Rauhan rukous jainalaiseen tyyliin:
Rauha ja universaali rakkaus ovat kaikkien hyvien evankeliumien ydin.
Jumala on sanonut, että mielen rauha on totuus, ydin.
Annan anteeksi kaikille olennoille, ja anna heidän antaa anteeksi minulle.
Minulla on rakkautta kaikkia kohtaan eikä vihaa ketään kohtaan.
Tiedä, että väkivalta on maailman kaiken kurjuuden ja kuoleman alku ja juuri.
"Älä vahingoita yhtäkään elävää olentoa."
Tämä on ikuinen, kestävä ja muuttumaton hengellisen elämän tapa.
Olipa ase miten vahva tahansa, sen voi aina korvata paremmalla;
kuitenkaan yksikään ase ei voi olla väkivallattomuutta ja rakkautta parempi.
Rauha ja universaali rakkaus ovat kaikkien hyvien evankeliumien ydin.
Jumala on sanonut, että mielen rauha on totuus, ydin.
Annan anteeksi kaikille olennoille, ja anna heidän antaa anteeksi minulle.
Minulla on rakkautta kaikkia kohtaan eikä vihaa ketään kohtaan.
Tiedä, että väkivalta on maailman kaiken kurjuuden ja kuoleman alku ja juuri.
"Älä vahingoita yhtäkään elävää olentoa."
Tämä on ikuinen, kestävä ja muuttumaton hengellisen elämän tapa.
Olipa ase miten vahva tahansa, sen voi aina korvata paremmalla;
kuitenkaan yksikään ase ei voi olla väkivallattomuutta ja rakkautta parempi.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Oi Pyhä Henki kohotan rauhanpiippuni sinulle, neljän tuulen viestinviejillesi ja Äiti Maalle, joka huolehtii lapsiesi kaikista tarpeista.
Anna meille viisautta opettaa lapsemme rakastamaan, kunnioittamaan ja olemaan ystävällisiä toisilleen, jotta he voivat kasvaa rauhallisin mielin.
Oppikaamme jakamaan kaikki ne hyvät asiat, jonka sinä annat meille tarpeittemme tyydyttämiseen täällä maapallolla.
da pacem domine in di ebus nostris
suomennettuna?
Da pacem Domine - anna Herra, rauha
in diebus nostris - meidän päiviimme
600-luvulta peräisin.
Sanotaan niinkuin sanassa: jos ei ole selittäjää seurakunnassa niin olkoon vaiti
Herra, Sinä tiedät paremmin kuin minä, että minulle karttuu ikää ja jonain päivänä olen vanha. Varjele minua puheliaisuudelta ja varsinkin siltä luulolta, että minun täytyy sanoa mielipiteeni joka asiasta ja tilanteesta.
Päästä minut taipumuksestani pyrkiä järjestämään muiden ihmisten asiat. Vapauta ajatukseni takertumasta loputtomiin yksityiskohtiin. Anna minulle siivet päästä nopeasti asiaan.
Opeta minulle armeliaisuutta, että kuuntelisin toisten valituksia. Auta minua kestämään ne kärsivällisesti. Mutta sinetöi huuleni, etten puhuisi omista vaivoistani, vaikka ne lisääntyvät ja niistä kertominen on vuosi vuodelta hauskempaa.
Auta minua oppimaan se suurenmoinen läksy, että minäkin saatan erehtyä. Anna minun pysyä kohtalaisen hyvänä. Pyhimys en halua olla, sellaisten kanssa on joskus ylen vaikea elää.
Olipas hyvä opetus itsekullekin.
Liittyikö vaan jotenkin kommenttiini, että selittäisit mitä olet "salakielellä" kirjoittanut. Kaikki ei osaa kieliä ja salamyhkäinen ei kannata olla, vai mitä...
"Anna!"
Rukouksissa ja mytologioissa esiintyy monesti sellaisia hahmoja, joiden luulemme olevan meistä erillään. Nämä rukoukset ovat vertauksia, kuvaavat mielen psykologisia olentoja. Miksi joskus joku rukous tai satu tuntuu "kolahtavan"? No, ehkäpä siksi kun omassa mielessä on vastaava hahmo jo valmiiksi olemassa.
Vaikka tämä on tavallaan fantasiaa, niin rukoukset todella auttavat. Erityisesti silloin jos niihin uskoo. Jos ei usko niin eivät ne auta tietenkään.
Kun rukouksella viitataan keskusteluihin Itsen[Syvin Olemuksemme] kanssa, eli "uteluihin" tilanteestaan ja pyyntöihin sisäisiin prosesseihinsa liittyen, lienee tällöin kyse n ö y r i s t ä yrityksistä ymmärtää Itseä.
Sen sijaan anelut ja "anna/anna" käskytykset jumalilleen ovat yleensä sisällöiltään itsekkäitä ulkoisia ja sisäisiä pyyteitä.
Rukoilijat eivät taida muistaa sitäkään että: "Ennen kuin rukoilette, Isänne jo tietää mitä tarvitsette".
Ulko-kultainen ja itsekäs sekä röyhkeäkin itsekäs aneleminen jota näkee jatkuvastí on irvikuva siitä sisäisestä dialogista jota hengessään voi nöyrimmillään käydä ymmärryksen kirkastumisen ja henkisen-kehityksen toivossa.
nöyristelet vain itsellesi, et Jumalalle?
En palvo,rukoile, tai inise miltään jumaluudelta mitään, tai jumaluuden aikaan'saannokselta.
I t s e, eli Syvin Olemus on "Siru" Korkeimmasta/Kaikki.
Itse ei merkitse ihmisen omaa/ominaista, tai "minää", vaan Korkeinta Itseään, miksi siis pyytää Itse Itseltään tai Itseään?
M a h d o l l i n e n kommunikaatio/vuoro-vaikutus liittyy "käyttö-liittymän" eli kehollisuuden ja tämän "liittymän käyttäjän" eli "Sirun" yhteis-ymmärryksen kasvuun.
Anelurukous on silloin kun näkee itsensä olevan erillään jumalista. Jos näkee olevan yhteydessä jumaluuteen, niin silloin ei anele vaan tahtoo. Tahtoo että on rauha, tahtoo että on iloinen. Ja silloin näin on.
Tyvestä puuhun. Ihmiskunta ei kykene vielä rukoilemaan niin kuin jumalat rukoilevat. Siksi anelurukous.
Emme voi tarjota kovaa oppia ennenkuin pienempi oppi on opittu kunnolla.
Nöyristelystä ja mahtailusta ihmiskunta oppii nöyryyteen. Nöyryys on neutraali piste nöyristelyn ja ylpeyden välissä.
Kaikkien elämässä tulee aina kriisejä, mitä kennellekkin.
Itse olen ollut oikein pyörremyrskyssä työasioiden vuoksi koko syksyn.
En vieläkään tiedä minne mennä? Vaihdanko alaa vai jatkanko naisvaltaisessa alassa, jossa joka toinen kokee tulleensa kiusatuksi ja joka toinen väärin ymmärretyksi.
Minusta meinasi tulla nöyrä, kunnes totesin, että mikään rukous ei muuta kiusaajan asennetta, vaan kaikki on itsestä kiinni. Pitää nousta puolustamaan itseään. Nyt kun se on tehty, seuraa toinen vaihe (naisvaltaa huom) pitää osata olla se, joka oli uhri tai muuten saa itse puukottajan maineen. Hankalaa.
Kommunikointi ongelma on suurempi ongelma mitä kuvitellaankaan.
Miten osata ilmaista itseään, että kaikki ymmärtää?
Minäkin lienee tulin kiusatuksi, koska en ymmärtänyt toisen tapaa simputtaa. (oliko se häneltä tahallista vai tahatonta?) Meille ei auennut viestinnän portit, vaikka kuinka yritin. Kyllästyin ylenkatseeseen, hymähtelyihin ja kuiskutteluun. Toki nyt tiesin, missä mennään, sillä haukkui hän minun kuullen muita, niin miksei sitten minua muille.
Mutta kun jotain tälläistä kokee, alkaa miettimään enemmän omaa syvintä olemustaan. Kuka minä olen? teenkö/reakoinko oikein? onko minulla oikeus puolustautua/tuomita toinen osapuoli? miten pitkälle omat siivet kantaa... annanko periksi? Hautaudunko peiton alle pahaa maailmaa pakoon? Vai hyväksynkö itseni ja pelkoni ja annan anteeksi... itselleni?
Minä tiedän, ettei ole Jumalaa antamassa minulle suoraa vastausta tähän. Minun on löydettävä itsestäni kaikki, se syvin olemus.
Kriisi, se minulla todellakin on, niin typerältä ja muodikkaalta kun se kuulostaakin. En pääse sitä pakoon, vaan minun on ITSE otettava se vastaan ja läpikäytävä, tuli mitä tuli.
- On aika riisuutua, puhdistautua ja pukeutua uudelleen, uusiin vaatteisiin, uudella tavalla.