Hyvää Joulua ateistit!

Onko Taraja hihu, kun laulaa joululauluja?

Tarja. kirjoitti:

Onko Taraja hihu, kun laulaa joululauluja?

Ei näytä risti killuvan kaulassa, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Ehkä tuo joululaulu-tsydeemi kuuluu enempi tai vähempi klassisen laulelun tapoihin tienata voita leivän päälle.

se sinulle pitää kertoa, että joulu ei ole kristillinen juhla. Se on uuden valon juhla ollut iät ajat, ennen kuin hihut edes jessen keksivät.

Kössönöm kirjoitti:

se sinulle pitää kertoa, että joulu ei ole kristillinen juhla. Se on uuden valon juhla ollut iät ajat, ennen kuin hihut edes jessen keksivät.

täällä jo tällaistakin asiaa jankattu? Eka kertaa minä kuulin?

Siis lausut, että joulu on uuden valon juhla! Mitä tarkoitat?

Tähdenlento kirjoitti:

täällä jo tällaistakin asiaa jankattu? Eka kertaa minä kuulin?

Siis lausut, että joulu on uuden valon juhla! Mitä tarkoitat?

ihan outoja sanoja sinulle vai?

"Yule on englanninkielinen nimitys muinaisten pakanallisten germaanien talvipäivänseisausjuhlalle. Yule on myös arkaainen englannin kielen sana joululle. Yulea viettävät nykyisin uuspakanat ja wiccalaiset. Juhlan ajankohta on pohjoisella pallonpuoliskolla talvipäivänseisauksen mukaan noin 21. joulukuuta. Suomen sanat "juhla" ja "joulu" ovat vanhoja germaanisia lainasanoja, joista "juhla" on vanhempi muoto ja samaa juurta kuin yule. Vanha pakanallinen talvipäivänseisausjuhla onkin vaikuttanut myöhemmän kristillisen joulun viettotapoihin."

http://fi.wikipedia.org/wiki/Yule

"Saturnalia oli roomalaisten keskitalvenjuhla, jota vietettiin Saturnus-jumalan kunniaksi. Alun perin sitä juhlittiin 17. joulukuuta, mutta viimeistään Sullan ajasta lähtien juhla kesti viikon ajan, 17.–23. joulukuuta. Tähän vuodenaikaan syyskylvöt oli saatu juuri tehtyä, ja oli siis sopiva aika juhlia maanviljelyn jumala Saturnusta. Samalla juhlan koettiin olevan hetkellinen paluu Saturnuksen valtakauden kulta-aikaan.

Saturnalia vastasi perinteiltään pitkälti kreikkalaista Kronia-juhlaa, jota vietettiin Saturnuksen kreikkalaisen vastineen Kronoksen kunniaksi. Roomalainen juhla alkoikin kreikkalaisen riitin mukaisella eli paljain päin suoritetulla uhrilla. Uhri toimitettiin Saturnuksen temppelin edessä Capitoliumin juurella ja vuodesta 217 eaa. alkaen uhrin jälkeen järjestettiin yleinen juhla-ateria. Muutoin juhlan ohjelma oli epävirallinen. Juhliminen sisälsi vierailuja ystävien luona, syömistä, juomista, pienten lahjojen antamista ja yleistä hauskanpitoa. Juhlan erikoisuutena oli ihmisten roolien kääntyminen päälaelleen: kansalaiset vaihtoivat toogansa tavallisen kansan käyttämiin yksinkertaisiin asuihin, kaikki käyttivät vapautettujen orjien tunnusmerkkinä toiminutta pileus-lakkia, orjilla oli lupa arvostella isäntiään ja he söivät näiden kanssa yhteisen illallisen. Yleiseen hauskanpitoon kuuluivat myös uhkapelit, jotka olivat juhlan ajan poikkeuksellisesti sallittuja. Juhlintaa johtamaan valittiin princeps saturnalicius, eräänlainen karnevaalikuningas. Juhlan aikana yleinen tervehdys oli Io Saturnalia!

Useiden nykyiseen joulunviettoon liittyvien tapojen arvellaan periytyvän Saturnaliasta."

http://fi.wikipedia.org/wiki/Saturnalia

Kössönöm kirjoitti:

ihan outoja sanoja sinulle vai?

"Yule on englanninkielinen nimitys muinaisten pakanallisten germaanien talvipäivänseisausjuhlalle. Yule on myös arkaainen englannin kielen sana joululle. Yulea viettävät nykyisin uuspakanat ja wiccalaiset. Juhlan ajankohta on pohjoisella pallonpuoliskolla talvipäivänseisauksen mukaan noin 21. joulukuuta. Suomen sanat "juhla" ja "joulu" ovat vanhoja germaanisia lainasanoja, joista "juhla" on vanhempi muoto ja samaa juurta kuin yule. Vanha pakanallinen talvipäivänseisausjuhla onkin vaikuttanut myöhemmän kristillisen joulun viettotapoihin."

http://fi.wikipedia.org/wiki/Yule

"Saturnalia oli roomalaisten keskitalvenjuhla, jota vietettiin Saturnus-jumalan kunniaksi. Alun perin sitä juhlittiin 17. joulukuuta, mutta viimeistään Sullan ajasta lähtien juhla kesti viikon ajan, 17.–23. joulukuuta. Tähän vuodenaikaan syyskylvöt oli saatu juuri tehtyä, ja oli siis sopiva aika juhlia maanviljelyn jumala Saturnusta. Samalla juhlan koettiin olevan hetkellinen paluu Saturnuksen valtakauden kulta-aikaan.

Saturnalia vastasi perinteiltään pitkälti kreikkalaista Kronia-juhlaa, jota vietettiin Saturnuksen kreikkalaisen vastineen Kronoksen kunniaksi. Roomalainen juhla alkoikin kreikkalaisen riitin mukaisella eli paljain päin suoritetulla uhrilla. Uhri toimitettiin Saturnuksen temppelin edessä Capitoliumin juurella ja vuodesta 217 eaa. alkaen uhrin jälkeen järjestettiin yleinen juhla-ateria. Muutoin juhlan ohjelma oli epävirallinen. Juhliminen sisälsi vierailuja ystävien luona, syömistä, juomista, pienten lahjojen antamista ja yleistä hauskanpitoa. Juhlan erikoisuutena oli ihmisten roolien kääntyminen päälaelleen: kansalaiset vaihtoivat toogansa tavallisen kansan käyttämiin yksinkertaisiin asuihin, kaikki käyttivät vapautettujen orjien tunnusmerkkinä toiminutta pileus-lakkia, orjilla oli lupa arvostella isäntiään ja he söivät näiden kanssa yhteisen illallisen. Yleiseen hauskanpitoon kuuluivat myös uhkapelit, jotka olivat juhlan ajan poikkeuksellisesti sallittuja. Juhlintaa johtamaan valittiin princeps saturnalicius, eräänlainen karnevaalikuningas. Juhlan aikana yleinen tervehdys oli Io Saturnalia!

Useiden nykyiseen joulunviettoon liittyvien tapojen arvellaan periytyvän Saturnaliasta."

http://fi.wikipedia.org/wiki/Saturnalia

täysin rehellinen, ja lausun, etten kovin syvällisesti esistelmääsi paneutunut. Yksi syy oli se, kun tuolla jossain välissä vilahti linkki wikipediaan.

Minulle valkeus merkitsee valkeuden loistoa, joka loistaa sydämeeni. Tosin välillä tuskaa tuottaen!

Tähdenlento kirjoitti:

täysin rehellinen, ja lausun, etten kovin syvällisesti esistelmääsi paneutunut. Yksi syy oli se, kun tuolla jossain välissä vilahti linkki wikipediaan.

Minulle valkeus merkitsee valkeuden loistoa, joka loistaa sydämeeni. Tosin välillä tuskaa tuottaen!

sinulle. Kysyt, mutta et edes lue vastausta.

Tähdenlento kirjoitti:

täysin rehellinen, ja lausun, etten kovin syvällisesti esistelmääsi paneutunut. Yksi syy oli se, kun tuolla jossain välissä vilahti linkki wikipediaan.

Minulle valkeus merkitsee valkeuden loistoa, joka loistaa sydämeeni. Tosin välillä tuskaa tuottaen!

" Jo muinaiset roomalaiset...
Saturnalia-juhla monien jouluperinteiden esikuvana
Vuoden pimein aika on läpi historian innostanut kansoja juhlan viettoon. Roomalaisilla talven sydämeen ajoittui Saturnalia-juhla, jonka perintö elää yhä voimakkasti joulunvietossamme. Jo pakanallisessa Roomassakin joulukuun 17. ja 23. päivän välillä koristeltiin puita, vaihdettiin lahjoja ja pidettiin tonttumaista lakkia.

Nimensä mukaisesti Saturnalia oli omistettu Saturnus-jumalalle. Roomalaiset itse pitivät Saturnusta eräänä vanhimmista jumalistaan. Sitä palvottiin maanviljelyksen suojelijana ja menneiden aikojen valtiaana. Roomalaiset myytit kertovat muinaisesta kulta-ajasta, jolloin Saturnus oli koko maailman hallitsija. Kaikkialla oli tuolloin vallinnut rauha, vauraus ja tasavertaisuus, jotka jäivät unholaan uusien jumalten noustessa valtaan.

Saturnalia oli eräänlainen paluu myyttiseen kulta-aikaan talven pimeyden ja kylmyyden keskellä. Työnteko keskeytettiin, riidat pyrittiin sopimaan ja ihmisten kesken vallitsi hyvä tahto. Saturnaliaa vietettiin useimmista roomalaisista juhlista poiketen varsin epävirallisesti. Valtiovalta osallistui juhliin vain niiden ensimmäisenä päivänä: Saturnuksen temppelin edustalla pidettiin uhritoimitus, jonka jälkeen järjestettiin yleisin varoin suuret pidot.

Juhlapäivinä perheiden sisäinen hierarkia oli kumottu. Isännät palvelivat orjiaan. Myös perheiden välinen luokkajako hälveni. Senaattorit ja muut kaupungin silmäätekevät kohtelivat rahvasta vertaisinaan. He eivät pukeutuneet perinteiseen edustusasuunsa, toogaan, vaan kulkivat varattomampien tavoin yksinkertaisemmassa ja helpommin kannettavassa asussa. Useimpien juhlapukeutumiseen kuului myös kartiomainen lakki, jota vain vapautetut orjat muutoin kantoivat. Juhlatunnelmaa loivat kadunvarren puihin ripustetut koristeet: aurinko- ja tähtisymbolit sekä leivonnaiset.

Juhlien ajaksi valittiin kaupungissa väärä kuningas, jonka seitsenpäiväinen hallituskausi sujui hilpeissä merkeissä. Vaikka sopua ja lempeyttä korostettiinkin, ei hiljentyminen kuulunut Saturnalian henkeen. Kaduilla oli ihmisiä matkalla juhliin tai niistä pois. Juhlaa ylistettiin tuttujen ja vieraiden kesken Io Saturnalia! -huudoin. Pidoissa ei ruuan suhteen nuukailtu. Syksyisen sadonkorjuun antimia tarjoiltiin notkuvilta pöydiltä Saturnuksen kunniaksi. Kaikki huuhdeltiin alas kurkusta viinillä, jonka nauttiminen oli eritoten orjien etuoikeus. Kunnollinen isäntä lahjoitti talonsa senhetkisille valtiaille vähintään puolen amforan (13 litraa) viiniannoksen itse kullekin.

Lahjoja vaihdettiin myös ystävien kesken ja perheen sisällä. Tuttaville tavattiin antaa vahakynttilöitä, jotka symboloivat kasvunsa aloittavaa aurinkoa. Myös erilaiset herkut kakuista makeisiin tai kirjakääröt olivat suosittuja viemisiä. Lasten suuria suosikkeja olivat puolestaan savinuket. Rooman vaurastuessa keisari Augustuksen ajasta eteenpäin lahjaksi saatettiin ylhäisöpiireissä antaa hopeaesineitäkin.

Vierailujen, hauskanpidon ja syömisen jälkeen Roomassa koitti paluu arkeen. Koulut ja kaupat avasivat ovensa, orjat menettivät etuoikeutensa. Myös vanhan Saturnuksen oli tullut aika luovuttaa asemansa kaksikasvoiselle Janukselle, joka yhtaikaa menneeseen ja tulevaan katsovana käynnisti uuden vuoden.

Muiden pakanallisten juhlien tavoin Saturnalian perinne oli syvällä kansassa senkin jälkeen, kun kristinuskosta tuli valtionuskonto. Varhaiset kirkkoisät käyttivät nerokkaasti hyväkseen Saturnaliaan liittyviä positiivisia mielleyhtymiä syyllistymättä vähimmässäkään määrin epäjumalan palvontaan. Kristuksen syntymäjuhlaa alettiin 300-luvulla viettää 25.12., jolloin monet juhlatavat siirtyivät luontevasti uuteen ympäristöönsä. Riehakkuus karsiutui kristillisestä joulusta, muttei loppujen lopuksi päätynyt kuin viikkoa myöhemmäs, uuteenvuoteen."


http://users.jyu.fi/~mikrissa/saturnal.html