Vedenpaisumuksessa veden pinnan on täytynyt nousta n. 2.5 mm sekunnissa, jotta korkeimmat vuoret olisivat peittyneet ilmoitetussa 40 vrk:n ajassa.
Miksi vedenpinta piti nostaa tarpeettomasti noin korkealla? Tuollaisessa kaatosateessa ihminen hukkuisi nopeasti. Samoin oletettavasti eläimet.
Vettä olisi satanut alas yli 13 miljardia km3. Maapallon vesivarannot ovat n. 150 miljoonaa km3. Tässä ovat mukana mm. järvet, jäätiköt ja ilmakehä mutta niiden merkitys on vähäinen.
Veden määrä maapallolla olisi lähes kymmenkertaistunut. Herää kysymys minne vesi joutui vedenpaisumuksen päätyttyä? Maan "onkaloihin" se ei ole voinut mennä, sellaiset onkalot olisivat täyttyneet jo vedenpaisumuksessa, eikä sellaisia ole geologia havainnut. Jos niitä olisi olisi ne havaittu, koska niitä pitäisi olla suunnattomasti kaikkialla.
Haihtuminenkaan ei ole mahdollista. Tuollaisen vesimäärän haihtuminen veisi ikuisuuden vaikka vesi kiehuisi korkeassa paineessa.
Haihtumisessa on lisäksi kaksi ongelmaa haihtumisnopeuden lisäksi:
Vesi ei voi hävitä luonnon kiertokulusta, eli avaruuteen vesi ei voi haihtua. Jonnekin se on kuitenkin hävinnyt. Minne?
Toinen ongelma on ilmakehän kyllästymispiste (kastepiste). Ilmankosteuden saavuttaessa 100% ilmakehä ei sido enää vettä vaan se tulee sateena alas. Mikäli vettä haihtuu voimakkaasti ilmakehään ovat olosuhteet ikävät: jos kastepiste on niinkin suuri kuin 20 °C ihmisten olo on epämukavaa ja ankaran painostavaa.
Normaalisti ilmakehään on sitoutunut tuhannesosa maailman vesivaroista. Vedenpaisumuksen mukanaan tuomat vesimäärät eivät yksinkertaisesti olisi voineet haihtua maan pinnalta. Aina kun haihtuminen olisi päässyt edes hiukan alkuun olisi alkanut jälleen satamaan.
Ja kuten sanoin: Vaikka olisivatkin haihtuneet tulisi niiden olla luonnon kiertokulussa mukana edelleen. Luonnonlakien mukaan kun ne eivät ole voineet mihinkään kadota. Vaan eivätpä ole.
Lisäksi törmäisimme kasvihuoneilmiöön. Kasvihuoneilmiö karkaisi käsistä. Suurten vesimäärien sitoutuminen ilmakehään nostaisi lämpötilaa, haihduttaisi vettä yhä enemmän vesihöyryksi kasvihuoneilmiötä voimistamaan, mikä nostaisi lämpötilaa, mikä taas lisäisi veden haihtumista ja kasvihuoneilmiötä ja niin edelleen. Lämpötilan noustessahan ilmakehän kyky sitoa vettä lisääntyy.
Normaalisti ilmakehään on sitoutunut tuhannesosa maailman vesivaroista eli hyvin hyvin vähän.
Miksi vedenpinta piti nostaa tarpeettomasti noin korkealla? Tuollaisessa kaatosateessa ihminen hukkuisi nopeasti. Samoin oletettavasti eläimet.
Vettä olisi satanut alas yli 13 miljardia km3. Maapallon vesivarannot ovat n. 150 miljoonaa km3. Tässä ovat mukana mm. järvet, jäätiköt ja ilmakehä mutta niiden merkitys on vähäinen.
Veden määrä maapallolla olisi lähes kymmenkertaistunut. Herää kysymys minne vesi joutui vedenpaisumuksen päätyttyä? Maan "onkaloihin" se ei ole voinut mennä, sellaiset onkalot olisivat täyttyneet jo vedenpaisumuksessa, eikä sellaisia ole geologia havainnut. Jos niitä olisi olisi ne havaittu, koska niitä pitäisi olla suunnattomasti kaikkialla.
Haihtuminenkaan ei ole mahdollista. Tuollaisen vesimäärän haihtuminen veisi ikuisuuden vaikka vesi kiehuisi korkeassa paineessa.
Haihtumisessa on lisäksi kaksi ongelmaa haihtumisnopeuden lisäksi:
Vesi ei voi hävitä luonnon kiertokulusta, eli avaruuteen vesi ei voi haihtua. Jonnekin se on kuitenkin hävinnyt. Minne?
Toinen ongelma on ilmakehän kyllästymispiste (kastepiste). Ilmankosteuden saavuttaessa 100% ilmakehä ei sido enää vettä vaan se tulee sateena alas. Mikäli vettä haihtuu voimakkaasti ilmakehään ovat olosuhteet ikävät: jos kastepiste on niinkin suuri kuin 20 °C ihmisten olo on epämukavaa ja ankaran painostavaa.
Normaalisti ilmakehään on sitoutunut tuhannesosa maailman vesivaroista. Vedenpaisumuksen mukanaan tuomat vesimäärät eivät yksinkertaisesti olisi voineet haihtua maan pinnalta. Aina kun haihtuminen olisi päässyt edes hiukan alkuun olisi alkanut jälleen satamaan.
Ja kuten sanoin: Vaikka olisivatkin haihtuneet tulisi niiden olla luonnon kiertokulussa mukana edelleen. Luonnonlakien mukaan kun ne eivät ole voineet mihinkään kadota. Vaan eivätpä ole.
Lisäksi törmäisimme kasvihuoneilmiöön. Kasvihuoneilmiö karkaisi käsistä. Suurten vesimäärien sitoutuminen ilmakehään nostaisi lämpötilaa, haihduttaisi vettä yhä enemmän vesihöyryksi kasvihuoneilmiötä voimistamaan, mikä nostaisi lämpötilaa, mikä taas lisäisi veden haihtumista ja kasvihuoneilmiötä ja niin edelleen. Lämpötilan noustessahan ilmakehän kyky sitoa vettä lisääntyy.
Normaalisti ilmakehään on sitoutunut tuhannesosa maailman vesivaroista eli hyvin hyvin vähän.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Voi kysyä myös mistä kaikki vesi tuli. Ekosysteemistämme se ei voinut olla peräisin, joten sen täytyi tulla maapallon ulkopuolelta.
Maapallolla olosuhteet olivat trooppiset ennen vedenpaisumusta. Ilmakehässä oli valtavasti vesihöyryä. Luomiskertomuksessa mainitaan vedet jotka olivat taivaanvahvuuden päällä, ts. ilmakehässä. Vaikka Esinahaton mitä väittäisi.
Vaikka olosuhteet olisivat trooppiset ei moinen vesimäärä voi ilmakehään sitoutua. Se on sula mahdottomuus.
Otapa nyt fysiikan oppikirja käteen ja selvitä mikä voi olla absoluuttinen ilmankosteus (ts. veden paino, jonka esim. kuutio ilmaa voi sitoa maksimissaan itseensä) esimerkiksi 30 asteen lämpötilassa. Se ei ole suuren suuri.
Sitten voit laskea ilmakehän tilavuden ja tehdä omat johtopäätöksesi laskelmiesi perusteella.
Minäkin voin nuo sinulle laskea mikäli et itse siihen kykene.
asia kovasti kiinnostaa! Ole hyvä ja laske!
Laskemisen kannalta oleellisia vaikuttavia tekijöitä ovat ilmanpaine ja -lämpötila. Sekä tietenkin ilmakehän koko.
Ilman kyky sitoa vettä vähenee ilmanpaineen ja -lämpötilan laskiessa. Molemmat ehdot toteutuvat, kun mennään ylöspäin . Eli nämä tekijät vähentäisivät huomattavasti ilmakehän sitoman veden maksimimäärää.
Ilmakehän vesi on varastoitunut lähes yksinomaan ilmakehän alimpaan osaan: troposfääriin, joka ylettyy vain 10-15 km:n korkeuteen. Sen yläraja on tropopaussi, joka estää vesihöyryn haihtumisen avaruuteen.
Ilmakehän ylin osa on mesosfääri, jossa ilmanpaine vain noin kymmenestuhannesosa siitä mitä maan pinnalla. Mesosfäärin yläpuolella ilmakehä muuttuu pikkuhiljaa jo avaruudeksi.
ilmakehän keskilämpötilaa (-230K, -43 C) laskennassa ei voitaisi käyttää koska muutokset lämpötilassa eivät ole lineaarisia. Tosin ei ole tarpeen käyttää troposfääriä 'suurempaa' ilmakehää, koska lähes kaikki vesi on tässä osassa ilmakehää. Ilmakehän keskilämpötilan likiarvo on laskettavissa kuitenkin taulukkoarvojen perusteella (MAOL-taulukot) jakamalla troposfääri esim. 1 tai 2 km:n paksuisiin kerroksiin. Arvo on riittävän tarkka. On laskettava myös keskimääräinen ilmanpaine mutta se on helppoa, koska muutos on lineaarinen.
Trooppisessakin 25 celsius asteen lämpötilassa ja normaalissa ilmanpaineessa merenpinnan tasossa vettä voi ilmaan sitoutua maksimissaan 20 g/m3. Eli hyvin vähän. Tämän jälkeen kosteus tiivistyy siis takaisin vedeksi. Yhden kuution sitomiseksi vettä vaaditaan siis 50 000 kuutiota ilmaa. Vähintään. Todellisuudessa lämpötilan laskiessa ilman sisältämä suurin mahdollinen vesimäärä laskee hyvinkin nopeasti. - 20 C:n lämpötilassa se olisi enää 0.8 g/m3.
Käyttämäni ilmaisutapa grammaa/kuutio on hiukan väärä (oikea on grammaa vettä/kg ilmaa) laskennan kannalta sillä Ilman tiheys määräytyy vallitsevan paineen, lämpötilan ja korkeuden mukaan. On kuitenkin riittävä likiarvo kuutiolle ilmaa on, että se painaa kilon.
Jos alkaisin laskemaan paljonko ilmakehä voi vettä sitoa aikaa menisi tunteja. Se, ettei edes nykyinen maapallolla oleva vesimäärä voisi sitoutua ilmakehään lähimainkaan on selviö jo maalaisjärjellä ajateltuna. Puhumattakaan vedenpaisumuksen 13 miljardista km3:sta vettä.
Maapallon tilavuus on n. 3248000000000 km3. Maapallon ja ilmakehän n. 3309500000000 km3. Erotus on 61500000000 km3. Ei riitä alkuunkaan. Ei vaikka ilmakehässä olisi vakiopaine ja -lämpötila sitomaan nykyisestäkään vesimäärästä kuin pienen pienen osan.
Laskin tuon ilmakehän tilavuuden sen mukaan, että se ulottuu 80 km:n korkeuteen. Vettä se voi kuitenkin sitoa vain 10-15 km:n korkeuteen saakka.
Maksimissaan (kylläisyyspisteessä, jolloin ilmaan ei voi enää sitoutua lisää vettä) ilmakehä ei kykene sitomaan kymmeniä, prosettejea, sen kymmenyksiä tai sadasosia vaan korkeintaan promilleja nykyisistäkään vesivaroista.
Ja vedenpaisumuksen aikaan vetä olisi ollut n. 8.5 kertainen määrä nykyiseen verrattuna.
Joku väitti, että tuolloin vuoret olisivat olleet matalampia. Eipä onnistu sittenkään, nk. vuoret olisivat voineet olla korkeintaan joidenkin metrien korkuisia jos sitäkään, jotta kaikki vesi olisi voinut sitoutua ilmakehään.
Ennen vedenpaisumusta vuoret olivat huomattavasti matalampia kuin nyt. Kun vesi laskeutui, maan pinta mullistui. Vesimassat painoivat meriä syvemmiksi, ja samalla vuoret puristuivat korkeammiksi kuin ennen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Maankuori
"Maankuorella on taipumus isostaattiseen tasapainoon eli jos esimerkiksi jäätikkö painaa maan kuorta, jäätikön hävittyä maankuori palautuu takaisin", ilmiö koskee Suomeakin olet varmaan koulussa lukenut, kuinka "korkealle" tässä noustaan? Entä mihin valtavat vesimassat menivät ja mistä tulivat, mitä lihansyöjäeläimet söivät kun kaikkia oli vain pari (paitsi puhtaita vaikka vielä ei ollut koko Moseksen lakia) tai kasvinsyöjät-kaikkihan oli tuhoutunut, jopa painunut alas maapallon kuumaa kamaraa?
marssista, Niin, että sinnehän se vesi on varmaankiin sitten mennyt, se ylimääräinen vesi. Niin se täytyy olla, ainakin luulen niin!
ettet ollut silloin paikalla.Jumala on luvannut, ettei enään toista samanmoista "rankkasadetta" enään järjestä. Seuraavaksi tulee niin kuumat paikat, ettei Suomalainen sauna ole mitään siihen verrattuna. Jotenka on parasta pyytää, että Jeesus tulee asustamaan sinun sydämeesi. ;)
Tosi on et tää tellus on vielä tulenkin näkevä ja jopa sellaisen "sanan kuumuuden" ettei paraskaan finni tahtos vastoa sillo.