Monet ateistit ovat sitä mieltä, että kapeakatseinen ja oikeaoppinen usko on pakoa todellisuudesta ja perustuu - ainakin jossainmäärin - moraaliseen pelkuruuteen. He ovat oikeassa niiden uskovien suhteen joille objektiivinen totuus ei olekaan tärkeää.
Omahyväisesti ja itsekkäästi maailmankuva muotoillaan ja valitaan usein ainoastaan omia etuja ja tavoitteita palvelevaksi.
Henkisyydellä ymmärretään aitoa totuuden etsimistä ja tavoittelemista. Monet ihmiset kuitenkin elävät mieluummin harhakuvitelmiensa vallassa kuin etsivät aidosti totuutta ja toteuttavat rehellisyyden ja oikeamielisyyden arvoja käytännössä.
Mikä sitten on totuus? Monien ihmisten kohdalla suurin totuus on se, että oikeaa tietoa ja ymmärrystä monista elämän suurista kysymyksistä ei juurikaan ole. Oman tietämättömyyden tunnustaminen on kuitenkin usein melkein mahdotonta kun kyse on jo vakiintuneista käsityksistä ja vakiintuneesta maailmankuvasta. Kuinka moni ateisti tosiasiallisesti tietää, että henkiolentoja ja sielua ei ole olemassa? - Ei kukaan, mutta siitä huolimatta monien ateistien asenteet ovat jyrkkiä kaikkea uskonnollisuutta ja henkisyyttä kohtaan.
Tärkeintä ihmisessä lienee vilpitön pyrkimys hyvyyteen ja totuuteen. Millä tavalla oikeamielisyyden asiaa palvelee ateistinen henkisyyden ja totuuden vastustaminen? Valheellista uskonnollisuutta on syytäkin kritioida ja vastustaa, mutta miksi ateistit vastustavat totuutta ja henkisyyttä jyrkällä asenteellisuudellaan? Jos ei tiedä onko sielua ja kuolemanjälkeistä elämää olemassa vai eikö ole - niin eikö asian voisi rehellisesti tunnustaa? Miksi ideologiat, aatteet ja opit ovat joillekin ihmisille tärkeämpiä kuin tosiasiat ja totuus? Entä miksi samat ihmiset jotka eivät halua
uskoa ihmisen sielullisuuteen, elämän korkeampaan tarkoitukseen ja henkiolentoihin, kieltävät usein myös maanulkopuolisen elämän ja ufoalusten olemassaolon vaikka ufoista on hyvin paljon erittäin luotettavia havaintoja ja todistusaineistoa (mm. astronautit ovat kertoneet julkisesti havainnoistaan). Myös "oikeisiin oppeihinsa" jumiutuneille ufot ovat usein vaikeita asioita.
Jotkut valitsevat omasta tahdostaan itselleen karsinan tai laatikon,joka rajoittaa tehokkaasti heidän ajatteluaan ja maailmankuvaansa niin, että ristiriitoja "virallisten totuuksien" kanssa ei vahingossakaan synny. Tässä mielessä mitään suurempaa henkistä muutosta pimeän keskiajan suhteen ei ole vielä tapahtunut. Silloinkin suurimmat pelkurit olivat syyttämässä viattomia ihmisiä noidiksi kateutensa, kostonhimonsa tms syyn takia - ja monet tavallisetkin kansalaiset tukivat julmia inkvisiittoreita pelkästään oman etunsa tähden.
Omahyväisesti ja itsekkäästi maailmankuva muotoillaan ja valitaan usein ainoastaan omia etuja ja tavoitteita palvelevaksi.
Henkisyydellä ymmärretään aitoa totuuden etsimistä ja tavoittelemista. Monet ihmiset kuitenkin elävät mieluummin harhakuvitelmiensa vallassa kuin etsivät aidosti totuutta ja toteuttavat rehellisyyden ja oikeamielisyyden arvoja käytännössä.
Mikä sitten on totuus? Monien ihmisten kohdalla suurin totuus on se, että oikeaa tietoa ja ymmärrystä monista elämän suurista kysymyksistä ei juurikaan ole. Oman tietämättömyyden tunnustaminen on kuitenkin usein melkein mahdotonta kun kyse on jo vakiintuneista käsityksistä ja vakiintuneesta maailmankuvasta. Kuinka moni ateisti tosiasiallisesti tietää, että henkiolentoja ja sielua ei ole olemassa? - Ei kukaan, mutta siitä huolimatta monien ateistien asenteet ovat jyrkkiä kaikkea uskonnollisuutta ja henkisyyttä kohtaan.
Tärkeintä ihmisessä lienee vilpitön pyrkimys hyvyyteen ja totuuteen. Millä tavalla oikeamielisyyden asiaa palvelee ateistinen henkisyyden ja totuuden vastustaminen? Valheellista uskonnollisuutta on syytäkin kritioida ja vastustaa, mutta miksi ateistit vastustavat totuutta ja henkisyyttä jyrkällä asenteellisuudellaan? Jos ei tiedä onko sielua ja kuolemanjälkeistä elämää olemassa vai eikö ole - niin eikö asian voisi rehellisesti tunnustaa? Miksi ideologiat, aatteet ja opit ovat joillekin ihmisille tärkeämpiä kuin tosiasiat ja totuus? Entä miksi samat ihmiset jotka eivät halua
uskoa ihmisen sielullisuuteen, elämän korkeampaan tarkoitukseen ja henkiolentoihin, kieltävät usein myös maanulkopuolisen elämän ja ufoalusten olemassaolon vaikka ufoista on hyvin paljon erittäin luotettavia havaintoja ja todistusaineistoa (mm. astronautit ovat kertoneet julkisesti havainnoistaan). Myös "oikeisiin oppeihinsa" jumiutuneille ufot ovat usein vaikeita asioita.
Jotkut valitsevat omasta tahdostaan itselleen karsinan tai laatikon,joka rajoittaa tehokkaasti heidän ajatteluaan ja maailmankuvaansa niin, että ristiriitoja "virallisten totuuksien" kanssa ei vahingossakaan synny. Tässä mielessä mitään suurempaa henkistä muutosta pimeän keskiajan suhteen ei ole vielä tapahtunut. Silloinkin suurimmat pelkurit olivat syyttämässä viattomia ihmisiä noidiksi kateutensa, kostonhimonsa tms syyn takia - ja monet tavallisetkin kansalaiset tukivat julmia inkvisiittoreita pelkästään oman etunsa tähden.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Jos ei tiedä onko sielua ja kuolemanjälkeistä elämää olemassa vai eikö ole - niin eikö asian voisi rehellisesti tunnustaa?"
Tietysti voin tunnustaa, etten voi olla varma noiden asioiden olemassaolemattomuudesta. Silti lähden siltä kannalta, että ne ovat luultavasti vain toiveajattelun tuotteita, kunnes toisin todistetaan.
Mitä maan ulkopuoliseen elämään tulee, niin se on käsittääkseni hyvin todennäköistä. Sen sijaan en ole todisteiden puutteen vuoksi vakuuttunut siitä, että mikään maan ulkopuolisen elämän edustaja olisi käynyt täällä.
>>Tietysti voin tunnustaa, etten voi olla varma noiden asioiden olemassaolemattomuudesta. Silti lähden siltä kannalta, että ne ovat luultavasti vain toiveajattelun tuotteita, kunnes toisin todistetaan>>
Jos et tiedä, niin miksi sitten HALUAT USKOA sielun olemattomuuteen (=pidät todennäköisenä, että sielu on toiveajattelua)?
Tietämättömyys ei tarkoita samaa kuin se, että pitäisin sieluan olemassaoloa ja sen olemattomuutta yhtä todennäköisinä vaihtoehtoina. Nähdäkseni mikään ei varsinaisesti viittaa sielun olemassaoloon. En vain voi olla asiasta täysin varma, kuten en siitäkään, onko viereisessä huoneessa näkymätön elefantti.
ratkaisee sen mikä on mielestäni totta. Todiste pitää olla.
Totta on myös se etten kaikkea tiedä, siis en vain tiedä paitsi että etsin siitä tietoa jotta myöhemmin tietäisin.
Pitää pystyä konkreettisesti näyttämään toteen jotta tiedän.
Usko on vain uskoa, ei todistettua totta.
En ole tavannut ufoa enkä jumalaa, eikä niistä ole todisteita, vain ihmisen kertomaa tarinaa, näyttöä ei ole.
On myös totuuksia joita en itse pysty ratkaisemaan, esim matematiikka, en osaa laskea kaikkea monimutkaista mutta tiedän perusteet ja logiikan ja laskemalla on ratkaistu monimutkaisia ongelmia jolloin katson näytön todesta olevan, enkä epäile tätä.
Ota nyt tuosta sopasta selvää;) kai siellä joku logiikan virhekin on.
>>Se mitä näen ja koen ratkaisee sen mikä on mielestäni totta. Todiste pitää olla>>
Niin, onko muuten olemassa ateistista ja materialistista maailmankatsomusta tukevia todisteita?
>>usko on vain uskoa, ei todistettua totta>>
Ateismikin kuitenkin on uskon eräs ilmentymä. Ateismissa vain uskotaan käänteisellä tavalla.
>>En ole tavannut ufoa enkä jumalaa, eikä niistä ole todisteita, vain ihmisen kertomaa tarinaa, näyttöä ei ole>>
Ufoista kyllä on näyttöä - eikä ufo-aihe enää suomessakaan ole tabu samaan tapaan kuin aiemmin
(70-luvun erästä vaihetta lukuunottamatta).
Jumalakysymys on laaja aihe josta puhutaan liian vähän. Jumala ja Korkeammat Voimat ovat siis yhä todellinen tabu.
Vai miksi et ymmärrä sitä mikä on totta?
-materia on materiaa, ota kuraa kouraasi, se on materiaa, tunnet ja näet sen. Kärpässieniä syömällä saatat myös kuvitella kaiken tuon.
-ateismi on jokaiselle omanlaistaan, itselläni perustuu näytettyyn toteen. Ei ole uskoa se jos jotakin ei ole olemassa, silloin sitä vain ei ole, se olematon on tosi. Kyse ei silloin ole uskosta vaan todesta että ei ole.
-ufoista ei ole kiistatonta näyttöä, eikä kukaan ole todistanut ufoa todeksi.
Kärpässienensyönneitä ufon nähneitä väittäjiä kyllä löytyy, he uskovat, ei perustu toteen.
-ei jumala ja korkeammat voimat ole tabu, kyllä niistä voi kirjoittaa. Mutta kun kirjoitat ole valmis todistamaan, puhua voi mitä vaan.
"Valheellista uskonnollisuutta on syytäkin kritioida ja vastustaa, mutta miksi ateistit vastustavat totuutta ja henkisyyttä jyrkällä asenteellisuudellaan?"
- Sinullako on tieto?