Miltei joka aamu herään ajatukseen ''Jaksanko tätä päivää''. Oloni on huono, ahdistaa, väsyttää kun en ole saanut yöllä nukutuksi, päätä särkee (saattaa osaksi johtua pitkittyneestä hartioiden ja niskan jäykkyydestä), ottaa päähän kaikki asiat, keskittyminen on hankalaa. Jokaisen päivän ajattelen olevan viimeiseni ja joskus myös toivon, etten heräisi enää huomiseen. Mieleeni juolahtaa pitkin päivää kuolemaan liittyviä lauseita, esim. ''Olen menossa omiin hautajaisiini'', ''Enään yksi tunti koulua ja sitten voin päättää kaiken'', jne...
Käyn koulupsykologilla. Huomenna mulla on koululääkärin tarkastus, jonka jälkeen laitetaan psykiatriselle klinikalle lähete, jos koululääkäri katsoo sen aiheelliseks... Mulla ei ole todettu masennusta, mutta psykologi epäilee sitä.. Mä en vaan jaksa enää.. Joka päivä yritän esittää tekopirteetä ja että mulla on kaikki hyvin, koska en halua kaverieni tietävän tästä kaikesta. Ne alkaisi kyseleen kaikkea, enkä jaksaisi sitä.. en yhtään...
Käyn koulupsykologilla. Huomenna mulla on koululääkärin tarkastus, jonka jälkeen laitetaan psykiatriselle klinikalle lähete, jos koululääkäri katsoo sen aiheelliseks... Mulla ei ole todettu masennusta, mutta psykologi epäilee sitä.. Mä en vaan jaksa enää.. Joka päivä yritän esittää tekopirteetä ja että mulla on kaikki hyvin, koska en halua kaverieni tietävän tästä kaikesta. Ne alkaisi kyseleen kaikkea, enkä jaksaisi sitä.. en yhtään...
Vastaukset 5
Vanhimmat
On sinulla selviä masennuksen oireita. Sano nyt sille lekurille suoraan tuntemuksesi ja vaadi lähetettä klinikalle. Näytteleminen pirteää kuormittaa psyykettäsi. Osaatko tunnistaa, mikä sinua kenkuttaa ja väsyttää? Kerro ihan rehellisesti näille asiantuntijoille todelliset tunteesi. Löytyisikö lähipiiristä joku jolle voisi kertoa pahasta olosta ja väsymyksestä. Pelottaako sinua jokin asia tulevaisuudessa. Onko sinulla opiskeluun liittyviä ongelmia. Syy miksi ei huvita ym. Liikunta ja voi istelu voisi auttaa. Kun yleiskunto paranee, mieli myös piristyy. Elämä on joskus tällaista, mutta onneksi ei pysyvästi.
Olet tehnyt oikein kun olet käynyt psykologilla, ja huomenna olet menossa lääkärille. Varmasti lääkäri osaa tehdä oikean ratkaisun ja pättää, tarvitsetko lähetteen nuorisopsykiatriselle klinikalle.
Kavereille ei tarvitse kertoa terveydentilaan liittyviä asioita. Eikä yläasteella kannata kertoa kaikkea yleiseen tietoon, koska monet ovat vielä niin lapsellisia eivätkä osaa suhtautua asiallisesti.
Mutta jos voit kertoa edes yhdelle lähimmälle ystävällesi, niin se voi helpottaa oloasi. Luultavasti ystävät ovat huomanneet muutenkin, että kaikki ei ole hyvin, ja yleensä ystävät ovat ymmärtäväisiä. Voit kertoa myös, että sinun on vaikea puhua tästä ja että et halua että ystäväsi alkaa kysellä mitään. Ja jos on todella vaikea puhua, voit lähettää tekstiviestin. Sen voit tehdä huomenna, sitten kun olet ensin käynyt lääkärin juttusilla.
Voimia sinulle huomiseen!
Mun oma elämäntilanne on ollut sekaisin parishteen vuoksi ja en ole saanut nukutuksi ja kaikki ahdistaa. En tiedä onko sinulle Neurokan tab. apua. Se on luontaistuote ja minusta tuntuu että se auttaa. Nukun paremmin ja en olen jotenkin positiivisempi. Ostin sen Ruotsista, mut kai sitä saa Suomestakin
Mieheni takia usein itken. Nykyään mukaan on tullut raivon puuskat, saatan jopa lyödä miestäni, kun hän on minua kohtaan inhoittava.
Tämä kysymys ei tänne kuulu, mutta kysympä kuitenkin ohessa. Onko kysymys: "Missä olet ja kenen kanssa?" vainoharhainen ja typerä. Ja jos hän lisää uuden ihmisen, oli nainen tai mies, ystävä listaansa netissä, niin saako sitä kysyä, että kuka se on ja mistä tunnet hänet? vai onko sekin vainoharhainen kysymys?
Minulla on mennyt rajat sekaisin ja harkitsen lääkäriin menoa. En pysty sietämään ihmisiä lähelläni ja itkeä tihrutan todella usein.
Töissä hymyilen ja kerron vitsejä.. oikeasti ei naurata ja päässä pyörii vain koti-asiat. Keskittyminen kaikkeen on hukassa ja puhuminenkin on joskus vaikeaa, kun sanat menee pois mielestä.
En vain voi luovuttaa itselleni, vaan jatkan vitsien kertomista töissä ja itkeä tihruttamista kotona.
Viime yönä nukuin 2 tuntia korkeintaan, ahdistaa. Mies ei ymmärrä ja sanoo, että se on oma vikani ja että ei siellä päin maailmaa mistä hän on kotoisin ole olemassa sellaista kuin masennus. Se on laiskan ihmisen kuvitelmaa.
Minusta nuo ovat aivan asiallisia kysymyksiä. Minäkin kysyisin mieheltäni, jos en tietäisi missä ja kenen kanssa hän on. Joskus kyselenkin. Jos tulee hyvät vastaukset, niin luottamus säilyy.
Minusta sinun oireet voivat johtua huonosta nukkumisestakin. Väsyneenä on hankala muistaa asioita tai keskittyä mihinkään ja itkukin tulee helposti. Pyydä nukahtamislääke työpaikkalääkäriltä ja keskustele miehesi kanssa vakavasti. Jos hän ei ymmärrä ja tue sinua, niin ota ero. Mitä varten puolisot ovat jos eivät edes tue ja auta toisiaan!