Kolme vuotiaan vilkkaus milloin huolestua?

Kerro ensin lastenneuvolan terveydenhoitajalle ja pyydä aika lääkärin vast.otolle. Sitä kautta yleensä pienten lasten asiat lähtevät rullaamaan eteenpäin. Kertomuksesi perusteella tuntuu olevan tutkimisen aihetta tässä tyttäressä.
Tuntuu niin tutulta nuo käyttäytymisongelmat, kun aikoinaan oma poikani käyttäytyi aivan samalla tavoin. 10-vuotiaana hänellä diagnosoitiin ADHD.

siis kuulostaa ihan minulta pienenä ja minä sain diagnoosin "lapsuusajantraumoja"kun olin jo 45w. kuulostaa myös pojaltani jolle tuli adhd-diagnoosi noin 6 vuotiaana. nuo npukemisongeömat liittyivät meillä aistiyliherkkyyteen, minäkin olen oppinut nyt 50vuotiaana pitämään keinokuituisia vaatteita, kaikki sellainen tuntui aiemmin ahdistavalta.valjaista olisin saanut paskaraivarin ja ihottumaa kunnolla kuten rintaliiveistäkin on tullut, eli mahdollisimman mukavia ja väljiä vaatteita hommaa tyttärellesi.neuvolan lääkäriltä tinkaa lähete tarkempiin neurologisiin tutkimuksiin. on syytä tutkia, jotta saatte tukea kasvatustyöhön jo aikaisessa vaiheessa.jaksamista teille!

Meidän nyt 10-vuotias poika joutui silmätikuksi lekarissa kolmevuotiaana, Sai toki raivareitakin ja häviämisen sietokyky oli onneton. Veimme lapsen lekariopejen painostuksesta tutkimuksiin . Otettiin aivokäyrää ja teetettiin testejä. Lastenneurologia lapsi tapasi n.30 minuuttia, jonka aikana lääkäri ehti huomata,että minä heiluttelin jalkaani ja isä pyöritteli sormiaan.Kuulema selkeä merkki motorisesta levottomuudesta, jonka olemme sitten periyttäneet lapseemme.Sen jälkeen istuin kuin patsas hermostuttavasta tilanteesta huolimatta;tuntui aikasten luonnottomalta. Sittemmin olen ollut yhteydessä yksityislääkäreihin ja lastenlinnan neurologiselle osastolle. He sanoivat, että alle viisivuotiasta lasta ei voi vielä diagnisoida mihinkään tiettyyn kategoriaan. "Leiman lyömistä otsaan" tulee välttää. Kouluikäistä voi alkaa diagnisoimaan tarkemmin. Esim.ADHD ei ole yksi ja sama juttu kaikilla, siitä on yhtä monta variaatiota kun on lastakin. Kysymys jota kannattaa myös vakavasti miettiä:onko vilkkaus sairaus? Miksi kaikki nykymaailmassa medikalisoidaan, persoonallisuuskin. Lohdun sanoiksi voisin sinulle sanoa, että poikani on nyt 10v.Pärjää hyvin koulussa, mutta on eläväinen.Tekee tehtävät nopeasti ja oikein ja sitten tuleekin jo tylsää...alkaa heiluminen,pöpiseminen ja levoton liikehdintä. Meillä on ihana ope, joka antaa lapselle tarpeeksi haastavia tehtäviä ja hyväksyy sen , että pylly pyörii penkillä ja kynää täytyy käydä teroittamassa usein. Hienomotoriikka ei ole niitä vahvoja juttuja "rättikässä,askartelu ja kaunokirjoitus eivät ole ihan hallussa. Sen sijaan englannista, äidinkielestä ja matikasta tulee aina kiitettäviä.Emmehän me voi olla kaikki samanlaisia ja mistä se kehitys ja yhteiskuntaa eteenpäin vievä nerous ja luovuus löytyisi jos pidättäydytään samassa kaavassa sukupolvesta toiseen.
Meillä ne raivarit ja hepulit muuten vähenivät iän karttuessa. Osoitimme kuitenkin lapselle ettei hänen käytöksensä ole ole hyväksyttävää, mutta hän itse on rakas ja hyväksyttävä. Muistan tuon tunteen ja tuon huolen ja surun niin hyvin. Ymmärrän. Jaksa ja usko. Luulenpa, etä teillä on älykäs, vilkas ja voimakastahtoinen ipana. Rakkautta ja rajoja. Vielä on aikaa lapsen rauhassa kasvaa, huolehtivassa ympäristössä tietenkin ja sehän teillä tuntuu olevan kunnossa. Voimia, kärsivällisyyttä ja jaksuhaleja.

Keskustelin kerhon vetäjien kanssa ja koska kerhossa tyttö on aivan päinvastainen, kuin kotona, niin laitan vielä käyttäytymisen voimakkaan uhman "syyksi" ja sen, että meillä on ollut mm. muutto lähiaikoina. Päiväkoti paikkaa ajattelimme hakea. Neuvolaan on mennyt vähän luotto, kun aiemminkaan emme sieltä ole apua saaneet. Antaa nyt ajan vielä kulua ja katsotaan mihin suuntaan asiat kehittyvät.

Meidän pojalla oli aivan samaa,mitä kuvailet ja varsinkin vaatteet oli ongelma,paita esim.nipisti,puristi,oli kuuma,kylmä jne. Vaikka paita oli käynyt jo 2vk sitä ennen. Kaikki siirtymätilanteet hankalia.esim.pukeminen,riisuminen,hampaiden pesu,nukkumaan meno jne. oli vaikeita.
Meil kans 4 lasta,joten tiedän mistä puhun.
5-7v. iässä alkoi puhua huutaen tai kiljahdella,väänteli naamaa,matki toisia,nuuski toisten käsiä aivan kuin olisi huudattamalla huudattanut toisia. Leimattiin meidänkin perhe kasvatusvioista ja kun lapseni rupesi huutelemaan rumia,katosi paljon "ystäväseurastani". Aloitin jo hänen ollessa 2v.kiinnittämään huomiota hänen vilkkauteen ja varasin aikaa perheneuvolaan. Sieltä monen vuoden keskustelujen ja tutkimusten ja kaiken mahdollisen jälkeen lapseni sai dg. tourette sekä liitännäisoireena adhd. Ekaluokalla oli erityiskoulussa ja sai lääkityksen,joka tepsi niin hyvin,että siirtyi tokaluokalle yleisopetukseen. Lääkäri kehui minun sinnikkyytäni ja aktiivisuuttani.
Eli minä sanoisin,että vaikka elättekin,tietenkin,normaalia elämää,niin kannattaa ottaa ajoissa asia esille. Se voi olla ratkaiseva tekijä lapsesi tulevaisuudessa.