Hain tietoja Minna Canthista ja jouduin sivuille, joiden nimi on AMOIRA, viisauden sanoja eri asioista. Löysin sieltä mielenkiintoisia sitaatteja.
"Vain ne, jotka epäilevät, voivat uskoa."
"Epäilykset ovat muurahaisia uskon housuissa. Ne pitävät uskon hereillä ja liikkeessä." (Frederick Buechner)
"Kaikkeen uskoon täytyy liittyä vähän epäilyä. Muuten siitä tulee vain velttoa sentimentaalisuutta." (Dr. Loveless)
"Usko minua, rehellisessä epäilyssä on enemmän uskoa kuin suuressa osassa uskontunnustuksia." (Tennyson)
Ihmisen vakaumus ei rakennu itsestäänselvyyksien varaan, siitä nämä sitaatit ovat hyviä esimerkkejä. Tuo "rehellinen epäily" on aina viehättänyt minua perusinhimillisenä erilaiseen tietoon suhtautumiskeinona.
"Vain ne, jotka epäilevät, voivat uskoa."
"Epäilykset ovat muurahaisia uskon housuissa. Ne pitävät uskon hereillä ja liikkeessä." (Frederick Buechner)
"Kaikkeen uskoon täytyy liittyä vähän epäilyä. Muuten siitä tulee vain velttoa sentimentaalisuutta." (Dr. Loveless)
"Usko minua, rehellisessä epäilyssä on enemmän uskoa kuin suuressa osassa uskontunnustuksia." (Tennyson)
Ihmisen vakaumus ei rakennu itsestäänselvyyksien varaan, siitä nämä sitaatit ovat hyviä esimerkkejä. Tuo "rehellinen epäily" on aina viehättänyt minua perusinhimillisenä erilaiseen tietoon suhtautumiskeinona.
Vastaukset 31
Vanhimmat
"Tuo "rehellinen epäily" on aina viehättänyt minua perusinhimillisenä erilaiseen tietoon suhtautumiskeinona."
Miten suhtautumiskeinona erilaisiin uskontoihin?
Pysymällä avoimena kaikelle ei koskaan tule ällikällä lyödyksi. Ehkä siinä jotain muitakin haittoja tulisi vältetyksi.
Itse en vakuuttuisi kovinkaan paljon jonkun uskoontulleen henkilön uskonnollisen vakaumuksen syvällisyydestä, jos hän omaksuu nopeasti ja innokkaasti uutta uskoaan, mutta horjuu heti, kun joku esittää vastaväitteitä, ja kenties on valmis luopumaan uskostaan, kun ei osaa perustella kantaansa.
Tarkoitan, ettei kannettu vesi kaivossa pysy.
Avoimena kaikelle on vähän sama asia kuin seisoisi "ei kenenkään maalla". Tavallaan siinä on turvassa, kun ei ole kenenkään puolella eikä ketään vastaan. Mutta toisaalta siinä ei ole myöskään omaa mielipidettä eikä vakaumusta, jonka varaan elämänsä perustaa.
Tunnustava kristitty on valmis puolustamaan vakaumustaan tarpeen vaatiessa, samoin muita samaa vakaumusta tunnustavia, jos nämä ovat vaarassa. Samoin hän on valmis sovitteluun ja rajankäyntiin eri uskoa tunnustavien kanssa, koska hän tuntee oman vakaumuksensa sisällön.
Voihan tuollainenkin mielipide olla.
Itse kyllä pyrin yleensä pysymään avoimena uusille ideoille, koska koskaan en voi väittää kaikkea tietäväni. En tässä tietenkään mitenkään aukoton ole. Olen esim. yliherkkä tekopyhyydelle ja noin harrasta tekstiä on vaikea nieleskellä.
Ps. Löytämäsi sitaatit on upeita
uskovaiset ovat alkaneet epäillä Jumalansa olemassa oloa?
milloin ateistinen tuhkattava älyvapaa turhamainen
juntti on alkanut olla huolissaan uskovaisten
jumalista ja tai humalista ???
Vastasin jo kerran. Mihinköhän se hävis?
Useimmat ihmiset epäilevät uskoaan silloin tällöin tai eivät koskaan ole 100%sen varmoja. Ei se ole pelkästä halusta tai hyvyydestä kiinni. Eikä kenenkään niin täydellinen tarvi olla.
Hyvin harvat uskovat ihmiset epäilevät uskoaan. Silloin kun on uskonnollisesta uskosta kysymus. Ne jotka epäilevät ovat todella harvassa. Uskonto/usko on useimmiten opetettua ja opetettua asiaa ei yleensä epäillä.
Laitapas nyt provosi vähän paremmaksi ja kerro mihin sinä uskot ja kuka sen on sinulle opettanut.
Kuviteltujen turhaumien purku nimenomaan helpottaa.
aina "huolissani" uskovaisten kaksinaismoraalista, sen verran se huvittaa minuakin.
Oletko joskus ajatellut alkaa elää uskontosi oppien mukaan vai edustatko jotakin "saatanallista oppia"?
epäillään, ettei "totuus" olisikaan totta?
Taitaa uskovaisillakin aina joskus looginen ajattelu pyrkiä pintaan, ennenkuin he tukahduttavat moiset ajatukset "saatanasta" lähtöisinä vai?
Niin, toi "totuus" sana on mun mielestä vähän sellanen hienosteleva ja juhlava sana asioille, jotka on olevinaan kovin pyhiä tai vaikeita kaikille käsitettäväksi. Sitä on helppo käyttää silloin kun ei oikein itsekään tiedä mistä puhuu. Se on myös vanha sana raamatusta "tie, totuus ja elämä...". Tiedä sitten mitä se tarkkaan ottaen oikein tarkoittaisi.
Sanoisin nyt niin, että uskovaisilla on halu etsiä totuutta uskonnon kautta. (No juu, tuli taas käytettyä tuota totuus sanaa, mutku se jäi vähän päälle). Esim. kristitty suhtautuu myönteisesti kristinuskon oppeihin. Ei se tarkoita sitä, että pitää uskoa kaikki sokeesti, mutta jotain uskomatontakin voi kokeilla ja hyväksi todeta. Mutta jos ei, niin ei. Ihmisellä on tarve tietää, mikä on elämän tarkoitus. Uskonnot ovat tähän asiaan perehtyneet vuosisatoja. Niillä on kokemusta ja tietoa siitä, mikä voi antaa siihen tyydyttävän ratkaisun yhtäaikaa henkilökohtaisella ja globaalilla tasolla. Uskonnot yrittävät kertoa, mikä ylläpitää onnellista elämää.
Mun mielestä ihminen ensin valitsee oman asenteensa joko positiiviseksi tai negatiiviseksi. Negatiivinen uskoo pahaan ja positiivinen hyvään. Useimmat uskovat haluavat uskoa hyvään, siihen että lopussa vielä kiitos seisoo, ja uskovat tähän pääsevänsä mm. uskontonsa oppien avulla. Negatiiviset uskovat, että maailma on tuhoon tuomittu. Näin tosin kirjottavat jotkut uskovaisetkin, enkä oikein tiedä kumpia he ovat.
Uskovaisilla on loogista ajattelua, painoarvoa annetaan tunteille ja positiviselle lopputulokselle. Ei elämää voi arvioida numeroilla.
Epäilyistä ei aina tiedä tulevatko ne "saatanasta", joskus uskokin voi tulla "saatanasta", ja on hyvä epäillä se pois. Itse en kyllä oikein usko tuohon saatanaan, koska siihen suhtaudutaan juuri sillä tavalla, että pois heti mielestä, mars! Minusta kaikki epäilyt pitää tutkia ennen pois viskaamista. Niidenkin esiintymiselle on olemassa hyvä syy.
Tulipas tekstiä, johon ei varmaankaan tullut paljoakaan järkeä, mut mun pitää nyt rientää...
Kiitos kysymästä vaan!
ei ole provoa mitä täällä kirjoitetaan. Pitää olla jo hiukan mielikuvitusta mukana jos kirjoituksestani löysit provoa.
Olen uskonnoton. Ateisti. Siitä voit päätellä mihin uskon tai olen uskomatta.
Pyydän anteeksi turhaa viisastelua. Arvelin sinun olevan ateisti, joka esittää lapsellista uskovaista (joku toinenkin nimimerkki on sellaista tehnyt, mutta ehkä sekään ei ollut provo). Oikeastaan ihan hyvä näin, että se ei ollutkaan provo, sillä siihen vastaaminen jo turhauttikin minua suuresti ja ajattelin koko touhun jättää sitä manatessa.
Enempiä jatkamati voisitko ensin varmuuden vuoksi esitellä itsesi ikäsi kertomalla?
Moniakin totuuden avaimia on meillä itsellämme olemassa, jos vain opettelemme niitä käyttämään. Totuudet sijaitsevat lukituissa huoneissa ja meidän on nähtävä usein paljonkin vaivaa avainten löytämiseen. Mutta onhan etsiminen mielenkiintoista puuhaa. Monetkin oikein vaativat sen totuuden etsintään: mitä voimme uskovaisina vastata, kun meitä vaaditaan perustelemaan Jumalan olemassaoloa koskevat väitteemme? Löytyykö se totuus heti ja helposti? Ei löydy, sen tiedämme. Pitää etsiä. Ja kuitenkin edelleen tiedämme, että Jumala on. Miten ihmeessä?
Jos haluaa tietää elämän tarkoituksen on uskonnot vähän huono paikaa hakea sitä, koska jokaisella uskonnolla tuntuu olevan oma "totuutensa" sen tarkoituksesta.
Tietysti niistä voi valita omansa ja pitää sitä totuutenaan, mutta silloinkin se on vain uskonvarassa.
Tuskin uskonnot ovat niinkään perehtyneet elämän tarkoituksiin, mielumminkin perinneet sen vuosisatojen takaa.
Jos tarkastelee historiaa niin aika huonosti tuo onnellisuus on uskon avulla maailmaan levinnyt, mielumminkin päin vastoin koska niistä kiistellään jatkuvasti jopa aseitten voimalla.
Tuskin nyt sentään asenteiden valinta ihan noin yksinkertaista on sillä ihmisen mieli on sentään paljonkin monimutkaisempi kuin pelkkä valinta tapahtuma.
Tietysti uskovaiset uskovat oppiensa mukaisesti pääsevänsä siihen mitä heidän oppinsa heille lupaa.
Maailmanlopun ennusteet ovat yleensä uskovaisten lempi puuhaa, ainakin eräitten lahkojen.
Uskovaisilla ei mielestäni ole loogista ajattelua, koska jos olisi he eivät olisi taikauskoisia.
Ei ole hirveän loogista uskoa sellaiseen jonka perusteet ovat valheelliset tai eivät ole mitenkään todennettavissa todellisuudessa ja ovat vain uskonvaraisia, vai onko?
Sinä et siis usko Saatanaan mutta uskot Jumalaan?
Kuten huomaat usko on valinta kysymys jolla ei ole mitään tekemistä tiedon kanssa, mutta kun et "epäile" Jumalaasi sitä ei tarvitse tutkia tai edes sille, ettei sitä missään esiinny niin, että sitä voisi havannoida ei tarvitse olla mitään järki syytä?
Sellaista usko on.
pysyttelet noissa saduissa "lukituista huoneista" ja avaimista.
Vielläkö sitä pitää etsi, eikö se olekkaan opeissanne se "totuus"?
Te USKOTTE tietävänne, "että Jumala on" ja sehän ei ole mikään ihme.
Ihmiset ovat siitä onnellisessa asemassa että meillä on muitakin ”avaimia” asioihin kuin faktoihin perustuva logiikka. Meillä on tunteet. Jotkut asiat vain tuntuvat niin hyvältä, että valitsemme sen. Minulle usko on sitä. Haluan uskoa, että jumala on olemassa, koska se vain tuntuu niin hyvältä. Jos se, tai päinvastainen, olisi todistettavissa, olisi sen jo joku pätevämpi varmaan ajat sitten todistanut. Se, että sitä ei ole todistettu, ei minua vähääkään haittaa. Se tekee oman etsimiseni vain entistä mielekkäämmäksi. Jos totuus olisi jo todistettu, mitä järkeä sitä olisi etsiäkään.
Ymmärrän oikein hyvin kuinka sotaisat ristiretket, joidenkin uskovaisten fanaattisuus ja uskontojen välinen kilpailu vieroittavat ihmisiä uskonnoista. Ristiretket, kilpailu ym. johtuu ihmisten vallanhimosta ja itsekkäistä tarpeista, ei uskosta. Ihmisillä on taipumus jengiytyä vaaran uhatessa, ja seurallinen ihminen on ilmankin uskoaan. Mielestäni uskokin on tarve, ja myös itsekäs tarve, mutta sen ei tarvitse, eikä pidä olla mitään muilta pois.
Joillekin ihmisille uskoontulo on ollut erittäin voimakas ja selittämätön tapahtuma. Kun renttu täysijuoppo kääntyy päivässä täysuskovaiseksi, on tapahtuma niin järkyttävä, että kaikki käsitykset tulee uudelleen kirjoitetuksi. Muutos on niin suuri, ettei sitä pysty itsekään selittämään. Näin minulle on kerrottu ja se tuntuu ymmärrettävältä. Nämä ihmiset ovat usein niitä kaikkein varmimpia siitä, että jumala on olemassa. Jos parannut vaikeasta kroonisesta sairaudesta tai jos saat selviä aistimuksia suoraan jumlalta, niin pakkohan se on ennenpitkää uskoa. On oikein ymmärrettävää että tällaiset ihmiset "tietävät" että jumala on olemassa. Ja tallaisia tapauksia on niin paljon, että uskon heitä. Teoriani (oma mielipiteeni) on, että saadun parantumisen mukana pidetään kynsin hampain kiinni kaikesta siihen liittyvästä, ettei sitä vaan menetetä, koska sitä, mikä sen parantumisen tarkalleen aiheutti ei millään pysty selittämään koko paketista erikseen. Tämä aiheuttaa sitä fanaattisuutta kaiken turhankin suhteen. Mutta jos tätä fanaattisuutta todella tarvittaisiin, suurin osa väestöstä olisi nytkin täysjuoppoja. Tämä on siis oma käsitykseni. Luen mielelläni muidenkin mielipiteitä ja etenkin heiltä, joille uskoontulo on ollut äkkinäinen, voimakas kokemus.
”Jos haluaa tietää elämän tarkoituksen on uskonnot vähän huono paikaa hakea sitä, koska jokaisella uskonnolla tuntuu olevan oma "totuutensa" sen tarkoituksesta. ”
Uskonnot ovat syntyneet palvelemaan ihmisiä. Ne ovat tulleet lohduttamaan ihmisiä elämän kärsimyksissä ja antamaan selityksiä meitä ahdistaville elämän mysteereille, jotka usein tuntuvat kovin epäoikeudenmukaisiltakin. Nykyaikana tiede on ottanut paljon suuremman roolin mysteerien selityksissä ja kärsimyksien lievityksessä, mutta elämän tarkoitusta se ei ole pystynyt selittämään yhtään sen paremmin, (ellei sitten aleta vetämään johtopäätöksiä psykologiasta ja teologiasta, ihmisten mieltymyksistä uskontoihin). Ei ihminen halua tehdä mitään, jossei tiedä miksi, ja se vaivaa ihmisen mieltä. Minusta tiede on vain väline jonka avulla voimme toteuttaa elämän tarkoitusta, mutta elämän tarkoitusta se ei kerro. Siihen uskonnoilla on annettavana ratkaisuja, ja filosofiakin tulee siinä avuksi tiedettä ennen.
”Tietysti niistä voi valita omansa ja pitää sitä totuutenaan, mutta silloinkin se on vain uskonvarassa.
Tuskin uskonnot ovat niinkään perehtyneet elämän tarkoituksiin, mielumminkin perinneet sen vuosisatojen takaa. ”
Vallanhimoinen ihminen tilaisuuden tullen käyttää uskontoa vallanvälineenä. Ja jotkut ihmiset luovat ja kehittävät uskontoja juuri tähän tarkoitukseen. Mm. siksi: Mitään uskontoa ei pidä valita totuudekseen. Uskontoja on monta, joten niistä voi valita jonkun, johon alkaa perehtyä paremmin. Kaikkien uskontojen hallinta vaatii aika paljon resursseja ja joidenkin lähtöasettelu jo tuntuu niin vieraalta, että pelkän sen omaksumiseen voisi mennä muutama vuosi. Uskonnon oppien avulla voit edetä oman totuutesi löytämisessä. Ja valitset ratkaisut tietysti oman pääsi mukaan, etkä matki vain silmäänpistäviä sotiin ryntimiskohtauksia tai muita epämiellyttäviä manipulointikonsteja (ellet sitten juuri niitä ole etsimässä). Uskonnot tarjoavat hyväksi koettuja lähtökohtia siihen, miten kestää elämän ja ihmisluonnon kärsimyksiä ja löytää mielekkyyttä elämään. En usko niin paljoa aiemmista sukupolvista poikkeavani, että voisin sanoa, että sen aikaiset totuudet eivät mitenkään minua koske.
”Jos tarkastelee historiaa niin aika huonosti tuo onnellisuus on uskon avulla maailmaan levinnyt, mielumminkin päin vastoin koska niistä kiistellään jatkuvasti jopa aseitten voimalla. ”
Tarkoitatko että maailma on edennyt vain huonompaan suuntaa? Minulla on tästä asiasta nyt se aiemmin mainitsemani positiivinen käsitys.
”Tuskin nyt sentään asenteiden valinta ihan noin yksinkertaista on sillä ihmisen mieli on sentään paljonkin monimutkaisempi kin pelkkä valinta tapahtuma. ”
Tiedän, että monet ihmiset eivät oikein osaa päättää asioita näin mustavalkoisesti. Useita ihmisiä koko kysymys ei paljoakaan vaivaa. Se on ihan normaalia. Ihmiset keskittyvät siihen sitten, kun se asia tulee eteen, - jos tulee, - ja jos silloinkaan viitsii mitään valita.
Jatkan ehkä myöhemmin
”Tietysti uskovaiset uskovat oppiensa mukaisesti pääsevänsä siihen mitä heidän oppinsa heille lupaa.”
Inhoat tietysti raamatustakin kuluisaa lausetta ”etsivä löytää, kolkuttajalle avataan, jne. ” Mutta tämä on totta. Miten sinäkään voisit löytää mitään etuja uskomisesta, kun etsit ja haluat todistaa vain sen haittoja. Joskus ihminen ei edes tiedä mitä etsii. Sanoo etsivänsä hyvyyttä, mutta vain pahuutta tulee vastaan, jota sitten kaiken aikaa myös ajatteleekin, ei ehkä tiedä mitään muuta olemassa olevankaan. Joten olen muuttanut lauseen, että löydät sitä mitä ajattelet.
”Maailmanlopun ennusteet ovat yleensä uskovaisten lempi puuhaa, ainakin eräitten lahkojen. ”
Tiedän. Syy tähän pitää kysyä asianomaisilta, eikä elää omien kuvitelmien varassa.
”Uskovaisilla ei mielestäni ole loogista ajattelua, koska jos olisi he eivät olisi taikauskoisia. ”
Oletko koskaan katsellut taikatemppuja? Ymmärrätkö aina miten ne on tehty? Minun mielestäni maailmassa ei ole ihmeitä, kaikkia asioita emme vain heti ymmärrä. Joillain ihmisillä on jostain syistä ”yliluonnollisia kykyjä”, jotka raottavat näkemystämme helposti ymmärrettävien asioiden ulkopuolelle. Siellä on vielä jotain, mitä me emme ymmärrä. Jotkut ihmiset törmää tällaisiin asioihin epätavallisen usein ja jotkut taas eivät ole saaneet niistä minkäänlaisia vihjeitä.
”Ei ole hirveän loogista uskoa sellaiseen jonka perusteet ovat valheelliset tai eivät ole mitenkään todennettavissa todellisuudessa ja ovat vain uskonvaraisia, vai onko? ”
Kysymyksestäsi päätellen erottelet valheet ja todistamattomat asiat erikseen. Se on jo paljon se.
Sinun mielestäsi loogista päättelyä voi tehdä vain selkeästi mitattavilla asioilla, ehkä. Minun mielestäni on aivan loogista välttää asioita jotka tuntuvat pahalta ja toisinpäin. Vai ymmärsinkö oikein?
”Sinä et siis usko Saatanaan mutta uskot Jumalaan? ”
Olen niin positiivinen henkilö, että uskon, että kaikki pahakin aina lopulta johtaa hyvään.
”Kuten huomaat usko on valinta kysymys jolla ei ole mitään tekemistä tiedon kanssa, mutta kun et "epäile" Jumalaasi sitä ei tarvitse tutkia tai edes sille, ettei sitä missään esiinny niin, että sitä voisi havannoida ei tarvitse olla mitään järki syytä?
Sellaista usko on.”
Nämä keskustelut tuntuu aina päätyvän siihen että minun pitäisi todistaa jumalan olemassaolo. Vilkaisitko juttuani fanaattisuudesta?
Mikä sinun mielestäsi jumala on? Se ei ole henkilö, sillä ei ole mitään tekemistä henkilöpalvonnan kanssa. Henkilöpalvontaan liitetään niin paljon moraalisesti arveluttavia ilmiöitä, että ymmärrän että se vaikeuttaa helposti Jeesuksen palvontaa. Voisitko missään tapauksessa edes hetken kuvitella että jumala = elämä? Minusta jumala, (ennemmin kuin jeesus,) on ”tie, totuus ja elämä”. Tällaista jumalaa haluaisin palvoa ja sen mukaisesti elää, ja siksi minun tarvitsee ensin tietää mitä se on. Uskon jumalaan, vaikka en edes tiedä mikä se on. Heh. Ymmärrän hyvin, jos ihan kaikki eivät tämän uskontunnustuksen loogisuutta ymmärrä.
ihmeellinen käsitys uskonnoista sinulla.
Uskonnot eivät todellakaan ole syntyneet palvelemaan ihmistä.
Vai uskotko että jumalat ovat syntyneet palvelemaan ihmistä?
Eikö mielummin ihminen ole aina palvonut jumalia, saadakseen heiltä jotain, siksi kait "uhrilahjojakin" on annettu?
Väitetään Egyptiläisten pappien keksineen aikoinaan jumalien rangaistukset, pitääkseen kurissa kansanjoukot.
Nuo sinun antamasi piirteet ovat tulleet uskontoihin paljon myöhemmin.
Miksi muuten elämällä pitäisi olla tarkoitus?
Jos ajattelet useitakin hyönteislajeja joissa naaras syö uroksen heti parittelun jälkeen, niin elämäntarkoitus ei niissä tapauksissa ollut muu kuin suvunjatkaminen, aivan samoin kuin Punalohien kutuun nousemisessa jokiin, jonka jälkeen ne menehtyvät ja muodostavat vain osan ravintoketjua.
Ja elämää se on kait niidenkin elämä, miten kuvittelet että sinun elämälläsi olisi jotenkin suuremppi tarkoitus?
Mitä eroa sillä on minkä taikauskon valitset omaksesi ja siihen perehtyessäsi valitsen sen "totuuden" omaksi totuudeksi, sillä sehän on vain sen uskonnon totuus?
Se miten uskonnot auttavat ihmistä kärsimyksissä on sitten ihan oma lukunsa joka pitää käydä läpi ihan omana juttuna, sen pituuden takia, enkä ehdi käsitellä sitä nyt.
Siis kaikki vanhat uskomukset "totuudesta" pitäisi vielläkin koskea meitä, vai mitä tuolla:
>En usko niinpaljon aikaisemmista sukupolvista poikkeaavani,että voisin sanoa, että sen aikaiset totuudet eivät mitenkään minua koske<
tarkoitat?
Jos vanhat taikauskoiset myytit ovat osoittautuneet vain taikauskoksi, miksi niiden pitäisi vielläkin koskea meitä?
Ei, en tarkoita, että maailma olisi edennyt huonompaan suuntaan, vaan uskonnoista huolimatta se on edennyt parempaan suuntaan kun tietoa on saatu levitettyä, paitsi niissä maissa joissa uskonto hallitsee koko yhteiskuntaa ja estää ihmisten vapauden, tiedonsaannin jne jne.
Mutta uskonnot ei ole tuonneet mitään onnellisuutta mihinkään globaalisesti, päin vastoin jos nyt yleensä seuraat maailman tapahtumia.
Se miten ihmiset tulevat uskoon on myös oma tapahtumansa ja vaatii ihmismielen tuntemusta.
jatkan möhemmin.
Elämän ja ihmisten tarkoitus on palvella jumalaa (mitä se sitten onkin) ja uskonnot auttavat meitä selvittämään miten sen voisimme tehdä. Siten uskonnot ovat olemassa täällä meitä varten.
Usein minustakin tuntuu, että uskonnot vaativat meiltä enemmän kuin antavat, mutta näin sen ei pitäisi olla. Ja vielä vähemmän niin, että uskonnot hallitsevat meitä. Vaan: uskonnoillakin on hallinto, ja se pitäisi olla koko kansan käsissä, palvelemassa kaikkien etuja, eikä vain pienen tahon valtakapulana.
Ajatteletko todella, että elämäsi tarkoitus on vain suvun jatkaminen? Surullista, ja niin usein miesten oma käsitys omasta elämästään.
Voisitko lukea tekstini hieman tarkemmin.
Mun pitäisi varmaan tähdentää seikkaa, että USKONTO EI OLE SAMA KUIN USKO.
Jaaha, sitä on siis löydetty "elämän tarkoitus", eli sen on tarkoitus "palvella jumalaa"?
Perin on suppea sinun käsitys elämästä, vai onko sinilevänkin tarkoitus palvella jumalaa?
Hehkä nyt ensin selvität itsellesi mitä elämä on, ennenkuin alat edes yrittää selvittää sen tarkoitusta.
Uskonnot ovat oppeja, sinä joko noudatat oppeja tai sitten et, ja sitten on niitä jotka selittävät näitä oppeja ja opettavat niitä, itsehän tuon valinnan teet, vaativatko liikaa tai ei.
Minun ei tarvitse ihmeemmin ajatella elämän tarkoitusta, vaan koittaa nauttia siitä koska elän.
Jos sillä on jokin "tarkoitus" ainakin elävät yksilöt näkevät kamalasti "vaivaa" ollakseen houkuttelava jatkamaan sukuaan.
Sehän näkyy selvästi kasvien kukissa, eläimissä ja miksei ihmisissäkin.
Toisaalta jos elämä ei jatkuisi, se loppuisi ainakin sen populaattion osalta joka sitä ei pysty jatkamaan.
Tietysti voin lukea tekstisi tarkemminkin, entä sitten?
Sinä taasen voisit vastata esitettyihin kysymyksiin ja perustella vastaukset, vai eikö löydy argumentteja?
En todellakaan inhoa tuotakaan raamatun lausetta, "etsivä löytää, kolkuttajalle avataan" koska se on minulle pelkkä fraasi, fraasien joukossa, eikä mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Vai löydätkö aina kadottamasi esineen, tai kuka avaa jos ei ole kukaan avaamassa, vaikka kuinka kolkuttelet?
Uskomisesta voi tietysti olla etua sellaisille jotka eivät osaa, haluaa tai eivät uskalla hakea apua todellisuudesta vaan turvautuvat uskoon, mutta se on kuitenkin pakoa todellisuudesta uskon maailmaan.
Ei noita uskonnon haittoja edes tarvitse etsiä, ne tulevat vastaan etsimättä.
Jos ihminen ei tiedä mitä etsii ei se myöskään tunne silloin todellisuuttakaan.
"Löydät sitä mitä ajattelet"
Varmaan osin koska ajatukset ohjaavat meitä, mutta ehkä silloin varmaan jää paljon löytymättäkin.
Olen katsellut taikatemppuja ihan elävänä maailman parhaitten taikureiden tekemänä.
Tietenkään he eivät paljasta tekotapaa, mutta tiedän kuitenkin sen, että ne ovat temppuja eikä yliluonnollisuutta.
Monet väittävät omaavansa "yliluonnollisen kyvyn", mutta yksikään ei ole pystynyt todistamaan kykyänsä vaikka siitä on luvassa miljoonan dollarin palkkio.
En siis usko yliluonnollisiin kykyihin koska maailmaassa vallitsevassa järjestelmässä ei ole "tilaa" millekkään yliluonnollisuudelle eikä kukaan koskaan ole sellaista pystynyt todistamaan, mutta kertomuksiahan onkin sitä enemmän, varsinkin uskovaisten joukossa jotka kilvan niitä "todistelevat".
Totta kait "valhe pitää erottaa todistamattomasta asiasta", selvä valhe on valhe ja todistamaton asia on taas todistamatonta asiaa, mitä ihmettä oikein sekoilet sen olevan "paljon sen"?
Ei siis ole loogista uskoa oppiin jonka perusväittämät ovat jo valheita, kuten luomisoppi tai satu Jeesuksen syntymästä esm, puhumattakaan monista muista "Pyhien tekstien" kertomuksista, vaikka ne selitettäisiinkin vertauskuvalliseksi.
En tuossa viimeisessä TOTEAMUKSESSANI pyytänyt sinua todistamaan mitään, totesin vain, että usko on valinta kysymys ja sitähän ei tarvitse eikä voi perustella järki syillä.
Minulle tietysti on sama mikä tai mitä sinun jumalasi on, se on sinun uskosi varassa minkälaisena haluaat hänet nähdä.
Mutta minä en kuvittele jumalan olevan elämä, koska elämä on niin monimuotoista, runsasta, kaunista ja rumaa joka on tietysti "katsojan silmässä", ja olosuhteisiin lähes täydellisesti sopeutunut, ettei se voi olla kuin sellaiseksi kehittynyt evoluuttion seurauksena.
"Jaaha, sitä on siis löydetty "elämän tarkoitus", eli sen on tarkoitus "palvella jumalaa"? "
Kyllä. Olen aiemmin yrittänyt selittää, kuinka jumala on abstrakti käsite ja tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Jumala on se mitä palvomme, mitä haluamme. Väitän, että sinunkin elämäsi tarkoitus on palvella jumalaa. Ja juuri sitä yrität kovasti tehdäkin (mitä se sitten sinulle onkin: mitä haluat, mistä nautit/luulet nauttivasi). Näin se menee.
”Perin on suppea sinun käsitys elämästä, vai onko sinilevänkin tarkoitus palvella jumalaa? ”
On. Vaikka Sinilevä tuskin itse tietää siitä mitään. Se kun oli vain se ihminen, kun haukkas siitä tiedon puusta...
”Tietysti voin lukea tekstisi tarkemminkin, entä sitten? ”
Minua ei kiinnosta keskustella, jos keskustelu junnaa paikallaan ja voin jatkuvasti viitata juuri edellä sanomiini. - No, tämä kirjoituksesi olikin jo edellistä parempi siinä suhteessa.
"Sinä taasen voisit vastata esitettyihin kysymyksiin ja perustella vastaukset, vai eikö löydy argumentteja?"
Kyllä löytyy, ja vastaankin jos todella haluat tietää.
Mitä oikein haluat/yrität sanoa?
oli solvausta?
Sinulla vaan on outo käsitys jumalan palvelemisesta ja miten "elämä" sen tekee?
Sanoit, että elämän ja ihmisen tarkoitus on palvella jumalaa ja uskonnot auttavat ymmärtämään miten se tehdään?
Siis miten uskonnot auttavat sinilevää ymmärtämään ja miten se palvelee jumalaa kun kerran sen tarkoitus on kerran tehdä sitä?
Väität että vai ihmisellä on tietoisuus, kerran vain "ihminen haukkas tiedonpuusta".
Et todella tunne etkä tiedä näköjään elämästä mitään.
Voin vakuutta sinulle, että monellakin eläimellä on tietoisuus, "parhaalla ystävälläni" koirallani on tietoisuus ja se osaa tuntea syyllisyyttä tehtyään väärin.
Syyllisyyttähän ei voi tuntea jos ei ole tietoisuutta, kuten siinä sadussa "hyvän ja pahan tiedon puusta" tapahtui.
Mitenkähän uskonnot auttavat koiraani palvelemaan jumalaa ja miten se sen tekee?
Se että sinä uskot ja väität, jumalan palvelemisen olevan elämän tarkoitus on edelleen vain sinun perustelematon väittämä ja uskoasi, ei mitään muuta.
Sen yritän sanoa.
Ja jos haluaat väitellä eläinten tietoisuudesta, sekin sopii, kunhan selvität itsellesi ensin mitä on tietoisuus.
Se satu "puusta" on vain satua jolla ei ole mitään tekemistä tietoisuuden kehittymisen kanssa.
Keskustella voi, mutta on myös syytä perustella väittämänsä eikä vain väittää, "että niin se on" kun minä kerran niin sanon ja uskon.
Tää nyt menee yhdeks paskan saivarteluks. En ole väittänyt, että uskontojen tarkoitus on auttaa sinilevää tai mitään muitakaan eläimiä ymmärtämään yhtään mitään.
Minusta tuntuu, että olet päättänyt, että sinulla ei ole enää mitään lisää ymmärrettevää yhtään mistään ja heilut vain täällä sille vahvistusta saadaksesi.
Olet kaikki läksysi oikein hyvin lukenut, hallitset sinua kiinnostavat asiat erinomaisesti, olet koirasikin osannut kouluttaa, ja voit olla täysin tyytyväinen itseesi.
Voit vapaasti julistaa itsesi väittelyn voittajaksi.
justiinsa niin, kuten kirjoitin.
Lue tekstisi itse, vai väitätkö ettei sinilevällä tai koirallani ole ELÄMÄÄ?
Olisiko sinun aika oppia mitä sana elämä merkitsee ja mitä se on?