Muun muassa Ludwig Feuerbach ja Sigmund Freud katsoivat, että uskonnot ja jumalat ovat ihmisten luomuksia, joiden tarkoituksena on tyydyttää erilaisia psykologisia tarpeita. Karl Marx ja Friedrich Engels esittivät näiden ajatusten innoittamina, että uskonnot ja jumalat ovat ihmisten keksintöjä, joita valtaapitävät käyttävät työväenluokan alistamisessa.[19]
Feuerbach esitti, että uskonto on ihmisen käsitys äärettömyydestä ja että ihmisten käsitykset jumalista olivat projektio ihmiskunnan käsityksestä itsestään kuvitteelliseen yliluonnolliseen olentoon.[20] Uskonto oli ihmisen vieraantumisen ilmaus. Jumala ei ole luonut ihmistä, vaan ihminen jumalan. Se kurjuus ja vieraantuminen, jota ihmiset yhteiskunnassa kokevat, pakottaa heidät sepittämään kuvitelman taivaasta, jossa kaikki ovat iloisia ja onnellisia. Mitä köyhempiä ihmiset ovat, sitä rikkaampana loistaa heidän jumalansa ja päinvastoin. Karl Marx ja Friedrich Engels omaksuivat Ludwig Feuerbachin uskontoajattelun pääkohdat jatkaen ja kehittäen sitä. Marx katsoi, että jumaluuden hylkääminen oli välttämätöntä ihmisarvon kasvulle. Lisäksi Marx ja Engels painottivat uskonnon yhteiskunnallista ja taloudellista vaikutusta ja korvasivat ”ihmisolemuksen” historiallisesti muuttuvissa taloudellisissa olosuhteissa elävällä ihmisellä. He katsoivat, että ihminen loi jumaluuden käsitteen epätäydellisen yhteiskunnallis-taloudellisen aseman seurauksena, ja uskonto oli siten kapitalistisen talousjärjestelmän luoma sivullisuuden muoto. Perinteisen marxilaisuuden mukaan uskonnolla on kaksi tehtävää: ensinnäkin se ylläpitää ja ”pyhittää” epäoikeudenmukaista yhteiskunnallista järjestelmää ja toisaalta se passivoi sorrettua väestönosaa.
Psykoanalyysin perustaja Sigmund Freud katsoi, että Jumala on ihmisen luoma isähahmo ja uskonto on alitajunnan tuote, joka perustuu yksilön muistoon täydellisestä avuttomuudesta vastasyntyneenä vanhempien käsivarsilla. Vastasyntynyt näkee vanhempansa kaikkivoipaisina olentoina, jotka osoittavat suurta rakkautta ja täyttävät kaikki hänen tarpeensa. Freud toteaa, että tämä kokemus on lähes identtinen sen kanssa, miten valtaosa teisteistä kokee jumalasuhteensa. Freudin mukaan uskonnolla ja neurooseilla on yhteinen alkulähde: neuroosit ovat yksilön tajunnan tuotteita siinä missä uskonto on yhteisöllisen tajunnan tuote ja yhteisöllinen oidipuskompleksiin perustuva neuroosi. Hän katsoi, että vain tieteen kautta ihminen voi irrottautua jumalharhasta ja aikuistua
Feuerbach esitti, että uskonto on ihmisen käsitys äärettömyydestä ja että ihmisten käsitykset jumalista olivat projektio ihmiskunnan käsityksestä itsestään kuvitteelliseen yliluonnolliseen olentoon.[20] Uskonto oli ihmisen vieraantumisen ilmaus. Jumala ei ole luonut ihmistä, vaan ihminen jumalan. Se kurjuus ja vieraantuminen, jota ihmiset yhteiskunnassa kokevat, pakottaa heidät sepittämään kuvitelman taivaasta, jossa kaikki ovat iloisia ja onnellisia. Mitä köyhempiä ihmiset ovat, sitä rikkaampana loistaa heidän jumalansa ja päinvastoin. Karl Marx ja Friedrich Engels omaksuivat Ludwig Feuerbachin uskontoajattelun pääkohdat jatkaen ja kehittäen sitä. Marx katsoi, että jumaluuden hylkääminen oli välttämätöntä ihmisarvon kasvulle. Lisäksi Marx ja Engels painottivat uskonnon yhteiskunnallista ja taloudellista vaikutusta ja korvasivat ”ihmisolemuksen” historiallisesti muuttuvissa taloudellisissa olosuhteissa elävällä ihmisellä. He katsoivat, että ihminen loi jumaluuden käsitteen epätäydellisen yhteiskunnallis-taloudellisen aseman seurauksena, ja uskonto oli siten kapitalistisen talousjärjestelmän luoma sivullisuuden muoto. Perinteisen marxilaisuuden mukaan uskonnolla on kaksi tehtävää: ensinnäkin se ylläpitää ja ”pyhittää” epäoikeudenmukaista yhteiskunnallista järjestelmää ja toisaalta se passivoi sorrettua väestönosaa.
Psykoanalyysin perustaja Sigmund Freud katsoi, että Jumala on ihmisen luoma isähahmo ja uskonto on alitajunnan tuote, joka perustuu yksilön muistoon täydellisestä avuttomuudesta vastasyntyneenä vanhempien käsivarsilla. Vastasyntynyt näkee vanhempansa kaikkivoipaisina olentoina, jotka osoittavat suurta rakkautta ja täyttävät kaikki hänen tarpeensa. Freud toteaa, että tämä kokemus on lähes identtinen sen kanssa, miten valtaosa teisteistä kokee jumalasuhteensa. Freudin mukaan uskonnolla ja neurooseilla on yhteinen alkulähde: neuroosit ovat yksilön tajunnan tuotteita siinä missä uskonto on yhteisöllisen tajunnan tuote ja yhteisöllinen oidipuskompleksiin perustuva neuroosi. Hän katsoi, että vain tieteen kautta ihminen voi irrottautua jumalharhasta ja aikuistua
Vastaukset 1
Vanhimmat
laitoit tiiviin paketin isosta kysymyksestä,
ise olen päätynyt samoille linjoille ennenkuin
tiesin esim.freudista mitään,järkeilemällä.
aivopestynä on vaan vaikee lähteä ajattelemaan puhtaalta pöydältä,kun on perus-ev.lut-sosiaalidemokraatti-tavis-kasvatuksen saanut.
tarvis kiintolevy tyhjätä omasta nupista että sais alkaa pohtia asioita ilman että perinne häiritsee.