Kuten otsikko kertoo, kirjoitan viiltelystä. Onko viiltely teidän mielestä syntiä?
Joskus noin puoli vuotta sitten viiltelin itseäni, ja tietysti käteen sitten jäi jäljet. Jostain sattumansyystä vanhempani näkivät arvet ja olivat huolissaan. Tietysti, niin olisin itsekin, jos minun omat lapset viiltelisi.
Mutta miksi sitten viillellään? Viiltelee vaikka on uskovainen? Vai voiko olla uskovainen jos viiltelee? Eihän viiltelemisessä ole järkeä? Vai onko sittenkin....(??)
Noniin. Mä viiltelin itseäni. Ja syyn kerron, miksi. Koska minulla oli hirveän vaikeeta aikaa se aika. Masenti ja kaikki tuntui olevan synkkää. Tuntui, ettei mikään mene oikein, tein sitä taikka tätä, aina tein väärin. Aina minulle nalkutettiin, ehkä syystäkin, en tiedä.
En voinut kertoa huoliani kenellekään. Ne olisivat vain nauraneet päin naamaa tai sitten ollut huolissaan ja vieneet minut joihinkin testeihin.
Eikä minun luonteeseeni oikeastaan kuulu kertoa huolistani.
Ja silloin kun minulla oli vaikeata, mieleeni tuli viilteleminen. En tiedä mistä se tuli, enkä ole kuullut muitten puhuvankaan viiltelemisestä. Ensimmäistä kertaa ajattelin sanaa "viiltely".
Ja sitten kokeilin sitä... Mutta voin sen sanoa, se auttoi. Ei itse viiltely auttanut, vaan se kipu. Se veri.
Mutta pahaksi onneksi (vai olikohan pahaksi onneksi!!) vanhempani näkivät arvet. Tietysti. Mutta en kertonut huolistani vanhemmille. Lupasin vain, etten toiste viiltele. Ja lupaukseni minä olen pitänyt!!
Mutta nyt on jäänyt askartelemaan se asia, onko viiltäminen syntiä?
Joskus noin puoli vuotta sitten viiltelin itseäni, ja tietysti käteen sitten jäi jäljet. Jostain sattumansyystä vanhempani näkivät arvet ja olivat huolissaan. Tietysti, niin olisin itsekin, jos minun omat lapset viiltelisi.
Mutta miksi sitten viillellään? Viiltelee vaikka on uskovainen? Vai voiko olla uskovainen jos viiltelee? Eihän viiltelemisessä ole järkeä? Vai onko sittenkin....(??)
Noniin. Mä viiltelin itseäni. Ja syyn kerron, miksi. Koska minulla oli hirveän vaikeeta aikaa se aika. Masenti ja kaikki tuntui olevan synkkää. Tuntui, ettei mikään mene oikein, tein sitä taikka tätä, aina tein väärin. Aina minulle nalkutettiin, ehkä syystäkin, en tiedä.
En voinut kertoa huoliani kenellekään. Ne olisivat vain nauraneet päin naamaa tai sitten ollut huolissaan ja vieneet minut joihinkin testeihin.
Eikä minun luonteeseeni oikeastaan kuulu kertoa huolistani.
Ja silloin kun minulla oli vaikeata, mieleeni tuli viilteleminen. En tiedä mistä se tuli, enkä ole kuullut muitten puhuvankaan viiltelemisestä. Ensimmäistä kertaa ajattelin sanaa "viiltely".
Ja sitten kokeilin sitä... Mutta voin sen sanoa, se auttoi. Ei itse viiltely auttanut, vaan se kipu. Se veri.
Mutta pahaksi onneksi (vai olikohan pahaksi onneksi!!) vanhempani näkivät arvet. Tietysti. Mutta en kertonut huolistani vanhemmille. Lupasin vain, etten toiste viiltele. Ja lupaukseni minä olen pitänyt!!
Mutta nyt on jäänyt askartelemaan se asia, onko viiltäminen syntiä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin noh tuohon kysykseesi vastaaminen on varsin helppoa, siis siihen että onko viiltely syntiä. Yleensä termi synti viittaa uskontoon ja Suomessa lähinnä kristilliseen uskontoon ja ramatussa ainakin kielletään ruumiin silpominen, joksi viiltelykin eittämättä lasketaan. Mutta sinällään sinun ei kannata olla huolissasi siitä että olet muka tehnyt syntiä, vaikka uskovainen olisitkin. Itse en ole uskovainen enkä näe viiltelyä syntinä vaan jonkinlaisena hätähuutona että asiat eivät nyt ole ihan kuosissaan, viiltely voi myös liittyä nuoruuden kokeiluihin joissa haetaan rajoja ja tehdään kaikkea "jännää" ja kiellettyä, kuten vaikka viiltely tai kaupasta varastaminen. Jos jatkosssa tulee mieliteko viiltelyyn niin suosittelisin jättämään väliin ja mielummin keskustella jonkun kanssa ongelmista, ei sen välttämättä tarvi olla vanhemmat joille jutellaa. Tsemppiä vaan jatkoon sullekin....juups.