ja käytti occamin partaveistä aamuisin. Tästä johtuen hän päätteli:
"Sota on valtion elinkysymys, elämän ja kuoleman tanner, tie sen olemassaoloon tai tuhoon. On välttämätöntä tutkia sitä huolellisesti."
------------------------------------------
Niin toinen kotimainen kuin Suomen puolueettomuuspolitiikka ovat molemmat vanhoja peruja kansamme historiasta. Jotkut väittävät niiden olevan osa identiteettiämme, emmekä me voi siksi kummastakaan luopua.
Mieleeni nousee välttämättömästi kysymys, voidaanko kansan ja valtion "virallisesta kannasta" pitää yllä valtion suvereenisuutta luopua. Spekuloin, että jos siis luopuisimme toisesta kotimaisesta, syntyisi suomenruotsalaisten vallankumousyritys Suomen tasavallan tuhoamiseksi. Jos taas luopuisimme Nato-haaveistamme, miehittäisi Venäjä ennemmin tai myöhemmin pelkällä asevelvollisuusarmeijalla pyöritetyn Suomen. Mietitään hieman voimakapasiteettejä:
Suomenruotsalaisten taistelykyky on hieman alle 300000 henkilöä. Suomalaisten taistelukyky sisältää suomenruotsalaisten määrä vähennettynä noin 5300000 henkilöä. Lisäksi on hyvä huomioida suomenruotsalaisten strateginen sijoittuminen Suomen kartalla ( http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/3/37/Svenskfinland_municipalities_2008.png ).
Suomalaisten yhteenlaskettu taistelukyky Siperian suurta ruskeakarhua vastaan taas on tuo noin 5300000 ihmistä. Venäjällä taas riittää sotavoimia "vain" hieman alle 143000000. Myös Suomen strateginen sijoittuminen Venäjään on hyvä huomioida ( http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/6/65/Russian_Federation_(orthographic_projection).svg ).
Johtopäätelmäksi voin ainakin itse todeta, että Suomen tasavallan kaatuminen toisen kotimaisen kielen poistamisen seurauksesta on äärimmäisen, äärimmäisen epätodennäköistä. Lisäksi eräät tahot ovat väittäneet, että toisen kotimaisen, niin sanotun pakkoruotsin, poistaminen olisi vain ja ainoastaan suomenruotsalaisten kismittelystä huolimatta ennen kaikkea edullista ( http://www.pakkoruotsi.net/ ). Mitä taas tulee puolueettomuuden heittämisen suhteen. Sekä puolueettomuutemme että Nato-jäsenyytemme voivat ehkä ratkaista koko Suomen valtiomme olemassaolon. Sun-Tzun sanoista johtuen, me Suomalaiset emme voi hutikoidusti miettiä, tulisko meidän päästä Natoon vai ei.
Mitä tekemistä tällä on sitten occamin partaveitsen kanssa? No, occamin partaveitsen mukaan, me emme saa olettaa mitään ylimääräistä väitteidemme tueksi, ja yksinkertaiset väitteet ja ratkaisut ovat hyvin suurella todennäköisyydellä oikeita. Rohkenen väittää toisen kotimaisen poistamisen olevan hyvin yksinkertainen ratkaisu, mutta Nato-kysymyksen olevan jo hieman monimutkaisempi.
En voi antaa suomineidolle partaveistä, sillä naisilla ei kasva yleensä parta. Miksi me emme sovella occamin partaveistä demokratiassa? Toteuttaisimme kaikista yksinkertaisimmat ongelmat onnelliseen ratkaisuun, ja haluamimme tulosten itsevarmuudella ja tiedolla kykenisimme ratkaisemaan vaikeatkin päätökset oikeanlaiseen lopputulokseen.
Minusta vaikuttaa, että meillä suomalaisilla on tapana äänestää populismin suomalla hallinnan tunteella demokraattisissa vaaleissa. Lisäksi, kun soppaan heitetään elämää suurempia kysymyksiä sodasta, on kakku valmis. Me tunnemme itsemme erityisen suuriksi, sillä kykenemme demokraattisesti ratkomaan koko valtiomme kohtaloon vaikuttavia tekijöitä. Panoksena kuitenkin on, että tätä periaatetta seuraamalla päätöksemme voivat vahingoittaa suomineitoamme pysyvän hengenvaarallisesti. Pienistä haavoista (kuten mikäli toisen kotimaisen poistaminen nyt koituisi epäedulliseksi) voidaan selvitä, koska haavoilla on taipumus parantua. Pumppuhaulikko tappaa, eikä ydinaseelta voi suojautua.
Minä itse suhtaudun tämän vuoksi esimerkiksi juuri Nato-jäsenyyteen kunnioittavalla skeptisyydellä. En kiellä, etteikö olisi järkevintä ryhtyä jäseneksi. Minulla ei ole asiasta tietoa hölkäsen pöläystä eli on yhdentekevää näiltä näkymin, kuulummeko Nato:iin vai emme. Minua eivät kuitenkaan populistiset poliitikot vakuuta kysymyksessä suuntaan tai toiseen, jotka eivät osaa edes pakkoruotsia poistaa. Ensisijaista olisi yksinkertaisten päätösten jälkeen vasta kysyä meiltä itseltämme: "Onko Siperian suuri ruskeakarhu meille ystävä vai vihollinen?" Poliitikkojen uskottavuuden se on jo syönyt.
-----------------------------------------
"Ihmiset kostavat vain pieniä ja mitättömiä loukkauksia, suuret tekevät heidät kykenemättömiksi kostamaan."
"Sota on valtion elinkysymys, elämän ja kuoleman tanner, tie sen olemassaoloon tai tuhoon. On välttämätöntä tutkia sitä huolellisesti."
------------------------------------------
Niin toinen kotimainen kuin Suomen puolueettomuuspolitiikka ovat molemmat vanhoja peruja kansamme historiasta. Jotkut väittävät niiden olevan osa identiteettiämme, emmekä me voi siksi kummastakaan luopua.
Mieleeni nousee välttämättömästi kysymys, voidaanko kansan ja valtion "virallisesta kannasta" pitää yllä valtion suvereenisuutta luopua. Spekuloin, että jos siis luopuisimme toisesta kotimaisesta, syntyisi suomenruotsalaisten vallankumousyritys Suomen tasavallan tuhoamiseksi. Jos taas luopuisimme Nato-haaveistamme, miehittäisi Venäjä ennemmin tai myöhemmin pelkällä asevelvollisuusarmeijalla pyöritetyn Suomen. Mietitään hieman voimakapasiteettejä:
Suomenruotsalaisten taistelykyky on hieman alle 300000 henkilöä. Suomalaisten taistelukyky sisältää suomenruotsalaisten määrä vähennettynä noin 5300000 henkilöä. Lisäksi on hyvä huomioida suomenruotsalaisten strateginen sijoittuminen Suomen kartalla ( http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/3/37/Svenskfinland_municipalities_2008.png ).
Suomalaisten yhteenlaskettu taistelukyky Siperian suurta ruskeakarhua vastaan taas on tuo noin 5300000 ihmistä. Venäjällä taas riittää sotavoimia "vain" hieman alle 143000000. Myös Suomen strateginen sijoittuminen Venäjään on hyvä huomioida ( http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/6/65/Russian_Federation_(orthographic_projection).svg ).
Johtopäätelmäksi voin ainakin itse todeta, että Suomen tasavallan kaatuminen toisen kotimaisen kielen poistamisen seurauksesta on äärimmäisen, äärimmäisen epätodennäköistä. Lisäksi eräät tahot ovat väittäneet, että toisen kotimaisen, niin sanotun pakkoruotsin, poistaminen olisi vain ja ainoastaan suomenruotsalaisten kismittelystä huolimatta ennen kaikkea edullista ( http://www.pakkoruotsi.net/ ). Mitä taas tulee puolueettomuuden heittämisen suhteen. Sekä puolueettomuutemme että Nato-jäsenyytemme voivat ehkä ratkaista koko Suomen valtiomme olemassaolon. Sun-Tzun sanoista johtuen, me Suomalaiset emme voi hutikoidusti miettiä, tulisko meidän päästä Natoon vai ei.
Mitä tekemistä tällä on sitten occamin partaveitsen kanssa? No, occamin partaveitsen mukaan, me emme saa olettaa mitään ylimääräistä väitteidemme tueksi, ja yksinkertaiset väitteet ja ratkaisut ovat hyvin suurella todennäköisyydellä oikeita. Rohkenen väittää toisen kotimaisen poistamisen olevan hyvin yksinkertainen ratkaisu, mutta Nato-kysymyksen olevan jo hieman monimutkaisempi.
En voi antaa suomineidolle partaveistä, sillä naisilla ei kasva yleensä parta. Miksi me emme sovella occamin partaveistä demokratiassa? Toteuttaisimme kaikista yksinkertaisimmat ongelmat onnelliseen ratkaisuun, ja haluamimme tulosten itsevarmuudella ja tiedolla kykenisimme ratkaisemaan vaikeatkin päätökset oikeanlaiseen lopputulokseen.
Minusta vaikuttaa, että meillä suomalaisilla on tapana äänestää populismin suomalla hallinnan tunteella demokraattisissa vaaleissa. Lisäksi, kun soppaan heitetään elämää suurempia kysymyksiä sodasta, on kakku valmis. Me tunnemme itsemme erityisen suuriksi, sillä kykenemme demokraattisesti ratkomaan koko valtiomme kohtaloon vaikuttavia tekijöitä. Panoksena kuitenkin on, että tätä periaatetta seuraamalla päätöksemme voivat vahingoittaa suomineitoamme pysyvän hengenvaarallisesti. Pienistä haavoista (kuten mikäli toisen kotimaisen poistaminen nyt koituisi epäedulliseksi) voidaan selvitä, koska haavoilla on taipumus parantua. Pumppuhaulikko tappaa, eikä ydinaseelta voi suojautua.
Minä itse suhtaudun tämän vuoksi esimerkiksi juuri Nato-jäsenyyteen kunnioittavalla skeptisyydellä. En kiellä, etteikö olisi järkevintä ryhtyä jäseneksi. Minulla ei ole asiasta tietoa hölkäsen pöläystä eli on yhdentekevää näiltä näkymin, kuulummeko Nato:iin vai emme. Minua eivät kuitenkaan populistiset poliitikot vakuuta kysymyksessä suuntaan tai toiseen, jotka eivät osaa edes pakkoruotsia poistaa. Ensisijaista olisi yksinkertaisten päätösten jälkeen vasta kysyä meiltä itseltämme: "Onko Siperian suuri ruskeakarhu meille ystävä vai vihollinen?" Poliitikkojen uskottavuuden se on jo syönyt.
-----------------------------------------
"Ihmiset kostavat vain pieniä ja mitättömiä loukkauksia, suuret tekevät heidät kykenemättömiksi kostamaan."
Vastaukset 1
Vanhimmat
Korjaan seuraavaa kohtaa hieman.
>>Spekuloin, että jos siis luopuisimme toisesta kotimaisesta, syntyisi suomenruotsalaisten vallankumousyritys Suomen tasavallan tuhoamiseksi. Jos taas luopuisimme Nato-haaveistamme, miehittäisi Venäjä ennemmin tai myöhemmin pelkällä asevelvollisuusarmeijalla pyöritetyn Suomen.>>
Näin siis sen pitäisi olla:
Spekuloin, että jos siis luopuisimme toisesta kotimaisesta, syntyisi suomenruotsalaisten vallankumousyritys Suomen tasavallan tuhoamiseksi. Jos taas luopuisimme puolueettomuuspolitiikastamme Nato:a varten, eliminoisi Venäjä Suomen ensimmäisten joukossa Nato:in ja sen välisessä konfliktissa.
-------------------------------------
Melko paha moka. Onneksi erehtyminen on inhimillistä.