Hertta alempana epäili, että esim. minä useammin toitotan sitä, että feministit ajattelevat olevansa "uhreja", ja että kunnon feministi ei näin tee.
Oletetaan seuraavassa, että meillä on kaksi ihmiskäsitystä:
1. nainen yhteiskunnallisesti aktiivisena toimijana, uutta luovana "oman onnensa seppänä"
2. nainen objektina, "kohtelun kohteena", joka estää häntä olemasta "itse". (Usein "uhrina")
Mielestäni esim. Idan alempana olevat kommentit siitä, että nainen on lääketieteessä aina jäänyt vähemmälle huomiolle (kohtu tuleen jne...) edustavat tyypillisimmillään kohtaa 2. (yhden esimerkin mainitakseni). Samaten käsitys työn ideaalista palkkatyönä, ja siitä, että abstraktiolla nimeltä "nainen" tulisi olla taatut "etenemismahdollisuudet", eikä "lasikattoa" jne - koko tuo retoriikka edustaa mielestäni ihmiskäsitystä 2. Ja tuo lasikatto-asia tuntuu olevan paljon enemmän pinnalla, kuin vaikkapa se, miten naiset saataisiin luomaan työpaikkoja yhteiskuntaamme...
Mutta kumpaa mieltä itse olet? Korostaako feminismi naiskuvaa naisesta aktiivisena toimijana vai objektina? (Naisunionin ohjelma voisi olla hyvä lähtökohta myös lukea pohjaksi).
Vai kuvittelenkohan nyt ihan omiani? (mikä on tietysti mahdollista).
Oletetaan seuraavassa, että meillä on kaksi ihmiskäsitystä:
1. nainen yhteiskunnallisesti aktiivisena toimijana, uutta luovana "oman onnensa seppänä"
2. nainen objektina, "kohtelun kohteena", joka estää häntä olemasta "itse". (Usein "uhrina")
Mielestäni esim. Idan alempana olevat kommentit siitä, että nainen on lääketieteessä aina jäänyt vähemmälle huomiolle (kohtu tuleen jne...) edustavat tyypillisimmillään kohtaa 2. (yhden esimerkin mainitakseni). Samaten käsitys työn ideaalista palkkatyönä, ja siitä, että abstraktiolla nimeltä "nainen" tulisi olla taatut "etenemismahdollisuudet", eikä "lasikattoa" jne - koko tuo retoriikka edustaa mielestäni ihmiskäsitystä 2. Ja tuo lasikatto-asia tuntuu olevan paljon enemmän pinnalla, kuin vaikkapa se, miten naiset saataisiin luomaan työpaikkoja yhteiskuntaamme...
Mutta kumpaa mieltä itse olet? Korostaako feminismi naiskuvaa naisesta aktiivisena toimijana vai objektina? (Naisunionin ohjelma voisi olla hyvä lähtökohta myös lukea pohjaksi).
Vai kuvittelenkohan nyt ihan omiani? (mikä on tietysti mahdollista).
Vastaukset 16
Vanhimmat
Hyvä proffa
Niin todella tämä feministien mekastaminen mielestäni korostaa sitä, että naisen koetaan olevan jotenkin erilaisessa asemassa kuin mies.
Varsinkin kun joskus kuulee puhuttavan, että naisen esineellistäminen on väärin, no onhan se, jos naista esineellistetään. Kuitenkin tämä esineellistäminen tapahtuu lähinnä mielikuvissa joita tosin valitettavasti nykyinen seksi keskeinen markkinointi pyrkii edistämään.
Ainakin meillä Suomen maassa koko feminismi on ihan vain ääriryhmien puuhastelua. Kaikki me miehet tiedetään, että meillä on kautta aikojen ollut ns. 'akkavalta'.
Heh, alkaa tulla mieleen jo jokin terroristijärjestö tai vaikka McFemakkoBandidos-moottoripyöräkerho :D
Moottoripyörähän, erityisesti Harley-Davidson "rottapyörä" voisikin olla yksi äärifeministien tuntomerkeistä :DDD
"Kaikki me miehet tiedetään, että meillä on kautta aikojen ollut ns. 'akkavalta'." Eipäs nyt sentään viitsitä jauhaa puppua. Te miehet tunnutte aina näköjään 'tietävän' kaikennäköistä..
Noh
Ehkäpä en ollut aivan tosissani tuossa lausunnossani. :)
Mutta kuitenkin. Pistääkäpä te nyt arvon 'Nainen vain' (huom! Nainen Isolla) jotain sellaista jota te naiset tiedätte.
Ikäänkuin vastapainona tälle mitä 'me miehet' tiedämme...
Jaa no esim. minkäsuhteen? Olen jotenkin aika varautunut sanomaan että TIEDÄN EHDOTTOMASTI SATPROSENTTISEN VARMASTI jotain..
Mistäpä minä mato matkamies maan voin tietää teidän tietämyksestänne. :)
No kuitenkin, keksi ny joku klishee miehistä kun minä kerran keksin semmoisen 'akkavallasta'.
Palaillaan asiaan aikaisintaan huomenissa, nymmää meen vaimon viereen maate ja rupeen nukkuun, huomenna on työpäivä. :)
Ai käskemällä käsketään klisheitä keksimään, tämä tuli niin yllättäen! Kyllähän sitä jotain tietenkin tähän hätään keksisi muttei juuri nyt mitään kovin nokkelaa/hauskaa. Mutta löytyyhän niitä, tältäkin palstalta, sekä miehistä että naisista, ja luulen että tulen vielä keksimään lisää. Hyvät yöt sinne..
Siis ensin tunnistetaan epäkohdat ja sitten toimitaan.
DO YOU UNDERSTAND, pässi.
...kommentistasi päätellen (oletin, että termi "pässinpäälle" oli tässä yhdistetty nikkiini "proffa" - ts. viestisi oli tarkoitettu proffalle, kontekstista voinee tuon päätellä, vaikka symbolit olivat alkukirjainta lukuunottamatta erit) olen onnistunut aiheuttamaan sinulle tunne-elämyksen avauksellani. Se on sinänsä arvokasta, ehkäpä.
Huolenani on ollut nimenomaan se, että feministinen retoriikka näyttää poikkeuksetta (kuten jannekin alla ansiokkaasti analysoi) korostavan mielikuvaa naisesta "objektisoituna uhrina"... joka ei ole hedelmällisin lähtökohta lähteä yhteistyöhön asioiden kehittämiseksi.
Kukaan menestyneempi ihminen ei lähde "passiivisen uhrin" kanssa tekemään yhteistyötä, vaan rakentavasti käyttäytyvän uusia asioita kehittävän ihmisen kanssa.
Esimerkiksi sitten tuollaisesta objektiksi asennoitumisesta voi seurata tuollaista agressiivista kielenkäyttöä, jota näytät sinäkin vain harrastavan, joka ei taas ole omiaan edistämään yhteistyötä juuri heidän kanssaan, jotka koetaan vastustajiksi.
Kommenttisi on juuri arkkiesimerkki siitä, miksi minäkin koen, että juuri feministit ovat erittäin turhautuneita - kun taas valtaosa suomen naisista tekee työnsä ja etenee sitä mukaa, kun kannuksia tulee.
lukekaapa ne tenttikirjanne uudestaan, noilla tiedoilla ette pääse edes tasokokeesta läpi:
että nainen objektina, hehheh, taitaa olla muumio?
...proffa vastaisi vaihteeksi yhteen kysymykseen.
Mistä kertoo se, että naisliikkeiden tavoitteissa esiintyy vuosikymmenestä, jopa vuosisadasta toiseen samoja teemoja?
1. Kertooko se siitä, että muutosten aikaansaaminen ja tavoitteiden saavuttaminen on tavattoman hidasta? Että vallan kahvoja pitävät eivät hellitä kahvoista kuin pakon sanelemina? Tai henkisen kasvun? Että jatkuvat vanhat epäkohdat pitävät yllä vanhoja korjausvaatimuksia?
2. Vai kertooko se siitä, että naiset ovat niin sanomattoman oppimattomia, etteivät huomaa suuren muutoksen tapahtuneen, vaan soittavat paikoilleen juuttuneen grammarin lailla iänikuisesti samaa levyä? Että tilastot ja tutkimukset ovat väärässä näyttäessään epätasa-arvoa naisten asemissa? Että feminismi on sukupuuttoon kuoleva dinosaurus? (Hehe, dinot yleensä mielletään isoiksi, mutta onhan niitä tosiaan ollut ihan minisauruksiakin!).
Lopuksi vastaan proffan kysymykseen. Feministit toteavat sen saman kuin lukuisat tutkimuksetkin: naiset eivät ole käytännössä saavuttaneet tasa-arvoa suhteessa miehiin. Olemme edelleen aika paljon "kohtelun kohteena". Tasa-arvoon pyrkiminen edellyttää naisilta aktiivisen toimijan asemaa, ei pidä ikinä jäädä miesten armollisen suopeuden varaan. Feministi haluaa olla "itse", pahin vastustaja on vanhoillinen miesmuuri. Onneksi se on katoavaa kansanperinnettä.
Voi ei - nyt sen tajusin !
Maailmamme on hukassa, sillä kaikkialla on salaperäisiä, ilkeitä ja showinistisia v a n h o i l l i s i a m i e s m u u r e j a. Niitä löytyy jalkapallokenttien vaparitilanteista, Citymarketin lihatiskin edustalta, raviratojen tupakkatiloista, kaikkialta !
Mikä testosteronin löyhkä ja seksistinen uho. Nyt tarvitsemme Sohvin mukaan feministiseen teräsnyrkkiin, jolla murskaamme tämän muurin !!
...hyvä, että tuli puheeks ;)
...jonka sinäkin sanot olevan "katoavaa kansanperinnettä" alkaa käydä kivikautiseksi selitykseksi sille, että yhteiskuntamme koetaan "epätasa-arvoiseksi"...
Minä olen kanssasi samaa mieltä, että nainen ja mies tulee kasvattaa yhteiskunnassamme yhä aktiivisemmaksi toimijaksi.
Raimo HAvusela Vaasan yliopistosta, väitöskirjassaan "Kulttuuri, yrittäjyyden kehto" nimenomaan painottaa sitä, että usein Suomessamme vallitsee ns. "palkkatyön kulttuuri", jossa ihmiset kasvatetaan siihen, että "systeemin on pidettävä huolta" siitä ja tästä.
Mielestäni feminismi on retoriikaltaan juuri noissa vastuksien kokemisessa sellaista vastaavaa kulttuuria, jossa palkkatyökulttuuria ihannoidaan ja valitellaan erityisesti naisten "tilastollista epätasa-arvoa" siellä, kun puhutaan työelämän tasa-arvosta (joka on rahanansainnan kannalta olennaista myös muutoin riippumattomaan elämään).
Nyt kannattaa huomata, että nimenomaan pk-sektori työllistää yksityisellä sektorilla leijonanosan työntekijöistä. Siksi nimenomaan pitäisi alkaa katsoa sitä, miten naiset voisivat alkaa toimimaan myös vastuunkantajina tällä alueella... uutta luovina innovoijina. Se, millaisia yrityksemme ovat luo kuvaa koko yhteiskunnastamme. Koen, että "palkkatyön kulttuuria" ja "systeemin holhouskulttuuria" retoriikallaan implisiittisesti edistävä feminismi (kuten se näyttää ilmenevän noiden naisjärjestöjen ohjelmissa pääosin) on tältä osin kehityksen jarruna siihen, että naiset osaltaan lähtisivät ottamaan riskejä siinä missä miehetkin, ja siten tarjoamaan myös työtä ja toimeentuloa heille, jotka väistämättä eivät sovellu itsenäiseen innovatiiviseen toimintaan.
Tilastojen takana voi olla paljon sellaisia kulttuurisia kysymyksiä, joihin on puututtava. Ikiaikainen "miesmuurin" syyllistäminen alkaa olla jo aika joutavanpäiväistä puppua. Se oli totta vielä 70-luvulla ehkäpä - en näe sitä enää yhteiskunnassamme.
Eli uskon, että osa naisista on huomannut muutoksen tapahtuneen ja he ovat aktiivisina toimijoina luonnollisesti kehittämässä yhteiskuntaamme, ja jos esteitä miesten tai toisten naisten ja kulttuurien taholta tulee, ne voitetaan. Osa naisista jää sitten valittelemaan "miesmuureja". (Huom! menestymättömällä miehellä ei ole mahdollisuutta valittaa "naismuurista" - ehkäpä hänkin on törmännyt enemmän sitten "miesmuuriin"?)
Eli siitä olen kanssasi samaa mieltä että naiset toimimaan ja vastuuta kantamaan sellaisen retoriikan sijaan, että "toisten olisi kohdeltava meitä paremmin ja tuettava enemmän". Miesmuurit murtuvat vain sillä, sikäli kuin niitä enää on.
Tai tässäkin on eroja eri ihmisten välillä. Jos nyt kuitenkin voi tehdä yhden yleistävän päätelmän, epävarmoissa tilanteissa naisen aseman mitätöiminen näyttää tulevan suosituksi.
Kuvaavaa on etenkin lausahdukset "miesten velasta". Mitä itse olen asiaa miettinyt niin eihän kukaan nyt maailmaan syntynyt voi olla velkaa millään muotoa aikaisemmin eläneille. Joku haluaa kuitenkin uskoa niin, ja silloin yhdistävänä tekijänä toimii sukupuoli.
Hyvänä vastakohtana voisi ajatella toimivatko naiset (tai joku muu ryhmä) tällä hetkellä sankoin joukoin yhteiskunnan epäkohtien korjaamiseksi. Hyvin harvoin.
Ajatus ihmisten erilaisesta toiminnasta aikana jolloin ei ollut edes nykyisiä ihmisoikeuksia ja ihmiskäsitystä tuntuu kovin epärealistiselta.
Feminismi (kuten moni muukin aate) tarjoaa itse kullekin mahdollisuuden luoda tavan järjestää maailmakuva haluamakseen. Ehkä se tuo lopulta ääritapauksissa sitä turvaa mitä ihminen elämässään hakee. Sukupuolten kohdalla selitys löytyy helposti toisesta sukupuolesta, sukupuoli kun on ihmisten selkein ulkoinen eroavuus.
Sanon siis että nainen otetaan usein esille positiivisissa yhteyksissä aktiivisena toimijana, kun taas negatiivissa yhteyksissä pyritään mitätöimään naisen asema ja tekemään miehestä aktiivinen toimija.
...valtaosin näyttää olevan niin, että silloin kun ei ole onnistuttu tavoitteissa, niin syy löydetään muualta, kuin omista toimintamalleista.
Tämä nyt koskee muitakin poliittisia liikkeitä kuin feminismiä... esim. käytännössä kaikkia puolueita.
Tarvitsisimme Suomessa yleistä kulttuurin muutosta, että pääsimme pois ruikuttavasta "objektikulttuurista" kasvattamaan ihmisemme asenteeseen, jossa kannetaan vastuuta ja että siitä palkitaan. Vain sellaisen asenteen lisääntyminen tukee mm. yrittäjyyttä, joka puolestaan menestyvänä ilmiönä on elinehto, että voimme pitää sosiaaliturvarakenteita yllä pitkällä tähtäimellä heille, jotka eivät kykene sitä vastuuta kantamaan...
En siis näe tätä "objektina itsensä kokemista" ja "syyn löytämistä aina toisaalta" silkkana feminismin ongelmana. Se on vain yksi näistä liikkeistä, jossa asia tuntuu nousevan esille - jossa sitten "fiilistä" voi vahvistella viittaamalla menneisyydessä oikeasti todettuihin vääryyksiin...
Naapurin Reiska (jollaisia useimmat suomalaiset miehet ovat) tuskin on syypää "naisen epätasa-arvoon". Toisaalta taas "naiseudessa" positiivisena liikkeenä olisi valtava voima esim. mennä kohti vastuullisia ja eettisiä kulutustottumuksia, muuttaa poliittista päätöksentekoa jne... kun vain feminismi pääsisi ruikuttamisestaan eroon kohti rakentavampaa retoriikkaa.
Naisia on sentään yli puolet väestöstämme, ja epätasa-arvossa on kyse harhasta, jossa lietsotaan mielikuvaa siitä, että ihminen yleensäkin on "kohdeltava" yksikkö (jossa harhassa elää keskiverto systeemin mukaan menevä mieskin - koulusta armeijan ja duunipaikan kautta vanhainkotiin). Kun taas koko kansamme asenne pitäisi saada siihen, että ihmiset ovat "oman onnensa seppiä", aktiivisia toimijoita, jotka itsensä ja perheensä lisäksi pitävät huolta heistä, jotka eivät itse kykene pitämään huolta itsestään.