Voihan

"Hän on vaan niin äärettömän nuuka että ei voi laittaa mihinkään mitään. Kaikki menee vaan säästöön pankkitilille."

Oletko varma tuosta? Olisiko mahdollista, että hänellä olisi suurista tuloista huolimatta ihan oikeasti tiukkaa rahasta? Velkoja maksettavana, takauksia, pieleen menneitä sijoituksia (monien sijoitusten arvo on romahtanut viimeisen vuoden aikana), jne.?

Toiset myös säästävät, koska heillä on jokin salainen haave, esim. jäädä eläkkeelle "ennen aikojaan", lähteä purjehtimaan maailman ympäri, muuttaa etelämeren saarille, yms.

Mutta voihan se tietysti olla, että hän on luonnostaan pihi, jotkut ovat.

Usein selviää puhumalla.

varma? kirjoitti:

"Hän on vaan niin äärettömän nuuka että ei voi laittaa mihinkään mitään. Kaikki menee vaan säästöön pankkitilille."

Oletko varma tuosta? Olisiko mahdollista, että hänellä olisi suurista tuloista huolimatta ihan oikeasti tiukkaa rahasta? Velkoja maksettavana, takauksia, pieleen menneitä sijoituksia (monien sijoitusten arvo on romahtanut viimeisen vuoden aikana), jne.?

Toiset myös säästävät, koska heillä on jokin salainen haave, esim. jäädä eläkkeelle "ennen aikojaan", lähteä purjehtimaan maailman ympäri, muuttaa etelämeren saarille, yms.

Mutta voihan se tietysti olla, että hän on luonnostaan pihi, jotkut ovat.

Usein selviää puhumalla.

Lue lisää

Ollaan puhuttu ja sanoi, että voi ottaa enemmän kuluihin osaa kun perustetaan perhe, kun kokee että silloin on pakko. Nyt ei ole mikään pakko.
Hänellä ei ole velkaa yhtään. Säästää eri tileille, mutta ei tiedä vielä, mihin rahat käyttäisi.

piheys.. kirjoitti:

Ollaan puhuttu ja sanoi, että voi ottaa enemmän kuluihin osaa kun perustetaan perhe, kun kokee että silloin on pakko. Nyt ei ole mikään pakko.
Hänellä ei ole velkaa yhtään. Säästää eri tileille, mutta ei tiedä vielä, mihin rahat käyttäisi.

Lue lisää

Ok.

Mies taitaa olla kyllä aika peruspihi tapaus, hamstereiden sukua ;)

En kyllä ihan hirveästi luottaisi, että rahaa löytyy yhteisiin menoihin mahd. perheen perustamisen jälkeenkään. Mutta onhan se toki mahdollista vaan kenties ei todennäköistä kuitenkaan.

ehkä? kirjoitti:

Ok.

Mies taitaa olla kyllä aika peruspihi tapaus, hamstereiden sukua ;)

En kyllä ihan hirveästi luottaisi, että rahaa löytyy yhteisiin menoihin mahd. perheen perustamisen jälkeenkään. Mutta onhan se toki mahdollista vaan kenties ei todennäköistä kuitenkaan.

Lue lisää

"En kyllä ihan hirveästi luottaisi, että rahaa löytyy yhteisiin menoihin mahd. perheen perustamisen jälkeenkään. Mutta onhan se toki mahdollista vaan kenties ei todennäköistä kuitenkaan. "

Ei tiikeri pääse raidoistaan. Tuollaisen miehen kanssa jos jatkaa, joutuu elämään vapaaehtoisesti köyhyydessä.

Järjetöntä touhua, raha on tehty käyttöä vaten. Toki jokaisella järkevällä ihmisellä on säästöjä ja mikäli on hyvin toimeentuleva, myös sijoituksia.

Terveisin hyvin toimeentuleva rahamies

;))

Kiitos. Hyviä kysymyksiä laitoit. Mietin.. Olen tottunut olla reilu tai pidän itseäni reiluna. Jotenkin kaipaan sellaista, että mies vie minuakin ulos. Kaipaan kai tällaista huomiota. Nyt tosiaan olen kiristänyt myös tarjoilemistani, kun ei toinenkaan, mutta tämä on tietänyt sitä, että emme käy sitten missään, koska mies ei voi maksaa omaansa. Olisi kiva mennä joskus jonnekin! Tosiaan jatkossakaan ei varmaan mennä minnekään huvittelemaan ellen minä tarjoa. Minä kaipaan kovasti joskus ulkonakäymistä ja sitä että mentäisiin yhdessä.Minusta on kuitenkin tuntunut, että mies on nauttinut ulkonakäymisestä tosi paljon, kun ollaan käyty minun kustantamana.
Ehkä tämä minun ajatusmallini tulee kodistani. Olen tottunut tietynlaiseen miestyyppiin. Olen siis tottunut siihen, miten vanhempani toisiansa hemmottelevat ja huomioivat. Kaipaan varmaan samanlaista...

piheys... kirjoitti:

Kiitos. Hyviä kysymyksiä laitoit. Mietin.. Olen tottunut olla reilu tai pidän itseäni reiluna. Jotenkin kaipaan sellaista, että mies vie minuakin ulos. Kaipaan kai tällaista huomiota. Nyt tosiaan olen kiristänyt myös tarjoilemistani, kun ei toinenkaan, mutta tämä on tietänyt sitä, että emme käy sitten missään, koska mies ei voi maksaa omaansa. Olisi kiva mennä joskus jonnekin! Tosiaan jatkossakaan ei varmaan mennä minnekään huvittelemaan ellen minä tarjoa. Minä kaipaan kovasti joskus ulkonakäymistä ja sitä että mentäisiin yhdessä.Minusta on kuitenkin tuntunut, että mies on nauttinut ulkonakäymisestä tosi paljon, kun ollaan käyty minun kustantamana.
Ehkä tämä minun ajatusmallini tulee kodistani. Olen tottunut tietynlaiseen miestyyppiin. Olen siis tottunut siihen, miten vanhempani toisiansa hemmottelevat ja huomioivat. Kaipaan varmaan samanlaista...

Lue lisää

Sinulla näyttää rahankäyttö olevan tapa ilmaista kiintymystä. Onko lapsuuskotisi malli vastavuoroinen vai miten se menee vanhemmillasi?

Tiedätkö miehen lapsuuskodin mallia?

Minusta ei ole mitään pahaa tuossa halussa jakaa asioita rahamielessä. Mutta välittää voi kyllä, minun mielestäni siis, ilmankin.

Omia lapsuuden malleja ei kannata olettaa koko maailman malleiksi, tulee vain turhaa mielipahaa. Ehkä mieskin vain noudattaa sitä itselleen tuttua mallia :)

Rahasi ovat sinun. Miehen rahat hänen. Tee selväksi ettet enää maksele miehen kuluja, mutta mene itse toki kuten haluat ja tee miehelle selväksi myös se, että hän on tervetullut mukaan jos omat kulunsa maksaa.

Kuulostele myös miehen välittäminen. Jos tunteet ovat aidot ja muuten on hyvä, niin koittakaa ratkaista raha-asiat. Jos tuntuu että on muutakin häikkää niin yrittäkää saada puheyhteys kuntoon.

random_N kirjoitti:

Sinulla näyttää rahankäyttö olevan tapa ilmaista kiintymystä. Onko lapsuuskotisi malli vastavuoroinen vai miten se menee vanhemmillasi?

Tiedätkö miehen lapsuuskodin mallia?

Minusta ei ole mitään pahaa tuossa halussa jakaa asioita rahamielessä. Mutta välittää voi kyllä, minun mielestäni siis, ilmankin.

Omia lapsuuden malleja ei kannata olettaa koko maailman malleiksi, tulee vain turhaa mielipahaa. Ehkä mieskin vain noudattaa sitä itselleen tuttua mallia :)

Rahasi ovat sinun. Miehen rahat hänen. Tee selväksi ettet enää maksele miehen kuluja, mutta mene itse toki kuten haluat ja tee miehelle selväksi myös se, että hän on tervetullut mukaan jos omat kulunsa maksaa.

Kuulostele myös miehen välittäminen. Jos tunteet ovat aidot ja muuten on hyvä, niin koittakaa ratkaista raha-asiat. Jos tuntuu että on muutakin häikkää niin yrittäkää saada puheyhteys kuntoon.

Lue lisää

Etkö lukenut mitä ap kirjoitti?

Miten menet yhdessä elokuviin jos toinen ei halua maksaa lippua? Et mitenkään. Miten menet kahville, jos toinen ei sitä halua juoda kun maksaa liikaa? Mitä järkeä on edes mennä ravintolaan, jos vain toinen syö?

Tuollainen on jo sairaalloista pihiyttä. Ei rahaa pidä holvata ympäriinsä, mutta jo hyviin tapoihin kuuluu tarjota edes joskus, jos toinen on ensin itse tarjonnut.

Rahamies kirjoitti:

Etkö lukenut mitä ap kirjoitti?

Miten menet yhdessä elokuviin jos toinen ei halua maksaa lippua? Et mitenkään. Miten menet kahville, jos toinen ei sitä halua juoda kun maksaa liikaa? Mitä järkeä on edes mennä ravintolaan, jos vain toinen syö?

Tuollainen on jo sairaalloista pihiyttä. Ei rahaa pidä holvata ympäriinsä, mutta jo hyviin tapoihin kuuluu tarjota edes joskus, jos toinen on ensin itse tarjonnut.

Lue lisää

Minun mielestäni on kukin vastuussa omista rahoistaan.

Jos tarjoen jollekulle, ei se velvoita häntä mihinkään. Jos joku tarjoaa minulle pihvin, ei hän voi vaatia minulta samaa summaa takaisin jonakin muuna lahjana.

Pariskunta voi tehdä yhdessä ilmaisia asioita, jos rahankäyttötottumukset ovat erilaisia. Tai voi tarjota toiselle silloin kun se ITSELLE sopii, ei silloin kuin toisen isä tarjoaisi tämän äidille tai kun kumppani kinuaa.

Jos ei kiinnosta mikään sama asia niin kannattaa ehkä etsiä uusia harrastuskamuja.

random_N kirjoitti:

Minun mielestäni on kukin vastuussa omista rahoistaan.

Jos tarjoen jollekulle, ei se velvoita häntä mihinkään. Jos joku tarjoaa minulle pihvin, ei hän voi vaatia minulta samaa summaa takaisin jonakin muuna lahjana.

Pariskunta voi tehdä yhdessä ilmaisia asioita, jos rahankäyttötottumukset ovat erilaisia. Tai voi tarjota toiselle silloin kun se ITSELLE sopii, ei silloin kuin toisen isä tarjoaisi tämän äidille tai kun kumppani kinuaa.

Jos ei kiinnosta mikään sama asia niin kannattaa ehkä etsiä uusia harrastuskamuja.

Lue lisää

Kiitos vastauksista.

Luulen, että kohta lähden enemmän kulkemaan paikoissa yksikseni. Mies saa jäädä istumaan kotio.

Taisit kysyä elämisenmallista. Kyllä olen perheestä, jossa vanhemmat kummatkin huomioivat toisensa myös lahjoja ostamalla. Isä vienyt äitiä syömään ja toisinpäin. Olen myös kasvanut ympäristössä, johon kuului vahva vieraanvaraisuus. Vieraille laitettiin aina parasta pöytään. Vieraat majoittuivat ja heitä arvostettiin. Nyt olen miehen kanssa, joka edustaa täysin ääripäätä kuin oma isäni.
Niin piti sanoa vielä se, että vaikka kotini oli hyvin vieraanvarainen, ei vanhemmat siitä köyhtyneet mitenkään, vaan hyvin ovat pärjänneet aina...
Ehkä odotan vaan liikoja..
Olemme muuten 30 ikäisiä..ei siis aivan nuoria.

piheys.. kirjoitti:

Kiitos vastauksista.

Luulen, että kohta lähden enemmän kulkemaan paikoissa yksikseni. Mies saa jäädä istumaan kotio.

Taisit kysyä elämisenmallista. Kyllä olen perheestä, jossa vanhemmat kummatkin huomioivat toisensa myös lahjoja ostamalla. Isä vienyt äitiä syömään ja toisinpäin. Olen myös kasvanut ympäristössä, johon kuului vahva vieraanvaraisuus. Vieraille laitettiin aina parasta pöytään. Vieraat majoittuivat ja heitä arvostettiin. Nyt olen miehen kanssa, joka edustaa täysin ääripäätä kuin oma isäni.
Niin piti sanoa vielä se, että vaikka kotini oli hyvin vieraanvarainen, ei vanhemmat siitä köyhtyneet mitenkään, vaan hyvin ovat pärjänneet aina...
Ehkä odotan vaan liikoja..
Olemme muuten 30 ikäisiä..ei siis aivan nuoria.

Lue lisää

Kohta joku ihmettelee, miksi olen miehen kanssa.
Olen tullut aiemmissa suhteissa pahasta petetyksi ja tiedän, että tämä mies ei minua pettäisi. Onhan hänessä siis hyvääkin, mutta piheys saa joskus minut ärsyyntymään.

piheys.. kirjoitti:

Kiitos vastauksista.

Luulen, että kohta lähden enemmän kulkemaan paikoissa yksikseni. Mies saa jäädä istumaan kotio.

Taisit kysyä elämisenmallista. Kyllä olen perheestä, jossa vanhemmat kummatkin huomioivat toisensa myös lahjoja ostamalla. Isä vienyt äitiä syömään ja toisinpäin. Olen myös kasvanut ympäristössä, johon kuului vahva vieraanvaraisuus. Vieraille laitettiin aina parasta pöytään. Vieraat majoittuivat ja heitä arvostettiin. Nyt olen miehen kanssa, joka edustaa täysin ääripäätä kuin oma isäni.
Niin piti sanoa vielä se, että vaikka kotini oli hyvin vieraanvarainen, ei vanhemmat siitä köyhtyneet mitenkään, vaan hyvin ovat pärjänneet aina...
Ehkä odotan vaan liikoja..
Olemme muuten 30 ikäisiä..ei siis aivan nuoria.

Lue lisää

Minusta se kolmenkympin rajapyykin ylittäminen on sellainen, että ihmisen perusluonne ja -arvot eivät enää paljon muutu. Eli paras tottua saituuteen.

Minulla on samantyyppinen tausta ja oma periaate. Vieraille laitetaan parasta pöytään, säästellään sitten vaikka vähän omissa syömisissä pari päivää.

random_N kirjoitti:

Minun mielestäni on kukin vastuussa omista rahoistaan.

Jos tarjoen jollekulle, ei se velvoita häntä mihinkään. Jos joku tarjoaa minulle pihvin, ei hän voi vaatia minulta samaa summaa takaisin jonakin muuna lahjana.

Pariskunta voi tehdä yhdessä ilmaisia asioita, jos rahankäyttötottumukset ovat erilaisia. Tai voi tarjota toiselle silloin kun se ITSELLE sopii, ei silloin kuin toisen isä tarjoaisi tämän äidille tai kun kumppani kinuaa.

Jos ei kiinnosta mikään sama asia niin kannattaa ehkä etsiä uusia harrastuskamuja.

Lue lisää

"Minun mielestäni on kukin vastuussa omista rahoistaan.

Jos tarjoen jollekulle, ei se velvoita häntä mihinkään. Jos joku tarjoaa minulle pihvin, ei hän voi vaatia minulta samaa summaa takaisin jonakin muuna lahjana. "

Totta tuokin, mutta väitätkö ettei tuo ole epäkohteliasta? Epäkohtelias käytös ei ole laitonta, eikä mikään mahti maailmassa estä käyttäytymästä epäkohteliaasti, mutta siitä seuraa paheksuntaa ja vastatoimia. Siksihän sellaista kutsuntaan epäkohteliaaksi eikä rikokseksi (kuten esimerkiksi pahoinpitelyä).

Olet varmasti myös sitä mieltä, että jokaine saa valita seuransa. Minä äänestäisin jaloillani tuollaisessa tilanteessa, en alkaisi elättämään loista.

Kyllä. Eihän minun ole mikään pakko tarjota. Totta se on ja uloskin voin mennä ihan yksikseni.
Kaikki on elämässä niin vapaaehtoista. Tarkoituksena ei ole koskaan ollut hyötyä mitenkään toisesta. Eihän hänenkään tarvitse mitään minulle antaa. Kaikki on niin vapaaehtoista.
Jotenkin vaan ilahtuisin tietynlaisesta huomioinnista. Ei sen huomioinnin tarvitsisi olla kallista. Tosiaan olen oppinut tietynlaisen mallin omasta kodistani.
En ole saanut suhteeni aikana yhtäkään muistamista. En yhtäkään lahjaa. Ei kukkia, ei joululahjoja, ei syntymäpäivälahjoja.. (Ovat miehen mielestä turhia) Itse olen muistanut ja huomannut, että mies on kuitenkin ilahtunut muistamisista. Olen puhunut, että itsekin kaipasin, mutta kuulemma ovat turhuutta. Minusta tuntuu, että on turhuutta siksi, koska hän ei piheydessään raaski ostaa mitään.

piheys... kirjoitti:

Kyllä. Eihän minun ole mikään pakko tarjota. Totta se on ja uloskin voin mennä ihan yksikseni.
Kaikki on elämässä niin vapaaehtoista. Tarkoituksena ei ole koskaan ollut hyötyä mitenkään toisesta. Eihän hänenkään tarvitse mitään minulle antaa. Kaikki on niin vapaaehtoista.
Jotenkin vaan ilahtuisin tietynlaisesta huomioinnista. Ei sen huomioinnin tarvitsisi olla kallista. Tosiaan olen oppinut tietynlaisen mallin omasta kodistani.
En ole saanut suhteeni aikana yhtäkään muistamista. En yhtäkään lahjaa. Ei kukkia, ei joululahjoja, ei syntymäpäivälahjoja.. (Ovat miehen mielestä turhia) Itse olen muistanut ja huomannut, että mies on kuitenkin ilahtunut muistamisista. Olen puhunut, että itsekin kaipasin, mutta kuulemma ovat turhuutta. Minusta tuntuu, että on turhuutta siksi, koska hän ei piheydessään raaski ostaa mitään.

Lue lisää

tulevaisuutta hänen kanssaan? Tuo ei nimittäin todellakaan kuulosta hyvältä. Tuollaiset ominaisuudet (omituisuudet tässä tapauksessa) tulevat valitettavasti yleensä vain pahenemaan iän myötä. Ainakin teillä pitäisi olla ihan älyttämän tarkasti vaikka paperilla lakimiehen kanssa määritelty kuluista vastaaminen...yhteiselossa kysymys kun on sitten todella paljon muustakin kuin leffalipuista tai kahvikupista...
Eikä sinun sitten ikinä tarvitse haaveilla niista pikkulahjoistakaan, tuo asenne ei korjaannu ikinä.

piheys... kirjoitti:

Kyllä. Eihän minun ole mikään pakko tarjota. Totta se on ja uloskin voin mennä ihan yksikseni.
Kaikki on elämässä niin vapaaehtoista. Tarkoituksena ei ole koskaan ollut hyötyä mitenkään toisesta. Eihän hänenkään tarvitse mitään minulle antaa. Kaikki on niin vapaaehtoista.
Jotenkin vaan ilahtuisin tietynlaisesta huomioinnista. Ei sen huomioinnin tarvitsisi olla kallista. Tosiaan olen oppinut tietynlaisen mallin omasta kodistani.
En ole saanut suhteeni aikana yhtäkään muistamista. En yhtäkään lahjaa. Ei kukkia, ei joululahjoja, ei syntymäpäivälahjoja.. (Ovat miehen mielestä turhia) Itse olen muistanut ja huomannut, että mies on kuitenkin ilahtunut muistamisista. Olen puhunut, että itsekin kaipasin, mutta kuulemma ovat turhuutta. Minusta tuntuu, että on turhuutta siksi, koska hän ei piheydessään raaski ostaa mitään.

Lue lisää

Minulla on vähän samoja ongelmia raha-asioista parisuhteessa. Asutaan yhdessä ja miehen nuukuus käy välillä kyllä hermoille. Mitään ei saa tehdä eikä ostaa. Minä hoidan meillä pääosin ruokaostokset ja aika usein tulee siitäkin jotakin sanomista että olen ostanut jonkun liian kalliin ruuan. Raha-asia on loppujen lopuksi aika moninainen asia. Mies maksaa meillä asumiskulut (talon lainan, on hänen talo) ja melkein muutkin asumiskulut. Minä maksan ruuat. Mutta järjestely ei ilmeisesti ihan toimi. Napisee myös siitä jos ostan omilla rahoillani itselleni jotakin, sekin on tuhlausta. Yleensä minä tienaan meillä enemmin joten en ymmärrä että mihin pitäisi tulot piilottaa kun ei mitään ei saa ostaan, itselle eikä yhteiseen hyvään.

Hän on oppinut tuon nuukuuden kyllä kotoaan. Koko suku tuntuu olevan sellaista keräilijäporukkaa. Nurkat täynnä kaikenlaista roinaa joista suurimman osan minä olisin valmis laittamaan kierrätykseen tai jätelavalle. Joskus voi kuulemma tarvita...

Muutenkin ajatusmaailma pyörii aina sen ympärillä että ei ole rahaa. Siitä köyhäilystä on tullut itsestäänselvyys. Välillä hän voisi tuota ajatusmalliaan tarkistaakin, ei me nyt niin köyhiä mielestäni olla. Hän myös säästelee rahaa tilille. Minä taas olen jotenkin oppinut sen, että suomessa ei säästämällä juurikaan rikastu kukaan muu kuin pankki joka ne rahat saa sinne tililleen.

Eli ei meilläkään juuri ylimääräisiä tuhlailla. Ei käydä pahemmin ulkona syömässä, ei lomamatkoilla, ei missään mikä maksaa jotakin. Olen itse allerginen kaikenlaiselle pummaamiselle mutta mies ottaisi kyllä kaiken mitä vaan kehtaa pyytää ja ilmaiseksi saa. En ole saanut lahjoja minäkään. Hän on kyllä sanonut jo alunperin että ei ole mikään lahjojen ostaja ja sen olen hyväksynyt. Miehelle olen kyllä ostanut useampaankin otteeseen jotakin tarpeellista (en siis mitään turhuuksia) mutta en osta enää koska häntä ahdistaa se rahanmeno.

Mutta ei kai se auta kun lähteä ruokakaupasta etsimään taas alennusruokaa että kelpaa :-) Muuten meillä menee ihan hyvin!

mie.... kirjoitti:

Minulla on vähän samoja ongelmia raha-asioista parisuhteessa. Asutaan yhdessä ja miehen nuukuus käy välillä kyllä hermoille. Mitään ei saa tehdä eikä ostaa. Minä hoidan meillä pääosin ruokaostokset ja aika usein tulee siitäkin jotakin sanomista että olen ostanut jonkun liian kalliin ruuan. Raha-asia on loppujen lopuksi aika moninainen asia. Mies maksaa meillä asumiskulut (talon lainan, on hänen talo) ja melkein muutkin asumiskulut. Minä maksan ruuat. Mutta järjestely ei ilmeisesti ihan toimi. Napisee myös siitä jos ostan omilla rahoillani itselleni jotakin, sekin on tuhlausta. Yleensä minä tienaan meillä enemmin joten en ymmärrä että mihin pitäisi tulot piilottaa kun ei mitään ei saa ostaan, itselle eikä yhteiseen hyvään.

Hän on oppinut tuon nuukuuden kyllä kotoaan. Koko suku tuntuu olevan sellaista keräilijäporukkaa. Nurkat täynnä kaikenlaista roinaa joista suurimman osan minä olisin valmis laittamaan kierrätykseen tai jätelavalle. Joskus voi kuulemma tarvita...

Muutenkin ajatusmaailma pyörii aina sen ympärillä että ei ole rahaa. Siitä köyhäilystä on tullut itsestäänselvyys. Välillä hän voisi tuota ajatusmalliaan tarkistaakin, ei me nyt niin köyhiä mielestäni olla. Hän myös säästelee rahaa tilille. Minä taas olen jotenkin oppinut sen, että suomessa ei säästämällä juurikaan rikastu kukaan muu kuin pankki joka ne rahat saa sinne tililleen.

Eli ei meilläkään juuri ylimääräisiä tuhlailla. Ei käydä pahemmin ulkona syömässä, ei lomamatkoilla, ei missään mikä maksaa jotakin. Olen itse allerginen kaikenlaiselle pummaamiselle mutta mies ottaisi kyllä kaiken mitä vaan kehtaa pyytää ja ilmaiseksi saa. En ole saanut lahjoja minäkään. Hän on kyllä sanonut jo alunperin että ei ole mikään lahjojen ostaja ja sen olen hyväksynyt. Miehelle olen kyllä ostanut useampaankin otteeseen jotakin tarpeellista (en siis mitään turhuuksia) mutta en osta enää koska häntä ahdistaa se rahanmeno.

Mutta ei kai se auta kun lähteä ruokakaupasta etsimään taas alennusruokaa että kelpaa :-) Muuten meillä menee ihan hyvin!

Lue lisää

Otit esille pummaamisen. Tuosta tulikin mieleeni, että mies myös ottaa kovin hanakasti vastaan kaikki tarjoilut mm. ilmaiskahvit ja muiden ihmisten tarjoilut. Menee ruokaaikana kylään jne. Joskus kävi niinkin, että oltiin yhdessä paikassa ja mies valitti kauheasti tilannettaan ja yritti saada rahaa ja palveluksia. Minua hävetti, koska tiesin, että hänellä olisi itsellään varaa. Kyse on siis täysin piheydestä. Olen yrittänyt toivoa, että hän muuttuisi. Osaisi ottaa huomioon minutkin, mutta turha toivo. Aikaa on kulunut. En ole vaan tottunut tällaiseen elämisenmalliin.

piheys... kirjoitti:

Otit esille pummaamisen. Tuosta tulikin mieleeni, että mies myös ottaa kovin hanakasti vastaan kaikki tarjoilut mm. ilmaiskahvit ja muiden ihmisten tarjoilut. Menee ruokaaikana kylään jne. Joskus kävi niinkin, että oltiin yhdessä paikassa ja mies valitti kauheasti tilannettaan ja yritti saada rahaa ja palveluksia. Minua hävetti, koska tiesin, että hänellä olisi itsellään varaa. Kyse on siis täysin piheydestä. Olen yrittänyt toivoa, että hän muuttuisi. Osaisi ottaa huomioon minutkin, mutta turha toivo. Aikaa on kulunut. En ole vaan tottunut tällaiseen elämisenmalliin.

Lue lisää

Luultavasti nuo tavat eivät helpolla muutu. Ymmärrän tuskasi kun tietää että toisella olisi varaa. Minun on ehkä hiukan helpompi ymmärtää miestäni koska hänellä on oikeasti pienet tulot. Mutta on kyllä aika pienet menotkin että ei meillä ole mitään hätää. Ja hän kyllä haluaa ne pitsat maksaa kun pitsalla käydään eli ei sillä tavalla ole ihan mahdoton, mutta arkiasioissa nämä jutut korostuu.
Olen itse myös tottunut toisenlaiseen. Jos jotakin tarvitsen niin ostan ja pakko myöntää että olen elänyt ennen myös hiukan yli varojeni. Sitä en tosiaankaan enää kaipaa. Olen tässä jotakin oppinutkin.
Mutta helppoa se ei aina ole. Etukäteen jo tietää että mistä tulee kommenttia jos jotakin ostan.

mie... kirjoitti:

Luultavasti nuo tavat eivät helpolla muutu. Ymmärrän tuskasi kun tietää että toisella olisi varaa. Minun on ehkä hiukan helpompi ymmärtää miestäni koska hänellä on oikeasti pienet tulot. Mutta on kyllä aika pienet menotkin että ei meillä ole mitään hätää. Ja hän kyllä haluaa ne pitsat maksaa kun pitsalla käydään eli ei sillä tavalla ole ihan mahdoton, mutta arkiasioissa nämä jutut korostuu.
Olen itse myös tottunut toisenlaiseen. Jos jotakin tarvitsen niin ostan ja pakko myöntää että olen elänyt ennen myös hiukan yli varojeni. Sitä en tosiaankaan enää kaipaa. Olen tässä jotakin oppinutkin.
Mutta helppoa se ei aina ole. Etukäteen jo tietää että mistä tulee kommenttia jos jotakin ostan.

Lue lisää

Meidän suhteessa käytiin alkuaikoina ulkona ja minä maksoin aina.. Mies sanoi monesti silloin, että rahakukkaro taisi jäädä kotiin jne.Sitten pari kertaa taidettiin olla ulkona ja katselin tilannetta ja kun maksun aika tuli, mies maksoi vaan omansa. Ajattelin aina , että jossain vaiheessa varmaan mieskin tarjoasi vastavuoroisesti ja nykyään jo tiedän, että tällaista päivää ei tule ikinä olemaankaan. Aikaa on kulunut ja hän ei käytä mihinkään rahaa, mikä koskettaisi jotenkin minua.
Nykyään onkin jo sellainen tilanne, että missään ei käydäkään, koska jos ehdottaisin jotain tietäisin, että se olisi minun maksettava ja hieman kenkuttaa miehen asenne maksuasioihin. En epäile ollenkaan etteikö mies lähtisi. Alkuaikoina hän oli erittäin mielissään ja iloinen kun mentiin minun kustamana jonnekin.

Joku varmaan pian sanoo minulle, että jokainen maksaa omansa. Niinhän se onkin parempi.
Tämä vaan tietää meidän suhteessa sitä, että missään ei käydä jatkossa yhdessä. Ollaan vaan asunnolla tai jos näin ilkikurisesti voi sanoa, että voidaan kai yhdessä käydä lähimarketin ilmaiskahveilla kerran vuodessa.
Taidan kuulostaa aika tympääntyneeltä. Ei voi mitään.

naishenkilö kirjoitti:

tulevaisuutta hänen kanssaan? Tuo ei nimittäin todellakaan kuulosta hyvältä. Tuollaiset ominaisuudet (omituisuudet tässä tapauksessa) tulevat valitettavasti yleensä vain pahenemaan iän myötä. Ainakin teillä pitäisi olla ihan älyttämän tarkasti vaikka paperilla lakimiehen kanssa määritelty kuluista vastaaminen...yhteiselossa kysymys kun on sitten todella paljon muustakin kuin leffalipuista tai kahvikupista...
Eikä sinun sitten ikinä tarvitse haaveilla niista pikkulahjoistakaan, tuo asenne ei korjaannu ikinä.

Lue lisää

Samaa mieltä. Pihiys ei kun lisääntyy iän myötä. Luultavasti tämä mies on niitä, jotka sitten eläkeläisenä kiertävät kauppoja kyttäämässä päivän-parin vanhaa leipää, jonka saisi alennuksella. Tällaiselle henkilölle ei ole mitään merkitystä, paljonko pankkitilillä on rahaa. Sitä ei ole koskaan niin paljon, että sitä voisi ruveta käyttämään.

piheys... kirjoitti:

Meidän suhteessa käytiin alkuaikoina ulkona ja minä maksoin aina.. Mies sanoi monesti silloin, että rahakukkaro taisi jäädä kotiin jne.Sitten pari kertaa taidettiin olla ulkona ja katselin tilannetta ja kun maksun aika tuli, mies maksoi vaan omansa. Ajattelin aina , että jossain vaiheessa varmaan mieskin tarjoasi vastavuoroisesti ja nykyään jo tiedän, että tällaista päivää ei tule ikinä olemaankaan. Aikaa on kulunut ja hän ei käytä mihinkään rahaa, mikä koskettaisi jotenkin minua.
Nykyään onkin jo sellainen tilanne, että missään ei käydäkään, koska jos ehdottaisin jotain tietäisin, että se olisi minun maksettava ja hieman kenkuttaa miehen asenne maksuasioihin. En epäile ollenkaan etteikö mies lähtisi. Alkuaikoina hän oli erittäin mielissään ja iloinen kun mentiin minun kustamana jonnekin.

Joku varmaan pian sanoo minulle, että jokainen maksaa omansa. Niinhän se onkin parempi.
Tämä vaan tietää meidän suhteessa sitä, että missään ei käydä jatkossa yhdessä. Ollaan vaan asunnolla tai jos näin ilkikurisesti voi sanoa, että voidaan kai yhdessä käydä lähimarketin ilmaiskahveilla kerran vuodessa.
Taidan kuulostaa aika tympääntyneeltä. Ei voi mitään.

Lue lisää

että minulle tulee aina välillä mieleen että kun on tarpeeksi pihi niin ei suo itselleen oikein mitään elämän nautintoja. Minä tykkäisin joskus lähteä vaikka viikonlopuksi johonkin pienelle lomalle mutta se ei meillä tule tapahtumaan. Sukulaisten luo voidaan mennä mutta että hotellista pitäisi maksaa niin ei varmaan onnistu. Sehän on tuhlausta. En tarkoita sitä että nautinnot pitäisi löytää jostain kalliista lomasta mutta ihan edullisestikin se onnistuisi.

Siinä mielessä koen että hän ei jousta minun vuokseni periaatteistaan, sen sijana minun täytyy sopeutua hänen tyyliinsä elää pienellä budjetilla.

Eikä se ratkaise mitään että jokainen maksaisi omansa. Silloin ei todellakaan onnistu yhdessä tekeminen. Minäkin olisin valmis maksamaan joistakin yhtisistä reissuista tai tekemisistä, mutta jos toinen ei ole valmis niin silloin ei yhdessä voi tehdä mitään muuta kuin olla kotona.

Kyllä minäkin tympäännyn välillä. Kuten nyt kun pitäs ottaa ammattilainen tekemään kotona yks homma mutta ei raaski...eikä annan minun sitä maksaa vaikka hyvin voisin.

mie... kirjoitti:

että minulle tulee aina välillä mieleen että kun on tarpeeksi pihi niin ei suo itselleen oikein mitään elämän nautintoja. Minä tykkäisin joskus lähteä vaikka viikonlopuksi johonkin pienelle lomalle mutta se ei meillä tule tapahtumaan. Sukulaisten luo voidaan mennä mutta että hotellista pitäisi maksaa niin ei varmaan onnistu. Sehän on tuhlausta. En tarkoita sitä että nautinnot pitäisi löytää jostain kalliista lomasta mutta ihan edullisestikin se onnistuisi.

Siinä mielessä koen että hän ei jousta minun vuokseni periaatteistaan, sen sijana minun täytyy sopeutua hänen tyyliinsä elää pienellä budjetilla.

Eikä se ratkaise mitään että jokainen maksaisi omansa. Silloin ei todellakaan onnistu yhdessä tekeminen. Minäkin olisin valmis maksamaan joistakin yhtisistä reissuista tai tekemisistä, mutta jos toinen ei ole valmis niin silloin ei yhdessä voi tehdä mitään muuta kuin olla kotona.

Kyllä minäkin tympäännyn välillä. Kuten nyt kun pitäs ottaa ammattilainen tekemään kotona yks homma mutta ei raaski...eikä annan minun sitä maksaa vaikka hyvin voisin.

Lue lisää

Toivotan sinulle jaksamista arjessa. Tiedän, että joskus nämä asiat kiukuttaa. Hyvä näitä asioita joskus purkaa vaikka täällä netissä kirjoittamalla.
Se on totta, että piheydestä voi kärsiä ihminen itsekin. Ei suo mitään itselleenkään.

olet bongannut kirjoitti:

Samaa mieltä. Pihiys ei kun lisääntyy iän myötä. Luultavasti tämä mies on niitä, jotka sitten eläkeläisenä kiertävät kauppoja kyttäämässä päivän-parin vanhaa leipää, jonka saisi alennuksella. Tällaiselle henkilölle ei ole mitään merkitystä, paljonko pankkitilillä on rahaa. Sitä ei ole koskaan niin paljon, että sitä voisi ruveta käyttämään.

Lue lisää

Kitupiikin kanssa voi säilyä järjissään vain toinen samanlainen.

Kaveri kertoi tietävänsä pariskunnan jotka ostavat jääkaappiin omat ruokansa molemmille itse. Molemmat kohtuullisen hyväpalkkaisessa työssä, soittelevat tuttujaan kuljettamaan heitä autolla asioille. Oma vanha autokin heillä on, mutta sillä ajaminenhan maksaa.

Toinen kaveri osti rintamamiestalon vanhalta pariskunnalta. Mitään remontteja tai uudistuksia ei oltu tehty, edes voimavirtaa eivät olleet kytkeneet sähköuuniin. Lähes koko puutarha oli käännetty perunapelloksi, perunathan ovat kalliita.

Nämä kitupiikit ovat vähän surullisia tapauksia. Heidän käyttäytymiselleen naureskellaan mutta he eivät näe toimissaan mitään outoa. Heille raha on säästämistä varten eikä sitä koskaan ole tarpeeksi. Kaikessa pitää yrittää säästää ja saada mahdollisimman paljon ilmaiseksi. En ymmärrä. Ruumispaidassa kun ei ole taskuja.

piheys... kirjoitti:

Kyllä. Eihän minun ole mikään pakko tarjota. Totta se on ja uloskin voin mennä ihan yksikseni.
Kaikki on elämässä niin vapaaehtoista. Tarkoituksena ei ole koskaan ollut hyötyä mitenkään toisesta. Eihän hänenkään tarvitse mitään minulle antaa. Kaikki on niin vapaaehtoista.
Jotenkin vaan ilahtuisin tietynlaisesta huomioinnista. Ei sen huomioinnin tarvitsisi olla kallista. Tosiaan olen oppinut tietynlaisen mallin omasta kodistani.
En ole saanut suhteeni aikana yhtäkään muistamista. En yhtäkään lahjaa. Ei kukkia, ei joululahjoja, ei syntymäpäivälahjoja.. (Ovat miehen mielestä turhia) Itse olen muistanut ja huomannut, että mies on kuitenkin ilahtunut muistamisista. Olen puhunut, että itsekin kaipasin, mutta kuulemma ovat turhuutta. Minusta tuntuu, että on turhuutta siksi, koska hän ei piheydessään raaski ostaa mitään.

Lue lisää

"En ole saanut suhteeni aikana yhtäkään muistamista. En yhtäkään lahjaa. Ei kukkia, ei joululahjoja, ei syntymäpäivälahjoja.. (Ovat miehen mielestä turhia)"

Melkoinen torspo se sun äijäs kyllä on. Eihän lahjan tarvitse maksaa mitään, jos välttämättä haluaa halvalla päästä. Esimerkiksi kortin voi tehdä ihan itse ja jos synttärit on kesäaikaan, kukat voi käydä keräämässä maastosta jne.

piheys... kirjoitti:

Otit esille pummaamisen. Tuosta tulikin mieleeni, että mies myös ottaa kovin hanakasti vastaan kaikki tarjoilut mm. ilmaiskahvit ja muiden ihmisten tarjoilut. Menee ruokaaikana kylään jne. Joskus kävi niinkin, että oltiin yhdessä paikassa ja mies valitti kauheasti tilannettaan ja yritti saada rahaa ja palveluksia. Minua hävetti, koska tiesin, että hänellä olisi itsellään varaa. Kyse on siis täysin piheydestä. Olen yrittänyt toivoa, että hän muuttuisi. Osaisi ottaa huomioon minutkin, mutta turha toivo. Aikaa on kulunut. En ole vaan tottunut tällaiseen elämisenmalliin.

Lue lisää

Aika törkeältä kuulostaa noi pummailut. Mietihän, voit olla myös itse vain yksi "hyödyke", jonka avulla voi joistain asioista päästä halvemmalla.

Minäkään en muiden kirjoittaneiden lailla usko että tuosta miksikään muuksi (kuin korkeintaan pahemmaksi) muututaan. Eihän sitä koskaan ole "pakko", ei vaikka olisi lapsia. Aina voi jostain pummata vaatteet ja käydä mummolassa ruoka-aikaan ja lapsilisät sitten tilille pahan päivän varalle.

Taloudellisuus ja järkevä rahankäyttö on eri asia kuin saituus.

Minulle on siunaantunut sukulaisiksi koko joukko parantumattomia saitureita. Niinkuin muut kirjoittajat jo mainitsivatkin, saituus on ominaisuus joka yleensä pahenee iän myötä.

Saituus on yhdistelmä ahneutta, itsekkyyttä ja empatian puutetta. Nämä ovat juuri niitä ihmisiä, jotka eivät itse ole valmiita kustantamaan mitään muille tai vaikka valmistamaan ateriaa, mutta ovat ensimmäisinä ottamassa kun jotakin tarjotaan. On helppo tulla valmiiseen pöytään.

Mikään ei lämmitä saiturin mieltä enemmän kun jonkin saaminen ilmaiseksi. Mitään ei myöskään heitetä pois, sitähän vai vaikka vielä tarvita. Yleinen puheen aihe on valitus kaiken kalleudesta ja mihinkään ei ole muka rahaa. Nämä ovat juuri niitä ihmisiä, jotka ostavat kaupasta vanhentuneita tuotteita alennuksella, juoksevat ilmaisilla kahveilla ja voi sitä ilon määrää kun saadaan ilmaiset laskiaisrokat soppatykistä.

Ihmistä et voi muuttaa. Raha-asioista on pakostakin synnyttävä parisuhteessa jonkinlainen yhteisymmärrys. Vaikea tapaus, sano.

jerrylewis kirjoitti:

Taloudellisuus ja järkevä rahankäyttö on eri asia kuin saituus.

Minulle on siunaantunut sukulaisiksi koko joukko parantumattomia saitureita. Niinkuin muut kirjoittajat jo mainitsivatkin, saituus on ominaisuus joka yleensä pahenee iän myötä.

Saituus on yhdistelmä ahneutta, itsekkyyttä ja empatian puutetta. Nämä ovat juuri niitä ihmisiä, jotka eivät itse ole valmiita kustantamaan mitään muille tai vaikka valmistamaan ateriaa, mutta ovat ensimmäisinä ottamassa kun jotakin tarjotaan. On helppo tulla valmiiseen pöytään.

Mikään ei lämmitä saiturin mieltä enemmän kun jonkin saaminen ilmaiseksi. Mitään ei myöskään heitetä pois, sitähän vai vaikka vielä tarvita. Yleinen puheen aihe on valitus kaiken kalleudesta ja mihinkään ei ole muka rahaa. Nämä ovat juuri niitä ihmisiä, jotka ostavat kaupasta vanhentuneita tuotteita alennuksella, juoksevat ilmaisilla kahveilla ja voi sitä ilon määrää kun saadaan ilmaiset laskiaisrokat soppatykistä.

Ihmistä et voi muuttaa. Raha-asioista on pakostakin synnyttävä parisuhteessa jonkinlainen yhteisymmärrys. Vaikea tapaus, sano.

Lue lisää

Saituus ei ole sairaus, se on pikemminkin luonteenpiirre, johon liittyy myös lähes poikkeuksetta nuo muutkin mainitsemasi ominaisuudet, ahneus, itsekkyys, empatian puute.

Ihminen jolla on sen tyyppinen elämänasenne, että toisilla on velvollisuuksia ja itsellä ainoastaan oikeuksia, on saita muutoinkin kuin ainoastaan taloudellisessa mielessä. Myöskin tunnepuolen ilmisuille löytyy helposti hinta. Niukkuutta siis jaetaan varsin monella taholla.

Mikäli rahankäyttö on aina vastenmielistä, silloin rahalla on muuta arvoa, kuin mikä sille ainoastaan kuuluu t.s. väline ja vaihtoarvo. Vauraudesta muodostetaan arvo sinänsä. Koska näin toimitaan, silloin voi varsin huoletta sanoa, elämänarvojen olevan poikkeukselliset. Yhteiselämästä tulee väistämättä aina ongelmallista, mikäli toisella on hyvin erilaiset arvot.

Yhteiselämää ei kannata yrittää, mikäli joutuu kohtuuttomasti tinkimään itselleen tärkeistä asioista. Ei ainakaan silloin, jos on uhka siitä, ettei saa luopumisensa tilalla mitään. Itaralla ihmisellä on arvojärjestyksessä aina itse ensin ja sitten tulee vasta raha, muut ihmiset mitataan ainoastaan hyötynäkökulmasta.

Aivan niin, raha-asioista on saatava yhteisymmärrys aikaiseksi ja keskusteltava olisi muutenkin, mm. toisen tarpeiden huomioon ottamisesta.

Sinä käskit minun lopettaa itkemisen. Niin olen kokoajan tarjonnut alusta saakka miehelleni. Minä olen se ollut joka on maksanut tähän saakka menemiset. Olen mielestäni ollut reilu ja täten ollaan kummatkin voitu mennä ulos. Plussaa tässäkin. Nyt on tulossa eteen se vaihe, että minä alan kulkea yksin, koska en jaksa aina maksaa ja tarjota. Toinen jää kotiin ja minä menen ja omilla rahoillani kuljen.
Kehoitit, että hankkisin kunnon ammatin. Olen tällä hetkellä töissä, mutta huonopalkkaisessa, mutta kohta tosiaan valmistun yliopistosta ja ehkä tulevaisuus tuo tullessaan paremman työn minullekin. En ole mielestäni itkenyt kertaakaan vielä, että kun olen niin huono palkkainen. Mistä sinä niin päättelit? Et ole tainut lukea koko ketjua. Siltä vaikuttaa :)