Millainen on maailma
katsoen korkeuksista
tuntematta kipua
veden kiirivää liplatusta ihollani
sormien puristumista sormiin ?
Olla vaienneella sydämellä sydämettä
tietää
että rakkauskin on ?
Luulen tietäväni
että tämä kaikki on kauniimpaa, levollisempaa
ikiniityiltä katsoen
tähdet minusta kauimpana
mutta aaltoilu suudelmista ja kosketuksista
lähempänä kuin siellä
vai onko ?
katsoen korkeuksista
tuntematta kipua
veden kiirivää liplatusta ihollani
sormien puristumista sormiin ?
Olla vaienneella sydämellä sydämettä
tietää
että rakkauskin on ?
Luulen tietäväni
että tämä kaikki on kauniimpaa, levollisempaa
ikiniityiltä katsoen
tähdet minusta kauimpana
mutta aaltoilu suudelmista ja kosketuksista
lähempänä kuin siellä
vai onko ?
Vastaukset 36
Vanhimmat
kyllä ihme runosieppo... ;)
Kukahan siellä mahtaakaan kirjoitella,
siepolle siivettömälle
ihmiselle pienoiselle sydämeltään
harhailevalle sielultaan.
Mutta otan tuon palautteen niin,
että se on kirjoitettu pilke silmäkulmassa.
Kiitän tuntematonta.
....kuvia itsestä ,itsensä hukanneena
ja jos ei rakkaus sydäntä asuta niin se
tyhjyyttä kumisee ja tuntee itsensä purkkina
peltisenä tuulissa jotka eivät sydämessä tunnu
vaan kuljettavat pitkin katuja kuin hylkien...
sanoisin tämän runon perusteella
että jonkinlainen kipu sinussa asustaa nyt
ystävä rakas
mutta taiten sinä aina kirjotat
vaikka rivien välistä kun lukee niin löytyy
pelottaviakin säikeitä.
surullista mutta hyvä,hyvä upea linda!!!!
ole huoletta,
minä olen ihan maan pinnalla.
Mutta se kipu.
Sinä taidat tuntea minua jo liian hyvin,
kun osaat kaivaa ne rivien väliinkin kirjoitta-
matta jääneet sanat ja lauseet. Mutta rauhoitan
Sinua, ei mitään pelottavaa - vain haikeutta ja
säteilevää jatkuvaa kipua jossakin.
En osaa muuta kuin lausua kiitoksen, ja todeta
uskomattoman ihmistuntemuksesi samaan hengenve-
toon.
kaunista. Viestitit koskettavasti että joka hetki voisi olla täydempi ja kosketus läsnä.
muutamalla sanalla sanoa sen,
mihin minulla kului monta säkeistöä.
Kiitos Jademuru,
niccisi on muuten makoisan ihana.
huono sanomaan mitään pelkistetysti parilla sanalla. Sä taas sanoit niin kauniisti sanoilla. En malta olla kertomatta tästä nicistäni. Teinipoikani autteli mua kirjautumisessa ja antoi muutaman minuutin (jos sitäkään) aikaa nimen keksimiselle.Jostain tuo sit putkahti, nopea oli synnytys-pakon edessä. Mukavaa jatkoa päivääsi!
sitten säännön, koska niinhän Sinä teit - sanoit
muutamalla sanalla saman missä minä jaarittelin.
Taisi olla sitten jotain namin murusia siinä mu-
tusteltavana teillä pojan kanssa, kun nappasit
lyhyellä varotusajalla noin mainion nicin itsel-
lesi. Todella oivallus, minun nicini kun nyt on
NIIN tavallisen oloinen kun olla ja voi.
Ja Sinulle kynttilöiden lepatusta ja kaikkea hy-
vää iltaasi muutenkin
toivottaa kiittäen lintsi
Suruvoittoinen, mutta kaunis runo!
"Luulen tietäväni
että tämä kaikki on kauniimpaa, levollisempaa
ikiniityiltä katsoen"
hieman riipaisi sisältä, mutta kauniiksi olit sanat valinnut.
"tähdet minusta kauimpana
mutta aaltoilu suudelmista ja kosketuksista
lähempänä kuin siellä"
tästä päätellen runosi kuvastaa kaipausta kosketukseen ja läheisyyteen.
Hyvää, kaunista talvipäivää ja jaksamista jokaiseen hetkeen ja kiitos vielä viimeisestä :)
kaipaus kosketukseen ja läheisyyteen,
se on enemmän kuin totta.
Osa jonka sanot riipaisevan,
niin nyt tässä lukien se varmaan onkin oikea
sana. En vain ymmärtänyt sitä kirjoittaessani,
kummallista. Mutta niin kai se on, oma teksti-
kin herää kuin eloon vasta sen jälkeen, kun joku
toinen on sanonut siitä jotain.
Kaunis kiitos Sinulle,
olet aina niin perusteellinen kommentoidessasi.
Talvipäivän pirteyttä sinne eteläiseen
Suomeenkin, meikämamma lähtee koiran kanssa
tästä lenkille juuri nyt.
Heipähei.
Kyllä otsikko kuvaa kerrontasi
merkityksen erityisen hyvin.
Kysymyksiä - missä ja miten
rajat meissä kulkevat,joko
vahvana tai
häilyvänä.
Naputtelet sanoja kuin Aku Ankka
rahojaan omassa lukitussa säilössään
...- nyt sitten luet tämän
kommentin hyvin ja avoimin mielin.
Sinä osaat kirjoittamisen jalon
kuin arkisenkin taidon...enkä
kommentoi edes miellyttämisen
vuoksi - vaan totuuden.
vai että Aku-Ankkana minä täällä naputtelen sano-
ja. Olet Sinä melkoinen sananiekka Dolan, ei voi
muuta sanoa. Tottakai luen avoimin mielin, kuin-
kas muuten.
Mutta viimeinen kappale palautteessasi,
siinä on taas se ydin - mieluisin osa minun lu-
kea. Ja satunpa tietämään, ettet kommentoi ketään
miellyttämisperiaatteella. Joten otan
kiitollisuudella sanasi vastaan.
Kiitos ja lempeää valkoista iltaa sinne Näsin
hyisille rannoille.
Tuli tuossa illalla mieleeni,että
miten tuohon suhtaudut,mutta
melko varma,jotta tiedät niin
toivottoman tilanteeni
- että hymyilyksi on
pistettävä.
Ai että sananiekka,ehkä orastavia
tähkiä ruispellossa itämässä,
jotka talven kaamoksessa
pakastuvat...- ilmasta riippuen.
Miellyttämistä on kahtakin jopa
kolmattakin lajia ja minä pysyn,
kuin tatti syysmetsässä
paikallani - kätkeytyneenä
koloonsa.
Hyistä välillä lihaksiston
ytimissä,mutta koetetaan
varjella pahemmalta.
ihme ukko, kun keskellä yötä täällä hipsii niin
kuin joulutontut kurkkimassa.
Jos Aku-Ankkaa tarkoitit, että kuinka siihen suh-
taudun. Niin kuten sanoin, nauramaanhan se pisti
viimosen päälle. Ja sananiekkahan Sinä olet sanan
varsinaisessa merkityksessä.
Mutta hyvää huomenta kirpakkaan aamuusi.
Näin tässä sitten käy,kun urkkii
olkansa yli,niin saa seurakseen
kutsumattomia vieraita kehoonsa.
Hyviä viikonloppuja Sinulle.
joulutonttu sisällä =)
Mukavaa että olet piipahtanut,
ihmettelinkin jo eilen mihin Dolan on kadonnut
kun ei tainnut koko päivässä näkyä palstalla.
Kiitos samoin Sinulle - lupsakkaa viikonloppua.
Tosiaan...tonttuilua kuin
vatupassi,että kummalle
puolelle kellahtaa.
hienosti ja koskettavasti
kirjoitit,,
,,niin herkkää,,
,,kaikkea hyvää päivääsi,
tigru** :)
tämän runoni alku lähti siitä,
että edesmenneen isäni syntymäpäivä lähestyy, se
on ensi viikolla. Muistin sen tänään ja aloin
pohtimaan miltä me ja tämä maallinen maailma
tuolta ylhäältä katsoen näyttää.
Toki olen tähän poiminut omasta elämästäni mui-
takin elementtejä, mutta ne jääkööt esiripun
taakse.
Sinua kiitän tassukkainen,
ja jaksamista yöhösi jos valvot sen työssä.
Lentoja
taitava lentäjä onkii,
ylittelee rajoja
vapaus arvokas.
Ylhäältä
alas katsoessa
kauniisti sieltä
eroittuu nuo
"Häilyvä raja"
Maailmaa missä löydämme
irtoaa syvältä koskee.
Päivä kätkenny ,,,askeleemme lumeen
kynttilän valo "häilyvä"
Liisa mietteissään runos äärellä
katsoen on meidän vaikea tietää,
miltä meidän maailmamme täällä näyttää.
Isäni lähestyvä syntymäpäivä se tähän runooni oli
kimmoke, kun häntä muistelin ja kaipailin.
Häilyvä on raja maallisen ja taivaallisen välillä
luulen. Varmaankin tämä Joulun alusaikakin saa
pohdiskelemaan taivaallista valtakuntaa.
Kiitos Liisa kun poikkesit,
mietiskelit ja kirjoitit aatoksesi.
Hyvää uutta alkanutta päivää Sinulle,
t. lintsi
kaukana näyttää kukkivan paremmin
mutta samanlaista katsoen lähemmin
..
pohdiskeleva runosi
..
rohdiskeleva punosi.
Hih - jäi levy päälle tuolta Mysin runosta.
Kiitos Uni, Unisein.
Vaikka oliskin OUT...
"tähdet minusta kauimpana..."
Kolisee minuun tämä!
*huoks*
no hyvä että runo vaan kolisee, ettei mikkään
pahemman sorttinen.
Ei vaan, kiva että kolisi.
Kiittää ja niiaa lintsi.
Kristallinkirkas, kaunis, olen sanaton....
Kiitos Sinulle lukuelämyksestä!
Voi että kuinka ihana palaute Sinulta !
Sinulle sydänlämpöinen kiitos,
sait sydänalaani hyrisevän tunteen.
Kun ajattelen häntä, jotain
minusta aina lähtee. Joku
pieni osa itsestä lähtee liitämään
häntä kohti. Missä hän vaeltaakin,
joku minussa tavoittaa hänet.
Tunnen sen, kun koskisin häneen
ja ottasin hyväilyyni ja itseeni.
Ilmojen läpi kulkien saavuttaisin
ihonsa ja sielunsa, näkemättä
hänestä varjoakaan.
Vain joikin yhteys, herkkä
säie. Ajatusmaailman herkkä
ote johon ei saa yhteyttä. Se
vaan on ja kulkee. Kulkee silloin
kun häntä ajattelen. En muuta.
En mitä olemme tehneet, Mitä
on ollut hänen vierellään. Miten
syvältä se on käynyt sisälläni.
Ja hän on osana siellä. Joku
kokonaisuus hänessä on.
Merkillinen Rakkauden insrumentti.
Vain ajatus ja on hänen luonaan.
Hetki kiitää ohi ja siinä pala
häneen. Ja hän tuntee ja tietää.
Niin herkkää Rakkaus on.
Kun uskaltaa mennä mukaan.
http://www.youtube.com/watch?v=C1Pu8hET2yo&feature=related#
Kiitos runostasi.
Sanotaan että vaikeneminen
on kultaa.
Rakkaudessa vaikeneminen
on varmaan aikaa. Aikaa
Rakastaa ilman sanoja.
Ilmaista hiljaisemmin
kuin kuiskaten, mutta joskus
niin suuresti, että se on
koko elämän pituinen.
Runosi oli monimuotoinen.
Joka tavoittaa siitä
oleellisen, ymmärtää
Rakkaudesta.
Maestron käsialaa taas.
Voimia iltaasi.
Jos Sinä olisit vaiennut tämän runoni edessä,
ollut kirjoittamatta sen sisään omaasi - olisin
minä yhtä rikkautta köyhempi. En ymmärrä milloin-
kaan sitä, mistä Sinä ammennat nämä kaikki upeat
runosi. Ja löydät sellaisia lausekokonaisuuksia,
jotka pitäisi olla meidän kaikkien ulottuvilla ja
jotka vain Sinä osaat kirjoittaa.
Jälleen aiheeseen sopiva mahtava Elton Johnin
kappale lady Dianalle.
Olen sanaton - anteeksi. Mutta tiedät että hur-
mioitunut runostasi.
Nöyrä kiitokseni Sinulle, olet aarre.
Älä yritä. Et sie vielä enkeliks oo lähös, vaikka kriteerit täyttyiskin. Katsellaan ja luetaaan kauneutta, jota kuvasit hyvin....:-)
Tarkkis
mie mittää yritä, höh.
Mie aattelinkii tässä miun iskää, joka varmaan
pilvien päältä tarkkaavaisena tänne kurkkii. Ja
miltä tämä meidän maallinen maailma hänen
silmiinsä sieltä katsoen nyt näyttää. Ens viikol-
la kun olis hänen synttärinsä, se pulpahti
mieleeni kun runoa synnytin.
Ritteereitä enkulikskaan ei kai taida olla, tai
mistäpä mie sitäkää tiijän.
Kuuleha Sie.
Kun meettä sinne notskille poikiin kanssa seuraa-
van kerran, katotten tähtitaivasta ja kuuntelette
yön ääntä - katsoppa tarkkaan, näkyykö yhtää kul-
tasiipistä samettisella kupolilla.
Mutta kiitokseni tulee sanoistasi, kuten tiedät -
sydämestä !
Varsinainen kuoliaaksinaurattaja!
niin millainen on meidän maailma,
kiirettä,
työuupumusta,
vaik mitä,
Kuka sen tekee?
Myö ite!
Pitäis osata löysätä,
nauttia elämästä,
koska VAIN kerran myö ollaa tääl..
uskallettas ilmaista tunteita,
uskallettas sanoo,
et rakastan Sinua,
mut ei vaan uskalleta (kaikki),
osa ihmisistä kyl,
..harmi...
Runosi laittoi ajattelemaan millainen meidän maaailma todellisuudessa onkaan,
kiitos siitä sinulle,
runosta ja ajatuksesta...
60:)
tätä maailmaa joskus tullaan itsekkin
katselemaan. Sitten kun tämä ainainen kiire ja
vouhotus päättyy, kun silmät sulkeutuu viimeisen
kerran.
Ja kiitos kuuluu tietenkin Sinulle,
että jätit käyntikorttisi ja ajatuksesi tähän.
Oikein ihania hetkiä Sinulle ja rakkaallesi,
ja tietysti Joulun odotusta.
syvällinen runo
(rakkaus voi olla kaukana
vaikka olisi liki)
Linda kirjoitat aina niin
uskomatoman kauniita runoja,
menen melkein sanattomaksi
yrittäessäni kommentoida
Sinun sanasi merkitsevät minulle äärettömän
paljon, mutta ystävyytesi vielä niitäkin enemmän.
Ei ole mitään pakkoa edes kommentoida,
mutta tietysti palaute aina lämmittää kun se on
annettu niin kuin vain Sinä sen olet tehnyt.
Kiitos Liona.