Olen ev.lut uskovainen nuori nainen... mieleeni on noussut kysymys johon tovoisin vastausta. Minulla on helluntai uskovaisia ystäviä (n.20vee) jotka on mennyt noin puolen vuoden seurustelun jälkeen naimisiin vain siksi että pääsee harrastamaan seksiä. Mihin on avioliiton arvostus kadonnut? eihän avioliittoon tuollaisen perusteen kanssa voi mennä.. minusta tuo on avioliiton halventamista ja nuoret ei ymmärrä enää avioliiton merkitystä ja vastuuta. miksi näin? ja sitten ihmetellään avioero tilastoja joissa nuoret näyttelee pääosaa. Ja sitten on toinen kysymys vielä.. miksi uskovaiset tuomitsee toisia ihmisiä todella rankalla kädellä? Eikö raamattu sano että "älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi" Se joka maan päällä itseään korottaa se taivaassa alennetaa" tai jotain sinne päin. ( huom olen itse uskossa ja parinkymmenen alkupuoliskolla iältäni) en vain tykkää siitä että heikompia sorretaan
moi
helluntailaisille
7211
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No, toisaalta jossakin päin sanaa sanotaan,
että parempi naida kuin palaa. Eli Jumala on hyvin
paljon vapaata seksuaalisuutta ja vaihtelevia partnereja vastaan.
Ihanne tietysti olisi pitempi seurusteluaika,
eikä seksi missään nimessä ole se ratkaiseva tekijä. Jossakin kohti Raamattua sanotaan avioitumisesta: ..... kunhan se vain tapahtuu Herrassa. Se on aika paljon sanottu,
yleensä se tulkitaan niin, että molemmat puolisot ovat uskovia ja ovat saaneet sisäisen varmuuden
liiton solmimisesta muutenkin elävät Herran rakkauden mukaan.
Itse en ollut uskossa naimisiin mennessäni
ja asuin vuosikaudet avoliitossa sitä ennen.
Siinä vaiheessa. kun aloimme harkita perheenlisäystä, menimme naimisiin.
Uskoon tulin sitten parin-kolmen vuoden päästä.
Omista lapsistani pari on mennyt neitsyinä naimisiin
parikymppisinä noin vuoden seurustelun jälkeen.
Ja kyllä on sanottava, että olen kiitollinen
siitä, että tytöistä on polvi parantunut.
Ainakin he ovat toimineet raamatullisesti, Jumala heidän liittojaan siunatkoon!
Kova maailmahan tämä on, monet liitot särkyvät,
mutta rukoilla aina voimme.
Jumala on voimallinen auttamaan!
mutta kauan se liitto kestää? itse olen seurustellut saman miehen kanssa 18 vuotiaasta asti. Nyt olen 23.. menin kihloihin hyvin nuorena (19-vuotiaana) nyt kun katson aikaa taaksepäin. näen kuinka lapsi olin silloin. lapsenusko oli silloin voimakasta.... en uskonut että mitään pahaa voi maailmassa olla tai tapahtua. me elimme kihlautuessamme ensi rakkauden huumaa... emme ymmärtäneet kihlauksen merkitystä emmekä olleet riidelleet kertaakaan vielä.... nyt huomaan että kaikki tuli liian nopeaa.... sitoutuminen, aikuisen parisuhde ja vastuu... olimme lapsia emmekä nähneet asioita realistisesti. kaikki halutaan tuossa 20:n iän tienoilla heti. lapset, avioliitto, työ.... ja lähempänä kolmeakymmentä tuntuu että vapaus riistettiin liian aikaisin. mä seurustelen edelleen tämän ensi rakkauteni kanssa mutta asiat tapahtuu nyt enemmän realistisen ajattelun pohjalta... ymmärrämme vasta nyt mitä merkitsee oikeasti lapsi, kihlaus, avioliitto ja yhteinentalous. usko Jumalaan on tallella, mutta avioliitto on pyhä. siihen ei mennä vain kokeilemaan ja eroamaan ensimmäisen kriisin iskiessä. Avioliitto on puolison rakastamista myötä ja vastoin käymisissä. nuoren pitää ymmärtää avioliiton pyhyys. Mä harkitsen asioita aina tarkkaan. ja sen olen elämässä oppinut että täällä elämä on arvaamatonta. se mitä ei iki maailmassa uskois tapahtuvan niin se tapahtuu. mä olen kokenut paljon pienen elämäni aikana... enemmän kuin moni koko elin ikänä... ja voin sanoa että maailma heittelee lasta. 20-vuotias ei ole aikuinen mutta ei enää lapsi.. hänellä on kuitenkin vielä lapsen usko. mun vahvuus on vahva tahto. mä tahdon olla mieheni kanssa myötä ja vasta mäessä. olemme kestäneet ensimmäisen kriisin ja selvinneet yhdessä siitä ja rakkautemme on vahvistunut ja niin myös vahva tahto selvitä seuraavastakin kriisistä. Mä en ole luovuttaja ja se on totuus että kriisejä suhteeseen tulee. ensimmäinen kriisi on se kun hullaantumis vaihe on ohi ja alkaa näkemään toisessa myös virheitä... hullaantumis vaiheessa rakkauden kohde on kiiltokuvamainen.. virheetön... toiset ei kestä sitä vaihetta kun virheet tulee näkyviin. itse rakastan myös mieheni virheitä. loppu ratkee sllä selviääkö pari rakatumis vaiheesta rakastamis vaiheeseen ja kuinka vahva tahto parilla on olla yhdessä ja selvitä vastoinkäymisestä. se on ihan kiinni siittä millainen on henkilön luonne.toiset luovuttaa helpommin. ja kolmenkympinkriisi on pahin. ja tiedän yhden helluntai uskovais perheen jossa vaimo ja mies on ollut naimisissa kymmeniä vuosia heillä on neljä lasta ja kaikki näyttää päällisin puolin hyvältä... mutta tämä miespä pettää tätä vaimoaan risteilytuttavuuden kanssa. salasuhde kestänyt siis jo kolme vuotta. pariskunta 60- vuotiaita. että sillai se onnellinen avioliitto... on vain kulissia.
Ainahan me Jumalan edessä viime kädessä vastuussa olemme. Eikä se nelikymppisenäkään naimisiin meno helppoa ole, ainakin isommissa
seurakunnissa on näitä poikamiesköörejä, jotka eivät koskaan löydä itselleen tarpeeksi sopivaa ja hyvää puolisoa, vaikka Jumala olisi jo
kymmeniä vuosia sitten laittanut heidät työparina vaimon kanssa liikkeelle!
Omien lasteni kohdalla Jumala on vajaata vuotta
ennen häitä yleensä kertonut, että Hän toivoo avioitumista. Nuoret ovat olleet siinä 20- 26
vuotiaita, kuka mitenkin. Tämä vanhin, joka meni parikymppisenä naimisiin, oli kahdestaan
miehensä kanssa seitsemän vuotta, nyt heillä on vuoden ikäinen esikoinen. Ja minusta se oli heille ihan hyvä ratkaisu. Saivat kaikessa rauhassa tutustua toisiinsa ja opiskella opiskelunsa käydä Raamattukoulun Kanadassa
ennen juniorin maailmaantuloa.
Itse kukin tekee niin kuin parhaaksi näkee.
Toivon mukaan Jumalankin edessä viisaasti.
Mutta tätä nykyistä poli tusinaa vierasta
miestä ennen varsinaista aviopuolisoa -buumia
en kyllä ymmärrä...
Jumala kuitenkin kehottaa ihastumaan aina
uudelleen siihen nuoruuden vaimoon. Siinä riittää haastetta koko elämäksi!
onko siis eettisesti oikein halventaa avioliiton merkitystä ja mennä naimisiin että pääsee harrastamaan seksiä? mä olen seurustellut vain yhden miehen kanssa ja harrastanut seksiä vain yhden miehen kanssa. eikä mun mielestä seksin halu saa sumentaa järjen ääntä niin paljon että " Jumala sanoo että nyt on mentävä naimisiin että saa seksiä" näkemykseni on se että avioliitto on pyhä. siinä pysytään koko loppu elämä. ja tämä on niin tuttu kuvio... mennään naimisiin Jumalan käskystä, tehdään muksuja sit mies tai nainen jää kiinni syrjähypystä ja sitten erotaan. lapset joutuu elämään rikkinäisessä perheessä.. ja lopuksi huostaan otetaan. niin käy monelle nuorelle oerheelle. se nyt on nykyaikainen juttu. vuonna yksi ja kaksi sitä varmaan ei erottu helpolla vaikka puoliso kohtelisi miten. mutta nyt.. alkoholismi, perheväkivalta, syrjähypyt, tai rakastuminen johonkin toiseen ihmiseen... kuolema... vaikka sanot että niin ei uskovais perheelle tapahdu... älä sano... Jumalalla on suunnitelma meidän kaikkien varalle mutta välillä sattuu asioita jotka ei ole Jumalan tahtoa mutta silti ne tapahtuu. Niin sinä kuin sun lapset ei kukaan ole turvassa kun maailma heittelee. nyky aika on sitä että aioliittoa ei arvosteta, sen arvoo ei ymmärretä. mä päätin jo kuusi vuotiaana mennä naimisiin naapurin pojan kanssa... joo, mutta silloin ei arviointi kyky ihan siihen riittänyt. Avioliitto on kaunis kiiltokuva haave... siksi tytöt haluaa nopeaa naimisiin. mutta kun maailma heittelee eikä ole ymmärrystä avioliiton py7hyydestä ja avioon on menty hetken mielijohteesta niin ihmiset ajattelee että yhtä helposti voi erota jos avioelämä ja aviomies ei olekaan niin ihana. eli vakavuus näihin päätöksiin kiitos. olen itse uskovaisen perheen lapsi ja isäni ja äitini oli naimisissa.... mutta kun olin neljä... oli ollut jo pitkään perheen sisiäistä tuskaa... perheväkivalta ja lopulta avioero. että mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmuus tulevasta. ja vaikka Jumala sanoisi mitä niin se ei muuta tosiasiaa että me kaikki olemme vain ihmisiä ja nyt eletään 2008 vuoden loppua ja tämän ajan nuorisi buumi on mennä nuorena naimisiin ja saada neljä mukulaa ennen 25- vuotis syntymäpäivää ja erota 30-35 ikä vuoden tienoilla viimeistään. se on totuus. olen puhunut monen nuoren kanssa ja he kertovat tätä samaa tarinaa... he ovat onnettomia. sun on varmaan kivaa leveillä muille lapsiesi saavutuksilla. Määrittääkö lapsen tekemiset ja saavutuksen lapsen arvon isälle ja äidille? eikö vanhemmat rakasta omia lapsiaan jos lapset ei tuo kunniaa ja leveilyn aihetta peheelle. niin moni vanhempi painostaa lapsiaan lukioon ja amk:hon.... liian mmoni vanhempi painostaa lapsiaan naimisiin , tekemään lapsia, kääntymään uskoon ja kaikkea muuta sellaista mikä tuo kunniaa myös vanhemmille. entä se puhdas rakkaus? onko lasten miellytettävä vanhempia saadakseen rakkautta ja hyväksyntää? sun puheesta saa sen käsityksen että se avioliitto asia on sulle tärkeämpi kuin vain rakastaa lapsia ja lähimmäisiä. mun mielestä aviliitto lupa ikärajaa pitäisi nostaa 25-vuoteen. tiedän juuri 20 vuotta ylittäneenä että sen ikäinen on vielä lapsi (18-20) ja mä en voisi ikimaailmassa kuvitella että mun äiti olisi vielä teini käytöksen omaava nuori kun mä olisin jo neljä... se ei tee hyvää lapsen psyykkeellle jos äiti käyttäytyy kuin teini ikäinen lapsi. eli tässä näemme myös sen miksi lastensuojelu on täynnä töitä ja lastenkodit puukattu täyteen. liian nuori saa lapsen eikä kykene olemaan vielä vanhempi koko loppu elämää. ( minut itseni on huostaan otettu 16- vuotiaana siksi koska vanhemmat jätti heitteille) eli ajat ovat muuttuneet... katso nyky päivää realistisesti. tiedä n että vanhat ihmiset jumittuu niihin vanhoihin uskomuksiin mutta mä olen tutustunut lastensuojeluun, lastenkoteihin ja kuunnellut kuinka paljon lapsia on jotka tarvisi sijaiskotia... usein vanhemmat on silloin kohdelleet lapsia todella julmasti...heillä on todella kovia kohtaloita... uskovaisten perheistä lähtee lapsia yhtä paljon nyky aikana huostaan kuin mistä tahansa muustakin perheestä. joskus asiat on ehkä ollut noin ruusuista kun kerrot mutta nyt on nyt... ja annoin vain pienen palan nyky todellisuuutta tähän. nuorten pahoin vointi näkyy näinä kouluammuskeluina ja väkivaltatekoina... ja silloin kannattaa miettiä että mikä on mennyt pieleen että nuori voi niin huonosti. eli tämä on tätä 2008 loppu vuotta ja tämän ajan henkeä. ajat ovat muuttuneet siitä kun itse olit nuori. eli ole realistisempi ja kuuntele tarkemmin lapsiasi.... elämä muuttuu niin kovin nopeaa... onni täällä vaihtelee.
No, ei taatusti ollut tarkoitus halventaa avioliittoa. Omat tyttäreni ovat tosiaan menneet naimisiin parikymppisinä. Ehkä puolta vuotta ennen Jumala on sanonut, että tarkoitus on, että he menevät naimisiin, valmistautukaa häihin.
Siinä on tosiaan ollut Jumalan pyhyys ja rakkaus läsnä, seksistä Jumala ei ole puhunut mitään.
Vaikka toisaalta jossakin kohti Raamattua sanotaan, että parempi naida (=solmia avioliitto) kuin palaa. Eli jos seksi jää pienimmäksi yhteiseksi tekijäksi, niin silloinkin on parempi naida! Eli onko oma painotuksesi väärä, liian paljon seksikysymykseen keskittynyt, kun avioliitossa on tosiaan hyvin monia muitakin puolia.
Itse olen elänyt 70-luvun vapaan nuoruuden ja
ollut ensi vuonna naimisissa 30 vuotta, kasvattanut 10 lasta ja sen nyt ainakin voi sanoa, että elämä on hyvin paljon muuta kuin seksiä. Vaikka toisaalta on todettava, että silloin kun on oikein vaikeaa ja raskasta, tunnemaailma lamassa, ei välillä jää muuta järjellistä ohjetta kuin yrittää pitää mielessä
Jumalan sanat siitä, että vaimon ruumis on hänen miehensä oma, eli avioyhteyttä ei turhan takia saa jättää. Tulee turhia lumikuuroja liittoon. No, onneksi Jumala antaa paljon parempiakin päiviä!
Tytöistä vielä.
Joskus Jumala jopa kertoi ensimmäisenä asiana, mitä Hän halusi meidän säästävän häälahjaksi.
Ei heillä kummallakaan seksi ole päällimmäisenä ollut, vaikka streittareita ovatkin olleet.
Kautta maailman rannan on ollut aika tavallista,
että tytöt menevät naimisiin parikymppisinä.
Vasta tämä koulutuksen ja ehkäisyn aika on muuttanut näiltä osin elämää.
Kyllähän meille kaikille voi sattua pahoja asioita. Eivät ne kuitenkaan ole Jumalan tahtomia, vaan sallimia. Eli kun meille on annettu vapaa tahto, ei ole niin itsestään selvää, että ihmiset ja kansakunnat toimisivat Jumalan ohjeiden mukaan.
Ja toisaalta on paljon sairautta ja kärsimystä, jota ei ymmärrä.
Turha kinata hirveän paljon.
Jokaisesta toisiaan, kanssaihmisiään ja Jumalaa
kunnioittavasta avioparista olen kuitenkin onnellinen. Ei heitä liikaa ole!
Kyllä itse näkisin että jos jumala on, on hän varmasti sen verran fiksu kaveri että tuskin pitää esiaviollista seksiä maailman hirveimpänä asiana. Itse koitan sevitä elämässä ihan järjen valolla ja kanssa ihmisiä kunnioittamalla, eli varmaan olen niitä kaikkein syntisimpiä mutta mielestäni tuo ystäviesi ratkaisu on hölmöin mahdollinen. Itsehän olen vain 24v mutta näkisin että kunnioituksen puutteen sijasta ihmisiltä puuttuu järkeä päästä.
kiitos. nyt tuli asiaa. kerrankin jollain muullakin on järkeä. avioliittoa pitää harkita ja katsella sitä suhdetta realistisesti sekä miettiä tarkoin mitä tekee. ei sitä ensi huumassanaimisiin kannata mennä... silloin tuskin tuntee puolisoa kovin hyvin... siitä alkaa äkkiä paljastua ilkeitä asioita... mutta silloin tuon keskikäisen naisen mukaan ollaan ihanasti naimisissa... kiva jos miehellä sattuu olemaan sellainen luonteen piiirre joka on vaarallinen mutta tulee esille vasta sitten kun tunnetaan paremmin ja alku huuma on ohi.... esim, taipumus väkivaltaiseen käytökseen, rikosrekisteri tai vaikka huumausaineiden käyttöä. eli puolen vuoden seurustelun jälkeen ei todellakaan voi tietää tunteeko toisen täysin. jotkut on hyviä valehtelemaan ja näyttelemään ihanne kumppania.... jopa painostaa äkiä naimisiin että saa naisen koukkuun ennen valheiden paljastumista... näitä tapahtuu... edellinen vastaaja on harvinaisen fiksu nuori aikuinen, tämän keski ikäisen naisen pitäisi nyt hieman pysähtyä miettimään tätä puolta. ei aina pidä olla niin ehdoton ja kaavoihin kangistunut. elämä muuuttuu paljon ja ihmisiin ei kannata sokeasti heti luottaa.... minun kohdalleni on sattunut tällainen patologinen valehtelija ja päihde riippuvainen ystävä... eli näitä on. ihmiset ovat vilpillisiä... eli vain hullu ja sinisilmäinen ja naiivi ihminen suostuu naimisiin 6 kuukauden seurustelun jälkeen.