa esikuvaksemme Danielin Baabelissa. ” Mutta Daniel päätti lujasti olla saastuttamatta itseään kuninkaan pöydän ruualla ja viinillä, jota tämä joi…” (Dan.1:8). Luterilaisuus on baabelilaista (tämän maailman ”kuninkaitten”) sekauskontoa, jossa tarjoillaan myrkytettyä ruokaa ja juomaa. Baabelin hengellinen vastakohta on Siion. ”Siionin ravinnon minä runsaasti siunaan, sen köyhät minä leivällä ruokin” (Ps.132:15). Me pysymme Siionin ruokapöydässä. ”Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen” (Ps.23:5).
Luterilaisuuteen asettamamme periaate on sovellettavissa kaikkiin muihinkin ihmisperusteisiin uskontoihin.
Tuleeko meidän kuulua yleensä mihinkään jäsenkortistoon? Kysymme taas saman kysymyksen: olivatko alkuseurakunnan uskovien nimet jossakin uskonnollisessa jäsenrekisterissä? Raamattu ei opeta sellaista, vaan opettaa päinvastoin (Joh.9:22; Room. 16:17-18; 2 Tessal.3:14; Ilm.18:4 ym.). Siispä poistamme nimemme kaikista uskonnollisista jäsenkortistoista ja jäämme kuulumaan ainoastaan Jumalan seurakuntaan. ”Emme voi mitään totuutta vastaan, vaan totuuden puolesta” (2 Kor.13:8).
Olemme täysivaltaisia paikallisseurakunnan jäseniä kuuluessamme Jeesukselle.
Katso Jumalan seurakunnan nimi esim. 1 Kor.1:2; 2 Kor. 1:1; Gal. 1:13; 1 Tes. 2:14; 1 Timot. 3:15.
Uskossa olevien ei tule hyväksyä Raamatulle vieraita seurakuntanimityksiä.
MISTÄ SIIS LÖYDÄMME SEURAKUNNAN?
Millä perusteella voimme todeta jonkun Jumalan seurakunnaksi itseään nimittävän ryhmittymän olevan Jumalan seurakunta? ”Älkää luottako valheen sanoihin, kun sanotaan: 'Tämä on Herran temppeli, Herran temppeli, Herran temppeli!' ” (Jeremia 7:4). Kysymme tätäkin asiaa vain Raamatun edessä:
Ensiksi paikkakunnallamme on oltava raamatullisella tavalla uskoon tulleita ihmisiä (Hebr.4:3), uudestisyntyneitä (1 Piet.1:23), joiden elämän perustaksi on tullut Jeesus ja Hänen sovintotyönsä Golgatan ristillä (1 Kor.3:11) ja
· jotka ovat uskoon tulonsa jälkeen tehneet parannuksen synneistään (Luuk.24:47),
· ovat kastattaneet itsensä upotuskasteella Herransa Jeesuksen Kristuksen Nimeen (Matt. 3:13-17; Joh. 3:23; Apt.2:38; 8:36-39 ym..),
· ovat saaneet Pyhän Hengen lahjan (Efes.1:13; Apt.10:44-48; 19:1-6 ym.).
Tällä tavalla uskoon tulleiden keskuudessa Pyhä Henki alkaa toimia. He ovat paikallinen seurakunta.
Heidän keskuudessaan armolahjat (1 Kor.12-14) ja seurakuntavirat alkavat toimia (Efes.4:11-15). He toimivat tietoisesti sen paikkakunnan yhtenä seurakuntana.
Näin yksilöuskovista koostuva seurakunta on ottanut vastaan Jeesuksen Herrakseen kaikkine Hänen opetuksineen.
Raamattu ei tunne oppia, että jollakin paikkakunnalla voisi olla kaksi tai useampia seurakuntia (Tiit.1:5; Ilm. 1:11 ym.). Kokouspaikkoja (koteja ym.) taas tulee olla useita. Yksi seurakunta, monta kokouspaikkaa. Mutta tunnustus ja oppi on kaikilla oltava sama. Kaikkien tulee tunnustautua yhteiseen Jumalan seurakunnan työhön. Kaikki hajaannuksen ajatuksetkin pitää hylätä syntinä Kristuksen ruumista vastaan.
Keskinäisen rakkauden on oltava Totuuden Sanaan perustuvaa (1 Kor. 13:6). ”Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen” (1 Piet.1:22). Keskinäinen kunnioitus Raamatun mukaisia tehtäviä kohtaan, mm. seurakuntavirkojen suhteen pitää toimia (mm. 1 Tes. 5:12-13; 1 Timot.5:17).
KAIKKI USKOVAT YHDESSÄ
Saman paikkakunnan Jumalan lasten tulee tunnustaa, että he ovat yhteistyössä kaikkien paikkakuntansa uskovien kanssa rakentamassa yhtä ainoaa Jumalan paikallisseurakuntaa edellä mainittujen periaatteiden pohjalla. ”Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu…” (Apt.4:32).
”Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt. Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä - minä heissä, ja sinä minussa - että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niin kuin sinä olet minua rakastanut” (Joh. 17:20-23).
Meidän, jotka olemme ulkopuolella uskonsuuntien, tulee kyetä työskentelemään yhdessä rintamassa. Tämä edellyttää, että jokainen palvelustyöhön osallistuva tietää toimintamme periaatteet ja opetuksemme sisällön. ”Mutta heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat” (1 Tim. 3:10).
Jumalalla on meitä varten hengelliset liikennesäännöt. Yksikin liikenteessä omin säännöin ajava saattaa kaaokseen koko liikenteen.
Seurakunnan ”liikennesäännöt” ovat ainoastaan Raamatussa.
”Sen tähden jumalattomat eivät kestä tuomiolla eivätkä syntiset vanhurskasten seurakunnassa” (Ps.1:5).
Kenenkään ei pidä murehtia, etteivät kaikki uskossa olevat Turussa mahdu esim. Sofiankadun kokouspaikkaan. Turussa löytyy uskontojen ulkopuolisia tiloja tässä vaiheessa kaikille uskossa oleville. Kokouspaikkoja tulee lisää tarpeen mukaan.
SEURAKUNNAN KOKOUSTEN TARKOITUS
Jumala on säätänyt monipuolisen kokoustoiminnan siunaukseksi seurakunnalleen. Meillä on mm. rukouskokouksia, raamattutunteja, evankelioimiskokouksia sekä opetus- ja keskustelutilaisuuksia.
Kaikenlaisten kokousten kolmiosainen tarkoitus on, että
1. ihmisiä tulee uskoon ( olemme evankelioiva seurakunta );
2. uskoon tulleet saavat tervettä ja raitista Raamatun opetusta, näin kasvaen uskossaan täysi-ikäisiksi ottaen vastaan armolahjoja, tehtäviä ja vastuuta seurakunnassa;
3. seurakunta kokonaisuudessaan rakentuu yhdeksi perheeksi, jossa on ”yksi sydän ja yksi sielu”.
”Ja Hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi (miksi?), tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen (mikä on työn päämäärä?), kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä (alaikäisyyden merkki on se, ettei pysy seurakunnan toiminnassa, vaan juoksee sinne tänne oman mielijohteensa mukaan), jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen (Jumala on aina tahtonut seurakuntansa pysyvän koossa) jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on” (Efes.4:11-16).
Toteutamme lähetyskäskyä Raamatun opettamalla tavalla. Ensin teemme ihmisistä opetuslapsia Sanaa julistamalla (Room.10:17) sekä kehottamalla heitä vastaan ottamaan Jumalan armo (2 Kor. 5:19 – 6:2). Opetuslapsiksi kääntyneet opetamme ”pitämään kaikki, mitä minä ole käskenyt teidän pitää” (Matt.28:20).
Uskossa olevina elämämme tarkoitus sisältyy edellä mainittuihin asioihin.
Kaikkia siunaten
Weijo
(Tätä kirjoitusta SAA MONISTAA, seurakuntaa ei)
ALKUSANAT
Luemme aluksi 5. Mooseksen kirjan 12. luvusta:
”Palvellessanne Herraa, teidän Jumalaanne, älkää tehkö niin kuin he, vaan se paikka, jonka Herra, teidän Jumalanne, valitsee teidän sukukuntienne alueelta ja johon Hän asettaa nimensä asuaksensa siellä, se etsikää, ja mene sinne. Ja sinne viekää polttouhrinne ja teurasuhrinne, kymmenyksenne, kätenne anti, lupausuhrinne ja vapaaehtoiset uhrinne sekä raavaittenne ja lampaittenne esikoiset. Ja siellä syökää Herran, teidän Jumalanne edessä, ja iloitkaa perheinenne kaikesta, mitä kätenne on hankkinut, millä Herra, sinun Jumalasi, on sinua siunannut.
Älkää tehkö, niin kuin me tässä tänä päivänä teemme, jokainen sitä, mikä hänen omasta mielestään on oikein, sillä te ette vielä ole päässeet lepoon ettekä siihen perintömaahan, jonka Herra, sinun Jumalasi, on sinulle antava…
Varo, ettet uhraa polttouhrejasi missä mieleisessäsi paikassa hyvänsä. Vaan siinä paikassa, jonka Herra valitsee jonkun sinun sukukuntasi alueelta, siinä uhraa polttouhrisi ja tee kaikki, mitä minä käsken sinun tehdä…” (5 Moos.12:1-15).
RAAMATUN SANAN OPETUKSISSA PYSYMINEN
Vanhan liiton aikana Jumalalle oli tärkeää, että Hänen kansansa kulki annettujen ohjeiden mukaan. Samalla tiellä saamme vieläkin kokea lepoa ja turvallisuutta.
”Apu minulle tulee Herralta” –lupaus toteutuu pysyessämme Sanan tiellä.
Ikiaikojen Jumala tahtoo taas antaa kansalleen suuren siunauksen. Periaate on yhä sama: kuuliaisuus Jumalalle eli Hänen Sanalleen Raamatulle. Hän on antanut Sanansa turvaksemme. Sana on suojaavana aitana ympärillämme. Jeesuksen sijaisuhrin ja sovintoveren turva toimii Sanan tiellä, ei ulkopuolella sen.
Miksi huutaa: ”Herra, Herra!” (Luuk.6:46) ellei aio pysyä kuuliaisena Jumalalle. ”Minua he muka etsivät joka päivä ja haluavat tietoa minun teistäni niin kuin kansa, joka tekee vanhurskautta eikä hylkää Jumalansa oikeutta…” (Jes.58:2).
Onnellisuutemme ja keskinäisen yhteytemme kannalta on tärkeää pysyä Raamatun opettamien rajojen sisällä Pyhän Hengen kuljettamina (Room. 8:14). Silloin vältämme suuret lopunajan eksytykset, joista Raamattu varoittaa:
”Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina monet luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty” (1 Tim.4:1-2).
”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä. Sillä monta tulee minun nimessäni (Jeesuksen Nimessä) sanoen: ”Minä olen Kristus”, ja he eksyttävät monta… Sillä vääriä Kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin” (Matt. 24:4,5,24).
”Minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa” (Apt.20:29-30).
KODEISSA KOKOONTUMINEN
Raamattu asettaa kokouspaikoiksemme pääasiassa kodit. Katso esim. Apt.1:13; 8:3; 12:12; 20:7-8; 28:30-31; Room.16:5; 1 Kor.16:19; Kol.4:15). ”…ja sinun kodissasi kokoontuvalle seurakunnalle” (Filem./2 ym.). Seurakunnallamme oli kyllä alussa muitakin kokouspaikkoja. He saivat alkuvaiheessa kokoontua Salomon temppelin pylväskäytävässä (Apt.3:11). Tässä vaiheessa he vielä pääsivät jopa pyhäkköön sisälle. (Apt.5:21). On kuitenkin hyvä huomata, etteivät he enää uudestisyntymisen ja Pyhän Hengen kasteen jälkeen menneet hakemaan temppeleistä mitään, vaan he menivät sinne viemään sanomaa Golgatan voitosta, Messiaasta Jeesuksesta, joka sovitti syntimme verellään ja kuolemallaan. Mekin voimme mennä viemään pelastussanomaa mihin tahansa kirkkoon, mutta emme voi mennä sieltä mitään hakemaan. Kaikki uskonnot ovat lähetyskenttäämme.
Alkuseurakunnan kristityt eivät enää tarvinneet temppelijumalanpalvelusta. He tiesivät olevansa itse ”Jumalan temppeli” (1 Kor.3:16-17), ”Jumalan huone” (Hebr. 3:6), ”hengellinen huone” (1 Piet. 2:5).
Kodeissa kokoontuen he rakentuivat ”elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi”.
Mutta Efeson kaupungissa uskovaiset kokoontuivat toimintaa varten erikseen erotetussa kokouspaikassa, ”Tyrannuksen koulussa” (Apt.19:9). Tuo koulu (ehkä uskovien yhdessä vuokraama tila?) oli toimintakeskus, jossa pidettiin opetustilaisuuksia ja julistettiin evankeliumia. Siellä saivat uskovat kokea (vääristä piireistä erotettuina) keskinäistä yhteyttä ”totuutta noudattaen rakkaudessa” (Efes.4:15).
MISTÄ NYT LÖYDÄMME JUMALAN SEURAKUNNAN, Sinun seurakuntasi?
Tämä on hengellisesti elintärkeä kysymys.
Missä paikassa Jumala tänä aikana tahtoo meidän toimivan? Uskovien yhteyksiä, ns. seurakuntia ja kirkkoja yms. löytyy jos jonkinmoisia. Mutta…
Kirkot ovat aina ihmisperusteisia, eikä Jumala tunnusta yhtäkään niistä seurakunnakseen. Tämän osoittaa Raamattu todeksi.
Kaikista kirkkokunnista puuttuvat oikeat perustukset eli oikea Jumalan Sana. ”Heidän suussaan Sinä olet lähellä, mutta kaukana heidän sisimmästään” (Jer. 12:2).
Me tahdomme olla mukana vain kaikessa siinä, missä Pyhä Henki toimii.
Voimmeko siis tänä aikana valita kukin mieleisemme paikan runsaasta ”seurakuntien” kirjosta kuten aikamme opetus kuuluu? Mitä sanoikaan Raamattu? ”Varo, ettet uhraa … missä tahansa mieleisessäsi paikassa hyvänsä.” ”Vaan siinä paikassa, jonka Herra valitsee.” ”Sinne viekää” kaikki, mitä Jumala on siunannut yhteiseksi rakentumiseksi ( 1 Kor. 14:26). ”Kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi” (1 Kor. 12:7). - Myöskin työstä koituvat yhteiset menot hoidamme yhteisesti (1 Kor.9:9-11; 1 Tim. 5:17-18). -
Jumalan periaate Sanan kuulemisesta kaikissa asioissa on edelleen voimassa. Se koskee kaikkia elämämme alueita.
Missä on otettu vastaan Jumalan Sanan koko totuus siellä toimii Jumalan seurakunta Pyhän Hengen johdossa. Sitä tarkoittaa toimiminen Jeesuksen Nimessä, Hänen tahdossaan, Sanan mukaan. Näin sitten toteutuu Jeesuksen lupaus: ”Missä kaksi tai kolme on kokoontunut minun Nimeeni, siinä minä olen heidän keskellään” (Matt. 18:20; 28:20).
2 Tessal. 2:10-12.
Näemme nykyisin monenlaista uskovien touhuilua. Mutta on myös hyvää ja siunauksellista tulosta tuottavaa työtä, vaikkakin sitä tehdään raamatullisesta seurakuntalinjasta irrallaan. Hyvässäkin toiminnassa on siis usein vikana se, ettei se tapahdu paikallisseurakuntaperiaatteella. Se ei rakenna uskovien yhteyttä, johon kaiken toiminnan tulee tähdätä (Efes. 4:13).
”Mutta kun muutamat paaduttivat itsensä eivätkä uskoneet, vaan puhuivat pahaa Herran tiestä, niin hän erotti opetuslapset heistä ja piti joka päivä keskusteluja Tyrannuksen koulussa” ( Apt.19:9 ).
Meidän tulee yhä toimia samoin. Opetuslapset pitää auttaa irti sellaisista piireistä, joissa ei opeteta alkuperäistä kristinuskoa ja jossa ei opeteta uskovia yhteiseen toimintaan ja yhteyden tunnustukseen. Jokainen uskoon tullut pitää saada apostolisen uskon ja opetuksen piiriin, Jumalan seurakunnan toimintaan.
MINKÄ NIMINEN SEURAKUNTA?
Olivatko alkuseurakunnan kristityt luterilaisia? Löytyisikö seurakunta nyt sieltä? Tiedämme, että luterilaisuus syntyi 1500 vuotta meidän seurakuntamme syntymisen jälkeen. Mikä saa tänä aikana kristityn uskomaan, että hän voi olla luterilaisen kirkon tms. jäsen? Se on sielunvihollisen eksyttävä henkivalta. Kaikkihan tiedämme, ettei alkuseurakunta ollut kansankirkko.
Seurakunnalla ei ollut alussa virallista asemaa yhteiskunnassa. Pitäisikö meillä olla? Mehän tunnustamme alkuseurakunnan kanssa samaa uskoa. Toimimme heidän kanssaan samassa seurakunnassa ja samassa opissa.
Me emme voi kokoontua luterilaisuuden nimikyltin alla, emmekä voi käyttää sen kirkkoja yms. tiloja toiminnassamme. Meidän on autettava kaikki uskossa olevat irti luterilaisesta uskonnosta, kaikista sen toimintamuodoista ja kokoontumispaikoista.
Hengellisesti ajateltuna voimme ottaa esikuvaksemme Danielin Baabelissa. ” Mutta Daniel päätti lujasti olla saastuttamatta itseään kuninkaan pöydän ruualla ja viinillä, jota tämä joi…” (Dan.1:8). Luterilaisuus on baabelilaista (tämän maailman ”kuninkaitten”) sekauskontoa, jossa tarjoillaan myrkytettyä ruokaa ja juomaa. Baabelin hengellinen vastakohta on Siion. ”Siionin ravinnon minä runsaasti siunaan, sen köyhät minä leivällä ruokin” (Ps.132:15). Me pysymme Siionin ruokapöydässä. ”Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen” (Ps.23:5).
Luterilaisuuteen asettamamme periaate on sovellettavissa kaikkiin muihinkin ihmisperusteisiin uskontoihin.
Tuleeko meidän kuulua yleensä mihinkään jäsenkortistoon? Kysymme taas saman kysymyksen: olivatko alkuseurakunnan uskovien nimet jossakin uskonnollisessa jäsenrekisterissä? Raamattu ei opeta sellaista, vaan opettaa päinvastoin (Joh.9:22; Room. 16:17-18; 2 Tessal.3:14; Ilm.18:4 ym.). Siispä poistamme nimemme kaikista uskonnollisista jäsenkortistoista ja jäämme kuulumaan ainoastaan Jumalan seurakuntaan. ”Emme voi mitään totuutta vastaan, vaan totuuden puolesta” (2 Kor.13:8).
Olemme täysivaltaisia paikallisseurakunnan jäseniä kuuluessamme Jeesukselle.
Katso Jumalan seurakunnan nimi esim. 1 Kor.1:2; 2 Kor. 1:1; Gal. 1:13; 1 Tes. 2:14; 1 Timot. 3:15.
Uskossa olevien ei tule hyväksyä Raamatulle vieraita seurakuntanimityksiä.
MISTÄ SIIS LÖYDÄMME SEURAKUNNAN?
Millä perusteella voimme todeta jonkun Jumalan seurakunnaksi itseään nimittävän ryhmittymän olevan Jumalan seurakunta? ”Älkää luottako valheen sanoihin, kun sanotaan: 'Tämä on Herran temppeli, Herran temppeli, Herran temppeli!' ” (Jeremia 7:4). Kysymme tätäkin asiaa vain Raamatun edessä:
Ensiksi paikkakunnallamme on oltava raamatullisella tavalla uskoon tulleita ihmisiä (Hebr.4:3), uudestisyntyneitä (1 Piet.1:23), joiden elämän perustaksi on tullut Jeesus ja Hänen sovintotyönsä Golgatan ristillä (1 Kor.3:11) ja
· jotka ovat uskoon tulonsa jälkeen tehneet parannuksen synneistään (Luuk.24:47),
· ovat kastattaneet itsensä upotuskasteella Herransa Jeesuksen Kristuksen Nimeen (Matt. 3:13-17; Joh. 3:23; Apt.2:38; 8:36-39 ym..),
· ovat saaneet Pyhän Hengen lahjan (Efes.1:13; Apt.10:44-48; 19:1-6 ym.).
Tällä tavalla uskoon tulleiden keskuudessa Pyhä Henki alkaa toimia. He ovat paikallinen seurakunta.
Heidän keskuudessaan armolahjat (1 Kor.12-14) ja seurakuntavirat alkavat toimia (Efes.4:11-15). He toimivat tietoisesti sen paikkakunnan yhtenä seurakuntana.
Näin yksilöuskovista koostuva seurakunta on ottanut vastaan Jeesuksen Herrakseen kaikkine Hänen opetuksineen.
Raamattu ei tunne oppia, että jollakin paikkakunnalla voisi olla kaksi tai useampia seurakuntia (Tiit.1:5; Ilm. 1:11 ym.). Kokouspaikkoja (koteja ym.) taas tulee olla useita. Yksi seurakunta, monta kokouspaikkaa. Mutta tunnustus ja oppi on kaikilla oltava sama. Kaikkien tulee tunnustautua yhteiseen Jumalan seurakunnan työhön. Kaikki hajaannuksen ajatuksetkin pitää hylätä syntinä Kristuksen ruumista vastaan.
Keskinäisen rakkauden on oltava Totuuden Sanaan perustuvaa (1 Kor. 13:6). ”Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen” (1 Piet.1:22). Keskinäinen kunnioitus Raamatun mukaisia tehtäviä kohtaan, mm. seurakuntavirkojen suhteen pitää toimia (mm. 1 Tes. 5:12-13; 1 Timot.5:17).
KAIKKI USKOVAT YHDESSÄ
Saman paikkakunnan Jumalan lasten tulee tunnustaa, että he ovat yhteistyössä kaikkien paikkakuntansa uskovien kanssa rakentamassa yhtä ainoaa Jumalan paikallisseurakuntaa edellä mainittujen periaatteiden pohjalla. ”Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu…” (Apt.4:32).
”Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt. Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä - minä heissä, ja sinä minussa - että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niin kuin sinä olet minua rakastanut” (Joh. 17:20-23).
Meidän, jotka olemme ulkopuolella uskonsuuntien, tulee kyetä työskentelemään yhdessä rintamassa. Tämä edellyttää, että jokainen palvelustyöhön osallistuva tietää toimintamme periaatteet ja opetuksemme sisällön. ”Mutta heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat” (1 Tim. 3:10).
Jumalalla on meitä varten hengelliset liikennesäännöt. Yksikin liikenteessä omin säännöin ajava saattaa kaaokseen koko liikenteen.
Seurakunnan ”liikennesäännöt” ovat ainoastaan Raamatussa.
”Sen tähden jumalattomat eivät kestä tuomiolla eivätkä syntiset vanhurskasten seurakunnassa” (Ps.1:5).
Kenenkään ei pidä murehtia, etteivät kaikki uskossa olevat Turussa mahdu esim. Sofiankadun kokouspaikkaan. Turussa löytyy uskontojen ulkopuolisia tiloja tässä vaiheessa kaikille uskossa oleville. Kokouspaikkoja tulee lisää tarpeen mukaan.
SEURAKUNNAN KOKOUSTEN TARKOITUS
Jumala on säätänyt monipuolisen kokoustoiminnan siunaukseksi seurakunnalleen. Meillä on mm. rukouskokouksia, raamattutunteja, evankelioimiskokouksia sekä opetus- ja keskustelutilaisuuksia.
Kaikenlaisten kokousten kolmiosainen tarkoitus on, että
1. ihmisiä tulee uskoon ( olemme evankelioiva seurakunta );
2. uskoon tulleet saavat tervettä ja raitista Raamatun opetusta, näin kasvaen uskossaan täysi-ikäisiksi ottaen vastaan armolahjoja, tehtäviä ja vastuuta seurakunnassa;
3. seurakunta kokonaisuudessaan rakentuu yhdeksi perheeksi, jossa on ”yksi sydän ja yksi sielu”.
”Ja Hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi (miksi?), tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen (mikä on työn päämäärä?), kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä (alaikäisyyden merkki on se, ettei pysy seurakunnan toiminnassa, vaan juoksee sinne tänne oman mielijohteensa mukaan), jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen (Jumala on aina tahtonut seurakuntansa pysyvän koossa) jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on” (Efes.4:11-16).
Toteutamme lähetyskäskyä Raamatun opettamalla tavalla. Ensin teemme ihmisistä opetuslapsia Sanaa julistamalla (Room.10:17) sekä kehottamalla heitä vastaan ottamaan Jumalan armo (2 Kor. 5:19 – 6:2). Opetuslapsiksi kääntyneet opetamme ”pitämään kaikki, mitä minä ole käskenyt teidän pitää” (Matt.28:20).
Uskossa olevina elämämme tarkoitus sisältyy edellä mainittuihin asioihin.
Kaikkia siunaten
Weijo
(Tätä kirjoitusta SAA MONISTAA, seurakuntaa ei)
Vastaukset 1
Vanhimmat
koko elämän ajan!