Olen nyt 52 vuotias nainen. Jo 20 vuotiaana minua varoitelttin tulevasta selkäongelmasta. Nyt olen vuosien aikana kannellut raskaita kuormia ja saanut selkäni aika kehnoon kuntoon. Kipu on joka päiväinen seuralainen.Alaselän nikamien välilevyt rapistuvat."Kroppa" pitäisi pitää kunnossa, mutta mutta...!!
Tiedän, että liikunta on ainut oikea tapa hoitaa vaivaa. Itse huomaan masentuvanin turhankin helposti ja luovuttavani liikkumisen. Tulee apea olo ja pelko liikuntakyvyn menettämisestä Kuitenkin pidän liikkumisesta,laiskuus lienee se mikä jarruttaa minua?
Nyt tarvitsisn positiivista tukea. Miten sinä jaksat selkäkipusi kanssa? Onko jollakin täällä Kaarinassa päin samoja ongelmia,joista saisimme koottua esim. vertaistukiryhmän liikunnan, tai s.posti viestien tms. muodoss?.
Tiedän, että liikunta on ainut oikea tapa hoitaa vaivaa. Itse huomaan masentuvanin turhankin helposti ja luovuttavani liikkumisen. Tulee apea olo ja pelko liikuntakyvyn menettämisestä Kuitenkin pidän liikkumisesta,laiskuus lienee se mikä jarruttaa minua?
Nyt tarvitsisn positiivista tukea. Miten sinä jaksat selkäkipusi kanssa? Onko jollakin täällä Kaarinassa päin samoja ongelmia,joista saisimme koottua esim. vertaistukiryhmän liikunnan, tai s.posti viestien tms. muodoss?.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei, en ole Kaarinasta, mutta jokunen aika sitten sain uuden välilevyn rappeutuneen tilalle kun muutenkin selkää korjattiin. Pituutta muutama sentti lisää ja kivut lähti (kivut tosin johtuivat enimmäkseen muista korjatuista syistä). Suosittelen käymään Selkäliiton palstalla asiasta keskustelemassa, ja lähiympäristön selkäsairaita etsimässä.