http://zachrishaaparinne.wordpress.com/2008/11/27/vasemmistoliiton-perestroika/
Tätä on odotettu huhtikuusta 1990 – vasemmistoliitto on aloittanut imagonsa ja ohjelmansa kritisoinnin ja ensimmäinen varapuheenjohtaja Arhinmäki on myöntänyt, että enää ei voi syyttää oikeistoaaltoa ja epäreilua mediaa (1). Vaikka oma ideologiani ei kohtaa vasemmistoliiton ideologiaa, on minun nostettava hattua, että kissa on vihdoin nostettu pöydälle, vaikka se onkin tuskallista. Kannan oman korteni kekoon, vaikka oikeistolainen olenkin, ja esitän seuraavaksi toimintamalleja, joilla vasemmistoliiton imagoa voisi parantaa:
1. Loppu toveri-termin käytölle, Agit-propille ja neuvostonostalgialle. Tästä maasta tuskin löytyy mitään väkinäisempää, lapsellisempaa ja naurettavampaa kuin vasemmistoliittolaisten toverittelu. Niin minulle kuin kansallekin toverittelu edustaa Neuvostoliittoa, Isä Aurinkoista ja Molotovia. Sama pätee hyvin pitkälti neuvostonostalgiaan, joka tuntuu olevan vasemmiston slogaanien ja tunnusten alkulähde.
Agit-propissa taas lauletaan mm. seuraavasti: ”Näin lyötiin hirveä hirmuvalta, sen teki armeija punainen. Ja armeijan voimana takana sen, seisoi rohkea neuvostokansa.” (Laulu II maailmansodasta), ” Älä luota porvarilehdistöön, työmies! Älä luota pappiin, poliisiin, älä pääoman renkien lupauksiin, älä anna riistäjän päättää, älä tarjoa varkaalle kättä.” (Riistäjän lait) ja ” Oi, veikot, uhkaa meitä vaino taas! Se kyllin monta uhria jo kaas! Nyt, veljet, kostonsäilät temmatkaa, ja sitten kohti sortajaa!” (Barrikadimarssi).
2. Loppu syyttelylle. Välillä tuntuu siltä, että vasemmistoliittolaiset ovat suoranaisen vihansa kanssa kuin karhuja, joita on ammuttu suolapanoksilla takapuoleen, ”oikeisto/porvarit/kapitalismi sitä ja oikeisto/porvarit/kapitalismi tätä”. Tällaiset naurettavuudet kuuluvat menneisyyden Kekkoslovakiaan, eivät 2000-luvun sivistysvaltioon. Ottakaa mallia kokoomuksesta ja keskittykää ratkaisujen löytämiseen piikittelyn sijasta. Äänestäjät arvostavat rakentavaa positiivisuutta enemmän kuin aatteellista negatiivisuutta ja mollaamista.
3. Puolueen on tehtävä selvä pesäero Vasemmistonuorien tiettyihin linjauksiin. Kannabis lailliseksi, kansalaistottelemattomuus, radikaalisosialismi – tällaisia arvoja kannattaa vain ani harva ja ne saavat kansan syvät rivit tuntemaan epäluuloa puoluetta kohtaan siitäkin huolimatta, että Vasemmistonuoret eivät ole virallisesti vasemmistoliiton nuorisojärjestö.
4. Vihreydellä ei tule lisää ääniä. Ne, joille vihreät arvot ovat listalla ensimmäisenä, äänestävät vihreitä, eivät vasemmistoliittoa. Ette tule saamaan vihreiltä ääniä, koska ette ole vihreämpiä kuin vihreät ja olette ottaneet linjaksenne radikaalin vasemmistolaisuuden. Vaikka puoluekokouksissanne ehkä sanotaankin muuta, ilmastoaktivisteista ja vihreistä löytyy paljon oikeistolaisia ja ei-sosialisteja.
5. Feminismi pois periaateohjelmasta. Tällä aatesuuntauksella alkaa olla jo niin negatiivinen kaiku, että sitä ei kannata enää pitkään julistaa. Aate on naisten etujen ajamista, ei tasa-arvon tavoittelua. Se on todettu jo moneen kertaan ja sen tietää kansan syvät rivit. Kysynpä vain mitä feministit ovat tehneet miesten ongelmille konkreettisesti? Eivät mitään, sen sijaan mies-liitteistä ja naisen kuvitteellisesta 80 sentin eurosta jaksetaan paasata kuin mitkäkin stalinistiset agitaattorit.
6. Yksimielisyys ilmastopolitiikasta. Teillä on varmasti virallinen linja ilmastopolitiikasta, mutta jos riitelette eduskunnassakin julkisesti asiasta, ei se vakuuta ketään. Vaikka puolueenne korostaakin yksilön oikeuksia ja vapauksia, tulee teidän tinkiä sen verran niistä, että kunnioitatte ryhmäkuria edes tällaisissa suurissa kysymyksissä.
7. Sokeasta maahanmuuttopolitiikasta luopuminen. Ei, teidän ei tarvitse ryhtyä perussuomalaisiksi, mutta realiteettien tunnustamisesta ei olisi kuin hyötyä. Maahanmuuttajat ovat yliedustettuina rikostilastoissa, tämä on fakta, jota ei käy kieltäminen eikä siitä käy yksin syyttäminen suomalaisten ”punaniskajunttirasistisuutta”.
8. Opiskelijapuolue-imagon parantaminen. Nykyinen vasemmistoliitto opiskelijoiden puolueena on jotakuinkin yksi suuri vitsi, kun kunnallisvaalien tuloksena vasemmistoliiton valtuutettujen keski-ikä on tässä maassa kaikkein korkein – 52 vuotta (2)! Kummia ne sellaiset 52-vuotiaat opiskelijat.
Voitte ottaa ehdotukseni joko rakentavana kritiikkinä tai tukkia korvanne Pravdalla ja toistella itseksenne ”kirjoittaja on paha kapitalisti ja arvokonservatiivi”, kunnes ette enää muista mitä tämä kirjoitus käsitteli. Valinta on teidän, arvon toverit!
—
1. HS, 21.11.2008
2. HS, 27.10.2008
Tätä on odotettu huhtikuusta 1990 – vasemmistoliitto on aloittanut imagonsa ja ohjelmansa kritisoinnin ja ensimmäinen varapuheenjohtaja Arhinmäki on myöntänyt, että enää ei voi syyttää oikeistoaaltoa ja epäreilua mediaa (1). Vaikka oma ideologiani ei kohtaa vasemmistoliiton ideologiaa, on minun nostettava hattua, että kissa on vihdoin nostettu pöydälle, vaikka se onkin tuskallista. Kannan oman korteni kekoon, vaikka oikeistolainen olenkin, ja esitän seuraavaksi toimintamalleja, joilla vasemmistoliiton imagoa voisi parantaa:
1. Loppu toveri-termin käytölle, Agit-propille ja neuvostonostalgialle. Tästä maasta tuskin löytyy mitään väkinäisempää, lapsellisempaa ja naurettavampaa kuin vasemmistoliittolaisten toverittelu. Niin minulle kuin kansallekin toverittelu edustaa Neuvostoliittoa, Isä Aurinkoista ja Molotovia. Sama pätee hyvin pitkälti neuvostonostalgiaan, joka tuntuu olevan vasemmiston slogaanien ja tunnusten alkulähde.
Agit-propissa taas lauletaan mm. seuraavasti: ”Näin lyötiin hirveä hirmuvalta, sen teki armeija punainen. Ja armeijan voimana takana sen, seisoi rohkea neuvostokansa.” (Laulu II maailmansodasta), ” Älä luota porvarilehdistöön, työmies! Älä luota pappiin, poliisiin, älä pääoman renkien lupauksiin, älä anna riistäjän päättää, älä tarjoa varkaalle kättä.” (Riistäjän lait) ja ” Oi, veikot, uhkaa meitä vaino taas! Se kyllin monta uhria jo kaas! Nyt, veljet, kostonsäilät temmatkaa, ja sitten kohti sortajaa!” (Barrikadimarssi).
2. Loppu syyttelylle. Välillä tuntuu siltä, että vasemmistoliittolaiset ovat suoranaisen vihansa kanssa kuin karhuja, joita on ammuttu suolapanoksilla takapuoleen, ”oikeisto/porvarit/kapitalismi sitä ja oikeisto/porvarit/kapitalismi tätä”. Tällaiset naurettavuudet kuuluvat menneisyyden Kekkoslovakiaan, eivät 2000-luvun sivistysvaltioon. Ottakaa mallia kokoomuksesta ja keskittykää ratkaisujen löytämiseen piikittelyn sijasta. Äänestäjät arvostavat rakentavaa positiivisuutta enemmän kuin aatteellista negatiivisuutta ja mollaamista.
3. Puolueen on tehtävä selvä pesäero Vasemmistonuorien tiettyihin linjauksiin. Kannabis lailliseksi, kansalaistottelemattomuus, radikaalisosialismi – tällaisia arvoja kannattaa vain ani harva ja ne saavat kansan syvät rivit tuntemaan epäluuloa puoluetta kohtaan siitäkin huolimatta, että Vasemmistonuoret eivät ole virallisesti vasemmistoliiton nuorisojärjestö.
4. Vihreydellä ei tule lisää ääniä. Ne, joille vihreät arvot ovat listalla ensimmäisenä, äänestävät vihreitä, eivät vasemmistoliittoa. Ette tule saamaan vihreiltä ääniä, koska ette ole vihreämpiä kuin vihreät ja olette ottaneet linjaksenne radikaalin vasemmistolaisuuden. Vaikka puoluekokouksissanne ehkä sanotaankin muuta, ilmastoaktivisteista ja vihreistä löytyy paljon oikeistolaisia ja ei-sosialisteja.
5. Feminismi pois periaateohjelmasta. Tällä aatesuuntauksella alkaa olla jo niin negatiivinen kaiku, että sitä ei kannata enää pitkään julistaa. Aate on naisten etujen ajamista, ei tasa-arvon tavoittelua. Se on todettu jo moneen kertaan ja sen tietää kansan syvät rivit. Kysynpä vain mitä feministit ovat tehneet miesten ongelmille konkreettisesti? Eivät mitään, sen sijaan mies-liitteistä ja naisen kuvitteellisesta 80 sentin eurosta jaksetaan paasata kuin mitkäkin stalinistiset agitaattorit.
6. Yksimielisyys ilmastopolitiikasta. Teillä on varmasti virallinen linja ilmastopolitiikasta, mutta jos riitelette eduskunnassakin julkisesti asiasta, ei se vakuuta ketään. Vaikka puolueenne korostaakin yksilön oikeuksia ja vapauksia, tulee teidän tinkiä sen verran niistä, että kunnioitatte ryhmäkuria edes tällaisissa suurissa kysymyksissä.
7. Sokeasta maahanmuuttopolitiikasta luopuminen. Ei, teidän ei tarvitse ryhtyä perussuomalaisiksi, mutta realiteettien tunnustamisesta ei olisi kuin hyötyä. Maahanmuuttajat ovat yliedustettuina rikostilastoissa, tämä on fakta, jota ei käy kieltäminen eikä siitä käy yksin syyttäminen suomalaisten ”punaniskajunttirasistisuutta”.
8. Opiskelijapuolue-imagon parantaminen. Nykyinen vasemmistoliitto opiskelijoiden puolueena on jotakuinkin yksi suuri vitsi, kun kunnallisvaalien tuloksena vasemmistoliiton valtuutettujen keski-ikä on tässä maassa kaikkein korkein – 52 vuotta (2)! Kummia ne sellaiset 52-vuotiaat opiskelijat.
Voitte ottaa ehdotukseni joko rakentavana kritiikkinä tai tukkia korvanne Pravdalla ja toistella itseksenne ”kirjoittaja on paha kapitalisti ja arvokonservatiivi”, kunnes ette enää muista mitä tämä kirjoitus käsitteli. Valinta on teidän, arvon toverit!
—
1. HS, 21.11.2008
2. HS, 27.10.2008
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kommentoin ykköskohtaa: Vasemmistoliittolaisena minun ei ole tarvinnut käyttää toveri-nimitystä yhtään kertaa. Agitprop-nostalgiaa olen kokenut vain Ultra Bran diggailussa. NL-suhteita Vas:lla ei tietääkseni ollut.
palstoilla pursuaa,vaikkei niille ole pohjaa,Haaparinnekin aloittaa sillä minkä jälkeen seuraavassa kohdassa hurskastelee "Loppu syyttelylle".