Jokaiselle, joka on lukenut Raamattua, pitäisi olla selvää, että Jumala on murhanhimoinen tyranni, joka on hullaantunut vereen, tappamiseen ja rasismiin, ja joka kaikkivaltiudestaan huolimatta on varsin inhimillinen, pikkusieluinen psykopaatti.
Kun lukee Pentateukkia, Joosuaa, Tuomarien kirjoja tai Samuelin kirjoja, käy selväksi, että Jumala ensinnäkin on rasisti, toiseksi hän käskee kansanmurhiin, raiskauksiin, ryöstöihin ja muihin ilkitöihin, ja hän rankaisee aivan älyttömistä ja mitättömistä asioista.
Jumala on, paitsi vaarallinen vihollisena, myös täysin arvaamaton liittolaisena.
Raamatussa kuvataan yhdeksän kansanmurhaa (Joosuan kirjassa seitsemän ja Samuelin kirjoissa kaksi), ja lisäksi monet Raamatun tärkeistä hahmoista - Joosef, Joosua, Daavid - ovat aivan puhtaita rikollisia; puliveivareita, huijareita, murhaajia, kavaltajia ja rosvoja. Heidän omalletunnolleen ei tuota mitään tuskaa murhauttaa miestä päästäkseen pukille hänen vaimonsa kanssa. Esterin kirjan hovijuonittelut onkin jo tullut käsiteltyä.
Mitä enemmän Raamattua lukee, ja vertaa sitä ei-seemiläisten uskontojen pyhiin kirjoihin, sitä enemmän Raamattu vertautuu julmuudestaan ja brutaaliudestaan tunnettujen seemiläisten kansojen, kuten assyrialaisten, babylonialaisten, ammonilaisten ja karthagolaisten teksteihin ja kultteihin; kun taas verrattaessa indoeurooppalaisiin uskontoihin (kreikkalainen pakanuus, hindulaisuus, buddhalaisuus) ero on valtava - indoeurooppalaisten hyväksi.
Se Jumala, joka Vanhassa testamentissa kuvataan, ei kertakaikkiaan voi olla se, josta Jeesus puhuu. Mutta itse pidän mahayanabuddhalaisuutta kaikista uskonnoista kaikkein parhaimpana. Ei julmia, verenhimoisia jumalia, ei rasistista "valitun kansan" käsitettä, ei kansanmurhia, ei veriuhreja.
Vastaukset 1
Vanhimmat
...samaa mieltä. Paitsi että en pidä mitään uskontoa toista "tärkeämpänä." Uskonnot ovat mielestäni poikkeuksetta johtamisen välineitä. Useimmat käyttävät johtamiseen karkeita, väkivaltaisia, jopa brutaaleja keinoja niin fyysisesti kuin ennen kaikkea psykologisesti.
Tuo psykologisten keinojen käyttäminen on varsin luonteenomaista mm. Raamattupalstalla. Erittäin selkeästi psyykkaaminen ilmenee hengellisissä kokouksissa varsinkin lahkojen piirissä. Jonkin verran hienotunteisempana kirkkojen jumalanpalveluksissa ja muissa toimituksissa. Tuon "psyykkaamisen" tarkoituksena on luoda kuulijoille sellainen ilmapiiri, joka mahdollistaa kyseessä olevan ajattelutavan (uskonnon) mahdollisimman tehokkaan levittämisen. Avainasemassa ovat huolella laaditun rekvisiitan ohella karismaattiset puhujat, jotka paitsi puhelahjoillaan, myös kehon kielellään koettavat saattaa kuulijansa haluamaansa mielentilaan. Sitä voidaan hurmokseksikin kuvata. Useimmiten "hurmaantunut" (kuulemastaan huumaantunut?) ei edes tajua joutuneensa perinpohjin manipuloiduksi. Menetelmät, joita saarnamiehet ja -naiset käyttävät, ovat hyvin samankaltaisia kuin mainosmiesten käyttämä yksilö- ja joukkosuggestio.
Tuollaisiin keinoihin siis uskonnot mielestäni perustuvat. Usko on taas mielestäni erilainen juttu. Sen voi muodostaa vain perehtymällä riittävästi eri uskontoihin. Niiden historiaan, sekä muihin vanhoihin kirjoituksiin ja kansojen kertomuksiin. Niillä kaikilla on loppupelissä yksi yhteinen nimittäjä, ihmistä korkeampi voima. Sen voi jokainen sitten omassa mielessään ja elämässään muotoilla omanlaisekseen. Perustaksi näille "uskoille" eli elämänfilosofioille suosittelen omasta puolestani sellaista ajattelutapaa, joka ottaa huomioon paitsi toiset ihmiset, myös luonnon kaikessa monimuotoisuudessaan. Onhan luonto, suuri kokonaisuus meille ja elämälle yleensäkin tärkein elementti. Ihminen tarvitsee luontoa ja kelvollisia olosuhteita. Luonto ei juurikaan tarvitse ihmistä. Joskus tuntuu, että se pärjäisi paljon paremmin ilman ihmisrotua.
Aika näyttää, kuinka lopulta tulee käymään. Ulkopuolisten jumalien en usko asiaa juuri muuksi muuttavan, vaan meidän jokaisen se tulee tehdä ihmisinä. Muutos kannattaisi aloittaa omasta itsestään sen sijaan, että yrittäisi muuttaa muita oman mielensä mukaisesti. Muuttumisilmiötä voisi kutsua vaikkapa globaaliksi hengelliseksi (ei uskonnolliseksi) heräämiseksi. Palaamiseksi tilaan, jossa ihmiskunta on ollut ennenkin, siis ennen kuin ns. syntiinlankeemukset ovat tapahtuneet. Nuo "lankeemukset" vaikuttavat olleen yksinkertaisesti vallan- ja omistamisen-, sekä johtamishalun ryöpsähtämistä valloilleen joidenkin ahneuteen sairastuneiden korvien välissä...
Samanlainen vimma ei ole lainkaan vieras ilmiö Raamattupalstallakaan. Ei, vaikka kyseisessä teoksessa mainitaan elämän ohjeena mm. "joka itsensä ylentää, se alennetaan." Tai"älä lausu väärää todistusta..." taikka "ota rikka ensin pois omasta..."
Toista mieltä saa taas olla ihan vapaasti. =)