Jos on teininä seurakunnan riennoissa ihastunut toiseen seurakuntanuoreen, eikä aikuisenakaan ole kokonaan onnistunut karistamaan häntä haaveistaan, niin miten paha synti tämä on ja miten siitä voi puhdistua? Hänellä on nyt siis toinen kumppani.
Entä kun kerran olen tällainen, niin onko minulla edes rehellistä oikeutta avioitua koskaan kenenkään kanssa ja hankkia lapsia, kun kuitenkin tuo nuoruuden heila aina joskus palaa mieleen ja sydämeen, enkä ehkä osaa pitää ketään muuta aidosti hänen vertaisenaan? Rukoileminen ei ole auttanut.
Entä kun kerran olen tällainen, niin onko minulla edes rehellistä oikeutta avioitua koskaan kenenkään kanssa ja hankkia lapsia, kun kuitenkin tuo nuoruuden heila aina joskus palaa mieleen ja sydämeen, enkä ehkä osaa pitää ketään muuta aidosti hänen vertaisenaan? Rukoileminen ei ole auttanut.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jokaiselle tulee joskus mieleen menneisyys.Muistelee entisiä ihastuksia ja miettii missä ne nyt on ja mitä niille kuuluu.
Olen naimisissa ja eivät nämä asiat kuitenkaan jää "päälle",vaikka nyt siltä tuntuisi.
Minä muistan sinua rukouksissani!
tietää sinusta hieman enemmän, esim ikäsi.
eihän tuo ongelmasi sinänsä kuulosta kummoiselta, normaalia elämäähän se vain on. Kun se oikea henkilö kohdallesi osuu aviotarkoituksissa, niin eiköhän asiat lonksahda kohdalleen myös nyt mainitun ongelmasi kohdalta.
Muista että Jumala ymmärtää Luojanamme normaalin elämän tarpeet, kun on itse ne meihin asettanutkin.
verran, että lapsien saaminen ei ehkä kauaa ole enää mahdollista.
jos niin käy, mutta tuskin se lapsen saaminen sen teinirakkauden kanssakaan olisi mahdollista, olihan hän jo aviossa tahollaan.
sekaantumaan hänen elämäänsä nyt kun hänellä on tyttöystävä/kihlattu/vaimo. Tämä sopeutuminen on vain välillä kovin hankalaa, enkä haluaisi katkeroituakaan. Tai en sinänsä ajattele häntä kovin usein, mutta välillä tulee kuitenkin hetki jolloin on pakko myöntää itselleen miksi kukaan muu ei "kelpaa".
:(
sinänsä ymmärrettävään asiaan oikein raamatulla ottaa kantaa, muuta kuin että ei raamattu tuollaisista ajatuksistasi tuomitsekaan sinua. Aina ei vain asiat mene kuin itse toivoisi, jokaisella on omat vaikeutensa tässä elämässä. Sanoit, että ei "kelpaa", minä sanoisin, että voi olla sinulle vain hyväksikin, kun ei ole kelvannut. Tiedän tapauksia, että on menty avioon vain itsetarkoituksellisesti vaikkapa sitten väärän henkilön kanssa ja on sitten saatu kärsiä siitä koko elämä. Eikö silloin olisi parempi ollut pysyä sinkkuna kuin avioitua?
Paavalin mukaan sinkkuelämä on parempi kuin avioituminen.
kuitenkin käsketään, että Älä Himoitse. Se on vähän veteen piirretty viiva, vai onko?
ollut varsinaisesta himoitsemisesta edes kysymys. kyllä se on vähän veteen piirretty viiva missä raja menee. turha syyllistäminenkään ei ketään auta.
Olen siis ketjun aloitaja, ja kyllä tämä on selkeyttänyt ajatuksia ihan merkittävästi. Monta hyvää näkökantaa on tullut esille, mistä ammentaa.