Mikä on köyhyysrajan määritelmä?

Eikös se köyhyysraja ole 800 eur kuussa jippii jippii minulla tulot karvan verran yli elikä olen rikas.Ketähän loppujen lopuksi hyödyttää nimitys köyhä,köyhyys.

800 eur kirjoitti:

Eikös se köyhyysraja ole 800 eur kuussa jippii jippii minulla tulot karvan verran yli elikä olen rikas.Ketähän loppujen lopuksi hyödyttää nimitys köyhä,köyhyys.

Ei köyhyyttä voi ilmoittaa millään rahallisella rajalla. Siihen vaikuttaa niin moni muukin asia.

Jollain voi olla oma asunto jossa yhtiövastike 60e/kk, näin ollen tulee pienelläkin rahamäärällä toimeen.

Jollain voi olla rikas puoliso joka ostaa ruuat ja kalliit tavarat.

Joku pystyy hyödyntämään jotakin asiaa ja ei tarvitse niin paljoa rahaa.

millään rahallisella rajall... kirjoitti:

Ei köyhyyttä voi ilmoittaa millään rahallisella rajalla. Siihen vaikuttaa niin moni muukin asia.

Jollain voi olla oma asunto jossa yhtiövastike 60e/kk, näin ollen tulee pienelläkin rahamäärällä toimeen.

Jollain voi olla rikas puoliso joka ostaa ruuat ja kalliit tavarat.

Joku pystyy hyödyntämään jotakin asiaa ja ei tarvitse niin paljoa rahaa.

Pienituloisuusriski voidaan laskea kokonaisen valtion tai mantereen, tai kaupunginosan mukaan. Lisäksi tämä lasketaan ruokakunnan mukaan, jolloin ylimääräinen aikuinen nostaa pienituloisuusrajaa 50 %-yksiköllä ja ylimääräinen lapsi 30 %-yksiköllä. Lisäksi voidaan jakaa tämä siten, että jos oletetaan että mies tienaa enemmän, otetaan tällöin tämän korttelin tai kaupunginosan miesten mediaanitulo. Tästä lasketaan 3/5 ja kerrotaan perheen koolla (100 % + 50 % + 3 x 30 %; esimerkkinä pienin suurperhe, 5 henkeä). Näin ollen esimerkin suurperheen kokonaisbruttotulojen on oltava alle 144 % tämän alueen miesten mediaanitulosta jotta perhe olisi laskennallisesti pienituloinen. Vastaavasti, jos perheen kokonaisbruttotulot on 400 % ja enemmän tämän alueen miesten mediaanituloista, on perhe suurituloinen.

Tämä ei kuitenkaan sano sitä että kyseisen henkilön tai perheen elämä olisi huonoa. Tämä antaa vain helposti muokattavan laskennallisen tason, jossa ko. ruokakunta on pienituloisuusriskin alapuolella (tai suurituloisuusriskin yläpuolella). Tarkempaa laskentatapaa on raapusteltu aiemmin alapuolelle.

Jakautuu alueittain kirjoitti:

Pienituloisuusriski voidaan laskea kokonaisen valtion tai mantereen, tai kaupunginosan mukaan. Lisäksi tämä lasketaan ruokakunnan mukaan, jolloin ylimääräinen aikuinen nostaa pienituloisuusrajaa 50 %-yksiköllä ja ylimääräinen lapsi 30 %-yksiköllä. Lisäksi voidaan jakaa tämä siten, että jos oletetaan että mies tienaa enemmän, otetaan tällöin tämän korttelin tai kaupunginosan miesten mediaanitulo. Tästä lasketaan 3/5 ja kerrotaan perheen koolla (100 % + 50 % + 3 x 30 %; esimerkkinä pienin suurperhe, 5 henkeä). Näin ollen esimerkin suurperheen kokonaisbruttotulojen on oltava alle 144 % tämän alueen miesten mediaanitulosta jotta perhe olisi laskennallisesti pienituloinen. Vastaavasti, jos perheen kokonaisbruttotulot on 400 % ja enemmän tämän alueen miesten mediaanituloista, on perhe suurituloinen.

Tämä ei kuitenkaan sano sitä että kyseisen henkilön tai perheen elämä olisi huonoa. Tämä antaa vain helposti muokattavan laskennallisen tason, jossa ko. ruokakunta on pienituloisuusriskin alapuolella (tai suurituloisuusriskin yläpuolella). Tarkempaa laskentatapaa on raapusteltu aiemmin alapuolelle.

Ei palkka ole suoraan verrannollinen köyhyyteen.

Jotkut voivat tienata Suomessa 1 euron kuukaudessa ja silti voivat elää kuten rikkaat!

Mitä vitun merkitystä sillä siis että tienaako vaikka 5% mediaanituloista, jos pystyy elämään kivasti? Ei se tarkoita sitä että pienituloinen on köyhä tai huonosti toimeentuleva.

verrannolinen köyhyyteen kirjoitti:

Ei palkka ole suoraan verrannollinen köyhyyteen.

Jotkut voivat tienata Suomessa 1 euron kuukaudessa ja silti voivat elää kuten rikkaat!

Mitä vitun merkitystä sillä siis että tienaako vaikka 5% mediaanituloista, jos pystyy elämään kivasti? Ei se tarkoita sitä että pienituloinen on köyhä tai huonosti toimeentuleva.

Köyhyyttä on erittäin hankala mitata, mutta ruokakunnan tulot (ansio- ja pääomatulot yhteensä) on usein tehokkain tapa tähän. Palkka on merkityksetön, mutta kun koko ruokakunnan ansio- ja pääomatulot vedetään yhteen ja otetaan alueellinen mediaanitulo josta lasketaan, saadaan jonkinlainen näkymä siitä millä tavoin tämän alueen ihmiset elävät. Ne jotka jäävät tämän ulkopuolelle ovat usein marginaalitapauksia, jotka elävät plusenergiataloissa, tekevät oman ruoan ja veden aeroponisissa kasvihuoneissa jne.

Muita tapojakin on mitata köyhyyttä, mutta harva niistä soveltuu Suomeen, koska näitä köyhiä on Suomessa erittäin vähän. Tällöin voidaan määrittää aliravitut mittaamalla veriarvot tai lukemalla alle 15 BMI:n ihmiset köyhiksi tms. Suomessa tämä on ongelmallinen mittaus sinänsä että 0-2 % on tälläisiä. Toisaalta määrä kasvaisi jos hoikkuutta ihannoivat ihmiset ja Saarioisten, HK:n yms. teollisten ruokien syöjät otetaan huomioon.

Elinajanodote on eräs tapa mitata köyhyyttä, mutta jos jatkossa saa Kelasta tarpeelliset korvaukset ja EU:sta ja Kirkosta riittävästi ruoka-apua, pysyy tämäkin suhteellisen korkeana jos ihmiset voivat kituuttaa noilla 80-100 vuotta vanhoiksi.

HDI eli Inhimillisen Kehityksen Indeksi antaa ajatusta köyhyydestä, mutta jos oppineisuus pysyy hyvänä, BKT korkeana ja elinajanodote hyvänä on tässäkin Suomen osalta hieman ongelmia.

Maailmanpankin käyttävä äärimmäisen köyhyyden mittari (dollarin per päivä) on huono koska näitä talouksia ei juurikaan ole Suomessa.

Kansallinen köyhyysraja, joka mitataan mediaanituloista ja on selitettu aiemmin, on kenties paras mittari Suomeen. Tämä siksi että se on harva joka antaa realistisempia lukemia tänne.

Sitten olisi vielä tuloero, eli Gini muuttuja, joka sinänsä kertoo Suomen tapauksessa Tanskaa ja Japania huonommasta tasa-arvosta kuin varsinaisesta köyhyydestä. Lisäksi on vähäinen turvallisuuden tunteen, lapsikuolleisuus jne. jne. mutta jokaisessa on omat hyvät ja huonot puolet jotka tekevät niistä hankalia vertailuun.

Tällä hetkellä ainoa yleinen tehokas keino mitata köyhyyttä on ruokakunnan mediaanitulojen (ansio+pääoma) mukaan, joista lasketaan absoluuttinen köyhyysraja ja pienituloisuusriskiraja (eli ns. suhteellinen köyhyysraja). Tämä toimii suhteellisen hyvin niin kehitysmaissa kuin hyvinvointivaltioissa. Pienituloisuusriskiraja antaa hyvän kuvan siitä kenellä on mahdollinen vaara joutua elämään ilman puhdasta vettä, ruokaa, vaatteita ja suojaa (tässä järjestyksessä). Tästä johtuen Suomessa köyhyys on lähinnä "vapaaehtoista köyhyyttä", missä voi olla puute PlayStationista, tupakasta, alkoholista, autosta ja/tai moottoripyörästä, lehdistä, internetistä, tms. joka aiheutuu lähes pelkästään pienituloisuusriskistä. Tällöin jos ruokakunnalla ei ole ansio- tai pääomatuloja, ei ole varaa hankkia näitä kehitysmaiden ylellisyystuotteita. Kuitenkin on mahdollisuus saada puhdasta vettä, ruokaa, vaatteita ja suojaa sekalaisista verkostoista ellei perhe, suku tai tuttavat kykene auttamaan. Lisäksi opetus on toistaiseksi ollut aina tohtorin tutkintoihin asti ilmainen, mahdolliset oheiskulutkin voi kattaa työharjoittelulla tai maisterin tutkinnon jälkeen assistentin viralla. On myös ammattikorkeakoulut ja -oppilaitokset vähemmän kirjoista ja tutkimuksesta ja enemmän käsitöistä pitäville.

Köyhyys vaikea mitata kirjoitti:

Köyhyyttä on erittäin hankala mitata, mutta ruokakunnan tulot (ansio- ja pääomatulot yhteensä) on usein tehokkain tapa tähän. Palkka on merkityksetön, mutta kun koko ruokakunnan ansio- ja pääomatulot vedetään yhteen ja otetaan alueellinen mediaanitulo josta lasketaan, saadaan jonkinlainen näkymä siitä millä tavoin tämän alueen ihmiset elävät. Ne jotka jäävät tämän ulkopuolelle ovat usein marginaalitapauksia, jotka elävät plusenergiataloissa, tekevät oman ruoan ja veden aeroponisissa kasvihuoneissa jne.

Muita tapojakin on mitata köyhyyttä, mutta harva niistä soveltuu Suomeen, koska näitä köyhiä on Suomessa erittäin vähän. Tällöin voidaan määrittää aliravitut mittaamalla veriarvot tai lukemalla alle 15 BMI:n ihmiset köyhiksi tms. Suomessa tämä on ongelmallinen mittaus sinänsä että 0-2 % on tälläisiä. Toisaalta määrä kasvaisi jos hoikkuutta ihannoivat ihmiset ja Saarioisten, HK:n yms. teollisten ruokien syöjät otetaan huomioon.

Elinajanodote on eräs tapa mitata köyhyyttä, mutta jos jatkossa saa Kelasta tarpeelliset korvaukset ja EU:sta ja Kirkosta riittävästi ruoka-apua, pysyy tämäkin suhteellisen korkeana jos ihmiset voivat kituuttaa noilla 80-100 vuotta vanhoiksi.

HDI eli Inhimillisen Kehityksen Indeksi antaa ajatusta köyhyydestä, mutta jos oppineisuus pysyy hyvänä, BKT korkeana ja elinajanodote hyvänä on tässäkin Suomen osalta hieman ongelmia.

Maailmanpankin käyttävä äärimmäisen köyhyyden mittari (dollarin per päivä) on huono koska näitä talouksia ei juurikaan ole Suomessa.

Kansallinen köyhyysraja, joka mitataan mediaanituloista ja on selitettu aiemmin, on kenties paras mittari Suomeen. Tämä siksi että se on harva joka antaa realistisempia lukemia tänne.

Sitten olisi vielä tuloero, eli Gini muuttuja, joka sinänsä kertoo Suomen tapauksessa Tanskaa ja Japania huonommasta tasa-arvosta kuin varsinaisesta köyhyydestä. Lisäksi on vähäinen turvallisuuden tunteen, lapsikuolleisuus jne. jne. mutta jokaisessa on omat hyvät ja huonot puolet jotka tekevät niistä hankalia vertailuun.

Tällä hetkellä ainoa yleinen tehokas keino mitata köyhyyttä on ruokakunnan mediaanitulojen (ansio+pääoma) mukaan, joista lasketaan absoluuttinen köyhyysraja ja pienituloisuusriskiraja (eli ns. suhteellinen köyhyysraja). Tämä toimii suhteellisen hyvin niin kehitysmaissa kuin hyvinvointivaltioissa. Pienituloisuusriskiraja antaa hyvän kuvan siitä kenellä on mahdollinen vaara joutua elämään ilman puhdasta vettä, ruokaa, vaatteita ja suojaa (tässä järjestyksessä). Tästä johtuen Suomessa köyhyys on lähinnä "vapaaehtoista köyhyyttä", missä voi olla puute PlayStationista, tupakasta, alkoholista, autosta ja/tai moottoripyörästä, lehdistä, internetistä, tms. joka aiheutuu lähes pelkästään pienituloisuusriskistä. Tällöin jos ruokakunnalla ei ole ansio- tai pääomatuloja, ei ole varaa hankkia näitä kehitysmaiden ylellisyystuotteita. Kuitenkin on mahdollisuus saada puhdasta vettä, ruokaa, vaatteita ja suojaa sekalaisista verkostoista ellei perhe, suku tai tuttavat kykene auttamaan. Lisäksi opetus on toistaiseksi ollut aina tohtorin tutkintoihin asti ilmainen, mahdolliset oheiskulutkin voi kattaa työharjoittelulla tai maisterin tutkinnon jälkeen assistentin viralla. On myös ammattikorkeakoulut ja -oppilaitokset vähemmän kirjoista ja tutkimuksesta ja enemmän käsitöistä pitäville.

... Absoluuttinen köyhyysraja antaa hyvän kuvan siitä kenellä on mahdollinen vaara joutua elämään ilman puhdasta vettä, ruokaa, vaatteita ja suojaa (tässä järjestyksessä). Tästä johtuen ...

Köyhyys vaikea mitata kirjoitti:

Köyhyyttä on erittäin hankala mitata, mutta ruokakunnan tulot (ansio- ja pääomatulot yhteensä) on usein tehokkain tapa tähän. Palkka on merkityksetön, mutta kun koko ruokakunnan ansio- ja pääomatulot vedetään yhteen ja otetaan alueellinen mediaanitulo josta lasketaan, saadaan jonkinlainen näkymä siitä millä tavoin tämän alueen ihmiset elävät. Ne jotka jäävät tämän ulkopuolelle ovat usein marginaalitapauksia, jotka elävät plusenergiataloissa, tekevät oman ruoan ja veden aeroponisissa kasvihuoneissa jne.

Muita tapojakin on mitata köyhyyttä, mutta harva niistä soveltuu Suomeen, koska näitä köyhiä on Suomessa erittäin vähän. Tällöin voidaan määrittää aliravitut mittaamalla veriarvot tai lukemalla alle 15 BMI:n ihmiset köyhiksi tms. Suomessa tämä on ongelmallinen mittaus sinänsä että 0-2 % on tälläisiä. Toisaalta määrä kasvaisi jos hoikkuutta ihannoivat ihmiset ja Saarioisten, HK:n yms. teollisten ruokien syöjät otetaan huomioon.

Elinajanodote on eräs tapa mitata köyhyyttä, mutta jos jatkossa saa Kelasta tarpeelliset korvaukset ja EU:sta ja Kirkosta riittävästi ruoka-apua, pysyy tämäkin suhteellisen korkeana jos ihmiset voivat kituuttaa noilla 80-100 vuotta vanhoiksi.

HDI eli Inhimillisen Kehityksen Indeksi antaa ajatusta köyhyydestä, mutta jos oppineisuus pysyy hyvänä, BKT korkeana ja elinajanodote hyvänä on tässäkin Suomen osalta hieman ongelmia.

Maailmanpankin käyttävä äärimmäisen köyhyyden mittari (dollarin per päivä) on huono koska näitä talouksia ei juurikaan ole Suomessa.

Kansallinen köyhyysraja, joka mitataan mediaanituloista ja on selitettu aiemmin, on kenties paras mittari Suomeen. Tämä siksi että se on harva joka antaa realistisempia lukemia tänne.

Sitten olisi vielä tuloero, eli Gini muuttuja, joka sinänsä kertoo Suomen tapauksessa Tanskaa ja Japania huonommasta tasa-arvosta kuin varsinaisesta köyhyydestä. Lisäksi on vähäinen turvallisuuden tunteen, lapsikuolleisuus jne. jne. mutta jokaisessa on omat hyvät ja huonot puolet jotka tekevät niistä hankalia vertailuun.

Tällä hetkellä ainoa yleinen tehokas keino mitata köyhyyttä on ruokakunnan mediaanitulojen (ansio+pääoma) mukaan, joista lasketaan absoluuttinen köyhyysraja ja pienituloisuusriskiraja (eli ns. suhteellinen köyhyysraja). Tämä toimii suhteellisen hyvin niin kehitysmaissa kuin hyvinvointivaltioissa. Pienituloisuusriskiraja antaa hyvän kuvan siitä kenellä on mahdollinen vaara joutua elämään ilman puhdasta vettä, ruokaa, vaatteita ja suojaa (tässä järjestyksessä). Tästä johtuen Suomessa köyhyys on lähinnä "vapaaehtoista köyhyyttä", missä voi olla puute PlayStationista, tupakasta, alkoholista, autosta ja/tai moottoripyörästä, lehdistä, internetistä, tms. joka aiheutuu lähes pelkästään pienituloisuusriskistä. Tällöin jos ruokakunnalla ei ole ansio- tai pääomatuloja, ei ole varaa hankkia näitä kehitysmaiden ylellisyystuotteita. Kuitenkin on mahdollisuus saada puhdasta vettä, ruokaa, vaatteita ja suojaa sekalaisista verkostoista ellei perhe, suku tai tuttavat kykene auttamaan. Lisäksi opetus on toistaiseksi ollut aina tohtorin tutkintoihin asti ilmainen, mahdolliset oheiskulutkin voi kattaa työharjoittelulla tai maisterin tutkinnon jälkeen assistentin viralla. On myös ammattikorkeakoulut ja -oppilaitokset vähemmän kirjoista ja tutkimuksesta ja enemmän käsitöistä pitäville.

Ihan asiaa kirjoitit.

Tarkoitin sillä että tulot eivät ole suoraan verrannollisia köyhyyteen sitä että vaikka tulot olisivat ruokakunnassa 150e/kk. Voi omaisuutta olla pankkitilillä/kiinteistöissä/pörssissä/metsässä satoja tuhansia euroja. En ymmärrä miten 150e/kk ansio/pääomatulon saaja voi olla köyhä jos pankkitililtä löytyy vaikka 500 000euroa perintö ym. rahoja?

Ja joku voi tulla hyvin toimeen 100e/kk ja joku toinen tarvitsee pelkästään vuokraan 400e/kk. Koska jollakin voi olla ilmainen asuminen ym. Joku voi tulla toimeen 30e/kk ruokalaskulla ja saada mahansa täyteen ja toinen tarvitsee 150e/kk. Toinen tarvitsee auton, toinen ei tarvitse koska pääsee polkupyörällä hyvin joka paikkaan.

Niin moni asia vaikuttaa tarvittavaan rahamäärään, ettei pelkästään voi tulojen perusteella luokitella köyhiä ja normaalin rahan ihmisiä. Jotkut tarvitsevat vaan enemmän ja joillekkin riittää vähemmän normaalin elintason saavuttamiseen.

Suurimmat keskitulot vuonna 2006 olivat:
1) Uusimaa (26 963 €)
2) Itä-Uusimaa (25 337 €)
3) Ahvenanmaa (25 050 €)
... ja pienimmät:
1) Kainuu (18 327 €)
2) Pohjois-Karjala (18 469 €)
3) Etelä-Savo (19 117 €)

Mediaanitulot (joista pienituloisuus ja suurituloisuus lasketaan) oli vastaavasti suurimmat:
1) Uusimaa (21 461 €)
2) Ahvenanmaa (21 158 €)
3) Itä-Uusimaa (20 706 €)
... ja pienimmät:
1) Pohjois-Karjala (14 953 €)
2) Kainuu (15 074 €)
3) Etelä-Savo (15 651 €)

(...)

Ero johtuu siitä, että keskitulot on keskimääräinen tulo koko rahamäärästä, kun taas mediaanitulot on se mitä keskimääräinen ihminen tienaa vuodessa.