Lestadiolaisuus-palstalla on keskusteltu paljon lestabiolaisuuden suhteesta ehkäisyyn, pelastumiseen, erillaisiin synteihin... Suurin osa keskustelusta on ollut ala-arvoista panettelua, tai täysin turhaa juupas-eipäs-väittelyä, josta tuskin kukaan on kostunut yhtään mitään.
On surullista huomata, minkälaisia ennakkoluuloja ihmisillä on toisiaan kohtaan. Varmaksi en tietenkään voi sanoa, mutta minusta tuntuu, ettei merkittävällä osalla kaikista keskusteluun osallistujista ole minkäänlaista henkilökohtaista kokemusta lestadiolaisuudesta, tai edes lestadiolaisista. Lisäksi on mielestä perin kummallista, että asioista ajatellaan täysin mustavalkoisesti varsinkin, jos asiaa ei olla edes yritetty pohtia eri näkökulmista.
En aio ottaa kantaa siihen, onko ehkäisy synti vai ei. En ota kantaa sen takia, etten tiedä, onko Jumalaa olemassa, ja siksi että en tiedä, mitä Jumala ajattelee, jos hän on olemassa. Toki voidaan väittää, että Raamatussa ilmaistaan Jumalan tahto, mutta varmaksi sitä ei voida sanoa. Se pitää uskoa. Sitä paitsi Raamatullakin on ongelmansa. Seuraavassa tuon esille joitakin näkulmia keskustelun värittämiseksi.
1. Eikö Jumala muuta mieltään Joonan kirjassa? Jumalaa kertoo, että tuhoaa Niiniven, mutta säästää heidät, kun he katuvat.
2. Raamatussa on myös kattava lakikokoelma, jota ei eurooppalaisessa kristillisyydessä juuri pidetä arvokkaana. Eikö sekin ole Jumalan sanaa. Paavali (on myös tärkeä osa Lutherin opetusta) sanoi, että on kaksi tietä pelastua: lain tie, ja armon tie. Laintien kulkija pelastustuu, jos noudattaa Jumalan lakia, eli on synnitön. Tämä tie on ihmiselle mahdoton. Toinen tie on armon tie. Se on ihmisellekkin mahdollinen.
3. Jeesuksen mukaan tärkein käsky on Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin itseäsi. Mikään toinen käsky ei mene edellisen edelle. On siis niin, että jos NAINEN henkilökohtaisesti katsoo, että lapsien synnyttäminen ja hoitaminen, on paras tapa totella Jumalan käskyä, niin mikään ei ole vikana. Toisaalta ehkäisykielto on mahdoton ajatus, jos esim. Aidsin leviäminen halutaan estää. Siksi onkin tärkeää, että jokainen saa tehdä valinnan itse. Ehkäisystä kertominen ei minusta ole mitenkään tuomittavaa.
4. Jos ihminen on syntinen niin, mikä oikeuttaa hänet laskemaan toisten syntejä? Jokaisen pitäisi itse pyrkiä rakkastamaan lähimmäisiään, ja pyytää muitakin tekemään niin, mutta tuomitseminen on usein moralistista ja turhaa. Opettihan Jeesuskin, että pahaan ei pidä vastata pahalla vaan hyvällä.
5. Edelliseen kohtaan liittyen pitäisi keskustella eettisestä relativismista(eli moraalin suhteellisuudesta). Voiko ihminen vapaasti uskoa, mihin haluaa, ja toimia uskontonsa mukaan? Ovatko kaikki Hindut, Buddhalaiset, Sintolaiset, ja Ateistit väärässä uskon suhteen. On tietysti täysin tyhmää tuomita ihmisiä helvettiin. Se on Jumalan tehtävä, mutta olisi varmasti rakentavaa keskustella eri uskontojen maailmankuvista, ja siitä miten voitaisiin yhdessä vähentää kärsimyksen määrää tässä maailmassa. Eettisen relativismin hengessä pitänee myös kysyä, voidaanko moraalia perustella uskottavasti muuten kuin uskon avulla, ja onko yleistä moraalilakia ylipäätään olemassa.
Siinähän sitä jo tulikin virikkeitä. Ottakaa reilusti kantaa, ja mieluiten näkemyksenne perustellen.
On surullista huomata, minkälaisia ennakkoluuloja ihmisillä on toisiaan kohtaan. Varmaksi en tietenkään voi sanoa, mutta minusta tuntuu, ettei merkittävällä osalla kaikista keskusteluun osallistujista ole minkäänlaista henkilökohtaista kokemusta lestadiolaisuudesta, tai edes lestadiolaisista. Lisäksi on mielestä perin kummallista, että asioista ajatellaan täysin mustavalkoisesti varsinkin, jos asiaa ei olla edes yritetty pohtia eri näkökulmista.
En aio ottaa kantaa siihen, onko ehkäisy synti vai ei. En ota kantaa sen takia, etten tiedä, onko Jumalaa olemassa, ja siksi että en tiedä, mitä Jumala ajattelee, jos hän on olemassa. Toki voidaan väittää, että Raamatussa ilmaistaan Jumalan tahto, mutta varmaksi sitä ei voida sanoa. Se pitää uskoa. Sitä paitsi Raamatullakin on ongelmansa. Seuraavassa tuon esille joitakin näkulmia keskustelun värittämiseksi.
1. Eikö Jumala muuta mieltään Joonan kirjassa? Jumalaa kertoo, että tuhoaa Niiniven, mutta säästää heidät, kun he katuvat.
2. Raamatussa on myös kattava lakikokoelma, jota ei eurooppalaisessa kristillisyydessä juuri pidetä arvokkaana. Eikö sekin ole Jumalan sanaa. Paavali (on myös tärkeä osa Lutherin opetusta) sanoi, että on kaksi tietä pelastua: lain tie, ja armon tie. Laintien kulkija pelastustuu, jos noudattaa Jumalan lakia, eli on synnitön. Tämä tie on ihmiselle mahdoton. Toinen tie on armon tie. Se on ihmisellekkin mahdollinen.
3. Jeesuksen mukaan tärkein käsky on Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin itseäsi. Mikään toinen käsky ei mene edellisen edelle. On siis niin, että jos NAINEN henkilökohtaisesti katsoo, että lapsien synnyttäminen ja hoitaminen, on paras tapa totella Jumalan käskyä, niin mikään ei ole vikana. Toisaalta ehkäisykielto on mahdoton ajatus, jos esim. Aidsin leviäminen halutaan estää. Siksi onkin tärkeää, että jokainen saa tehdä valinnan itse. Ehkäisystä kertominen ei minusta ole mitenkään tuomittavaa.
4. Jos ihminen on syntinen niin, mikä oikeuttaa hänet laskemaan toisten syntejä? Jokaisen pitäisi itse pyrkiä rakkastamaan lähimmäisiään, ja pyytää muitakin tekemään niin, mutta tuomitseminen on usein moralistista ja turhaa. Opettihan Jeesuskin, että pahaan ei pidä vastata pahalla vaan hyvällä.
5. Edelliseen kohtaan liittyen pitäisi keskustella eettisestä relativismista(eli moraalin suhteellisuudesta). Voiko ihminen vapaasti uskoa, mihin haluaa, ja toimia uskontonsa mukaan? Ovatko kaikki Hindut, Buddhalaiset, Sintolaiset, ja Ateistit väärässä uskon suhteen. On tietysti täysin tyhmää tuomita ihmisiä helvettiin. Se on Jumalan tehtävä, mutta olisi varmasti rakentavaa keskustella eri uskontojen maailmankuvista, ja siitä miten voitaisiin yhdessä vähentää kärsimyksen määrää tässä maailmassa. Eettisen relativismin hengessä pitänee myös kysyä, voidaanko moraalia perustella uskottavasti muuten kuin uskon avulla, ja onko yleistä moraalilakia ylipäätään olemassa.
Siinähän sitä jo tulikin virikkeitä. Ottakaa reilusti kantaa, ja mieluiten näkemyksenne perustellen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miksi kirjoitella tänne ateisti palstalle itsestään selvyyksiä? Kirjoituksestasi ei löydy oikein pointtia tällä palstalla, koska se lähtee sellaisista vanhanaikaisista, keskiaikaisista ja hyödyttömistä mielikuvituslähtökohdista kuin "jumala", "synti", "raamattu" jne., joiden jostain käsittämättömästä syystä uskot olevan yleisesti uskottuja totuuksia.
Pikku vinkkinä:
Ateisti=Henkilö joka ei usko vaikuttavaa jumaluutta olevan olemassa. Mistä seuraa a => Jos ei ole jumaluutta, ei myöskään ole viimeistä tuomiota ja b => Synti raamatullisessa mielessä ei ole validi syy tehdä/tai olla tekemättä jotain.
Tiedän, mikä on ateisti. Olen ollut sitä itsekkin jo muutamia vuosia, mutta se ei minusta ole este uskontoja koskevan keskustelun käymiseen. Toisaalta en tunne myöskään tarvetta hyökätä uskonollista maailman kuvaa vastaan. Oikeastaan minulle on ihan sama, mihin toiset ihmiset uskovat. Tärkeämpää on toisten ihmisten kunnioittaminen.
En kirjoittanut tekstiä varta vasten ateistipalstalle. Laitoin sen usealle eri uskonnot otsikon alla olevalle palstalle ja siinä sivussa myös ateistipalstalle.
Kirjoituksen tarkoitus oli tuoda uusia näkökulmia keskusteluun uskonnoista, ja toisaalta kritisoida ihmisten ennakkoluuloja, ja mustavalkoista ajattelutapaa. Varsinkin mustavalkoinen ajattelutapa on myös monien tuntemieni ateistien ongelma.
Olet oikeassa siinä, että kirjoitukseni sisältää paljon sellaista, mikä ei ateistipalstalle kuulu, mutta toisaalta ateistitkin elävät maassa(tai maailmassa), jonka asukkaista merkittävä osa kuuluu johonkin uskontoon. Siksi on mielestäni perusteltua väittää, että myös ateistejen olisi hyvä osallistua uskotojen väliseen keskuusteluun varsinkin silloin, kun se on koskee etiikkaa.
En ole juurikaan seurannut suomi24:n keskustelua. Ateistipalstalla en ole juurikaan käynyt, joten en tiedä jo käydyn keskustelun sisältöä. Eetinen ralativismi, ja etiikan perusta ovat mielestäni mainioita keskustelun aiheita myös ateisteille.
Etiikka ja uskonto ovat eri asioita. Uskonnon varjolla, jopa sen sääntöjen mukaan, voi (ja jopa joskus täytyy) tehdä eettisesti vääriä ja moraalisesti tuomittavia asioita. Itseasiassa monet esimerkiksi juuri mainitsemasi raamatun laki kokoelman (tuomarien kirja), laeista ovat juuri tälläisiä.
Tottakai uskonto, ja etiikka ovat eriasioita. Mutta uskonnoissa on myös aina eettinenkin puoli. Toki uskonnon varjolla voidaan myös tehdä, mitä tahdotaan. Ihminen pystyy siihen myös ilman uskontoja. Uskontoa voidaan käyttää vallan käytön väliineenä, sillä voidaan puolustella vaikka mitä, mutta ainakin kristinuskon kohdalla tuollainen puolustelu on turhaa.Opetetaanhan raamatussa myös tee toisille niin kuin haluat heidän tekevän itsellesi.
Toisaalta Jumalaa ei ole. Eikä minulla ole tarvetta alkaa puollustamaan uskontoja. Toisaalta eivät uskonnot ole loppeensa pahoja niin kuin jotkut ateistit tuntuvat ajattelevan.
Tuossa otsikkotekstissä viitattiin valintaan. Ihmisten pitää valita lakiensa ja menettelytapojensa perustaksi eettisiä normeja ja ideoita, jotka kattavat sekä enemmistöjen että vähemmistöjen käsitykset oikeasta ja väärästä. Vähemmistöille on taattava heidän etiikkansa mukaista turvaa ja oikeuksia, joita enemmistön oikeudet ja normit loukkaavat. Uskonnolliset vähemmistöt ovat yksi ryhmä, seksuaaliset vähemmistöt toinen, etniset ryhmät kolmas, kielelliset ryhmät neljäs jne.
Kun emme tunne riittävästi asioita (esim. lakeja), haluamme sulloa kaikki vain samaan muottiin, eli omaamme, ja lopputulos on usein kaikkea muuta kuin tyydyttävä. Tällaiselta ahdistamiselta olisi hyvä välttyä.
Jos se ei sovi uskonnolle, se on minoriteetti, vähemmistö. Jos se sopii, niin olemme KAIKKI jumalan lapsia. Tutulta kuulostaa.