Tässäpä pitkästä aikaa pläjäys.
Täysin luvaton ja sikamainen laina Breinin blogista.
Ajanee kuitenkin paikkansa koska siinä mainitaan feministi.
'
Kaikki rakastavat Muumeja. Erityisesti perhepäivähoitajat, jotka saavat ansaitun kahvitaukonsa asettamalla hyperaktiivisen ja huutavan pentulaumansa ruudun ääreen, nappaamalla videon (no nykyisin DVD:n) pyörimään ja häipymällä keittiöön ennenkuin porukan ensimmäinen poikalapsi kyllästyy noihin ihanan rakastettaviin pyöriäisiin.
Itsekin sain päivähoidossa vähintään tarpeeksi tuota Muumiterapiaa, kiitos demokraattisesti toimineen äänestyssysteemin ja sangen naisvaltaisen työpaikan. Vaikkakin mokomasta pakkokatsottamisesta on kulunut jo toista vuosikymmentä, eivät muistot ole haihtuneet ilmaan puoliksikaan. Ilmeisesti televisioaktiivisen Tovejansson-isotoopin puoliintumisaika siis on yli 10 vuotta.
Muumilaakso asukkaineen on nykyaikaisen vasemmistolaisen sosiaalipoliitikan mallimaa. Ensinnäkin Muumit ovat kasvissyöjiä eivätkä tee juurikaan mitään tuottavaa työtä. Mamma edustaa perinteistä "nyrkin ja hellan välissä" -stereotyyppiä touhuamalla keittiössä jaksot pitkät. Papan työhön kuuluu kalastuksen ja pikkunikkaroinnin ohella muistelmien kirjoittaminen: koska hän ei käy ansiotöissä, hänen on elätettävä perheensä KELA:n tuilla. Muistelmien kirjoittaminen heijastaa Vihreää näkemystä taiteilijanvapaudesta, eli luovaa työtä eivät saa taloudelliset näkökohdat haitata - valtion tulee maksaa taiteilijanavustusta kaiken maailman boheemeille räppirunonrustaajille ja suihkukoppien sulokurkuille, minkä lisäksi Pappa kai kuvittelee ennen pitkää saavansa kirjotuksillaan Finlandia-palkinnon.
Muumipeikko alkaa olla jo miehen iässä, ainakin madaltuneesta äänestä päätellen. Lisäksi hän aika ajoin osallistuu Papan puolivillaisiin maailmanvalloitussuunnitelmiin, mutta kesätöihin mokomasta ei ole edes yhden jakson ajaksi! Muumipeikko viettää mieluummin kesänsä uiden, heilastellen tyttönsä kanssa ja etsien luovuutta edistäviä seikkailuja. Mistä hän rahansa siihen repii, on arvoitus...
Pikku Myy on kaikkien räkänokkaisten ongelmakakaroiden perikuva. Hän rääkyy jatkuvalla soitolla, keljuilee kaikille vastaantulijoille ja uhkaa tovereitaan puremisella - ja myöskin totetuttaa sen aika ajoin. Hänen jatkuvasta huonosta käytöksestään huolimatta kukaan ei edes uhkaile antaa hänelle selkään, vaan lääkkeeksi tarjotaan ymmärrystä ja aikaa kehittyä henkisesti. Aivan kuten nykyäänkin, koulukiusaajaa tulee ymmärtää, sillä hanellä on ollut alkoholisti-isä, raivohullu äiti ja mielenvikaisia sisaruksia: ennen kaikkea syy on pahassa autoilijassa, joka ajoi hänen lapsuutensa ensimmäisen lemmikkirotan ylitse. Kaiken tämän ymmärryksen ja hyssyttelyn keskellä kiusaaja jatkaa heikompiensa sortamista - ensin alaluokilla, sitten yläluokilla, sitten toisella asteella ja niin edelleen. Pikku Myyn käytöksen hyväksymisellä Muumit opettavat, ettei kiusaajaa saa rangaista, vaan tulee ymmärtää, miksi hän välitunnilla pistää porukan heikoimmat itkemään. Aivan kuin koulukuraattorit kautta maan...
Nipsu edustaa vasemmistolaisen yhteiskunnan luomaa väestöluokkaa, eli siipeilijöitä. Hän haluaa kaiken heti ja nyt, muttei osoita minkäälaista halukkuutta ponnistella päämääräänsä kohti: joka toisessa jaksossa hän keksii helpon keinon ansaita rahaa, usein harmaan talouden avulla. Mikäli häntä pyydetään tekemään jotain oikeaa työtä, hän takuuvarmasti keksii keinon luistaa velvollisuudestaan, tai ainakin tekee hommansa juuri niin huonosti kuin osaa. Tunaroinnistaan huolimatta Muumineuvostojen liitto ei rankaise luistajaa, vaan jatkaa hänen elättämistään muumitalossa toisten tehdessä Nipsunkin työt. Klassinen soskupummi.
Muumilaakson oma nuorisoanarkisti käyttää maihareita, vihreää tunikaa ja huopahattua. Hän asuu teltassa metsän laidassa, koska raha on kaiken pahan alku ja juuri - siitäkin huolimatta, että sillä saisi itselleen säällisen asunnon. Anarkistimme polttaa piipussaan jotain, mitä hän ei lapsille voi kertoa. Hän elättää itsensä kalastamisen lisäksi Teosto-maksuilla, joita hän perii kaikilta, jotka sattuvat kuulemaan hänen yksinkertaisen huuliharppusävelmänsä - ennen Karpelan tekijänoikeuslakia se ei olisi onnistunutkaan. Talveksi hän anoo kaupungin vuokra-asuntoa, vuokraa sen edelleen juoppoporukalle ja katoaa omien sanojensa mukaan "etelään": tästä voisimme päätellä, että Muumilaakso sijaitsee Amsterdamin, maailman hasispääkaupungin, pohjoispuolella.
Lisäksi nimi Nuuskamuikkunen viittaa tupakkatuotteeseen, jonka myynti on Suomessa kiellettyä. Ja mikäpä ollakaan, naisethan rakastuvat renttuihin: yleensä "vaihtoehtoelämää" viettäviin muusikoihin, koska "he tietävät elämästä niiiiin paljon": uskomukseni mukaan Nuuskamuikkusesta tulisi hyvä mies Rosa Meriläiselle - edellyttäen, että Meriläinen muuttaisi hippinsä kanssa metsään eikä päinvastoin.
Yhteiskunnassamme elää vähemmistönä homoseksuaalit, joita on noin 6% (1/16) koko väestöstä. Koska Muumilaakson tarinoissa on noin 15 päähenkilöä, mukaan mahtuu yksi Hemuli, joka harrastaa kasvien ja perhosten keräilyä sekä kirmailee violetissa mekossaan rasvaletti ei liehuen pitkin Muumilaakson aakeita laakeita. Hemuli on uuden ajan poikamies, jonka asuntoa eivät korista perinteiset myrkynvihreät tapetit, vaan kaikki on verhoiltu kauniiseen Marimekon kukkakuosiin. Hemuli ei tiettävästi juo eikä polta, mutta ilmeisen varmasti imppaa perhosten nukuttamisessa käytettävää kloroformia - olemuksestaan ja jutuistaan päätellen.
Hemuli ei ajan tyylin mukaisesti pidä hirveää melua suuntautumisestaan, vaan elegantisti korostaa kaikkia siitä kieliviä ykstyiskohtia. Liittyisivätköhän poliisi-Hemulin satunnaiset "eksymiset" Muumilaaksoon mitenkään asiaan, sillä tiettävästi muumitalossa ei tapahdu juurikaan rikoksia, ja poliisin näkyvään partiointiin käyttämät määrärahathan on jo hyvän aikaa sitten minimoitu.
Omaa äärilaitaansa edustaa Vilijonkka, tuo kärttyinen telaketjutantta, joka suuttuu naurettavan helposti, pieksää ihmisiä sateenvarjollaan ja kiljuu kuin hinaaja. Riistetyn lapsuutensa vuoksi hän on päättänyt riistää lapsuuden myös omilta lapsiltaan pukemalla heidät samanlaisiin vaatteisiin ja kävelyttämällä heitä jonossa. Lapsilta on kaikenlainen leikkiminen ja hauskanpito kielletty, samoin kuin omien mielipiteiden esittäminen muun puhumisen ohella: lapset eivät siis saa pukeutua eivätkä muutenkaan toimia yksilöllisesti. Vilijonkka on yksinhuoltaja, joka on elämässään pettynyt sekä ex-mieheensä että miehiin yleensäkin, hankkinut räikeät vaatteet ja ryhtynyt rekkalesboksi, joka ei epäile vetää sateenvarjoaan esiin ihmisiä hakatakseen.
Haisuli on tunaroiva pikkurikollinen, joka Pikku Myyn tavoin ansaitsee vain ymmärrystä rangaistusten sijaan. Kukaan ei oikeastaan tiedä missä Haisuli asuu, koska hän piileksii metsässä ja ilmaantuu aika ajoin Muumilaaksoon rötöstelemään. Haisuli elättää itsensä varastelemalla ruokaa kasvimailta, ja kiinni jäätyään selviää pyytämällä anteeksi rikostensa uhreilta; koskaan he eivät vaadi korvauksia menetyksistään.
Haisuli edustaa myös Muumilaakson omaa rappioalkoholistia, joka on juonut autonsa, asuntonsa ja akkansa, lapset eivät pidä enää yhteyttä isäänsä ja kaveritkin ovat kuolleet jo maksakirroosiin. Yltiösosialistisen politiikan mukaan myös näitä rantojemme miehiä tulee ymmärtää, ja sosiaalivirasto maksaakin densalle 353,67 euroa kuukaudessa toimeentulotukea. Koska Haisulilla on alkoholiongelma ja hän käyttää tukiaisensa pääasiallisesti viinaan, Muumilaakso saa hänen elättämisestään koituvat kustannukset takaisin 60-prosenttisesti erilaisina alkoholin haittaveroina, joiden korotus halventaa spurguista aiheutuvia kustannuksia entisestään.
Muumilaaksossa on jopa kolme henkilöä, jotka tekevät työtä: poliisi, postinkantaja ja Noita. He siis edustavat vaiettua ja tukahdutettua keskiluokkaa, joiden veroista muiden muumitalon asukkaiden ja Haisulin toimeentulo kustannetaan. Postinkantaja esiintyykiin vain muutamassa jaksossa, silloinkin yleensä kiireisenä: duunarilla on aina kiire ansaita edes vähän, ennenkuin valtio vie veroina loputkin.
Noidan panoksesta työelämään ei tiedetä muuta kuin, että Aliisa suorittaa työharjoitteluaan hänen firmassaan: Muumit ymmärtävät opiskelija-Aliisaa ihmisenä, mutta varoittavat hänen joutuvan pahuuden valtaan opiskelemalla porvarillisen yksityisyrittäjän opissa itselleen hyväpalkkaista ammattia. Aliisan tulisi opiskelun sijaan siirtyä mahdollisimman äkkiä työelämään ja tulla osaksi keskiluokkaa, joka kovalla työllään rahoittaa Muumien ynnä muun roskasakin hurvittelun ja Papan taiteilijanavustuksen. Muumien varoitteluista huolimatta Aliisa on päättänyt käydä korkeakoulun ja tulla osaksi elitististä yläluokkaa, joka ajaa aamulla Volvolla töihin eikä maksa sikamaisia tuloveroja, koska on siirtänyt ansiotulonsa pääomatuloksi ennen kuin köyhien asialla olevat demarit ovat iskeneet hänen palkkapussiinsa.
Työläisille yhteistä on, ettei heistä puhuta: he menevät töihin kahdeksaksi, tulevat kotiin neljältä illalla ja ovat ainakin näennäisesti tyytyväisiä. He eivät tee kovaa työtä, vaan "tuottavat hyvinvointia", jonka valtio sitten verotuksellaan tasaa niin, että jokainen saa osansa: saman verran kaikille, teki työtä tai ei.
Vasemmistolaista ihannenuorisoa edustavat Hattivatit, jotka muistuttavat olemukseltaan nykyisiä hip-hoppareita: kaikki samanäköisiä, tuijottavat jonnekin kaukaisuuteen eivätkä varmasti saa ensimmäistäkään älykästä ajatusta suustaan. Musiikin värähtelyt aistivat lakananaamat alkavat heilua päättömän näköisesti edestakaisin ja heilutella käsiään, jolloin näkymä muistuttaa Pipefestia enemmän kuin uskottekaan. Vasemmistolaisihanteena tällaisesta mitäänsanomattomasta nuorisojoukosta tulee pääasiallisesti keskiluokan duunareita, joita voidaan kiristää verotuksella tottelemaan valtiovaltaa. Mikäli nuoret osaisivat ajatella itsenäisesti, ennen pitkää hehän tajuaisivat sosialistisen politiikan mahdottomuuden ja alkaisivat äänestää Kokoomusta!
Mörkö on epäilemättä tv-lupatarkastaja, sillä hänen ilmaantuessaan paikalle Muumit piiloutuvat taloonsa eivätkä tule ulos ennen kuin Mörkö on lähtenyt matkoihinsa.
Älkää pakottako poikalapsia katsomaan Muumeja, muuten tuloksena voi olla jotakuinkin tällaista. Pahimmillaan.
[Jo osittain unohtuneiden yksityiskohtien paikkaamisessa avustivat suurkuluttajat McFairy ja Surusilmä]
P.S. Muumeissa käsiteltiin myös talonvaltausaatetta, kun Pikku Myyn 20 sisarusta valtasivat muumitalon: Muumit totesivat, ettei heitä voi ajaa poiskaan, joten he rakensivat mutisematta uuden talon. Kunnes ne riiviöt valtasivat senkin.
'
Täysin luvaton ja sikamainen laina Breinin blogista.
Ajanee kuitenkin paikkansa koska siinä mainitaan feministi.
'
Kaikki rakastavat Muumeja. Erityisesti perhepäivähoitajat, jotka saavat ansaitun kahvitaukonsa asettamalla hyperaktiivisen ja huutavan pentulaumansa ruudun ääreen, nappaamalla videon (no nykyisin DVD:n) pyörimään ja häipymällä keittiöön ennenkuin porukan ensimmäinen poikalapsi kyllästyy noihin ihanan rakastettaviin pyöriäisiin.
Itsekin sain päivähoidossa vähintään tarpeeksi tuota Muumiterapiaa, kiitos demokraattisesti toimineen äänestyssysteemin ja sangen naisvaltaisen työpaikan. Vaikkakin mokomasta pakkokatsottamisesta on kulunut jo toista vuosikymmentä, eivät muistot ole haihtuneet ilmaan puoliksikaan. Ilmeisesti televisioaktiivisen Tovejansson-isotoopin puoliintumisaika siis on yli 10 vuotta.
Muumilaakso asukkaineen on nykyaikaisen vasemmistolaisen sosiaalipoliitikan mallimaa. Ensinnäkin Muumit ovat kasvissyöjiä eivätkä tee juurikaan mitään tuottavaa työtä. Mamma edustaa perinteistä "nyrkin ja hellan välissä" -stereotyyppiä touhuamalla keittiössä jaksot pitkät. Papan työhön kuuluu kalastuksen ja pikkunikkaroinnin ohella muistelmien kirjoittaminen: koska hän ei käy ansiotöissä, hänen on elätettävä perheensä KELA:n tuilla. Muistelmien kirjoittaminen heijastaa Vihreää näkemystä taiteilijanvapaudesta, eli luovaa työtä eivät saa taloudelliset näkökohdat haitata - valtion tulee maksaa taiteilijanavustusta kaiken maailman boheemeille räppirunonrustaajille ja suihkukoppien sulokurkuille, minkä lisäksi Pappa kai kuvittelee ennen pitkää saavansa kirjotuksillaan Finlandia-palkinnon.
Muumipeikko alkaa olla jo miehen iässä, ainakin madaltuneesta äänestä päätellen. Lisäksi hän aika ajoin osallistuu Papan puolivillaisiin maailmanvalloitussuunnitelmiin, mutta kesätöihin mokomasta ei ole edes yhden jakson ajaksi! Muumipeikko viettää mieluummin kesänsä uiden, heilastellen tyttönsä kanssa ja etsien luovuutta edistäviä seikkailuja. Mistä hän rahansa siihen repii, on arvoitus...
Pikku Myy on kaikkien räkänokkaisten ongelmakakaroiden perikuva. Hän rääkyy jatkuvalla soitolla, keljuilee kaikille vastaantulijoille ja uhkaa tovereitaan puremisella - ja myöskin totetuttaa sen aika ajoin. Hänen jatkuvasta huonosta käytöksestään huolimatta kukaan ei edes uhkaile antaa hänelle selkään, vaan lääkkeeksi tarjotaan ymmärrystä ja aikaa kehittyä henkisesti. Aivan kuten nykyäänkin, koulukiusaajaa tulee ymmärtää, sillä hanellä on ollut alkoholisti-isä, raivohullu äiti ja mielenvikaisia sisaruksia: ennen kaikkea syy on pahassa autoilijassa, joka ajoi hänen lapsuutensa ensimmäisen lemmikkirotan ylitse. Kaiken tämän ymmärryksen ja hyssyttelyn keskellä kiusaaja jatkaa heikompiensa sortamista - ensin alaluokilla, sitten yläluokilla, sitten toisella asteella ja niin edelleen. Pikku Myyn käytöksen hyväksymisellä Muumit opettavat, ettei kiusaajaa saa rangaista, vaan tulee ymmärtää, miksi hän välitunnilla pistää porukan heikoimmat itkemään. Aivan kuin koulukuraattorit kautta maan...
Nipsu edustaa vasemmistolaisen yhteiskunnan luomaa väestöluokkaa, eli siipeilijöitä. Hän haluaa kaiken heti ja nyt, muttei osoita minkäälaista halukkuutta ponnistella päämääräänsä kohti: joka toisessa jaksossa hän keksii helpon keinon ansaita rahaa, usein harmaan talouden avulla. Mikäli häntä pyydetään tekemään jotain oikeaa työtä, hän takuuvarmasti keksii keinon luistaa velvollisuudestaan, tai ainakin tekee hommansa juuri niin huonosti kuin osaa. Tunaroinnistaan huolimatta Muumineuvostojen liitto ei rankaise luistajaa, vaan jatkaa hänen elättämistään muumitalossa toisten tehdessä Nipsunkin työt. Klassinen soskupummi.
Muumilaakson oma nuorisoanarkisti käyttää maihareita, vihreää tunikaa ja huopahattua. Hän asuu teltassa metsän laidassa, koska raha on kaiken pahan alku ja juuri - siitäkin huolimatta, että sillä saisi itselleen säällisen asunnon. Anarkistimme polttaa piipussaan jotain, mitä hän ei lapsille voi kertoa. Hän elättää itsensä kalastamisen lisäksi Teosto-maksuilla, joita hän perii kaikilta, jotka sattuvat kuulemaan hänen yksinkertaisen huuliharppusävelmänsä - ennen Karpelan tekijänoikeuslakia se ei olisi onnistunutkaan. Talveksi hän anoo kaupungin vuokra-asuntoa, vuokraa sen edelleen juoppoporukalle ja katoaa omien sanojensa mukaan "etelään": tästä voisimme päätellä, että Muumilaakso sijaitsee Amsterdamin, maailman hasispääkaupungin, pohjoispuolella.
Lisäksi nimi Nuuskamuikkunen viittaa tupakkatuotteeseen, jonka myynti on Suomessa kiellettyä. Ja mikäpä ollakaan, naisethan rakastuvat renttuihin: yleensä "vaihtoehtoelämää" viettäviin muusikoihin, koska "he tietävät elämästä niiiiin paljon": uskomukseni mukaan Nuuskamuikkusesta tulisi hyvä mies Rosa Meriläiselle - edellyttäen, että Meriläinen muuttaisi hippinsä kanssa metsään eikä päinvastoin.
Yhteiskunnassamme elää vähemmistönä homoseksuaalit, joita on noin 6% (1/16) koko väestöstä. Koska Muumilaakson tarinoissa on noin 15 päähenkilöä, mukaan mahtuu yksi Hemuli, joka harrastaa kasvien ja perhosten keräilyä sekä kirmailee violetissa mekossaan rasvaletti ei liehuen pitkin Muumilaakson aakeita laakeita. Hemuli on uuden ajan poikamies, jonka asuntoa eivät korista perinteiset myrkynvihreät tapetit, vaan kaikki on verhoiltu kauniiseen Marimekon kukkakuosiin. Hemuli ei tiettävästi juo eikä polta, mutta ilmeisen varmasti imppaa perhosten nukuttamisessa käytettävää kloroformia - olemuksestaan ja jutuistaan päätellen.
Hemuli ei ajan tyylin mukaisesti pidä hirveää melua suuntautumisestaan, vaan elegantisti korostaa kaikkia siitä kieliviä ykstyiskohtia. Liittyisivätköhän poliisi-Hemulin satunnaiset "eksymiset" Muumilaaksoon mitenkään asiaan, sillä tiettävästi muumitalossa ei tapahdu juurikaan rikoksia, ja poliisin näkyvään partiointiin käyttämät määrärahathan on jo hyvän aikaa sitten minimoitu.
Omaa äärilaitaansa edustaa Vilijonkka, tuo kärttyinen telaketjutantta, joka suuttuu naurettavan helposti, pieksää ihmisiä sateenvarjollaan ja kiljuu kuin hinaaja. Riistetyn lapsuutensa vuoksi hän on päättänyt riistää lapsuuden myös omilta lapsiltaan pukemalla heidät samanlaisiin vaatteisiin ja kävelyttämällä heitä jonossa. Lapsilta on kaikenlainen leikkiminen ja hauskanpito kielletty, samoin kuin omien mielipiteiden esittäminen muun puhumisen ohella: lapset eivät siis saa pukeutua eivätkä muutenkaan toimia yksilöllisesti. Vilijonkka on yksinhuoltaja, joka on elämässään pettynyt sekä ex-mieheensä että miehiin yleensäkin, hankkinut räikeät vaatteet ja ryhtynyt rekkalesboksi, joka ei epäile vetää sateenvarjoaan esiin ihmisiä hakatakseen.
Haisuli on tunaroiva pikkurikollinen, joka Pikku Myyn tavoin ansaitsee vain ymmärrystä rangaistusten sijaan. Kukaan ei oikeastaan tiedä missä Haisuli asuu, koska hän piileksii metsässä ja ilmaantuu aika ajoin Muumilaaksoon rötöstelemään. Haisuli elättää itsensä varastelemalla ruokaa kasvimailta, ja kiinni jäätyään selviää pyytämällä anteeksi rikostensa uhreilta; koskaan he eivät vaadi korvauksia menetyksistään.
Haisuli edustaa myös Muumilaakson omaa rappioalkoholistia, joka on juonut autonsa, asuntonsa ja akkansa, lapset eivät pidä enää yhteyttä isäänsä ja kaveritkin ovat kuolleet jo maksakirroosiin. Yltiösosialistisen politiikan mukaan myös näitä rantojemme miehiä tulee ymmärtää, ja sosiaalivirasto maksaakin densalle 353,67 euroa kuukaudessa toimeentulotukea. Koska Haisulilla on alkoholiongelma ja hän käyttää tukiaisensa pääasiallisesti viinaan, Muumilaakso saa hänen elättämisestään koituvat kustannukset takaisin 60-prosenttisesti erilaisina alkoholin haittaveroina, joiden korotus halventaa spurguista aiheutuvia kustannuksia entisestään.
Muumilaaksossa on jopa kolme henkilöä, jotka tekevät työtä: poliisi, postinkantaja ja Noita. He siis edustavat vaiettua ja tukahdutettua keskiluokkaa, joiden veroista muiden muumitalon asukkaiden ja Haisulin toimeentulo kustannetaan. Postinkantaja esiintyykiin vain muutamassa jaksossa, silloinkin yleensä kiireisenä: duunarilla on aina kiire ansaita edes vähän, ennenkuin valtio vie veroina loputkin.
Noidan panoksesta työelämään ei tiedetä muuta kuin, että Aliisa suorittaa työharjoitteluaan hänen firmassaan: Muumit ymmärtävät opiskelija-Aliisaa ihmisenä, mutta varoittavat hänen joutuvan pahuuden valtaan opiskelemalla porvarillisen yksityisyrittäjän opissa itselleen hyväpalkkaista ammattia. Aliisan tulisi opiskelun sijaan siirtyä mahdollisimman äkkiä työelämään ja tulla osaksi keskiluokkaa, joka kovalla työllään rahoittaa Muumien ynnä muun roskasakin hurvittelun ja Papan taiteilijanavustuksen. Muumien varoitteluista huolimatta Aliisa on päättänyt käydä korkeakoulun ja tulla osaksi elitististä yläluokkaa, joka ajaa aamulla Volvolla töihin eikä maksa sikamaisia tuloveroja, koska on siirtänyt ansiotulonsa pääomatuloksi ennen kuin köyhien asialla olevat demarit ovat iskeneet hänen palkkapussiinsa.
Työläisille yhteistä on, ettei heistä puhuta: he menevät töihin kahdeksaksi, tulevat kotiin neljältä illalla ja ovat ainakin näennäisesti tyytyväisiä. He eivät tee kovaa työtä, vaan "tuottavat hyvinvointia", jonka valtio sitten verotuksellaan tasaa niin, että jokainen saa osansa: saman verran kaikille, teki työtä tai ei.
Vasemmistolaista ihannenuorisoa edustavat Hattivatit, jotka muistuttavat olemukseltaan nykyisiä hip-hoppareita: kaikki samanäköisiä, tuijottavat jonnekin kaukaisuuteen eivätkä varmasti saa ensimmäistäkään älykästä ajatusta suustaan. Musiikin värähtelyt aistivat lakananaamat alkavat heilua päättömän näköisesti edestakaisin ja heilutella käsiään, jolloin näkymä muistuttaa Pipefestia enemmän kuin uskottekaan. Vasemmistolaisihanteena tällaisesta mitäänsanomattomasta nuorisojoukosta tulee pääasiallisesti keskiluokan duunareita, joita voidaan kiristää verotuksella tottelemaan valtiovaltaa. Mikäli nuoret osaisivat ajatella itsenäisesti, ennen pitkää hehän tajuaisivat sosialistisen politiikan mahdottomuuden ja alkaisivat äänestää Kokoomusta!
Mörkö on epäilemättä tv-lupatarkastaja, sillä hänen ilmaantuessaan paikalle Muumit piiloutuvat taloonsa eivätkä tule ulos ennen kuin Mörkö on lähtenyt matkoihinsa.
Älkää pakottako poikalapsia katsomaan Muumeja, muuten tuloksena voi olla jotakuinkin tällaista. Pahimmillaan.
[Jo osittain unohtuneiden yksityiskohtien paikkaamisessa avustivat suurkuluttajat McFairy ja Surusilmä]
P.S. Muumeissa käsiteltiin myös talonvaltausaatetta, kun Pikku Myyn 20 sisarusta valtasivat muumitalon: Muumit totesivat, ettei heitä voi ajaa poiskaan, joten he rakensivat mutisematta uuden talon. Kunnes ne riiviöt valtasivat senkin.
'
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.