Epäilen jo kaikkea mitä sanon. Esimerkiks:
Olin koululääkärin tarkastuksessa, kun nuorisopsykiatriselle osastolle laitetussa lähetteessä oli jotain häikkää. Siellä se lääkäri kysyi, että olenko käyttänyt alkoholia väärin. Vastasin tietenkin ''en'', koska en oo ikinä juonut alkoholia. Sitten kun se lääkäri loi muhun epäilevän katseen, mä aloin tosissani miettiä, että oonkohan mä sittenkin käyttänyt alkoholia väärin, että jos en vaan muista mitään. Tää on ihan sairasta, mä tiedän, mutten voi sille mitään. Onko teillä ollut vastaavaa?
Olin koululääkärin tarkastuksessa, kun nuorisopsykiatriselle osastolle laitetussa lähetteessä oli jotain häikkää. Siellä se lääkäri kysyi, että olenko käyttänyt alkoholia väärin. Vastasin tietenkin ''en'', koska en oo ikinä juonut alkoholia. Sitten kun se lääkäri loi muhun epäilevän katseen, mä aloin tosissani miettiä, että oonkohan mä sittenkin käyttänyt alkoholia väärin, että jos en vaan muista mitään. Tää on ihan sairasta, mä tiedän, mutten voi sille mitään. Onko teillä ollut vastaavaa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ja monet luulee sen takia tyhmäksi kun kestää vastata ja epäilee puhunko totta.
Tosi vakavaa itseluottamuksen puutetta taitaa olla meillä molemmilla.
Huoh, saisipa jostain antiparanoidi, finally love yourself pillereitä.
Saakutti.. xD
Ennen olin tietoinen ja aina varma siitä, mitä sanon. En ikinä epäillyt sanomisiani, paitsi silloin, jos oletin jokin asian olevan niin. Nyt on aivan toisin...