Kiitos suomalaisen demokratian ja normaaliparlamentarismin palauttamisesta Kekkos-diktatuurin jälkeen. Suomen kansa on sinulle kiitollinen.
Demokratian palauttaja 85 v.
Onnea Manu!
4137
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ja vieläpä Törnin komppanian sankariveteraani.
Mauno Koiviston valitseminen presidentiksi oli elämäni suurimpia hetkiä siihen mennessä. Tärkeintä oli, ettei kekkoslovakian kätyreitä valittu.
Koivisto toimikin aikansa parlamentarismin etua ajatellen. Kirkkopyhien kanssa painiskelleet neuvottomat parlamentaristit saivat selkeät ohjeet Koivistolta: Muutos siirretään niin kauas kuin silmä siintää.
Koiviston järkevyyden silloinen ymmärrys oli perustuslain mukainen. Väyrysen (johdolla), Suomisen ja Taxel:in masinoima suunnitelma porvarihallituksen muodostamisesta määrätyillä ehdoilla vaalituloksen optiosta riippuen oli karmea poliittisen avoimmuuden viimeisin suuri kaatopaikka. Onneksi Koivisto käytti valtaoikeuksiaan ja nimitti pääministeriksi vähemmän suomettuneimmista, eli Holkerin.
Ongelmat alkoivat Suomen osalta, kun maailma mullistui "ikuiselta jatkuvan nousukauden", Neuvostoliiton romahtamisen ja väärään talouspolitiikkaan sitoutumisen johdosta. Keskusta oli rintamapetturi kansakunnan etua ajatellen. Se ei hyväksynyt Holkerin avunantoa pyytävää kättä. Siksi Holkeri ei voinut käsittääkseni äänestää Ahoa tämän ollessa presidenttiehdokkaana.
Koiviston rohkeus oli ulkopoliittisissakin asioissa mennyt sukkaan. Mikä sen oli aiheuttanut? Vladimirovit olivat ilmeisesti vakuuttaneet Koiviston ja tämä kieltäytyi hyväksymästä Viron itsenäistymistä tuoreeltaan. Pahin tahra Koiviston koko uralla.
Presidentti Koiviston uran tärkeimmät kohdat osuvat pääministerinäaikaan, ja kieltäytymiseen pöpin Kekkosen ehdotukseen kieltäytä eroamasta pääministerin tehtävästään. Presidenttinä parlamentarismin ruoskaajana,.... ja sitten kohokohtia ei enää ollutkaan?
Miettikää! Ahti Karjalaista ajettiin presidentiksi kuin käärmettä pyssyyn, muuten Suomi tuhoutuu. Koivisto valittiin. Onnea Mauno Koivisto.
Koiviston perinnöstä ei muistu mieleen oikeastaan mitään merkittävää valtiollista menestystarinaa, enemmänkin muuta vähemmän tärkeää.
Koivistohan oli tyypillinen funteeraja, silloin kun olisi pitänyt toimia, hän rupesi funteeraamaan ja asiat ajoi aina ohi.
Yhdessä asiassa Koivisto oli ja on edelleen suurmies, hänellä on suuremmat kädet kuin yhdelläkään edeltäjistä, jopa Paavo Väyrysen on todettu olleen tästä kateellinen Koivistolle.
Näin jälkeen päin muisteltuna Koivisto on jäänyt mieleen erikoisesti sopuleista, joita hänellä ei tiettävästi ollut lemmikkinä mutta hän näki niitä joka paikassa laumoittain, nämä pienet jyrsijät ovat toki vaarattomia ihmisille mutta sinällään harmillisia laumaeläimiä.
Koivisto oli sodan aikana kaukopartiomiehenä rintamalla monen muun suomalaissotilaan tavoin, rohkeutta ja tahtoa vaadittiin rajojen puolustamisessa.
Savun hälvettyä ja kansakunnan haavojen umpeuduttua monet muistelmakirjoitukset ovat kohdistuneet sodan vaikutuksista Turun satamaan.
Koivistossa on myös se pehmeämpi puoli ihmisenä, hänhän omistaa pienviljelystilan ja tekee töitä vielä eläkepäivinään kunnollisen miehen tavalla, jota muut Koiviston aikaiset kengänkiillottajat kavahtavat.
Tästä syystä, Onnea 85-vuotiaalle, kepusta!
vahvan markanpuolustajana seuraukset tiedämme