perheväkivallan yleisyydestä maassamme esitetään aika ajoin säännöllisesti arvioita, jotka yleensä liikkuvat 20...40 prosenttiosuuden luokassa vakavuusasteesta riippuen. uusin, juuri ilmestynyt, painotuore tasa-arvobarometri kuitenkin tyrmää nämä arviot ylimitoitettuina, sillä laajaan haastattelumateriaaliin pohjaavan barometrin mukaan väkivallan uhka perhepiirissä on erittäin harvinaista, jopa poikkeuksellista :
http://www.stm.fi/Resource.phx/publishing/store/2008/11/hu1227593165232/passthru.pdf
http://www.stm.fi/Resource.phx/publishing/store/2008/11/hu1227593165232/passthru.pdf
Vastaukset 6
Vanhimmat
...tuossahan jo useampia vuosia takaperin totesimme tutkimuksista, että perheväkivallan uhkaa kokee se 2-4% ihmisistä, naiset vähän useammin kuin miehet.
Sittenhän noissa 40% naisista on kokenut parisuhdeväkivaltaa -tilastoissa käytetään esim. Murray Strausin käyttämää kyselyä, jossa väkivallaksi lasketaan erilaiset läpsäyttelyt jne. kiihtymyksissä tehdyt aggressiot. Straushan tuossa jo takavuosina ihmetteli, kun USA:n feministeille kelpasivat hänen tutkimuksistaan naisia koskevat luvut, mutta kun hän oli tutkinut sekä miesten että naisten kokemaa, niin feministit unohtivat tuota 40% -lukua toitottaessaan mainita, että by the way miehet kokevat saman verran väkivaltaa.
Tuo väkivallan uhkan kokeminen ja sen uhan alla eläminen näyttää (ikävä kyllä) huomattavasti tasaisemmalta - onneksi toki huomattavasti myös pienemmältä kuin nuo "joku raja" -kampanjoiden ylilyönnit.
(tässä: http://www.batteredmen.com/straus99.htm linkki erääseen Strausin juttuun, joka on ilmestynyt myös arvostetun kustantajan nimeltä Sage tieteellisten artikkelien kokoelmassa - huom. tämä sivu kertoo, missä alkuperäisartikkelissa tuo juttu on alun perin ollut... löytyy myös asian harrastajille vaikkapa google scholarista).
(Google scholarista Strausin & co. mielenkiintoisia tiet. artikkeleja, mm. hänen hurjasti siteerattu kirjansa, löytyy:
http://scholar.google.no/scholar?hl=en&q=Murray+Straus&spell=1)
... jotta ei tartte veikata.
Eli tuossa ei ole mitään uutta, tutkijat ovat asian tienneet jo 80-luvulta, myös Yhdysvalloissa, mutta jonkinlainen propagandakoneisto feministien osalta pitää sitten hieman erilaista retoriikkaa ikään kuin "hyväksyttävämpänä".
Henk. koht. pidän vaikkapa liikenneturvallisuuden parantamista huomattavasti antoisampana, kuin hurjasti rahan syytämisen joihinkin ongelmaperheisiin, jossa päissään otetaan yhteen - ei ne niillä joku raja -kampanjoilla tokene.
Perheväkivallan uhrina kuolee vuosittain 20-27 naista, poliisin mukaan 27 keskimäärin, muiden lähteiden sitten vaihtelevasti. STM:n mukaan keskimäärin 23.
Vuosina 2003-05 aikana kuoli 20 lasta perheväkivallan uhrina (http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto.shtml/arkistot/kotimaa/2005/11/403272), eli kolmasosa siitä, mitä naisia.
A-klinikan mukaan naisiin kohdistuneessa väkivallsassa 13 % tekijänä on kumppani, miehiin kohdistuneessa 3%:ssa. Alkoholi on mukana kuviossa puolessa perheväkivallasta. Toisaalta suomalaisia miehiä ikäryhmässa¨20-29 vuotta kuolee nelinkertainen määrä naisiin verrattuna (http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto.shtml/arkistot/kotimaa/2006/06/450497)
"vuonna 2004 15-34-vuotiaita miehiä kuoli tapaturmien ja väkivallan seurauksena lähes 500. Itsemurhien määrä oli tästä lähes puolet eli 229. Sekä auto-onnettomuudet että myrkytykset veivät kumpikin noin 70 nuoren miehen hengen."
"Vuonna 2004 nuoria 15–34-vuotiaita miehiä kuoli 641, kun taas samanikäisiä naisia kuoli 240. Tässä ikäryhmässä miehet kuolevat yleisimmin itsemurhiin, 229 kuollutta, ja tapaturmiin, 222 kuollutta (kuvio 4). 15–34-vuotiaista miehistä 148 kuoli tauteihin, joista eniten kuolemia aiheuttivat verenkiertoelinten sairaudet (32 kuollutta) ja kasvaimet, 27 kuollutta. Alkoholin osuus nuorten miesten tapaturmaisissa ja väkivaltaisissa kuolemissa on suuri, joka kolmas kuolee päihtyneenä." (STM)
(kannattaa huomata, että tässä on kyseessä nuoret miehet)
Vuonna 2004 jo liikennetapaturmissa kuoli 429 ihmistä.
Vaikka perheväkivalta on minun mielestäni hyvinkin ikävää, niin jostain syystä se on nykyisin muodissa ja tapetilla - ikään kuin juuri sille pitäisi ensi sijassa tehdä jotakin. Lapsiuhreja lukuunottamatta se on toisaalta useimmiten siitä harvinainen väkivallan laji, että jos niitä ensioireita ilmenee, niin sille pystyy tekemään usein enemmän ihminen ihan itse, lähtemällä lätkimään väkivaltaisesta suhteesta.
Jostain syystä juuri nuoret miehet tekevät neljä kertaa enemmän itsemurhia kuin nuoret naiset... jossain siis mättää, vaikka feministien mukaan he tienaavatkin sen euron siinä kun nainen kasikytsenttii... Tiedä, vaikka myös noiden miesten pahoinvoinnin syitä penkomalla (sen lisäksi, että todetaan, että osa niistä kännää ja hakkaa muijaa) voisi vaikuttaa osaan perheväkivallastakin?
Mutta, tuo "uhan kokeminen" ja "väkivallan kokeminen" (siten kuin sitä on kysytty) ovat siis eri asioita. Uhkan kokemisesta omassa elämässä ei ole niin muotia tehdä isoa numeroa kuin juuri naisten kokemasta väkivallasta (samalla unohtaen se miesten kokema), koska se ei palvele valtavirran(= feminismi) poliittista lypsämistä ja tarkoitusperiä.
Terve Suomi sivuston mukaan suomalaisnaisia kuolee vuosittain väkivallan uhrina noin 50 (http://demo.seco.tkk.fi/tervesuomi/item/nn:310) (josta siis perheväkivallan uhrina 23-27, raportoijasta riippuen, keskimäärin)
Vuonna 2006 kuoli 77 miestä murhan tai tapon tai tahallisen pahoinpitelyn seurauksena. Sen lisäksi kuoli 60 miestä samana vuonna syystä "vahingoittavat tapahtumat, tahallisuus epäselvä".
Samana vuonna samasta syystä kuoli 30 naista. (joista siis useimmat perheväkivallan seurauksena). Samana vuonna kuoli 20 naista lisää syystä "vahingoittavat tapahtuvat, tahallisuus epäselvä".
(tilastot kuolinsyistä mm. sukupuolittain jaoteltuna löytyvät helposti: http://pxweb2.stat.fi/Dialog/varval.asp?ma=002_ksyyt_002_1986_001&ti=Kuolleet+kuolemansyyn+%2854%2Dluokkainen+luokitus%29%2C+i%E4n+ja+sukupuolen+mukaan+1986%2D2006%2C++koko+maa+ja+maakunnat&path=../Database/StatFin/ter/ksyyt/&lang=3&multilang=fi)
Nyt siis väkivallan tai tahallisuuden suhteen epäselvän vahingoittavan tapahtuman johdosta kuoli vuonna 2006 137 miestä (epäselvyys 60 tapauksessa) 50 naista (epäselvyys 20 tapauksessa)
Jostain syystä miehet eivät (tyhmiä kun ovat?) koe niinkään väkivallan uhkaa, vaikka heille miehenä oleminen on reilusti kaksi kertaa vaarallisempaa, kuin naiselle naisena oleminen -väkivallan ja epäselvien kähmäröiden suhteen.
Jos taas otetaan tuo kuoleminen väkivaltaan, niin naiset tuppaavat toki virallisten tilastojen mukaan kuolemaan siihen parisuhteessa miehiä enemmän - kun taas miehet noin muuten joutuvat väkivallan kohteeksi huomattavasti enemmän. Tuo "tahallisuus epäselvä" -tilasto, jossa miehillä on kolminkertainen määrä kuolleisuutta naisiin verrattuna tosin pisti silmään...
Väkivalta ja sen uhka ovat todella ikäviä asioita. Niitä ei pitäisi kenenkään kokea. Väkivaltaisuuksiin puututaan onneksi edes jossain saralla voimakkaammin. Tänään se on naisiin kohdistuva väkivalta erityisesti parisuhteissa.
On vaikea sanoa minkä verran sitä tapahtuu. Tilastoissa ja tutkimuksissa on eroja riippuen sen laatijasta / tilaajasta sekä tilaston tulkinnasta. Voisi kuvitella, että nykyisenä huumeiden ja "minäminä" aikakauden aikana turpaan saa yhä useampi mies tai nainen. Toisaalta taas on vaikea ajatella asiaa niin, joidenkin tilastojen valossa minunkin kaveripiirissäni noin joka toinen mies paukuttaisi vaimoaan/tyttöystäväänsä säännöllisesti turpaan. Vaikea kuvitella tuota asiaa ystävistäni. No ehkä yhden kohdalla voisin sen helpommin uskoa. Mutta joskus kysyessäni tätä heiltä molemmilta, kiellettiin se. Joten en voi tietää varmaksi kuitenkaan totuutta siitäkään.
Ihminen on joka tapauksessa väkivaltainen ja itsekäs. Tästä syystä väkivaltaa ei saada kitkettyä koskaan pois yhteiskunnassa. Ihmisen itsekkyyttä ja ahneutta ei voi kukaan kieltää. Joku voi nyt väittää, että en minä ainakaan. Mutta kateuden, ahneuden ja rajun vihan pistokset ovat pistäneet jokaisen rinnassa. Uskon vakaavasti, että jokainen ihminen läimäyttää/tukistaa/pilkkaa/haukkuu tai jotain muuta vastaavaa ainakin kerran elämänsä aikana toista ihmistä.
tasa-arvobarometrin ja kansallisten turvallisuustutkimusten mukaan väkivallan uhkaa kotona tuntee noin 2..4 prosenttia väestöstä. mikä kuulostaa sinänsä pieneltä arvolta, ainakin suhteessa muualla kodin ulkopuolella koettuun väkivallan pelkoon. silti vaikutuspiiriin tulee ihan tuon 4 prosentin mukaankin laskettuna 200 000 henkilöä koko suomen väestöstä ja kun siihen lasketaan mukaan väkivallan uhkaa aiheuttavat henkilöt ja kerrannaisvaikutukset päälle, niin saadaan jo yhden suomalaisen suurkaupungin väestömäärää vastaava lukema.
eli ei ihan mitätön ilmiö.
tasa-arvobarometrin mukaan perhepiirissä koettua väkivallan pelkoa ilmeni muuten miehillä yli kaksi kertaa enemmän kuin kyselyyn vastanneilla naisilla. jotain selitystä sekin vaatinee ja paremman puutteessa voi esittää myös miesten tietoisuuden lisääntymistä. osalla vastaajista saattoi olla myös protestinomaiset motiivit.
Yli sata suomalaista kuolee vuosittain ruokaan tukehtumalla.
Me tarvitsemme Suomeen ruokaan tukehtumisen tutkimuskeskusken, 200 tutkijaa.
... on aika yleistä epäillä, että miehillä olisi erilainen motiivi sanoa kokevansa pelkoa - siihen suhtaudutaan edelleen alentuvasti, kun taas toisaalta oletetaan, että naiset vastaavat jotenkin luontaisesti kyselyihin vilpittömämmin?
(Voihan näin ollakin, mutta en ole nähnyt missään metoditutkimusta, että voiko naisten kyselyvastauksiin yleensä tai tietyissä aiheissa luottaa miehiä paremmin).
Minua edelleen mietityttää, miksi miehiä kuolee tapaturmaisesti jne. kolme kertaa naisia enemmän vuosittain tilanteissa, joissa mainitaan erikseen että "tahallisuus on epäselvä"... siinä valossa tuo pelon kokeminenkaan ei liene kaikilta osin edes täysin aiheetonta?