Homo- ja heteroseksuaalisuus eivät ole nykytietämyksen mukaan itse valittuja tai vaihdettavissa niin kuin Paavali väittää Roomalaiskirjeensä ensimmäisessä luvussa, vaan ihmisen identiteettiin vahvasti liittyviä ominaisuuksia joiden loukkaaminen voi viedä lähimmäisemme vakavaan psyykkiseen sairauteen. Asian syvällinen pohtiminen olisi hyödyllistä ja opettaisi samalla Raamatun oikeaan ymmärtämiseen.
Homoseksuaalien väärää syyllistämistä tapahtuu valitettavasti paljon kristillisen toipumisen ja sielunhoidon nimissä ja jotkut uskonliikkeet ovat ottaneet tehtäväkseen jaotella kastettuja ja kristillisen opetuksen saaneita seurakunnan jäseniä pelastettuihin ja kadotettuihin oman tietämättömyytensä mukaan. He ovat tehneet Raamatusta kristallipallon josta etsivät vain ne kohdat joiden kuvittelevat pönkittävän omia narsistisia ennakkoasenteitaan, samalla ummistaen silmänsä niiltä raamatunkohdilta jotka kertovat Jumalan haluavan laupeutta eikä uhreja. On aivan käsittämätöntä että nämä ihmiset kehtaavat vielä nimittää itseään kristityiksi.
Tuntuu täysin mielivaltaiselta se ettei pätevää teologia vihitä papiksi homoseksuaalisen suuntautumisensa takia, eikä homojen rekisteröityjä parisuhteitakaan siunata virallisesti. Toivottavasti tähän tulee pian muutos kun asiaa pohtinut työryhmä saa työnsä päätökseen. Kirkot ovat olleet kunnialla mukana siinä taistelussa jota on käyty maailmassa jotta kaikilla ihmisillä olisi täydet oikeudet ihonväristä ja rodusta riippumatta. Nyt on kysymys seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten oikeudesta omaan minuuteen ja siitä nousevaan hyvään elämään ja onnellisuuteen.
Meidän pitää tukea niitä joilla ei ole meidän mahdollisuuttamme heterosuhteeseen. Kysymys on myös ihmisen vastuun ja hänen sitoutumisensa kunnioittamisesta. Vaikka asia koskettaa pientä ihmisjoukkoa, on se periaatteellisesti mitä tärkein, puhuuhan se selvästi empatian tärkeydestä, joka on kaiken lähimmäisenrakkauden ydin. Vasta empatia, kyky eläytyä toisen ihmisen asemaan, tekee meistä ihmisistä inhimillisiä ja se pitäisi olla myös kristityn tärkein ominaisuus. Empatiaa voisi harjoitella miettimällä miltä mahtaisi tuntua se jos meidät itsemme tuomittaisiin heteroseksuaalisuutemme takia helvettiin, vietäisiin uskomme Jumalaan ja oma identiteettimme. Syyttömien syyllistämisen sijasta kristillisten liikkeiden tulisi puhua todellisista synneistä joita ovat mm. itsekkyys, oman edun tavoittelu, syrjintä ja välinpitämättömyys lähimmäisistä.
Homoseksuaalien väärää syyllistämistä tapahtuu valitettavasti paljon kristillisen toipumisen ja sielunhoidon nimissä ja jotkut uskonliikkeet ovat ottaneet tehtäväkseen jaotella kastettuja ja kristillisen opetuksen saaneita seurakunnan jäseniä pelastettuihin ja kadotettuihin oman tietämättömyytensä mukaan. He ovat tehneet Raamatusta kristallipallon josta etsivät vain ne kohdat joiden kuvittelevat pönkittävän omia narsistisia ennakkoasenteitaan, samalla ummistaen silmänsä niiltä raamatunkohdilta jotka kertovat Jumalan haluavan laupeutta eikä uhreja. On aivan käsittämätöntä että nämä ihmiset kehtaavat vielä nimittää itseään kristityiksi.
Tuntuu täysin mielivaltaiselta se ettei pätevää teologia vihitä papiksi homoseksuaalisen suuntautumisensa takia, eikä homojen rekisteröityjä parisuhteitakaan siunata virallisesti. Toivottavasti tähän tulee pian muutos kun asiaa pohtinut työryhmä saa työnsä päätökseen. Kirkot ovat olleet kunnialla mukana siinä taistelussa jota on käyty maailmassa jotta kaikilla ihmisillä olisi täydet oikeudet ihonväristä ja rodusta riippumatta. Nyt on kysymys seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten oikeudesta omaan minuuteen ja siitä nousevaan hyvään elämään ja onnellisuuteen.
Meidän pitää tukea niitä joilla ei ole meidän mahdollisuuttamme heterosuhteeseen. Kysymys on myös ihmisen vastuun ja hänen sitoutumisensa kunnioittamisesta. Vaikka asia koskettaa pientä ihmisjoukkoa, on se periaatteellisesti mitä tärkein, puhuuhan se selvästi empatian tärkeydestä, joka on kaiken lähimmäisenrakkauden ydin. Vasta empatia, kyky eläytyä toisen ihmisen asemaan, tekee meistä ihmisistä inhimillisiä ja se pitäisi olla myös kristityn tärkein ominaisuus. Empatiaa voisi harjoitella miettimällä miltä mahtaisi tuntua se jos meidät itsemme tuomittaisiin heteroseksuaalisuutemme takia helvettiin, vietäisiin uskomme Jumalaan ja oma identiteettimme. Syyttömien syyllistämisen sijasta kristillisten liikkeiden tulisi puhua todellisista synneistä joita ovat mm. itsekkyys, oman edun tavoittelu, syrjintä ja välinpitämättömyys lähimmäisistä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Homous on synti, josta on tehtävä parannus. Raamattu ilmoittaa sen selvästi, pidät sinä siitä tai et. Homot eivät peri Jumalan valtakuntaa, parannus on tehtävä.
Me kaikki ihmiset olemme tasavertaisia. Kyse on siis ihmisistä (miksi siihen sotketaan seksuaalisuus). Sitäpaitsi Jeesus rakastaa kaikkia ja varsinkin on aina heikomman puolella. Hyvä ota tai jätä, taitaa muuten sinultakin taivaaseen pääsy jäädä väliin, kun noin tuomitset toisia ja ylennät itse itsesi.
syötkö rasvaa, leikkaatko hiuksesi?
Te hihut olette outoja, poimitte rusinat pullasta kiillottaaksenne omaa paremmuuttaan mielikuvitusystävänne turvin.
Jeesus ei missään tuomitse eikä syyllistä homoseksuaaleja kuten sinä. Päinvastoin hän puhuu hyvin suvaitsevasti niistä jotka ovat äitinsä kohdusta saakka heteroseksuaaliseen parisuhteeseen kelpaamattomia. Sinulta puuttuu Jeesuksen syvällinen tunteminen ja sen mukana kaikki.
Raamattu ei puhu mitään siitä homoseksuaalisuudesta jonka me nykyään tunnemme: synnynnäisestä homoidentiteetistä, vastuullisesta kahden aikuisen ihmisen välisestä rakkaussuhteesta, ja sen me kristillisessä kirkossa haluamme siunata.
Mutta armoton ihminen kyllä varmasti löytää, ainakin omasta mielestään, kohtia Raamatusta, kun hän haluaa lyödä lähimmäisiään. Raamatullahan on perusteltu kautta aikojen myös sotia ja kaikkea mahdollista pahaa.
Kiitoksia esimerkistä uskovasta (tai ainakin seurakunnan jäsenestä?) joka pitää empatiaa tärkeämpänä kuin omanarvontuntonsa pönkittämistä tai toisen "pahuuden" kaivelemista. Onneksi teitäkin vielä on.
Vaikka olen ateisti, on minustakin osassa raamattua oikein hyviä ajatuksia, ja paljon hyvää tarkoitusta. Kultainen sääntö esiintyy monen monessa muussa uskonnossa ja kulttuurissa muodossa tai toisessa, aivan syystä. Kirjaimellinen tulkinta parintuhannen vuoden takaisista (tai kuudentuhannen vuotta väitettyjen tapahtumien jälkeen kirjoitettuna tai koottuna ja editoituna... hmmh, sanotaanko että minulle ei anna hirvittävän pätevää kuvaa ihmisestä sen tekstin siteeraaminen kirjaimellisena totuutena. Tai se että kyseinen ihminen pitäisi oikeutenaan tuomita kanssaeläjiään sen tekstin pohjalta.
Sekavaa tekstiä tulee, väsyttää. Noh... pointti kai menee perille. Empatia, ymmärtäminen, myötätunto... hyviä asioita.
***