Ajatelkaapa sellaista tilannetta että mitään ei olisikaan ollut olemassa, koskaan, ei siis yhtään mitään. Eräs ystäväni heitti tällaisen ajatuksen ja sanoi että onpas pelottava ajatus!
Eikö olekin aika pelottava ajatus, mitään ei olisikaan ollut olemassa. Nyt te ateistit ajattelette: "no, onneksi nyt kuitenkin jostain syystä on olemassa" ;)
Entäs mitäs sanotte siihen kun samainen ystäväni sanoi että hän lapsena meni ajattelemaan ikuisuutta ja kun ei voinut sitä käsittää se alkoikin pelottamaan ja huusi: "äiti, äiti!!
Joten ei kannata myöskään ajatella liikaa.
Eikö olekin aika pelottava ajatus, mitään ei olisikaan ollut olemassa. Nyt te ateistit ajattelette: "no, onneksi nyt kuitenkin jostain syystä on olemassa" ;)
Entäs mitäs sanotte siihen kun samainen ystäväni sanoi että hän lapsena meni ajattelemaan ikuisuutta ja kun ei voinut sitä käsittää se alkoikin pelottamaan ja huusi: "äiti, äiti!!
Joten ei kannata myöskään ajatella liikaa.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Jos ei mitään olisi olemassa, niin ei olisi myöskään ketään äitiä huutamassa. So?
Ei, vaan tarkoitin että jos NYT ajattelee että mitä jos ei mitään olisikaan ollut olemassa. Eihän olematonta pelota mutta meitä ajattelevia se voi pelottaa.
Onko mielestäsi koskaan ollut sellaista tilannetta maailmankaikkeuden historiassa, että mitään ei ollut olemassa?
siinä muka on. Jos mitään ei olisi olemassa, niin mitään ei olisi olemassa. So what?
Taidat yrittää kiertotietä pelotella ateisteja kuolemalla. Ota huomioon, että kaikki eivät ole samanlaisen lapsellisen kuolemanpelon vallassa kuin te uskikset. Parempi kai se on olla olematta olemassa ja tuntematta mitään kuin käristyä pannulla, koska ei sattunut kuulumaan oikean (TM) tuhansista uskonnoista oikeaan sektiin (TM)?
Sinua pelottaa ajatus, että mitään ei olisi olemassa. Ei siis sinuakaan. Mikä siinä pelottaa?
Vastasin vain Pittsburghille, kun hän kysyi, että entä jos... Ja hän sanoi, että pelottaa ajatuskin, että mitään ei olisi olemassa.
Miksi yrität hakea hyväksyntää sille, että ei kannata ajatella liikaa? Epäiletkö itsekin, että oma maailmankatsomuksesi ei kestä tarkempaa ajattelua?
En epäile!
Jäänee arvoitukseksi mikä on se ehdoton totuus, jota et epäile yhtään. Aika jäykkä mielipide...
Minä voin kyllä tunnustaa epäileväni jopa omaa naturalistista maailmankatsomustani. Sehän perustuu vain parhaaseen tällä hetkellä saatavaan tietoon emmekä me kaikkea vielä tiedä. En kuitenkaan katso tarpeelliseksi ottaa maailmankatsomukseeni mukaan mitään yliluonnollista. Kaikki olemassa oleva tieto on pystytty selittämään oikeilla havainnoilla. Sitä en epäile, etteikö vielä tuntemattomatkin asiat voida joskus selittää oikeilla havainnoilla.
//Eikö olekin aika pelottava ajatus, mitään ei olisikaan ollut olemassa.//
- Ehdottomasti kammottava tunne ja olen tuon lapsena tiedostanut, siinä tuli tosiaan siihenmaailmanaikaan mammaa ikävä.
Se että tuo ajatus[kuka siihen syvemmin sisään pääsee]tuntuu niin hirveältä johtuu siitä, että se on täysin luonnoton, nimittäin Tietoisuus on Iätön, vain privattius kokee annihiloitumisen.
"Ajatelkaapa sellaista tilannetta että mitään ei olisikaan ollut olemassa, koskaan, ei siis yhtään mitään. Eräs ystäväni heitti tällaisen ajatuksen ja sanoi että onpas pelottava ajatus!"
Minusta siinä ei ole mitään pelottavaa. Eihän sillä ole väliä, vaikka en olisikaan olemassa siten, kuin kuvittelin, koska tämä olemassaolo toimii ihan mukavasti, vaikkei sitä olisikaan olemassa. Ehkä tämä on unta tai unta unessa. Turha suhtautua liian niuhosti tuohon olemassaoloon.
En minä sitä tarkoittanut, vaan sitä että vaikka me nyt olemme olemassa todellisessa todellisuudessa niin olisi voinut olla myös niin ettei maailma olisikaan syntynyt, siis niinkuin vastakohtana tälle mikä nyt on.
Kuin uni uneen
minä synnyin maailmaan
ja mieli on niin
kevyt: kuin kaste aamuun
minä kerran katoan.
Sitten se ei olisi syntynyt, etkä sinä pohdiskelisi tuollaisia.
Sitten ei vaan oltaisi olemassa, eihän se sen kummempaa ole. Olen myös tavallaan ajatellut sen suuntaisiakin. Joskus kun suivaannuin rasittavaan äitiini, niin ajattelin, että hemmetti, kun pääsis aikakoneella menneisyyteen, ja muuttais asioiden kulkua siten, että eukkoa ei olisi edes olemassa. Eipä olis minuakaan, mutta olis se sen arvoista.
Kyllähän minä tuon muistan, mutta mistä. En nimittäin ole lukenut kovinkaan paljon runoja. Maanisdepressiivinen ystäväni tutustutti minut runouteen.
Jos olisit aikakoneella päässyt menneisyyteen ja hoitanut hommat niin, että äitisi ei olisi syntynyt jne..., niin arvaas kuka olisi nyt jäänyt ilman joululahjapöksyjä. Mieti vähän!
Olen muuten katsonut varmaan neljään kertaan ne Paluu tulevaisuuteen leffat. Tosi hyviä.
laittanut silloin kesällä, kun vietettiin suven ja runon päivää. 6. heinäkuuta. Oliko se Tintsu kun sen ketjun aloitti, vai kuka? Kuitenkin, siinä tuli runo poikineen luettua ja laitettua.
Tuo laittamani runo on Musõn kirjoittama. Hän eli 1275-1351 ja oli zen-mestari, kalligrafi ja puutarhataiteen edistäjä.
On Tuomas Anhavan suomentamasta japanilaisesta tankarunokokoelmasta Kevään kukat, syksyn kuu.
mitään runoketjua, mutta saatoinhan sen silti lukea. Kun runo on Zen mestarin, niin se saattaa löytyä eräästä kirjastani. Hyvä, puhutteleva ja mieleenpainuva runo kumminkin. Kirjaanpa tiedot ylös, ja hommaan teoksen. Tuosta nimestä 'Kevään kukat, syksyn kuu' mulle tuli mieleen yksi minun harvoista runokirjoistani: Veden hohde, vuorten väri. Siinä on kiinalaista klassista ruonoutta Pertti Niemisen kääntämänä.
Kissoja ei taaskaan voi sivuuttaa. Meidän Miisu pitää klassisesta kiinalaisesta musiiikista. Se piti siitä ihan ilman totuttelua jo vuoden vanhana, jolloin adoptoin sen. Kutsunkin Miisua sen vuoksi Kiinankissaksi.
Hauska ketju olikin. Mutta tuossa ketjussa ei ole mainitsemaani runoa. Kyllä sen taatusti olen johonkin välliin jonnekin keskusteluun laittanut.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000036348463
Karkki ei tykkää klassisesta viulusta tai pianosta, mutta ränttäränttäbluesia se kuuntelee sujuvasti. Niin ne on erilaisia kuin ihmisetkin.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
Jep. Tulipahan ajateltua tuotakin asiaa.
Nimim. Pittsburgh toi aloituksessaan esiin sen miksi ihminen on keksinyt uskonnot, kuolemanjälkeisen elämän, jne, jne...
Koska kuoleman jälkeen tuleva tyhjyys pelottaa suurinta osaa ihmisistä eikä sitä ole helppo käsitellä.
On jostain syystä helpompaa keksiä satuja ja uskoa mielikuvitusystävään joka odottaa kuoleman tuolla puolen.
Ajatella kannattaa aina... Uskonnot toki kehoittavat olemaan ajattelematta koska ne eivät kestä analyttistä ajattelevan ihmisen tarkastelua. Ei uskovaisten suurin kauhistus ole Saatana tai muiden ahdistus vaan Ajatteleva Ihminen.
"Holy man, come and worship me...
I am all that you've ever wanted to be."
Ajatelkaapa sellaista tilannetta että mitään jeesus-satuja ei olisi olemassa, koskaan, ei siis yhtään minkäänlaista.
Eikö ole pelottava ajatus jos on pohjustanut koko elämänsä TYHJÄLLE ja OLEMATTOMALLE? Nyt te uskovaiset ajattelette jotta "mutta onhan meillä jeesus-satu", ja jatkatte piirileikkiänne tyytyväisinä aivopieruunne.
Entäs mitä sanotte niistä jotka menevät ajattelemaan jonkinlaista jumalaa joka ei ole jumala mikäli sen pystyy osoittamaan olemassaolevaiseksi, ja kun ei sitä pystynyt käsittämään niin viittasi kintaalla koko sadulle?
Joten kannatta ajatella sittenkin....