Kolmas osa pyhäköstä...

Niinpä niin. Tuossa edellä kirjoitettiin uhrista ja sen todellisesta täydellisyydestä.

Mutta mitä se hyödyttää, ellei ole jatkuvasti uskomassa?
Ei se, että tietää uhrin pelasta, vaan se että uskoo siihen ja sekin jatkuvana olomuotona.

Väärin on ajatella, että "kerran pelastettu aina pelastettu". Ts. yksi ratkaisun hetki on se h-hetki jolla mennään perille.
Se usko on uskomista ja se tekee ojentautumisen uskon mukaan.
Siinä on pantu laki sydämeen, että elää Jumalan tahtoon mukautuen. Ei se ole pelastavaa uskoa, että kuulee, muttei tee.
Jumalan rakkaus kohtaa sisäpuolella, ei ulkopuolella olevaa. Jumala vihaa maailmaa ja sen syntiä, ei Jumala sitä rakasta. Sieltä pitää olla pois. Jumalan tahto sydämessä kummarran häntä ja tunnustan hänen kaikkivaltiutensa sydämeen.
Jumala vihaa sitäkin, että kielletään hänen tahtonsa olemassaolo, eli se kokonaisuus. Jos yhdessä kohti niin se on maailmallisuutta jota Jumala vihaa. Siksi Jumalan viha kohtaa vääryyttä ja älkäämme olko vihan lapsia.
Raamattu on kokonaisuus. Siitä ei saa ottaa pois vanhaa testamenttia, koska se puhuu kokonaisuutta- Vaskikäärme, se korotettiin ja käärmeen puremat saivat avun. Käärmeet oli edelleen leirissä, niitä ei poistettu, mutta käärme korotettuna toi avun. Siinä on vertauskuva, ympärillä on aina käärmeen vaara ja siksi on Kristus korotettu, että häneen katsoen jäämme elämään. se on jatkuvaa yhteyttä ja vain siinä pelastus. Ei käärmeen kanssa veljeily pelasta. Se on pahuus ja sitä Jumala vihaa.
Täytyy puhua myös Jumalan vihasta joka kohdistuu syntiin ja synti on laittomuutta.
Vääränlainen rakkaudenosoitus Jumalalta on se, että Jumalan rakkaus kattaisi kaikki niin, ettei parannusta tarvitseisi tehdä.
Ei Jumalan tarvitse sinua tai minua hyväksyä jos sydämen asenne on Jumalan tahtoon tyly, valikoiva. Hän ei hyväksy käärmeen veljeilyä ja meidän täytyy elää muurinaukossa sydämessä kokonaisvaltainen Jumalan tahto. Hän uudessa liitossa kirjoittaa lakinsa sydämeen ja tämä pitäisi muistaa. Ei rakentaa väärän vitosen varaan elämää.

Mielestäni taivaallinen pyhäkkö on ikuinen kuten Jumalakin. Ajattelen näin, koska uudessa maassakin palvellaan Jumalaa.(Jes. 66:22,23)

Ilmestyskirja ja Danielinkirja ovat rinnakkaisia kirjoja, joissa on tulevaisuuteen tähtääviä profetioita. Kuten täälläkin monesti on kirjoitettu 2300:sta illasta ja aamusta, ne William Millerin laskelmien mukaan ulottuivat vuoteen 1844. Hän oletti kuten niin monet muutkin hänen kanssaan, että tuona vuonna Kristus tulisi maan päälle ja puhdistaisi sen ja uuden maan aika alkaisi. Näinhän ei tapahtunut, vaan alkoi suuren pettymyksen päivät.

Pieni, rukoileva joukko sai asiaan Jumalan sanasta valoa, ja he oivalsivat VT:n pyhäkköpalveluksen, jota Israelin papit suorittivat maallisessa temppelissä, rinnakkaisuuden Jeesuksen ylimmäispapillisen palveluksen kanssa taivaan pyhäkössä, joka oli kaiken malli ja perusta. Näin he tajusivat, että Jeesus olikin mennyt taivaallisen pyhäkön kaikkeinpyhimpään ja viimeisen osan ylimmäispapillisesta palvelusta meidän hyväksemme. Hänen työnsä esirukoilijana ja ylipappinamme taivaallisessa pyhäkössa alkoi heti hänen taivaaseen astumisensa jälkeen, mutta nyt oli tullut tuomiota edeltävä vaihe. (Ilm. 14:7) Eikö juuri 1800-luvulla aloitettu Jumalan kunnian murentaminen, ja tiede on noussut arvoon arvaamattomaan, hyvä ettei ihan jumalaksi asti. Ihminen oan kaikkein viisain, eikä tarvitse enää tänä päivänä tosi Jumalaa. Ihminen kehittyy yhä paremmaksi ja paremmaksi, viisaammaksi ja viisaammaksi, mutta missä se näkyy? Näen, että todeksi on tullut sana: ..."viisaudessaan ovat yhmisksi tulleet".

Dan. 9:n luvun aikaprofetia 70 vuosiviikkoa alkaa vuodesta 538/537 eKr ja päättyy vuoteen 34 jKr. Tämä aika on (Dan. 9:24) säädetty eli määrätty juutalaisille ja Jerusalemille. Kun tuon ajan lopusta leikataan pois yksi vuosiviikko eli 7 vuotta, tullaan Jeesuksen kasteeseen(v. 27 jKr), jolloin hänet voideltiin tehtäväänsä. Hän on "Voideltu ruhtinas". Hänen toimintansa kesti kolme ja puoli vuotta, jonka jälkeen hänet ristiinnaulittiin, eli "tuhottiin" (Dan 9:26). Jumala oli vielä armollinen kansalleen, ja kolmen ja puolen vuoden ajan opetuslapset tekivät työtä kotimaassaan. Stefanuksen marttyyrikuolema lopulta näytti Jumalalle, että hänen kansansa ei enää ollut hänen kansansa, joten opetuslapset ja työhön kutsuttu pakanain apostoli Paavali aloittivat työnsä muiden kansojen parissa.

Koko tämän ajan vuoteen 1844 asti Jeesus on suorittanut ylimmäispapillista palveluaan taivaan pyhäkössä. Vuonna 1844 alkoi toinen vaihe, ja Jeesus astui kaikkeinpyhimpään sitä puhdistamaan. Tämä puhdistaminen merkitsee sitä, että kaikkien niiden synnit poistetaan Jumalan kirjoista, jotka uskovat Jeesukseen, siis joiden kohdalla Jeesus sanoo: "Minun vereni on vuotanut hänen puolestaan". Näin Jeesukseen uskova ihminen saa vapautuksen kaikista synneistään, ja hän on oikeutettu Jumalan valtakunnan asukkaaksi. Hänen rikoksensa on lopullisesti poistettu taivaan kirjoista.

Ilm. 14. luvusta eteenpäin kuvataan tulevia tapahtumia. Tapahtumathan eivät ole täysin aikajärjestyksessä, mutta sen voi ymmärtääkin, koska kirjoittajan aikana vainot olisivat estäneet täysin ymmärrettävän tekstin säilymisen. Ilmestyskirja on täynnä vertauskuvia, joita ei kukaan ymmärtänyt, joten ne ovat saaneet säilyä ja ovat tarkkoja profetioita aina meidän aikaamme asti, kun vain antaa Raamtun itse selittää itseään. Vasta, kun Danielinkirja on alkanut avautua, on myös Ilmestyskirjaakin voitu ymmärtää enemmän ja nähdä siellä olevat tulevat tapahtumat.

14. luvussa kerrotaan maan viljasta, joka on tuleentunut leikattavaksi ja "valkoisella pilvellä" istuva Ihmisen Pojan muotoinen, kultainen kruunu päässään ja terävä sirppi kädessään" lähtee leikkaamaan maan viljaa. (Ilm. 14:14,15) Ilm. 15. luvun lopussa on jae 8, jossa sanotaan, että "temppeli tuli savua täyteen Jumalan kirkkaudesta, eikä kukaan voinut mennä sisälle temppeliin". Vasta vitsausten jälkeen se on mahdollista. Tällöin Jeesus jättää temppelin. Hän pukeutuu pian tuohon kuninkaalliseen asuun, joka kuvattiin 14. luvussa.

Kun Jeesus jättää temppelin, (se täyttyi savulla) siellä ei ole enää välittäjää ihmisen ja Jumalan välillä. Silloin armon aika on mennyt. Vaikka ihmiset kuinka etsisivät pelastusta maan äärestä toiseen, he eivät enää voi löytää auttajaa. Tämän jälkeen eletään aikaa, jolloin "pyhä pyhittyy edelleen ja jumalaton elää edelleen jumalattomasti". Jokainen ihminen on tehnyt valintansa kumman puolelle he ovat halunneet jäädä.

Ilm. 16: luku kertoo noista vitsauksista, joita maan päälle vuodatetaan. Se kuvataan myös ahdistuksen aikana, jollaista ei ole ennen ollut maan päällä. Kukaan ei kestäsi, jos tuota aikaa ei olisi lyhennetty. Mutta juuri, kun Jumalaan uskovista tuntuu, että kaikki apu on kadonnut, tuo pieni pilvi alkaa näkyä taivaalla. Jeesus saapuu tuhannen tuhansine enkeleineen pelastamaan ne, joiden usko on kestänyt koetuksen, ja joiden synnit on iäksi pois pyyhitty. Hänen laumansa temmattaan yhdessä ensimmäisessä ylösnousemuksessa heränneiden kanssa yläilmoihin Jeesusta vastaan. He saavat olla Jeesuksen kanssa aina ja ensimmäisen tuhannen vuoden ajan, ja he saavat nähdä, miksi joku ystävä ei olekaan mukana tai miksi joku sukulainen taas pelastui. Kaikkien poissaolevien teot tutkitaan viimeistä piirtoa myöten, eikä mitään epäselvää enää jää ketään vaivaamaan.

Tuhannen vuoden jälkeen, kun koko maailman kaikki asiat ovat käyty läpi, kenenkään mieleen ei jää mitään epäilystä siitä, etteikö Jumala olisi ollut oikeudenmukainen tuomioissaan. Tämä selviää myös taivaallisille joukoille, jotka eivät ole kokeneet ihmisen koettelemuksia. Kun Jeesus tulee uudelleen pyhien kanssa ja uusi Jerusalem laskeutuu taivaasta, tulee lopullisen tuomion aika.

Silloin heräävät ne, jotka ovat valinneet Saatanan puolen ja tuomion ylösnousemuksen. He ryntäävät saatanan johdolla taas Jumalaa vastaan, mutta nyt heillä ei ole mitään mahdollisuutta voittaa. Heidät tuhotaan tulella, joka kuluttaa heidät kaikki, ja he tulevat maan lannaksi.

Vasta tämän jälkeen Jumala luo uuden maan, jonka keskellä on tuo elämän puu ja elämän veden virta. Siellä elämä on ikuista, koska uusi Eden on annettu ihmiselle ikuisiksi ajoiksi. Juuri sen vuoksi Jumala sulki Edenin paratiisin, ettei ihminen voisi syödä elämän puusta tai juoda elämän veden virrasta ja eläisi ikuisesti syntisenä. Nyt ihmisellä on taas oikeus olla osa Jumalan kansaa, ja nauttia kaikesta siitä, mitä Jumala luo hänen ilokseen. Itse Jumala asuu tuossa uudessa maassa heidän keskellään, ja on heidän Jumalansa ja Valonsa. (Ilm. 21)

Synti ei nouse uudelleen, sillä se ja sen alkuunpanija on tuhottu. Sitä ei enää kukaan muista, koska kaikki entinen on mennyt, poiis pyyhitty. Kaikki perille päässeet rakastavat Jumalaa niin paljon juuri siksi, että hän antoi Jeesuksen, ainokaisen Poikansa kuolla meidän tähtemme.

Raamattu ei kerro, mutta Ellen White kertoo, että vain yksi ainoa asia jää kertomaan tapahtuneesta tragediasta, ja se on arvet Kristuksen käsissä, jaloissa ja kyljessä. Ne ovat hänen "hipiäänsä" iäksi piirretyt. Minä uskon tämän, sillä jokaisen tulee muistaa, mikä oli synnin hinta. Kukaan ei varmasti halua sitä enää toistamiseen kokea.