Annan yksinkertaisen reseptin, millä taantuma hoidetaan makrotalouden osalta.
Yritykset ahnehtikaan vähemmän, tyytykää vähempiin voittoihin.
Miten talouksien varat voivat riittää, kun jokainen palveluja ja tuotteita tuottava yritys haluaa maksimaalisen voiton. Samoin niitä kuljettavat ja varastoivat yritykset, valtiokin ottaa omansa verojen muodossa.
Näin tuotteille ja palveluille kertyy liikaa hintaa.
Aloitetaan siitä, että tuottajat suostuvat myymään tuotteensa kaupalle 5% halvemmalla. Yritykset kuljettavat ja logistoivat tuotteet 5% halvemmalla. Kauppa voi tinkiä jopa 10% myyntivoitoistaan. Verottajakin voisi tulla talkoisiin ja pudottaa alv-veron 22%=>15%.
Näin kuluttajien rahat riittäisivät paremmin, kuluttaminen jatkuisi, ja taantuma olisi matalampi. Silti kaikki saisivat osansa, ei maksimaalisesti, mutta ihan hyvin kuitenkin.
Ei yrittämisen pitäisi aina johtaa ja pyrkiä maksimaaliseen ahneuteen ja voiton maksimointiin yhteiskunnan ja työntekijöiden kustannuksella.
Moraalia mukaan ja yhteiskunnalta eri arvot, palattaisiin enemmän patruunoiden aikaan, jolloin tehtaat kantoivat yhteiskuntavastuunsa paremmin.
Rakensivat jopa urheilukenttiä ja kouluja ja asuntoja työntekijöilleen. Nyt kaikki on toisin ja huonommin. Ihmiset voi pahoin ja eriarvoistuminen lisääntyy. Ihmisistä revitään kaikki irti perheistä ja terveydestä välittämättä.
Käännöksen olisi tultava, ennen kuin on liian myöhäistä ja ollaan väkivaltaisesti napit vastakkain.
Yritykset ahnehtikaan vähemmän, tyytykää vähempiin voittoihin.
Miten talouksien varat voivat riittää, kun jokainen palveluja ja tuotteita tuottava yritys haluaa maksimaalisen voiton. Samoin niitä kuljettavat ja varastoivat yritykset, valtiokin ottaa omansa verojen muodossa.
Näin tuotteille ja palveluille kertyy liikaa hintaa.
Aloitetaan siitä, että tuottajat suostuvat myymään tuotteensa kaupalle 5% halvemmalla. Yritykset kuljettavat ja logistoivat tuotteet 5% halvemmalla. Kauppa voi tinkiä jopa 10% myyntivoitoistaan. Verottajakin voisi tulla talkoisiin ja pudottaa alv-veron 22%=>15%.
Näin kuluttajien rahat riittäisivät paremmin, kuluttaminen jatkuisi, ja taantuma olisi matalampi. Silti kaikki saisivat osansa, ei maksimaalisesti, mutta ihan hyvin kuitenkin.
Ei yrittämisen pitäisi aina johtaa ja pyrkiä maksimaaliseen ahneuteen ja voiton maksimointiin yhteiskunnan ja työntekijöiden kustannuksella.
Moraalia mukaan ja yhteiskunnalta eri arvot, palattaisiin enemmän patruunoiden aikaan, jolloin tehtaat kantoivat yhteiskuntavastuunsa paremmin.
Rakensivat jopa urheilukenttiä ja kouluja ja asuntoja työntekijöilleen. Nyt kaikki on toisin ja huonommin. Ihmiset voi pahoin ja eriarvoistuminen lisääntyy. Ihmisistä revitään kaikki irti perheistä ja terveydestä välittämättä.
Käännöksen olisi tultava, ennen kuin on liian myöhäistä ja ollaan väkivaltaisesti napit vastakkain.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Ei [yrittämisen] pitäisi aina johtaa ja pyrkiä maksimaaliseen ahneuteen ja voiton maksimointiin yhteiskunnan ja työntekijöiden kustannuksella.
Moraalia mukaan ja yhteiskunnalta eri arvot, palattaisiin enemmän patruunoiden aikaan, jolloin [tehtaat] kantoivat yhteiskuntavastuunsa paremmin.
... [Ihmisistä] revitään kaikki irti perheistä ja terveydestä välittämättä.
"
Niinpä, siis jälleen kerran halutaan vastuunkantajiksi yrittäjät, yritykset, maatalousyrittäjät jne, jotka aina ahnehtivat niitä HIRVEITÄ voittoja raukkojen työläisten kustannuksella.
Työläiset, ammattiliittojensa välityksellä, eivät ole siis ahneita, joten heidän ei tarvitse kantaa korkeaan tähän kekoon ? Työläiset ovat siis korkeasti moraalisia vastuunkantajia, jotka eivät käytä häikäilemättömästi hyväkseen saavutettuja etuja, "sairastamisen" helppoutta, säännöllisiä palkantarkistuksia ylöspäin yrityksen maksukyvystä huolimatta jne.
Juuri tämän vuoksi ei positiivista muutosta tapahdu, aina halutaan, että MUUT muuttavat käytöstään.
Itse en ole yrittäjä, mutta oman työnantajayrityksen johtoon kuuluvana näen asiat näinpäin.
riistävät yhtiötä ja sen varoja, ilman että itseasiassa tekevät sen tulon eteen mitään. Pienemmissä yrityksissä, jollaiseksi katsen sellaiset yritykset joissa omistajilla on "kasvot", ja joita edes voidaan yrittäjiksi kutsua - pitäisi saada asiat sovittua talon sisäisesti. Jos se ei onnistu, niin loppu häämöttää sellaisella firmalla, eli myös työntekijöiltä loppuvat hommat ja tulot.
> Niinpä, siis jälleen kerran halutaan vastuunkantajiksi yrittäjät, yritykset, maatalousyrittäjät jne, jotka aina ahnehtivat niitä HIRVEITÄ voittoja raukkojen työläisten kustannuksella.
> Työläiset, ammattiliittojensa välityksellä, eivät ole siis ahneita, joten heidän ei tarvitse kantaa korkeaan tähän kekoon ? Työläiset ovat siis korkeasti moraalisia vastuunkantajia, jotka eivät käytä häikäilemättömästi hyväkseen saavutettuja etuja, "sairastamisen" helppoutta, säännöllisiä palkantarkistuksia ylöspäin yrityksen maksukyvystä huolimatta jne.
> Juuri tämän vuoksi ei positiivista muutosta tapahdu, aina halutaan, että MUUT muuttavat käytöstään.
> Itse en ole yrittäjä, mutta oman työnantajayrityksen johtoon kuuluvana näen asiat näinpäin.
Esitänpä pohdittavaksesi uuden näkökulman: Bisnesmaailmassa korkeimman hinnan maksaja saa tavaran ja halvimman korvauksen vaatija urakan. Kun tätä sovelletaan työntekijöihin, niin havaitaan, että markkinoiden määräämä palkka tehdystä työstä on se, jonka työntekijä tarvitsee pysyäkseen juuri ja juuri hengissä ja työkuntoisena. Useissa kehitysmaissa ihmiset jopa myyvät itsensä ja lapsensa orjiksi saadakseen rahaa. Tämä johtuu työn suuresta ja pysyvästä ylitarjonnasta. Normaalien markkinalakien mukaisesti työnantajat siis kilpailuttavat työntekijöiden palkat hengissäpysymisen rajalle. Kuolema poistaa sitten markkinoilta ne, jotka eivät pysty enää alentamaan työnsä hintaa ja näin syntyy markkinoiden tasapainotila.
Tämän ongelman poistamiseksi syntyivät ammattiliitot ja valtioiden minimipalkkalait. Kuitenkin edelleen mm USAssa ihmiset joutuvat tekemään useampaa kuin yhtä työtä ansaitakseen elantonsa. Myöhemmin työmarkkinat kehittyivät siihen suuntaan, että työntekijät alkoivat vaatia oikeudenmukaista osuutta työnsä tuottamasta rahallisesta voitosta. Näin syntyivät nykyaikaiset työmarkkinat.
Sehän on tietysti selvä, että yrittäjät eivät pidä siitä, etteivät voi työntekijöitä keskenään vapaasti kilpailuttamalla alentaa näiden palkkoja. Yrittäjät eivät katso olevansa osa yhteiskuntaa vaan itsenäisiä toimijoita, jotka ostavat ja myyvät kaikkea mahdollista, myös työtä eli työntekijöitä. Yrittäjät eivät katso olevansa vastuussa niistä, joille eivät ole tarjonneet töitä. Heidän mielestään tuo vastuu on valtiolla.
Kun valtiot sitten ovat säätäneet työntekijöitä suojaavia lakeja ja verottaneet yrityksiä voidakseen kantaa tuon vastuunsa, niin nämä samat yrittäjät siirtävätkin tehtaansa ulkomaille heikomman palkkatason maihin, jotka eivät kanna tätä vastuutaan väestöstään. Kun työntekijöiden kilpailuttaminen on yrittäjiltä estetty, niin he ovat alkaneet kilpailuttaa valtioita keskenään!
Seuraava askel tässä kehityksessä lienee globaalien työlakien ja -sopimusten säätäminen ja mm verotuksen yhdenmukaistaminen kaikkialla maailmassa. Siihen menee vielä melkoinen tovi.
Vielä on mainittava eräs perusseikka: Työntekijät ja heidän ammattiliittonsa eivät ole aktiivisia toimijoita ja bisnesmiehiä bisnesmaailmassa, vaan passiivisia oikeudenmukaisen osuutensa suuruuden vahtijoita. Ammattiliitto on 'puolustusliitto' eikä sen intressissä ole hyökätä yritystä vastaan sen kaatamismielessä. Kysymys on ikäänkuin niukassa ruokapöydässä puoliaan pitävästä ruokailijasta.
Ugh. Olen kirjoittanut. :)
"Bisnesmaailmassa korkeimman hinnan maksaja saa tavaran ja halvimman korvauksen vaatija urakan. Kun tätä sovelletaan työntekijöihin, niin havaitaan, että markkinoiden määräämä palkka tehdystä työstä on se, jonka työntekijä tarvitsee pysyäkseen juuri ja juuri hengissä ja työkuntoisena".
Itse sen juuri kerroit, mitäpä tuohon lisäämään: yrittäjälle ei paljoa jää käteen, kun asiakas(yritys tai kuluttaja) haluaa mahdollisimman halvan tuotteen, ja toisaalla taas työntekijä ei jousta omista eduistaan. Ainoa joustaja on siis yrittäjä.
Missä maailmassa työnantaja voi oikeasti kilpailuttaa työntekijät ja saada halvemmat tilalle ? Ei ainakaan Suomessa.
Mistähän se osakepääoma on sinne pörssiyhtiöön kulkeutunut? Taitaisi tulla työpaikoista puute ilman meitä "kasvottomia omistajia".
Ja kun yhtiön menestys ei suinkaan ole varma asia, pitää rahasta saada myös korvaus. Voinhan minä sen pistää vaikka viinaan, siitä saa edes humalan.
Tartun nyt vain ay-osioosi. Mielestäsi ilmeisesti ay-liike edustaa jonkinlaista lapsenmielistä äidin syliä, jossa kaikki paha maaimasta katoaa. Vertaus ruokapöydän urheasta ruokailijasta tuo kuitenkin mieleeni erään Ruotsissa ilmenneen tapauksen, joka osoittaa karulla tavalla ay-liikkeen todellisen luonteen vain oman etunsa tavoittelijana.
Tässä yksi linkki monien joukosta:
http://janne.blogit.kauppalehti.fi/2007/01/12/emy-voiko-ammattiyhdistys-estaa-yrityksen-toimintaa/
> Vertaus ruokapöydän urheasta ruokailijasta tuo kuitenkin mieleeni erään Ruotsissa ilmenneen tapauksen, joka osoittaa karulla tavalla ay-liikkeen todellisen luonteen vain oman etunsa tavoittelijana.
Hm.. Eikös ruokapöydässä puoliaan pitävä tavoittele juuri omaa etuaan? Mitä isompi ja vahvempi ruokailija on, sitä enemmän ruokaa hän pystyy itselleen hamuamaan. :)
> Tässä yksi linkki monien joukosta:
> http://janne.blogit.kauppalehti.fi/2007/01/12/emy-voiko-ammattiyhdistys-estaa-yrityksen-toimintaa/
Hauska tapaus, johon ei voi ottaa kantaa tietojen puuttumisen vuoksi. Mutta takavuosina oli Turussakin tapaus, jossa työnantaja riitaantui yrityksensä ammattiosaston kanssa ja kieltäytyi allekirjoittamasta työehtosopimusta ja lopulta myös lain vaatimia työtodistuksia. Riita päättyi siihen, että yrittäjä lopetti yrityksensä toiminnan ja erotti koko palkatun työväkensä. Yrittäjä siirtyi eläkkeelle ilmeisen varakkaana ja työntekijät kortistoon ilmeisen varattomina. Sellaista se on. :)
Tällaiset tapaukset eivät kuitenkaan kelpaa kuvaamaan todellista tilannetta työmarkkinoilla. Siihen sopivat paremmin tilastot ja niistä lasketut erilaiset tunnusluvut.
Aiemmin tässä viestiketjussa:
"Yrittäjä on ainoa joka joutuu joustamaan"
Äsken kirjoitit:
"Yrittäjä siirtyi eläkkeelle ilmeisen varakkaana"
Jos yrittäjä on ainoa joka joutuu joustamaan, miten ihmeessä he kuitenkin onnistuvat pääsemään niin varakkaaseen asemaan että on varaa lopettaa työnteko , erottaa koko henkilöstö, lopettaa firma ja jäädä viettämään vauraita eläkepäiviä?
Ihan turha yrittäjien narista, heillä on kaikki alv-vähennykset, tulojen muuttaminen kevyemmin verotetuksi pääomatuloksi, osingoksi palkan sijasta jne. konstit saada leipänsä päälle muutakin kuin voita.
Työntekijöillä ei ole mitään helpotuksia mistään maksuista, palkkaa ei voi muuttaa pääomatuloksi kun säästöön ei pakollisten menojen jälkeen jää paskaakaan jolla hankkia sitä pääomatuloa kun palkkojen ostovoima on tässä saatanan kalliissa maassa niin heikko.
Työelämään ei voida soveltaa mitään markkinatalouden sääntöjä että yrittäjä kilpailuttaisi palkkoja koska työläisille työnteko on ainoa mahdollisuus kustantaa elämisensä, valtiolle elintärkeä verotulojen lähde sekä vienti-tuontitaseen hallinnan väline, työhön perustuu koko yhteiskunnan pyöriminen ja selviytyminen joten sitä jos aletaan kilpailuttaa heittämällä muut arvot roskakoriin se on koko valtion itsemurha.
Kilpailuttaminenhan on jo muissakin asioissa tuonut vain negatiivisia seurauksia, esim. siilinjärvellä-kuopiossa sairauskuljetusten kilpailutuksen voitti taloudellisesti ongelmissa oleva yritys tarjoamalla halvimman sopimuksen vaikka ei kyennyt selviämään velvoitteistaan. Tämä esimerkki on hyvä esimerkki siitä miten liika ja sokea usko markkinatalouteen sekä kilpailutus vaarantaa jo vakavasti yhteiskunnan toimintaa.
Kyllä on täysin perusteltua lisätä AY-liikkeen vaikutusvaltaa, markkinataloudelle ei pidä antaa täyttä valtaa kaikessa koska se on tuhon tie.
Sitäkös varten tänne ihmiset syntyy että ne on vain jonkin yhteiskuntajärjestelmän ja työelämän pelinappuloita? Kenties kivikaudella ihmiset eli elämänsä onnellisempana ilman mitään yhteiskuntajärjestelmiä ja markkintatalouksia jotka riistää, kontrolloi ja puuttuu ihmisten elämään koko ajan...
"Jos yrittäjä on ainoa joka joutuu joustamaan, miten ihmeessä he kuitenkin onnistuvat pääsemään niin varakkaaseen asemaan että on varaa lopettaa työnteko , erottaa koko henkilöstö, lopettaa firma ja jäädä viettämään vauraita eläkepäiviä? "
Moni yrittäjä joutuu kyllä tekemään koko elämänsä, pitkälti yli "virallisen" eläkeiän hommia, että edes jonkinlainen tulotaso säilyy.
Ehkä joitakin aina onnistaakin. Se on kuin loton pelaamista, aina siellä jotakuta lykästää.
On aika virheelistä ajatella "yrittäjiä" massana, joista kaikki pärjäävät hienosti, ja tahkoavat omaisuuksia.
Jokainenhan voi omalta osaltaan kokeilla pienyrittäjänä elämistä, aloittaa vaikkapa ovelta ovele ensyklopedia-myyjänä, ja katsoa kuinka vauraus karttuu.. eikä tuohon tarvi vielä edes ottaa isoa lainaa tai kerätä alkupääomia muilta, jotka sitten kärkkyvät heti tuottoa sijoitukselleen.
Minusta nyt on vaan aika turhaa kadehtia yrittäjiä...