Kimmo Valtanen SonyBMG:ltä vastaa Toni Wirtasen Idols-formaattiin kohdistuneeseen kritiikkiin Iltalehdessä:
"Meillä ei ole mitään sitä vastaan jos artisti itse pystyy tuottamaan ja säveltämään niin hyviä biisejä, että ne ovat kilpailukykyisiä radiossa ja fanien keskuudessa."
Radiosta tulee kaikensorttista musaa, ja itse asiassa enimmäkseen melko huonoa... Koskaan ei voi tietää varmasti mikä tulee menestymään.
Ja olettaisin että Idols-tähtien faneille artistin omalla materiaalilla olisi jo sinällään melko suuri itseisarvo.
Ainahan Kimmo Valtanen ja levy-yhtiö voivat sanoa että sori sun kappaleet ei vaan ole "tarpeeksi hyviä" ja välttyä siten maksamasta korvauksia itse tehdyistä biiseistä.
Joka tapauksessa, kuka sen päättää onko musiikki "tarpeeksi hyvää"? Levy-yhtiö vai yleisö?
Toki levy-yhtiöllä on visioita siitä minkälainen musiikki tällä hetkellä myy. Mutta jos levy ei ole Idols-tähden näköinen ja on ristiriidassa sen persoonan kanssa johon fanit ovat ihastuneet, levy on väistämättä faneille pettymys. Vaikka musiikki olisi miten ammattilaisten ja isojen nimien tekemää.
Koska Idolsin kautta fanit oppivat tavallista enemmän tuntemaan suosikkiaan persoonana, ja sillä on väistämättä merkitystä myös äänestettäessä, olisi mielestäni sitäkin tärkeämpää että tämä persoona näkyisi ja kuuluisi myös levyllä.
Itse ainakin kiinnostuisin oman suosikkini levystä entistä enemmän jos tietäisin että siinä on idolini omia kappaleita.
Tällä olisi minusta fiksuinta lähteä liikkeelle, ja katsoa miten pitkälle päästään.
Totta kai tässä otetaan riski, mutta riski otetaan joka tapauksessa, joten...
Itse olen lähes koko ikäni fanittanut lähinnä gospelartisteja seurakuntapiireissä. Naurakaa vain, mutta en nyt tarkoita mitään julistus- ja käännytystyötä vaan yleensä musiikkia, jota meilläkin on monenlaista. Arvot vain ovat toisenlaiset.
Ja meilläpäin mitataan myös menestystä vähän toisella tavalla kuin pelkällä levymyynnillä. (Siitä harvoin niissä piireissä edes puhutaan) Tärkeintä on että artisti antaa itsestään ja toteuttaa itseään ja kutsumustaan.
Ja luo uraa OMANA ITSENÄÄN, tai ei luo ollenkaan.
Sitten vain katsotaan miten käy ja löytyykö niin suuri kuulijakunta että hommaa on mielekästä jatkaa.
Yleensäkin musiikin, minkä tahansa musiikin, tekemisessä ja levyttämisessä pitäisin tärkeimpänä sitä että levy on artistin oma, eikä koostu levy-yhtiön näkemyksen mukaan musiikista, jonka uskotaan myyvän. Ja jota artisti ei ehkä lainkaan koe omakseen.
Uskon esim. Toni Wirtasen ja monien muidenkin muusikoiden olevan tässä ihan samaa mieltä.
"Meillä ei ole mitään sitä vastaan jos artisti itse pystyy tuottamaan ja säveltämään niin hyviä biisejä, että ne ovat kilpailukykyisiä radiossa ja fanien keskuudessa."
Radiosta tulee kaikensorttista musaa, ja itse asiassa enimmäkseen melko huonoa... Koskaan ei voi tietää varmasti mikä tulee menestymään.
Ja olettaisin että Idols-tähtien faneille artistin omalla materiaalilla olisi jo sinällään melko suuri itseisarvo.
Ainahan Kimmo Valtanen ja levy-yhtiö voivat sanoa että sori sun kappaleet ei vaan ole "tarpeeksi hyviä" ja välttyä siten maksamasta korvauksia itse tehdyistä biiseistä.
Joka tapauksessa, kuka sen päättää onko musiikki "tarpeeksi hyvää"? Levy-yhtiö vai yleisö?
Toki levy-yhtiöllä on visioita siitä minkälainen musiikki tällä hetkellä myy. Mutta jos levy ei ole Idols-tähden näköinen ja on ristiriidassa sen persoonan kanssa johon fanit ovat ihastuneet, levy on väistämättä faneille pettymys. Vaikka musiikki olisi miten ammattilaisten ja isojen nimien tekemää.
Koska Idolsin kautta fanit oppivat tavallista enemmän tuntemaan suosikkiaan persoonana, ja sillä on väistämättä merkitystä myös äänestettäessä, olisi mielestäni sitäkin tärkeämpää että tämä persoona näkyisi ja kuuluisi myös levyllä.
Itse ainakin kiinnostuisin oman suosikkini levystä entistä enemmän jos tietäisin että siinä on idolini omia kappaleita.
Tällä olisi minusta fiksuinta lähteä liikkeelle, ja katsoa miten pitkälle päästään.
Totta kai tässä otetaan riski, mutta riski otetaan joka tapauksessa, joten...
Itse olen lähes koko ikäni fanittanut lähinnä gospelartisteja seurakuntapiireissä. Naurakaa vain, mutta en nyt tarkoita mitään julistus- ja käännytystyötä vaan yleensä musiikkia, jota meilläkin on monenlaista. Arvot vain ovat toisenlaiset.
Ja meilläpäin mitataan myös menestystä vähän toisella tavalla kuin pelkällä levymyynnillä. (Siitä harvoin niissä piireissä edes puhutaan) Tärkeintä on että artisti antaa itsestään ja toteuttaa itseään ja kutsumustaan.
Ja luo uraa OMANA ITSENÄÄN, tai ei luo ollenkaan.
Sitten vain katsotaan miten käy ja löytyykö niin suuri kuulijakunta että hommaa on mielekästä jatkaa.
Yleensäkin musiikin, minkä tahansa musiikin, tekemisessä ja levyttämisessä pitäisin tärkeimpänä sitä että levy on artistin oma, eikä koostu levy-yhtiön näkemyksen mukaan musiikista, jonka uskotaan myyvän. Ja jota artisti ei ehkä lainkaan koe omakseen.
Uskon esim. Toni Wirtasen ja monien muidenkin muusikoiden olevan tässä ihan samaa mieltä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
että artisti kokisi levynsä materiaalin siinä määrin omakseen, että kykenisi biisinsä uskottavasti esittämään tarvitsematta esittää jotain luonnottomalta tuntuvaa roolia.
Iso levy-yhtiö, kuten SonyBMG, haluaa suurta levymyyntiä eikä elätä marginaaliartisteja. Näin se vain menee. On siellä jonkin verran myönnytyksiä tehty, kun idols-artistit ovat edes muutaman oman biisin saaneet levyilleen mukaan. Epäilemättä on laskeskeltu juuri niin, että fanit haluavat kuulla niitä omia biisejä ja faneja pitää sen verran miellyttää.