hei, haluan kysyä, että mikä on ns. "vanha neitsyeksi"? eli jos olit mielestäsi vanha kun neitsyyden tai poikuuden menetit, niin minkä ikäinen olit ja miten kumppani suhtautui asiaan?
mielestäni ei ole häpeällistä menettää neitsyyttä vanhana.
mielestäni ei ole häpeällistä menettää neitsyyttä vanhana.
Vastaukset 13
Vanhimmat
halua vastata. Vai onko kristallipallo samea?
Itse olin kauhean vanha. Kolmetoistavuotias ja silloin jo kaikki kaverit olivat vehdanneet naisten kanssa. Olin kännissä ja yksi viisikymppinen nainen vei poikuuteni ja hoiteli hommat.
30-vuotiaana. Kumppanistani asiassa ei ollut mitään erikoista, mutta kyllä se häpeällistä oli. Noin paha epäonnistuminen missä tahansa asiassa on häpeällistä. En minä omasta tahdostani poikuuttani säästänyt. Eroon pääsemisestä vain ei tullut mitään.
Juu, eli olin ehtinyt täyttää jo 19, mutta se oli paineiden aikaansaama yhden illan juttu, todellinen paskakokemus jota kadun. Sen jälkeen olen odotellutkin sitä varsinaista suhdetta ja saan odotella edelleen...
Itse menetin sen 17-vuotiaana. Olin todella rakastunut 5 vuotta vanhempaan äijään. Hänen kanssaan muutamia kertoja yritettiin, kunnes lopulta kolmannella onnistui, oli yrityskerroilla valmistautunut saamaan sinä iltana, ja alkuun pelotti / jännitti paljon, onneksi onnistui vasta kolmannella. :)
En vastaa henk.koht. asioista, mutta yleisesti:
Silloin kun oltiin alle 20 kymppisiä, kaikilla oli kauheet paineet. Mikä nyt tuntuu naurettavalta. Kun alle 16-vuotias on niin selkeesti lapsi, että on tajunnut ne kertomukset vanhemmista poikaystävistä ihan hyväksikäytöiksi. Kaduilla luuhaamisen hylätyksi tulemiseksi. Mun mielestä alle 16-vuotias on aivan liian nuori, eikä niin, että kukaan pilalle menis, vaan että alle 16-vuotiaan ei tarvis edes harkita eikä miettiä. Ei pitäis olla minkään valtakunnan paineita. Ja ne vanhemmat poikaystävät, jotka on normaalijärkisiä, tajuaa sen. Samoin tyttöystävät. Mieheksi ja naiseksi kasvetaan yläpään, ei alapään kautta kuitenkin.
No, sitten on tää kahenkympin tienoo. Täälläkin on paljon näitä "mä oon jo 19, 20, 21..." No mitä sitten??? Nyt yli kymmenen vuotta myöhemmin tajuaa, miten paljon sitä ehtii kymmenessä vuodessa. Eli parikymppinen ei ole mikään vanha neitsyt, eikä tarvis kiirehtiä eikä hävetä, vaan olla ihan tyytyväinen omiin valintoihinsa. Kyllä se kivakin kumppani löytyy, jos vaan itsellä löytyy avoimuutta se löytää.
Ja no, jos on vanhempi. Sitten mä uskon, että se on itselle vaikeinta, kun muut alkaa jo perustamaan perhettä jne. Niin tottakai siinä voi tulla huonommuuden tunteita. Mutta asia on niin, että itseään ei tarvii hävetä kokemattomuuden takia. Murhaajatki saavat uuden mahdollisuuden ja aikalailla kaikki sen häpeämättä käyttää, joten minkä ihmeen takia tarvis hävetä omaa itseään koskevia valintoja? En ymmärrä. Tai jos ei löydä ketään sopivaa eikä halua huolia ketä tahansa. Mitä pahaa?
Ja jos jonkun kumppani siihen negatiivisesti suhtautuu, niin kumppani vaihtoon. Seksi on asia, minkä vanhana kettunakin joutuu opettelemaan uuden partnerin kanssa oikeastaan alusta. Kukaan kun ei ole samanlainen.
tossa oli aika hyvä vastaus -> miksi omaa valintaa pitäisi hävetä. tai mitä pahaa siinä on?
Itse olin 25-vuotias, kun se tapahtui. Olen edelleenkin saman miehen kanssa, eikä hän tiedä, että hän on minun ensimmäinen. tai no, olin edellisessä suhteessa miehen kanssa, jossa hyväiltiin ja nuoltiin toisiamme, mutta ei suoritettu asiaa loppuun asti. ei oltu molemmat varmoja suhteesta. Mutta kun se eka kerta tapahtui varsinaisesti, se tuntui jönnältä, mutta samalla oli ajatus "tässäkö se oli" ja piti miettiä, että tapahtuiko se - en osaa selittää tarkkaan, mitä haen, mutta pointtini siis on, että se tuskin niin ihmeellinen asia on, milloin sen menettää, nuorena vaiko vanhana - en tiedä, olenko luettavissa niihin vanhoihin. en koe, että sen kokeneemi tai upeampi ihminen olen, kun sen on kokenut.
mutta on aivan eri asia olla neitsyt omasta valinnasta niin pitkään kun siltä tuntuu kuin siitä syystä, että haluaisi, mutta kukaan ei huoli. Voin hyvin kuvitella, että se tuntuu pahalta, aiheuttaa alemmuuden tunnetta ja voi tuntua häpeältä. Erityisesti tämä on usein miesten ongelma. Kyse ei siis aina ole valinnoista. Naiset varsinkaan eivät tätä usein muista. Suurimmalle osalle heistä se todellakin on valinta milloin haluaa. Seksiä saa todella helposti. Toki miehetkin voivat tehdä valintoja, mutta useille "vanhoille" neitsyille syy on useinmiten siinä, että kyllä haluaisi vaikka heti, muttei syystä tai toisesta saa seksiä.
Kyllä asia on juuri noin. On luonnotonta ajatella, että neitsyyden säilyttäminen olisi kenenkään miehen oma valinta (poislukien uskonnolliset ym. syyt, mutta niissäkään ei ole kyse siitä, ettei olisi biologista tarvetta). Kyse on lähes aina siitä, että seksiä ei vain saa. Ja silloin jossain on vika. Ei ole mukavaa joutua toteamaan itsestään, että on jossain noin perustavaa laatua olevassa asiassa muita huonompi jostain sellaisesta syystä, jolle ei ilmeisesti edes voi mitään. Ei siinä ole mitään pahaa, mutta paljon jotain hyvin ikävää.
uskon että monelle se on nolo ja vaikea asia, jos on vielä kovinkin vanhana neitsyt.
miksi?
ei seksin itsensä takia, vaan enemmänkin sen takia mitä se tietyllä tavalla kertoo ihmisestä.
se että joku on valmis harrastamaan seksiä toisen kanssa on suhteellisen suuri hyväksynnän osoitus toiselle, ja uskon että enemmän tässä asiassa on kyse juuri siitä hyväksynnän saamisesta kuin itse seksistä.
toinen asia voi sitten olla se että jos henkilö on itse kieltäytynyt varta vasten vaikka mahdollisuuksia olisi ollutkin.
mutta tämä on vain minun mielipiteeni.
Olet täysin oikeassa. Nimenomaan hyväksyntä se olennainen asia. Se joka ei koe seksiä kenenkään kanssa, uskoo ettei kukaan hyväksy häntä - yleensä vielä ilman että käsittää mistä se johtuu. Ja useimmiten ihminen, joka tuntee itsensä jollain tavoin ei-toivotuksi, olettaa myös tehneensä jotain väärää. Siitä ilmeisesti johtuu se erikoinen ilmiö, että nämä "vanhat neitsyet" ovat kovin halukkaita kertomaan asiasta muille (vaikkakin anonyymisti). Aivan kuin heillä olisi tarve keventää omaatuntoaan. Onhan muuten hyvin harvinaista, että ihminen tuntsi tarvetta julistaa virheitään muulle maailmalle, mutta epäonnistuminen neitsyydestä/poikuudesta eroon pääsemisessä on tästä poikkeus. Ihminen tuntee olevansa ei-hyväksytty jostakin syystä, jonka on itse aiheuttanut, ja hakee muulta maailmalta siihen selitystä ja jopa anteeksiantoa.
tuossa viime kesänä, kun rupesin seurustelemaan, eli 20v...ja tarkotus olis pysyy saman muijan kanssa pitkään, mikä on ihan todennäköistä...eli muija oli kans neitsyt ja pari vuotta nuorempi...
ja muija ei tiennyt että kyseessä oli ensimmäinen kertani, itseasiassa kyseli vielä että mistä olen oppinut niin hyväksi. se oli yhden yön juttu.
mielestäni poikuus meni suhteellisen vanhana. olinhan siitä aikaisemmin aina stressanut sellaisena virstaanpylväänä, ja tietenkin se teki hyvää egolle mutta ei se ollut mitään ihmeellistä... :P :D -- niin ja olin kännissä.
...sen jälkeen on tullut seitsemän lisää kaatoa, ja vain yhden kanssa selvinpäin. Kai se on sen verran henk. koht. touhua ettei noihin yhden yön juttuihin selvinpäin ikinä päädy. Ja eipä kovin nautinnollista ikinä ole ollut, sellasta egoistista säätämistä vain.
Opin vaan sen noista ettei poikuuden menetys oo ratkaisu mihinkään suureen ongelmaan, mikä saattaa tuntua joskus olevan itsellään elämän suhteen.
16v, täytin 17 sinä vuonna. -N82