Alempana palstalla, otsiko "Kuollut sikiö" alla, kirjoitti muuan äiti raskauduttuaan keskenmenon jälkeen:
Ärsyttävän yleistä:"Meille tulee terve vauva"!
-Neljän äiti-
102132
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
sanonut, että down-vauvoja ei syntyisi nuoremmille äideillekin? Nimeomaan kovin nuorilla äideillä riski on korkeampi kuin muilla.
Mutta se on kyllä totta, että mitkään ultraäänet tai verikokeet eivät takaa tervettä lasta. Esimerkiksi CP-vammaisuus syntyy vasta synnytyksessä tai elämän alkutaipaleella eikä ole millään lailla ennustettavissa raskauden aikana. Myöskään autismia ei voida seuloa raskauden aikana. Että kyllä ihan vakaviakin vammaisuuksia pääsee tulemaan ns. yllätyksenä.
Yleisintä vissiinkin on downin oireyhtymä noin nelikymppisillä synnyttäjillä kumminkin?
Kyllä on tosiaan ajattelematonta odottavan äidin laukoa että "tervettä vauvaa odotetaan". Mutta taitaa aika moni äiti ja isä vaan sokeasti uskoa, että np-seulonnat ja muut testit muka kertoisivat että lapsi olisi 100 % terve? Höpö höpö.
Itselläni menivät kaikki tutkimukset nappiin, ei mitään poikkeuksellista havaittu, mutta niin vain syntyi vammainen poika. Nimenomaan neurobiologisesti vammainen. Ei kykene ikinä itsenäiseen elämään ja on raskasta häntä hoitaa. Mutta äärimmäisen rakas on, ja vaikka olisin odottaessani tiennyt hänet vammaiseksi, en olisi häntä tappanut. Sikäli tutkimukset olivat kohdallani ihan turhia. Eivätkä kertoneet edes mitään pojan vaikeasta vammaisuudesta.
kun synnytin esikoiseni täysin yllättäen 2kk ennen laskettua aikaa, opin ajattelemaan hiukan eri tavalla. minulle ei enää ole tärkeää vauvan sukupuoli, älykkyys eikä np-ultran tulos. sillä hetkellä kun lastani leikattiin minusta pois, rukoilin vain että hän kykenisi elämään. ja ilmeisesti ruokous kuultiin, minulla on nyt 3kk ikäinen "terve" keskosvauva. joka päivä ajattelen kuinka ihana lapsi minulla on, rakastan häntä koko sydämestäni!!
Olen itse seurannut sivusta ystäväni vaikeaa ja äärimmäisen raskasta arkea kehitysvammaisen lapsen yksinhuoltajana ja olen itse jo aikapäiviä sitten tehnyt sen päätöksen että itse en haluaisi tuoda tähän maailmaan ns. sairasta lasta koska itse en jaksaisi loppu elämääni olla kiinni sairaassa lapsessa. Omaa elämää ei sen jälkeen olisi juurikaan ja aina vaan kamala huoli ja hätä pärjäämisestä ym...
Se on ehkä parempi että pitää itsekkyydestään kiinni, jos ei ole valmis kasvamaan henkisesti. Tuli taannoin telkusta dokkari, jossa viiden lapsen äiti ja miehensä odottivat vammaista lasta, antoivat tälle ihan tietoisesti mahdollisuuden elämään
olikin se, ettet voi etukäteen tietää onko lapsi vammainen vai ei.
Kuule, minusta sinä olet nyt väärässä osittain.
Itse olen pääasiassa aborttia vastaan, enkä suosittele sitä kuin erittäin painavista syistä (vammainen lapsi) jollekin.
Sun on nyt tosi turha puhua itsekkyydestä... Mun veljellä on erittäin vaikeasti sairas lapsi. Jos nyt voitais kelata aikaa taaksepäin niin en sanoisi itsekkääksi, jos hänen vaimonsa tekisi abortin. Joka päivä on tuskaa sekä itse sairaalle lapselle ja hänen perheelleen. Joka ikinen päivä on pelko takaraivossa, että lapsi kuolee... Jonain päivänä niin tapahtuukin, eikä se päivä ole ihan hirveän kaukana... Tietenkään ei etukäteen voi tietää vammaisuuden/sairauden laatua, eikä sitä "aborttia" voi jälkikäteen tehdä... Sen takia soisin kaikille vammaista lasta odottaville mahdollisuuden itse valita jatkaako raskautta vai ei. Ilman syyllistämistä. Kukapa haluaa elää pahinta painajaista (puhun nyt veljeni ja hänen lapsensa elämästä ja kohtalotovereista)?
"Vammaisen äiti", älä siis yhtään puhu itsekkyydestä. Et tiedä mistään mitään.
(edellä kirjoittaneen kanssa) että on itsekästä tieten tahtoen synnyttää vaikeastikin(?) vammainen lapsi. Ei ole mielestäni itsekästä keskeyttää raskautta, mikäli lapsi todetaan jo ennen syntymää vammaiseksi.
Tiedän kanssa yhden perheen, jolla on nyt jo 20-vuotias (ei pitänyt elää niin vanhaksi) todella vaikeasti kehitysvammainen lapsi. Täysin hoidettava, vaipatettava, letkuilla syötettävä yms. ei tunne vanhempiaan, ei tiedä ympäröivästä maailmastaan mitään. Millainen hirviö tieten tahtoen synnyttää sellaisen lapsen? Minusta se ei ole elämää, mitä kenenkään tulisi elää. Kamalaa kaikille osapuolille. Tässä kyseisessä perheessä myös lapsen vanhemmat ovat jaksamisensa äärirajoilla peläten joka päivä lapsen kuolemaa, jatkuvaa 24h hoitoa ym. Täysin epäinhimillistä elämää mielestäni erityisesti tälle lapselle. Ja toki myös lapsen vanhemmille. Kaikki kärsii, myös perheen pienet "terveet" lapset.
Olen sitä mieltä, että jokaisella äidillä on oikeus itse myöskin ilman tuomitsemisia päättää tällaisen lapsen (ja myös omasta elämästään, muiden lastensa tulevaisuudesta) kohtalosta jo ennen syntymää mikäli mahdollista. Todella vaikeasti vammainen lapsi vaikuttaa koko perheen elämään todella paljon ja vaatii uhrauksia ei pelkästään perheen vanhemmilta vaan myös mahd. vammaisen lapsen sisaruksilta.
Ja alkuperäiseen kirjoitukseen otan kantaa sen verran, että oikeassa olet. Terveen lapsen voi todeta vasta vuosien päsätä lapsen syntymästä, sellaisella siis turha hehkuttaa ennen aikojaan.
on ihmisen elämä? Kuka meistä saa päättää kuka elää ja kuka kuolee? Hitler piti vammaisina kaikkia juutalaisia joten tappoi heidät. Tapetaan mekin kaikki vammaiset, missä menee raja, siinä mitä ITSE haluaa ja päättää.
Totta. Vauva voi vammautua synnytyksessä tai vakava sairaus saatetaan huomata vasta leikki-iässä. Ja voihan lapsi vammautua myöhemminkin. Ei tarvita kuin esim. kolari tai jokin paha tulehdussairaus.... Mihin se rakkaus lasta kohtaan sitten muka katoaisi?
Toisaalta ymmärrän niitäkin, jotka eivät halua synnyttää vammaista lasta. Pelko, viha ja häpeä ovat ihan inhimillisiä tunteita ja jokainen käsittelee niitä eri tavalla. Kukin kantaa itse tekemänsä ratkaisut. Raskaudenkeskeytys on harvalle mikään mukava ja helppo juttu, keskenmenosta puhumattakaan.
Muistan lukeneeni joskus vaikeasti kehitysvammaisen Tuomas Alatalon kirjan. Se avasi kyllä silmäni! Suosittelen kirjaa muillekin. :)