Poistatusten tuloksena

Mukavaa kun löytyy siunaajakin kiroajien seasta!

ONKO "HELVETTI" IKUINEN?

Jotkut sanovat, että "toinen kuolema" merkitsee tuhoutumista; tietyn ajan päätyttyä ei ole enää tietoisuutta, riippuen tuomion vakavuudesta. He sanovat, etteivät sanat "ikuinen" ja "iankaikkinen" tarkoita aina päättymätöntä, vaan voivat tarkoittaa myös pitkäaikaista. Mutta mistä me tiedämme, kumpaa merkitystä tarkoitetaan?
Raamatun paras tulkki on Raamattu itse. Vaikka Vanhassa Testamentissa ei puhutakaan paljon iankaikkisesta rangaistuksesta, siinä puhutaan iankaikkisesta Jumalasta ja iankaikkisesta pelastuksesta. Uudessa Testamentissa käsitellään myös näitä aiheita paljonkin.
Lähes kaikissa tapauksissa sanat, jotka on käännetty sanoilla 'iankaikkinen', 'ikuinen', 'iankaikkisesti' ja 'aina', tulevat samasta kantasanasta aion. Aion on tavallisesti käännetty sanaksi 'aina'. Sen yleisimmät johdannaiset aidios ja aionios on käännetty 'iankaikkiseksi' ja 'ikuiseksi'.
Seuraavassa muutamia raamatunjakeita, joissa puhutaan ikuisesta tai iankaikkisesta kadotuksesta. Seuraavissa aionios on käännetty sanalla 'iankaikkinen':

...mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen [aionios] syntiin. (Mark.3:29)
...ja että hän ne enkelit, jotka eivät säilyttäneet valta-asemaansa, vaan jättivät oman asumuksensa, pani pimeyteen iankikkisissa [aidios] kahleissa säilytettäviksi suuren päivän tuomioon;
samoin kuin Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, jotka samalla tavalla kuin nekin harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin, ovat varoittavana esimerkkinä, kärsiessään iankaikkisen [aionios] tulen rangaistusta. (Juud. 1:6-7)
Mutta jos sinun kätesi tai jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä luotasi; parempi on sinulle, että käsipuolena tai jalkapuolena pääset elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat jalat tallella, heitetään iankaikkiseen [aionios] tuleen. (Matt. 18:8).
Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen [aionios] tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.
Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda;
minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.
Sillon hekin vastaavat sanoen:'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?'
Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle'.
Ja nämä menevät pois iankaikkiseen [aionios] rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään." (Matt. 25:41-46)
...ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa
tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille.
Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen [aionios] kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta... (2.Tess.1:7-9)

Sana aion on käännetty sanoilla 'aina ja iankaikkisesti' iankaikkisesta kadotuksesta puhuttaessa seuraavassa:

Ja heidän vaivansa savu on nouseva aina ja iankaikkisesti [aion], eikä heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä, heillä, jotka petoa ja sen kuvaa kumartavat, eikä kenelläkään, joka ottaa sen nimen merkin. (Ilm.14:11)
Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt ja päivät, aina ja iankaikkisesti [aion]. (Ilm.20:10)
Sillä totiset ja vanhurskaat ovat hänen tuomionsa; sillä hän on tuominnut sen suuren porton, joka turmeli maan haureudellaan, ja on kostanut ja on vaatinut hänen kädestänsä palvelijainsa veren."
Ja he sanoivat toistamiseen: "Halleluja!" Ja hänen savunsa nousee aina ja iankaikkisesti [aion]. (Ilm.19:2-3)

Nämä ovat ainoat raamatunkohdat, joissa viitataanm iankaikkiseen kadotukseen. Kysymys onkin siitä, tarkoittaako iankaikkinen todella iankaikkista vai ainoastaan kauan aikaa kestävää. Totuus on, että se voi tarkoittaaa kumpaakin. (Kts. Liitettä B, jossa on täydellinen selitys kreikankielen sanoista aion, aionios ja aiodios Vine's Expository Dictionary of Biblical Wordsin mukaan.)
Vaikka onkin mahdollista, että nämä saattavat merkitä pitkään kestävää aikaa, niitä käytetään myös runsaasti kuvaamaan iankaikkista elämää, iankaikkista Jumalaa ja kaikkea iankaikkisuuteen liittyvää, mikä on päättymätöntä — ilman alkua ja loppua. Jos haluamme itse valita, mitä merkitystä haluamme soveltaa iankaikkiseen kadotukseen sen mukaan kuin sen pitäisi meidän mielestämme olla, saatamme eksyä hyvinkin kauas totuudesta.
L. Berkhof topteaa seuraavaa teoksessaan Systematic Theology (Grand Rapids: Wm. B. Eerdman's Publishing Co., 1939, 1941, 1974):

Matteus 25:46:ssa samalla sanalla kuvataan sekä pyhien autuuden että pahojen rangaistuksen kestoaikaa. Jos jälkimmäinen ei siis olisi iankaikkista, päättymätöntä, ei edellinenkään voisi olla sitä; ja kuitenkin monet niistä, jotka epäilevät iankaikkista rangaistusta, eivät epäile iankaikkista autuutta.

Jos ajatus kadotettujen iankaikkinen tuska on meistä vastenmielinen, meidän on vietävä se Isälle. Keitä me olemme neuvomaan Jumalaa? Hänen halustaan kaikki on olemassa; luodun asia ei ole ojentaa Luojaansa.
Parhaimmillaankin voimme todeta vain, että kaikissa tapauksissa "iankaikkinen" ei tarkoita päättymätöntä. Mutta emme voi olla asiassa dogmaattisia, niinkuin jotkut ovat olleet. Kun otamme huomioon, miten runsaasti Raamatussa puhutaan iankaikkisesta elämästä, iankaikkisesta Jumalasta ja kaikesta sellaisesta, jonka haluamme olevan päättymätöntä ja että samaa sanaa käytetään kuvaamaan kadotettujen kohtaloa, olisi järjenvastaista väittää, että kadotettujen tila ei ole iankaikkinen.
Ei ole tärkeää, kutsummeko tuota tilaa "helvetiksi". Teknisesti ottaen "helvettiä" ei ole olemassa siinä mielessä, mitä sillä usein länsimaisessa kulttuurissa ja perinteessä tarkoitetaan. Jos "helvetti" on sheol eli haades tai tuonela, se heitetään tuliseen järveen. Se on se tulinen järvi, joka pysyy iankaikkisesti — ei sheol, haades tai "helvetti". Jos kuvitellaan sheolin ja gehennan tarkoittavan samaa paikkaa, se kertoo siitä, ettei olla ymmärretty raamatullista totuutta tässä asiassa. Mutta tässäkin asiassa on myyttien annettava sijaa Jumalan Sanalle, jos haluamme ymmärtää Hänen totuuttaan.

SYVYYDEN KAIVO

Sheolin ja tulisen järven lisäksi on olemassa kuvaus "syvyyden kaivosta", joka mainitaan ainoastaan Ilmestyskirjassa. Kreikankielen sanat abyssos ja phrear tarkoittavat yhdessä käytettyinä pohjatonta (tai äärettömän syvää) kuilua. Kuilun kuninkaaksi mainitaan Apollyon. Kreikkalaisten käsityksen mukaan Apollyon on haadeksen päädemoni, mutta Raamatun mukaan haades on eri paikka kuin pohjaton kuilu, jossa langenneet enkelit ja demonit joutuvat olemaan kahlehdittuina lopun aikaan saakka:

...ja että hän ne enkelit, jotka eivät säilyttäneet valta-asemaansa, vaan jättivät oman asumuksensa, pani pimeyteen iankaikkisissa kahleissa säilytettäviksi suuren päivän tuomioon; (Juud.1:6)

Eräs toinen raamatunjae, jossa puhutaan tuosta pohjattomasta kuilusta käyttää sanaa tartaro, joka sekin tarkoittaa syvää kuilua:

Sillä ei Jumala säästänyt enkeleitä, jotka syntiä tekivät, vaan syöksi heidät syvyyteen, pimeyden kuiluihin, ja hylkäsi heidät tuomiota varten säilytettäviksi. (2.Piet.2:4)

Ilmestyskirjassa puhutaan demoneista, jotka vapautetaan pohjattomasta kuilusta maan päälle Jumalan vihan aikana ja siitä, että Jumala kahlitsee saatanan ja hänen joukkonsa kuiluun aina Kristuksen tuhatvuotisen maanpäällisen hallinnon loppuun saakka:

Ja viides enkeli puhalsi pasunaan; niin minä näin tähden, taivaasta maan päälle pudonneen, ja sille annettiin syvyyden kaivon [phrear] avain;
ja se avasi syvyyden kaivon [phrear], ja kaivosta nousi savu, niinkuin savu suuresta pätsistä, ja kaivon [phrear] savu pimitti auringon ja ilman.
Ja savusta lähti heinäsirkkoja maan päälle, ja niille annettiin valta, niinkuin maan skorpioneilla on valta;
Niillä oli kuninkaanaan syvyyden [abyssos] enkeli, jonka nimi hebreaksi on Abaddon ja kreikaksi Apollyon. (Ilm.9:1-3; 11)
Ja minä näin tulevan taivaasta alas enkelin, jolla oli syvyyden [abyssos] avain ja suuret kahleet kädessään.
Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi
ja heitti hänet syvyyteen [abyssos] ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä, ettei hän enää kansoja villitsisi, siihen asti kuin ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet; sen jälkeen hänet pitää päästettämän irti vähäksi aikaa. (Ilm.20:1-3)

On mielenkiintoista, että pyhiä vastaan sotiva "peto", jolla salaisuuksien (mysteereiden) Babylon ratsastaa, nousee myöskin syvyyden kaivosta. Tämä viittaa siihen demonivoimaan, joka on antikristuksen ja väärän profeetan takana niiden eksyttäessä kansakunnat (Ilm. 11:7; 17:8).
Sheolia, haadesta ja syvyyden kaivoa voidaan pitää samana paikkana yhdellä perusteella. Itse asiassa Vanhan testamentin kirjoittajat ehkä viittasivatkin juuri tähän:

Mutta sinut heitettiin alas tuonelaan [sheol], pohjimmaiseen hautaan [be'er]. (Jes.14:15)
Herra, sinä nostit minun sieluni tuonelasta [sheol], sinä herätit minut henkiin hautaan [be'er] vaipuvien joukosta. (Ps. 30:3)

Tässä ja muutamissa muissakin jakeissa puhutaan sheolista ja syvyydestä samassa asiayhteydessä. Hepreankielen sanaa be'er käytetään syvästä kuilusta tai kaivosta. Näyttäisi siltä kuin syvyys (josta Ilmestyskirjassa käytetään nimitystä "syvyyden kaivo") olisi sheolin tai haadeksen perimmäinen syvyys. Siinä tapauksessa syvyyden kuilu on paikka, josta ei voi paeta ilman ulkopuolisen apua, erityisesti Jumalan tai Hänen enkeleidensä apua. Raamattu antaa viitteitä siitä, että syvyyden kuilu on se osa sheolia, minne langenneet enkelit on heitetty odottamaan viimeistä tuomiota. Sellaisena siitä on tullut kaiken pahuuden ja eksytyksen alkuperän symboli.
Meidän ei ole syytä olla tässä dogmaattisia suuntaan tai toiseen, mutta jos sheol, haades ja syvyys tarkoittaisivat samaa paikkaa, kadotetuilla sieluilla olisi sama kohtalo kuin langenneilla enkeleillä. Ja vaikka Apollyon onkin syvyyden kuninkaan nimi, olisi hyvin epätodennäköistä, että demonit kiduttaisivat kadotettuja haadeksessa, koska langenneet enkelit ja demonithan olisivat siellä kahlittuina. Ja ne, jotka eivät ole kahlittuina, ovat maan päällä toimien saadakseen tuhotuksi ihmissieluja.

Toinen kuolema

Onko tuliseen järveen joutuminen sama kuin toinen kuolema vai johtaako se ainoastaan toiseen kuolemaan? Herran sanat ilmaisevat selkeästi, että ne, jotka ovat kadotettuja, joutuvat "helvettiin [gehenna], sammumattomaan tuleen". (Mark. 9:43-44). Jos se ei tarkoita iankaikkista tuskaa, niin mitä sitten? Mutta tarkoittaako se sitä, että kaikki joutuvat kärsimään samaa tuskaa iankaikkisesti? Joutuvatko ne, jotka eivät ole koskaan kuulleet Kristuksesta kärsimään saman kohtalon kuin ne, jotka torjuvat Kristuksen tai haluavat tieten tahtoen kapinoida Häntä vastaan?
Raamatun mukaan Herran tuomio riippuu ihmisen syyllisyyden asteesta:

Sillä Jumala ei katso henkilöön.
Sillä kaikki, jotka ilman lakia ovat syntiä tehneet, ne myös ilman lakia hukkuvat, ja kaikki, jotka lain alaisina ovat syntiä tehneet, ne lain mukaan tuomitaan;
sillä eivät lain kuulijat ole vanhurskaita Jumalan edessä, vaan lain noudattajat vanhurskautetaan.
Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki
ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä —
sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan. (Room.2:11-16)

Tämä vie meidän vastuuseemme Herran Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina. Me saatamme ajatella, ettei olekaan väliä sillä kuuleeko joku siitä, että hän tarvitsee Kristusta. Nykyään näyttää olevan muodissa, että annetaan ihmisten olla rauhassa. Kuten jotkut huomattavat kristikunann johtajat ovat viimeaikoina sanoneet, ettei ole väliä kuuleeko joku Kristuksesta vai ei; he voivat silti olla Hänen ruumiinsa jäseniä, jos he elävät oikein. Tämä on valhe suoraan "helvetin syvyyksistä" niinkuin on tapana sanoa.
Jos Israel tarvitsi Vapahtajaa, samoin tarvitsemme me kaikki. Jos me, keillä on usko Kristukseen, tarvitsemme Häntä, miksi eivät kaikki muutkin tarvitsisi Häntä? Ja jos he eivät tarvitse Häntä, niin miksi me tarvitsisimme? Ja miksi Hän olisi velvoittanut opetuslapsensa saarnaamaan evankeliumia kadotetuille kaikkialla maailmassa?
Miehet ja naiset, jotka ovat ottaneet päälleen vastuun johtaa Jumalan kansaa, tekevät nykyään myönnytyksiä lähetyskäskyn suhteen. Mutta meidän on seurattava Kristusta, ei ihmisiä.
Ja niin tehdessämme meidän on oltava uskollisia niissä tehtävissä, jotka meille on annettu:

Mutta jos palvelija sanoo sydämessään: 'Herrani tulo viivästyy', ja rupeaa lyömään palvelijoita ja palvelijattaria sekä syömään ja juomaan ja päihdyttämään itseänsä,
niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määräää hänelle saman osan kuin uskottomille.
Ja sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt valmistuksia eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan, rangaistaan monilla lyönneillä.
Sitä taas, joka ei tiennyt, mutta teki semmoista, mikä lyöntejä ansaitsee, rangaistaan vain muutamilla lyönneillä. Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään.
Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt! (Luuk.12:45-49)

Puhutaanko tässä uskovista vai ei-uskovista on ollut keskustelun alla jo pitkän aikaa. Koska tässä puhutaan Hänen palvelijoidensa työstä, se näyttäisi viittaavan siihen, että tässä on kysymys uskovista ja synnistä. Toinen raamatunkohta, jossa puhutaan uskovien tekemien hyvien töiden tuomitsemisesta, kun ne on tehty väärälle perustukselle:

Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.
Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista,
niin kunkin teko on tuleva näkyviin: sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on.
Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan;
mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi.
Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henkli asuu teissä?
Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette. (1.Kor.3:11-17)

Tässä varoituksessa sanotaan, että uskovat, jotka turmelevat Jumalan temppelin — ruumiinsa — heidät Jumala tuhoaa. Mutta ensisijaisesti tässä puhutaan siitä, että uskova tuomitaan niiden tekojen perusteella, joita hän suorittaa Isän työssä. Tällä ei ole mitään tekemistä synnin kanssa, vaan palvelutyön kanssa (joka rakentuu Jeesuksen Kristuksen evankeliumin perustukselle, jonka apostolit laskivat).
Toinen raamatunkohta taas, joka näyttää käsittelevän pelastumattomia, on Room. 2:11-16:

Sillä Jumala ei katso henkilöön.
Sillä kaikki, jotka ilman lakia ovat syntiä tehneet, ne myös ilman lakia hukkuvat, ja kaikki, jotka lain alaisina ovat syntiä tehneet, ne lain mukaan tuomitaan;
sillä eivät lain kuulijat ole vanhurskaita Jumalan edessä, vaan lain noudattajat vanhurskautetaan.
Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki
ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä —
sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan.

Tässä Paavali kertoo meille, että ne, jotka tottelevat Jumalan lakia, vanhurskautetaan, tietenkin sillä edellytyksellä, että heidän tottelevaisuutensa perustuu uskoon eikä yksin lakiin. Me pelastumme uskon kautta yksin armosta, emme tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi (Ef. 2:8). Mutta hän sanoo myös, että ne kansakunnat, jotka eivät tunne lakia, ovat itse itselleen laki ja heidän on toteltava omaa lakiaan hyvällä omallatunnolla. Ongelmana vain on, että luonnollinen ihminen kykenee harvoin elämään edes oman oikeuskäsitteensä mukaisesti ja hänen täytyy kärsiä epäonnistumisensa seuraukset. Mutta tämä antaa meille jonkinlaisen käsityksen siitä, että kaikkia ei tuomita samalla tavoin syntisinä, vaikka kaikki joutuvatkin kärsimään niiden seuraukset. Ainoastaan Kristuksen veri puhdistaa meidät synneistämme uskon kautta Hänen pelastustyöhönsä, joka oikeuttaa meidät iankaikkiseen elämään Hänen seurassaan.
Matteus 25:40-41 viittaa selvästi siihen, että kadotettujen kohtalona on iankikkinen tulinen tuska:

Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille. 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'.
Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.

Ovatko väärään profeettaan uskovat saatanan/Jeesuksen seuraajia?

Iankaikkista tulta ei ole luotu ihmistä varten, vaan saatanaa ja hänen seuraajiaan varten. Kuitenkin ne, jotka eivät seuraa Kristusta hyvistä tarkoituksista ja tietämättömyydestä huolimatta, seuraavat tosiasiassa saatanaa.

tyhjiinraukeamisoppi kirjoitti:

ONKO "HELVETTI" IKUINEN?

Jotkut sanovat, että "toinen kuolema" merkitsee tuhoutumista; tietyn ajan päätyttyä ei ole enää tietoisuutta, riippuen tuomion vakavuudesta. He sanovat, etteivät sanat "ikuinen" ja "iankaikkinen" tarkoita aina päättymätöntä, vaan voivat tarkoittaa myös pitkäaikaista. Mutta mistä me tiedämme, kumpaa merkitystä tarkoitetaan?
Raamatun paras tulkki on Raamattu itse. Vaikka Vanhassa Testamentissa ei puhutakaan paljon iankaikkisesta rangaistuksesta, siinä puhutaan iankaikkisesta Jumalasta ja iankaikkisesta pelastuksesta. Uudessa Testamentissa käsitellään myös näitä aiheita paljonkin.
Lähes kaikissa tapauksissa sanat, jotka on käännetty sanoilla 'iankaikkinen', 'ikuinen', 'iankaikkisesti' ja 'aina', tulevat samasta kantasanasta aion. Aion on tavallisesti käännetty sanaksi 'aina'. Sen yleisimmät johdannaiset aidios ja aionios on käännetty 'iankaikkiseksi' ja 'ikuiseksi'.
Seuraavassa muutamia raamatunjakeita, joissa puhutaan ikuisesta tai iankaikkisesta kadotuksesta. Seuraavissa aionios on käännetty sanalla 'iankaikkinen':

...mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen [aionios] syntiin. (Mark.3:29)
...ja että hän ne enkelit, jotka eivät säilyttäneet valta-asemaansa, vaan jättivät oman asumuksensa, pani pimeyteen iankikkisissa [aidios] kahleissa säilytettäviksi suuren päivän tuomioon;
samoin kuin Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, jotka samalla tavalla kuin nekin harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin, ovat varoittavana esimerkkinä, kärsiessään iankaikkisen [aionios] tulen rangaistusta. (Juud. 1:6-7)
Mutta jos sinun kätesi tai jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä luotasi; parempi on sinulle, että käsipuolena tai jalkapuolena pääset elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat jalat tallella, heitetään iankaikkiseen [aionios] tuleen. (Matt. 18:8).
Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen [aionios] tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.
Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda;
minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.
Sillon hekin vastaavat sanoen:'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?'
Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle'.
Ja nämä menevät pois iankaikkiseen [aionios] rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään." (Matt. 25:41-46)
...ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa
tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille.
Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen [aionios] kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta... (2.Tess.1:7-9)

Sana aion on käännetty sanoilla 'aina ja iankaikkisesti' iankaikkisesta kadotuksesta puhuttaessa seuraavassa:

Ja heidän vaivansa savu on nouseva aina ja iankaikkisesti [aion], eikä heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä, heillä, jotka petoa ja sen kuvaa kumartavat, eikä kenelläkään, joka ottaa sen nimen merkin. (Ilm.14:11)
Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt ja päivät, aina ja iankaikkisesti [aion]. (Ilm.20:10)
Sillä totiset ja vanhurskaat ovat hänen tuomionsa; sillä hän on tuominnut sen suuren porton, joka turmeli maan haureudellaan, ja on kostanut ja on vaatinut hänen kädestänsä palvelijainsa veren."
Ja he sanoivat toistamiseen: "Halleluja!" Ja hänen savunsa nousee aina ja iankaikkisesti [aion]. (Ilm.19:2-3)

Nämä ovat ainoat raamatunkohdat, joissa viitataanm iankaikkiseen kadotukseen. Kysymys onkin siitä, tarkoittaako iankaikkinen todella iankaikkista vai ainoastaan kauan aikaa kestävää. Totuus on, että se voi tarkoittaaa kumpaakin. (Kts. Liitettä B, jossa on täydellinen selitys kreikankielen sanoista aion, aionios ja aiodios Vine's Expository Dictionary of Biblical Wordsin mukaan.)
Vaikka onkin mahdollista, että nämä saattavat merkitä pitkään kestävää aikaa, niitä käytetään myös runsaasti kuvaamaan iankaikkista elämää, iankaikkista Jumalaa ja kaikkea iankaikkisuuteen liittyvää, mikä on päättymätöntä — ilman alkua ja loppua. Jos haluamme itse valita, mitä merkitystä haluamme soveltaa iankaikkiseen kadotukseen sen mukaan kuin sen pitäisi meidän mielestämme olla, saatamme eksyä hyvinkin kauas totuudesta.
L. Berkhof topteaa seuraavaa teoksessaan Systematic Theology (Grand Rapids: Wm. B. Eerdman's Publishing Co., 1939, 1941, 1974):

Matteus 25:46:ssa samalla sanalla kuvataan sekä pyhien autuuden että pahojen rangaistuksen kestoaikaa. Jos jälkimmäinen ei siis olisi iankaikkista, päättymätöntä, ei edellinenkään voisi olla sitä; ja kuitenkin monet niistä, jotka epäilevät iankaikkista rangaistusta, eivät epäile iankaikkista autuutta.

Jos ajatus kadotettujen iankaikkinen tuska on meistä vastenmielinen, meidän on vietävä se Isälle. Keitä me olemme neuvomaan Jumalaa? Hänen halustaan kaikki on olemassa; luodun asia ei ole ojentaa Luojaansa.
Parhaimmillaankin voimme todeta vain, että kaikissa tapauksissa "iankaikkinen" ei tarkoita päättymätöntä. Mutta emme voi olla asiassa dogmaattisia, niinkuin jotkut ovat olleet. Kun otamme huomioon, miten runsaasti Raamatussa puhutaan iankaikkisesta elämästä, iankaikkisesta Jumalasta ja kaikesta sellaisesta, jonka haluamme olevan päättymätöntä ja että samaa sanaa käytetään kuvaamaan kadotettujen kohtaloa, olisi järjenvastaista väittää, että kadotettujen tila ei ole iankaikkinen.
Ei ole tärkeää, kutsummeko tuota tilaa "helvetiksi". Teknisesti ottaen "helvettiä" ei ole olemassa siinä mielessä, mitä sillä usein länsimaisessa kulttuurissa ja perinteessä tarkoitetaan. Jos "helvetti" on sheol eli haades tai tuonela, se heitetään tuliseen järveen. Se on se tulinen järvi, joka pysyy iankaikkisesti — ei sheol, haades tai "helvetti". Jos kuvitellaan sheolin ja gehennan tarkoittavan samaa paikkaa, se kertoo siitä, ettei olla ymmärretty raamatullista totuutta tässä asiassa. Mutta tässäkin asiassa on myyttien annettava sijaa Jumalan Sanalle, jos haluamme ymmärtää Hänen totuuttaan.

SYVYYDEN KAIVO

Sheolin ja tulisen järven lisäksi on olemassa kuvaus "syvyyden kaivosta", joka mainitaan ainoastaan Ilmestyskirjassa. Kreikankielen sanat abyssos ja phrear tarkoittavat yhdessä käytettyinä pohjatonta (tai äärettömän syvää) kuilua. Kuilun kuninkaaksi mainitaan Apollyon. Kreikkalaisten käsityksen mukaan Apollyon on haadeksen päädemoni, mutta Raamatun mukaan haades on eri paikka kuin pohjaton kuilu, jossa langenneet enkelit ja demonit joutuvat olemaan kahlehdittuina lopun aikaan saakka:

...ja että hän ne enkelit, jotka eivät säilyttäneet valta-asemaansa, vaan jättivät oman asumuksensa, pani pimeyteen iankaikkisissa kahleissa säilytettäviksi suuren päivän tuomioon; (Juud.1:6)

Eräs toinen raamatunjae, jossa puhutaan tuosta pohjattomasta kuilusta käyttää sanaa tartaro, joka sekin tarkoittaa syvää kuilua:

Sillä ei Jumala säästänyt enkeleitä, jotka syntiä tekivät, vaan syöksi heidät syvyyteen, pimeyden kuiluihin, ja hylkäsi heidät tuomiota varten säilytettäviksi. (2.Piet.2:4)

Ilmestyskirjassa puhutaan demoneista, jotka vapautetaan pohjattomasta kuilusta maan päälle Jumalan vihan aikana ja siitä, että Jumala kahlitsee saatanan ja hänen joukkonsa kuiluun aina Kristuksen tuhatvuotisen maanpäällisen hallinnon loppuun saakka:

Ja viides enkeli puhalsi pasunaan; niin minä näin tähden, taivaasta maan päälle pudonneen, ja sille annettiin syvyyden kaivon [phrear] avain;
ja se avasi syvyyden kaivon [phrear], ja kaivosta nousi savu, niinkuin savu suuresta pätsistä, ja kaivon [phrear] savu pimitti auringon ja ilman.
Ja savusta lähti heinäsirkkoja maan päälle, ja niille annettiin valta, niinkuin maan skorpioneilla on valta;
Niillä oli kuninkaanaan syvyyden [abyssos] enkeli, jonka nimi hebreaksi on Abaddon ja kreikaksi Apollyon. (Ilm.9:1-3; 11)
Ja minä näin tulevan taivaasta alas enkelin, jolla oli syvyyden [abyssos] avain ja suuret kahleet kädessään.
Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi
ja heitti hänet syvyyteen [abyssos] ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä, ettei hän enää kansoja villitsisi, siihen asti kuin ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet; sen jälkeen hänet pitää päästettämän irti vähäksi aikaa. (Ilm.20:1-3)

On mielenkiintoista, että pyhiä vastaan sotiva "peto", jolla salaisuuksien (mysteereiden) Babylon ratsastaa, nousee myöskin syvyyden kaivosta. Tämä viittaa siihen demonivoimaan, joka on antikristuksen ja väärän profeetan takana niiden eksyttäessä kansakunnat (Ilm. 11:7; 17:8).
Sheolia, haadesta ja syvyyden kaivoa voidaan pitää samana paikkana yhdellä perusteella. Itse asiassa Vanhan testamentin kirjoittajat ehkä viittasivatkin juuri tähän:

Mutta sinut heitettiin alas tuonelaan [sheol], pohjimmaiseen hautaan [be'er]. (Jes.14:15)
Herra, sinä nostit minun sieluni tuonelasta [sheol], sinä herätit minut henkiin hautaan [be'er] vaipuvien joukosta. (Ps. 30:3)

Tässä ja muutamissa muissakin jakeissa puhutaan sheolista ja syvyydestä samassa asiayhteydessä. Hepreankielen sanaa be'er käytetään syvästä kuilusta tai kaivosta. Näyttäisi siltä kuin syvyys (josta Ilmestyskirjassa käytetään nimitystä "syvyyden kaivo") olisi sheolin tai haadeksen perimmäinen syvyys. Siinä tapauksessa syvyyden kuilu on paikka, josta ei voi paeta ilman ulkopuolisen apua, erityisesti Jumalan tai Hänen enkeleidensä apua. Raamattu antaa viitteitä siitä, että syvyyden kuilu on se osa sheolia, minne langenneet enkelit on heitetty odottamaan viimeistä tuomiota. Sellaisena siitä on tullut kaiken pahuuden ja eksytyksen alkuperän symboli.
Meidän ei ole syytä olla tässä dogmaattisia suuntaan tai toiseen, mutta jos sheol, haades ja syvyys tarkoittaisivat samaa paikkaa, kadotetuilla sieluilla olisi sama kohtalo kuin langenneilla enkeleillä. Ja vaikka Apollyon onkin syvyyden kuninkaan nimi, olisi hyvin epätodennäköistä, että demonit kiduttaisivat kadotettuja haadeksessa, koska langenneet enkelit ja demonithan olisivat siellä kahlittuina. Ja ne, jotka eivät ole kahlittuina, ovat maan päällä toimien saadakseen tuhotuksi ihmissieluja.

Toinen kuolema

Onko tuliseen järveen joutuminen sama kuin toinen kuolema vai johtaako se ainoastaan toiseen kuolemaan? Herran sanat ilmaisevat selkeästi, että ne, jotka ovat kadotettuja, joutuvat "helvettiin [gehenna], sammumattomaan tuleen". (Mark. 9:43-44). Jos se ei tarkoita iankaikkista tuskaa, niin mitä sitten? Mutta tarkoittaako se sitä, että kaikki joutuvat kärsimään samaa tuskaa iankaikkisesti? Joutuvatko ne, jotka eivät ole koskaan kuulleet Kristuksesta kärsimään saman kohtalon kuin ne, jotka torjuvat Kristuksen tai haluavat tieten tahtoen kapinoida Häntä vastaan?
Raamatun mukaan Herran tuomio riippuu ihmisen syyllisyyden asteesta:

Sillä Jumala ei katso henkilöön.
Sillä kaikki, jotka ilman lakia ovat syntiä tehneet, ne myös ilman lakia hukkuvat, ja kaikki, jotka lain alaisina ovat syntiä tehneet, ne lain mukaan tuomitaan;
sillä eivät lain kuulijat ole vanhurskaita Jumalan edessä, vaan lain noudattajat vanhurskautetaan.
Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki
ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä —
sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan. (Room.2:11-16)

Tämä vie meidän vastuuseemme Herran Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina. Me saatamme ajatella, ettei olekaan väliä sillä kuuleeko joku siitä, että hän tarvitsee Kristusta. Nykyään näyttää olevan muodissa, että annetaan ihmisten olla rauhassa. Kuten jotkut huomattavat kristikunann johtajat ovat viimeaikoina sanoneet, ettei ole väliä kuuleeko joku Kristuksesta vai ei; he voivat silti olla Hänen ruumiinsa jäseniä, jos he elävät oikein. Tämä on valhe suoraan "helvetin syvyyksistä" niinkuin on tapana sanoa.
Jos Israel tarvitsi Vapahtajaa, samoin tarvitsemme me kaikki. Jos me, keillä on usko Kristukseen, tarvitsemme Häntä, miksi eivät kaikki muutkin tarvitsisi Häntä? Ja jos he eivät tarvitse Häntä, niin miksi me tarvitsisimme? Ja miksi Hän olisi velvoittanut opetuslapsensa saarnaamaan evankeliumia kadotetuille kaikkialla maailmassa?
Miehet ja naiset, jotka ovat ottaneet päälleen vastuun johtaa Jumalan kansaa, tekevät nykyään myönnytyksiä lähetyskäskyn suhteen. Mutta meidän on seurattava Kristusta, ei ihmisiä.
Ja niin tehdessämme meidän on oltava uskollisia niissä tehtävissä, jotka meille on annettu:

Mutta jos palvelija sanoo sydämessään: 'Herrani tulo viivästyy', ja rupeaa lyömään palvelijoita ja palvelijattaria sekä syömään ja juomaan ja päihdyttämään itseänsä,
niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määräää hänelle saman osan kuin uskottomille.
Ja sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei tehnyt valmistuksia eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan, rangaistaan monilla lyönneillä.
Sitä taas, joka ei tiennyt, mutta teki semmoista, mikä lyöntejä ansaitsee, rangaistaan vain muutamilla lyönneillä. Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään.
Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt! (Luuk.12:45-49)

Puhutaanko tässä uskovista vai ei-uskovista on ollut keskustelun alla jo pitkän aikaa. Koska tässä puhutaan Hänen palvelijoidensa työstä, se näyttäisi viittaavan siihen, että tässä on kysymys uskovista ja synnistä. Toinen raamatunkohta, jossa puhutaan uskovien tekemien hyvien töiden tuomitsemisesta, kun ne on tehty väärälle perustukselle:

Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.
Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista,
niin kunkin teko on tuleva näkyviin: sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on.
Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan;
mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi.
Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henkli asuu teissä?
Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette. (1.Kor.3:11-17)

Tässä varoituksessa sanotaan, että uskovat, jotka turmelevat Jumalan temppelin — ruumiinsa — heidät Jumala tuhoaa. Mutta ensisijaisesti tässä puhutaan siitä, että uskova tuomitaan niiden tekojen perusteella, joita hän suorittaa Isän työssä. Tällä ei ole mitään tekemistä synnin kanssa, vaan palvelutyön kanssa (joka rakentuu Jeesuksen Kristuksen evankeliumin perustukselle, jonka apostolit laskivat).
Toinen raamatunkohta taas, joka näyttää käsittelevän pelastumattomia, on Room. 2:11-16:

Sillä Jumala ei katso henkilöön.
Sillä kaikki, jotka ilman lakia ovat syntiä tehneet, ne myös ilman lakia hukkuvat, ja kaikki, jotka lain alaisina ovat syntiä tehneet, ne lain mukaan tuomitaan;
sillä eivät lain kuulijat ole vanhurskaita Jumalan edessä, vaan lain noudattajat vanhurskautetaan.
Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki
ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä —
sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan.

Tässä Paavali kertoo meille, että ne, jotka tottelevat Jumalan lakia, vanhurskautetaan, tietenkin sillä edellytyksellä, että heidän tottelevaisuutensa perustuu uskoon eikä yksin lakiin. Me pelastumme uskon kautta yksin armosta, emme tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi (Ef. 2:8). Mutta hän sanoo myös, että ne kansakunnat, jotka eivät tunne lakia, ovat itse itselleen laki ja heidän on toteltava omaa lakiaan hyvällä omallatunnolla. Ongelmana vain on, että luonnollinen ihminen kykenee harvoin elämään edes oman oikeuskäsitteensä mukaisesti ja hänen täytyy kärsiä epäonnistumisensa seuraukset. Mutta tämä antaa meille jonkinlaisen käsityksen siitä, että kaikkia ei tuomita samalla tavoin syntisinä, vaikka kaikki joutuvatkin kärsimään niiden seuraukset. Ainoastaan Kristuksen veri puhdistaa meidät synneistämme uskon kautta Hänen pelastustyöhönsä, joka oikeuttaa meidät iankaikkiseen elämään Hänen seurassaan.
Matteus 25:40-41 viittaa selvästi siihen, että kadotettujen kohtalona on iankikkinen tulinen tuska:

Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille. 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'.
Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.

Ovatko väärään profeettaan uskovat saatanan/Jeesuksen seuraajia?

Iankaikkista tulta ei ole luotu ihmistä varten, vaan saatanaa ja hänen seuraajiaan varten. Kuitenkin ne, jotka eivät seuraa Kristusta hyvistä tarkoituksista ja tietämättömyydestä huolimatta, seuraavat tosiasiassa saatanaa.

Lue lisää

Raamattu sanoo selvästi, että tuli lankeaa alas taivaasta ja kuluttaa heidät kaikki, tämä on toinen kuolema.
Kuolema ei voi olla elämä missään olosuhteessa, kaikista vähiten helvetin tulijärvessä.

Peto ja väärä profeetta heitettiin elävältä tuliseen järveen, mutta ei kerrota heitettiinkö heidät sinne elämään vai kuolemaan.

Kuinka tuomitusta ei jää jäljelle juurta, eikä oksaa, vaan he tulevat tomuksi teidän jalkapohjienne alle, sillä Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan, eikä entisiä enää muisteta.

Jos jumalaton saisi armon, niin vanhurskauden maassa hän tekisi vääryyttä, se on Jumalan rakkautta heille itselleen, etteivät he voi jatkaa elämäänsä tavalla joka johti heidät kadotukseen.

Ei Jumala halua piinata heitä, vaan katkaisee heiltä elämän, jonka he ovat lahjana Kristukselta saaneet ja eläneet Hänessä, sillä muuta elämää ei ole olemassa, kuin elämää Kristuksessa ja sen he ovat kadottaneet.

Ei edes lusiferilla ole elämää itsessään, niin pitäisikö Kristuksenkin mennä elämään heidän elämäänsä helvetin tulessa, sillä elämää on vain Kristuksessa.

Hänessä me olemme, elämme ja liikumme, muunlaista elämää ei ole olemassa missään olosuhteissa, vaan aina Kristus on mukana, niin eläessämme kuin kuollessamme.

pelkurithan eivät peri taivasten valtakuntaa, näin sanotaan Jumalan sanassa.

Kummallinen tuo adventismi koska se pedonmerkillä vainoaa uskovia ja Riittoja.

menkää syvemmälle kirjoitti:

Kummallinen tuo adventismi koska se pedonmerkillä vainoaa uskovia ja Riittoja.

niin kiittäkää älkääkä narisko, teillä on narisijan usko, vali, vali, vali.

Niin siinä kävi - Hirvas siunaa Riitta Nenosen piinaopin. Kuolleet eivät ole kuolleita, Jeesus meni suoraan ristiltä samana päivänä paratiisiin ja otti ryövärin mukaansa, siis ei Jumala herättänyt Jeesusta kolmantena päivänä vaikka Raamattu niin sanoo. Jumalan varoitus kuolemasta ei ole mitään sen rinnalla kun käärme sanoi "ei - ette te kuole", Riittan rikinkatkuinen saatana sängyn jalkopäässä on vahva todistus siitä että ikuinen piina on olemassa.
Hirvas valitsi piinauskon ja syyttää jokaista joka ei usko helvetin ikuiseen kitumiseen ja siunaa jokaisen joka vastustaa adventisteja.

Harkitsen tuloa mukaan kuhan se hetki koittaa.