Sosialistinen arvonlisäys, määräsuhteenlaki
Kapitalismin talouden peruslait, jotka tunnemme yleisesti kategoria kokonaisuuksina, riisto, arvonlisäys jne.. ovat niitä, joissa konkreettinen rahatalous kulminoituu. Sosialismissa on samoin, sielläkin on yleisesti kuvattavia taloudellisia kategorioita, lakeja, jotka muodostuvat konkretiasta käytännössä. Mutta koska sosialismi on meille olemassa vain hypoteesina, voidaan nämä kuvata vain kahdella tapaa, molemmat ennusteena, ensiksi vertaamalla sosialismin prosesseja kapitalismin prosesseihin, ja toiseksi puhtaana ennusteena.
Sosialismin talouden peruslait, kun ne ovat ensin korvanneet kapitalismin talouden peruslait, muotoutuu seuraavasti.
”Kansantalouden kehityksen suunnitelmallisuuden, määräsuhteen laki.” Ensiksi tämä laki vertaa itseään kapitalismin lakiin ”markkinat määrittävät työvoimasta maksettavan hinnan ja näin tavaran vaihtoarvon hinnan”. Ja korostaa suunnitelmallisuutta kapitalismin työvoimatavaran riiston korvaajana. Toiseksi tämä sosialismin laki korvaa kapitalistisen ”arvolain”, joka on puhdasta riistoa eli riistolla lisättyä uutta arvoa ”määräsuhteella” eli sillä kuinka paljon kukin panostaa työvoimaansa hän samalla määrittää saamaansa korvausta työstään.
Tässä siis on vastakkain kapitalistinen arvonlisäys ja sosialistinen arvonlisäys. Niitä erottaa se, että toisessa arvo kertyy pääomaksi yksityiselle ja toisessa arvo kertyy yhteisölle. Molemmissa työvoimansa käyttäjä saa korvauksen, mutta kapitalismissa vain työajasta kun taasen sosialismista tuottamastaan tavarasta ja sen määrästä. Huomamme, että sosialismissa uutta arvoa tuotetaan ilman riistoa jota kapitalismissa ei voi koskaan tehdä. Sillä, jos kapitalismista poistetaan riisto eli yksityinen pääoman omistaja, lakkaa myös kapitalismi.
Tämä kirjoitus sisältää kolme lukua, ensiksi yleisen tieteellisen analyysin hypoteesille asetettavasta vaatimuksesta ja toiseksi luvun sosialistisesta arvonlisäyksestä ja kolmanneksi sosialistisen arvonlisäysmekanismin konkreettisemman kuvauksen.
Varsinaista konkretiaa, jota ei voi konkreettisen kohteen puuttuessa esittää, voi ainoastaan mallintaa hypoteesina. Tässä seuraavaksi esimerkki siitä mitä vaatija porvari vaatii sosialismilta esitettäväksi; Sosialismissa on siis pankki, josta puutuu keinottelu sijoitustoiminta eli yksi tärkeimpiä riiston muotoja, joka on korvattu kestävänkehityksen täyttämällä ”määräsuhteella”. Pankki lainaa rahaa (arvon vastiketta), jota se saa valtiolta, jolle kertyy arvonlisäyksessä pääomaa. Ei siis vaihdossa markkinoilla kuten kapitalismissa, vaan ”määräsuhteessa” tuotettuna uutena arvona. Pankki saa lainaansa takasin valtiolta sen mukaan mitä valtio on päättänyt pankin varallisuudeksi. Ei siis rahan saaneelta (tunnetaan kapitalismissa velallisena), jonka tekemä uusi arvo siirtyy valtiolle vaan valtiolta tästä kertymästä. Koska ei ole velallista, ei ole velkasuhdettakaan, on vain vastuu tehdä se mihin raha on annettu. Valmistuttuaan tämä uusi tavara, mikä nyt onkaan lisää yhteiskunnan varantoa, mutta ei anna yhteiskunnalle keinotteluoikeutta (ns. kuplaa esim. asuntokuplaa) tällä varannolla. Tämä menetelmä poistaa talouden epävarmuuden, se poistaa roskakulutuksen, luonnonvarojen riiston, Ihmisen tavarana olemisen eli Ihmisen riiston, velkasuhteet ja niitä hoitavat osapuolet jne.. En tiedä, taitaa olla aika sairasta vastustaa tätä ja jatkaa keinottelua, Ihmisen riistoa ja typeriä velkasuhteita.
Kapitalismin talouden peruslait, jotka tunnemme yleisesti kategoria kokonaisuuksina, riisto, arvonlisäys jne.. ovat niitä, joissa konkreettinen rahatalous kulminoituu. Sosialismissa on samoin, sielläkin on yleisesti kuvattavia taloudellisia kategorioita, lakeja, jotka muodostuvat konkretiasta käytännössä. Mutta koska sosialismi on meille olemassa vain hypoteesina, voidaan nämä kuvata vain kahdella tapaa, molemmat ennusteena, ensiksi vertaamalla sosialismin prosesseja kapitalismin prosesseihin, ja toiseksi puhtaana ennusteena.
Sosialismin talouden peruslait, kun ne ovat ensin korvanneet kapitalismin talouden peruslait, muotoutuu seuraavasti.
”Kansantalouden kehityksen suunnitelmallisuuden, määräsuhteen laki.” Ensiksi tämä laki vertaa itseään kapitalismin lakiin ”markkinat määrittävät työvoimasta maksettavan hinnan ja näin tavaran vaihtoarvon hinnan”. Ja korostaa suunnitelmallisuutta kapitalismin työvoimatavaran riiston korvaajana. Toiseksi tämä sosialismin laki korvaa kapitalistisen ”arvolain”, joka on puhdasta riistoa eli riistolla lisättyä uutta arvoa ”määräsuhteella” eli sillä kuinka paljon kukin panostaa työvoimaansa hän samalla määrittää saamaansa korvausta työstään.
Tässä siis on vastakkain kapitalistinen arvonlisäys ja sosialistinen arvonlisäys. Niitä erottaa se, että toisessa arvo kertyy pääomaksi yksityiselle ja toisessa arvo kertyy yhteisölle. Molemmissa työvoimansa käyttäjä saa korvauksen, mutta kapitalismissa vain työajasta kun taasen sosialismista tuottamastaan tavarasta ja sen määrästä. Huomamme, että sosialismissa uutta arvoa tuotetaan ilman riistoa jota kapitalismissa ei voi koskaan tehdä. Sillä, jos kapitalismista poistetaan riisto eli yksityinen pääoman omistaja, lakkaa myös kapitalismi.
Tämä kirjoitus sisältää kolme lukua, ensiksi yleisen tieteellisen analyysin hypoteesille asetettavasta vaatimuksesta ja toiseksi luvun sosialistisesta arvonlisäyksestä ja kolmanneksi sosialistisen arvonlisäysmekanismin konkreettisemman kuvauksen.
Varsinaista konkretiaa, jota ei voi konkreettisen kohteen puuttuessa esittää, voi ainoastaan mallintaa hypoteesina. Tässä seuraavaksi esimerkki siitä mitä vaatija porvari vaatii sosialismilta esitettäväksi; Sosialismissa on siis pankki, josta puutuu keinottelu sijoitustoiminta eli yksi tärkeimpiä riiston muotoja, joka on korvattu kestävänkehityksen täyttämällä ”määräsuhteella”. Pankki lainaa rahaa (arvon vastiketta), jota se saa valtiolta, jolle kertyy arvonlisäyksessä pääomaa. Ei siis vaihdossa markkinoilla kuten kapitalismissa, vaan ”määräsuhteessa” tuotettuna uutena arvona. Pankki saa lainaansa takasin valtiolta sen mukaan mitä valtio on päättänyt pankin varallisuudeksi. Ei siis rahan saaneelta (tunnetaan kapitalismissa velallisena), jonka tekemä uusi arvo siirtyy valtiolle vaan valtiolta tästä kertymästä. Koska ei ole velallista, ei ole velkasuhdettakaan, on vain vastuu tehdä se mihin raha on annettu. Valmistuttuaan tämä uusi tavara, mikä nyt onkaan lisää yhteiskunnan varantoa, mutta ei anna yhteiskunnalle keinotteluoikeutta (ns. kuplaa esim. asuntokuplaa) tällä varannolla. Tämä menetelmä poistaa talouden epävarmuuden, se poistaa roskakulutuksen, luonnonvarojen riiston, Ihmisen tavarana olemisen eli Ihmisen riiston, velkasuhteet ja niitä hoitavat osapuolet jne.. En tiedä, taitaa olla aika sairasta vastustaa tätä ja jatkaa keinottelua, Ihmisen riistoa ja typeriä velkasuhteita.
Vastaukset 8
Vanhimmat
selkeä esitys.
yksinkertaisen asian näyttämään monimutkaiselta. Mutta ei hätä ole tämän näköinen, tehdään esimerkki tapaus.
Tällaisena eläkevaarina aion ottaa koiran ja tarvitsen koirankopin, koska minulla on peukalo keskellä kämmentä eikä oikein työkalujakaan niin olen päättänyt tilata sen kopin sosialistisesta yhteiskunnasta.
Siiten tarvitaan lautaa 100€ arvosta ja mies, se sosialisti, tekee sen 10 tunnin rupeamana. Paljonko sosialisti maksaa palkkaa sille miehelle? Paljonko se sosialistisen yhteiskunnan yritys laskuttaa minulta siitä koirankopista.
Paljonko loppuhinnassa on veroa ja suurenko katteen se sosialistinen firma tuohon koirankoppiin laittaisi noin arviolta? Vai miten se hinta lopulta muodostuisi minulle loppukäyttäjälle? Oletan joutuvani sen maksamaan vaikka todellinen käyttäjä onkin se koirani.
Tällä esimerkillä valaiset asiaa paljon enemmän kuin tuolla aloituksella. Ei se sosialismikaan pelaa teoriassa vaan käytännössä, pelkästään käytännössä.
teoriassa.
Käytännössä se ei ole toiminut missään.
Sosialismissa laudan arvo ja työn on jotain aivan muuta kuin esimerkissäsi.
Metsäomistus ei ole yksityistä, eikä sahat, sillä niillä ei keinotella, kuten ei millään muullakaan jatkojalostus vaihella. Veroa ei tuotteilla ole, kuten ei koirallakaan. Veroa ei tarvita, koska rahat (tehdyn arvon tulos) pysyy maassa ja hallinon hallussa.
Teetä koppi kolhoosin tai sovhoosin vertaalla, tai korttelikomitean pajassa. On myös yksityisiä yrittäjiä, jotka voivat sen sinulle tehdä jos niin haluat. Väriksi sopii kaikki samat kuin täällä, ja pogmentien määrä ja laatu väreissä ylittää kaikki tunnetut valmistajat. Niilläkään, kun ei voi enää keinotella... Koirasi ja sinä aivan haukkutte ilosta, siinä kopissa.
Kolhoosit ovat saatanan koirankoppeja.
Päkäsorkat kopisee ja verilippu liehuu.
Kukaan ei hanki mitään. Kaikki on kortilla.
Jopa paikka helvettiin.
Helvetin hyvää naurua tällekin aamulle Hannu lisää tämmöstä!
vielä pelaavan reaalitasolla. Mistäs sitä lisäarvoa tulee ja pääomia jos mitään ei tehdä, eikä pidetä huolta taloudesta. Kyllä menisi taas pankrottiin tämäkin sosialismi.
Todistaa taas miten sössimälismuksessa männä
tohotetaan ja kustannuksista sekä tienisteistä
ei ole harmainta aavistusta!!!!
Kopin tarpeet on pölhöhooseista myytyt tiskin
alta taaloilla tai ne on varastanut nomenklatuura.
Työläinen saa ruplilla värkättynä koppinsa
ainoastaan liimailemalla sen RUPLISTA!!!!
Sosialismissa on on tehdyn "arvon tulos" ollut
aina laskematta.
Siksi se konkurssikin tuli ja kansat vittuuntui-
vat.
Kävin tsekkaamassa derkkulan romahdusta ja
sehän tosiaan keikahti kansan kaatamana jo
ennen kuin pääpiru meni keikalleen!
Ei mennyt vuottakaan kun prosessi alkoi!
JA SEN PROSESSIN ALOITTI KANSA!!!!!!
VARMAAN SEN TAKIA ETTÄ OLI HUKKUMASSA PÄÄOMIIN!
sitä miten sen hinta rakentuu, sen kopin. Kyllä sille laudalle pitää joku hinta laskea. Ne eivät kasva sosialisminkaan aikana lautoina vaan puina joten ne pitää kaataa, kuoria, sahata, lajitella, kuivata, kuljettaa, myydä jne. kyllä siitä pitää hintaa tulla, joka vaihe maksaa, jos meinataan sitä pääomaa saada lisäarvosta. Vai miten se pääoma oikeasti kokoontuu sinne Isä Aurinkoisen (kuka se sitten oikeasti lieneekin) kirstuun.
Työntekijän pitää saada palkkaa, sekin jäi edes periaatteessa kertomatta miten se muodostuu, vai onko kyseessä työleiri jossa ainakin ruoka maksaa.
Kolhoosin verstas tai korttelipaja tarvitsevat omaan käyttöönsä valuuttayksiköitä jollain nimellä, miten se määräytyy? Täytyyhän sitä ajoittain kunnostaa ja lämmittää eikä pimeässä osu naulankantaan vaan valokin tarvitaan, lisäksi se on joskus rakennettu ja siksi pitää sekin pääoma kuolettaa vai onko se lopun alkua eikä uutta enää tarvita tulevaisuudessa?
Selvitä nyt yksityiskohtaisesti miten koirankopin rakennus sujuu noin rahallisessa mielessä sosialismissa ennen kuin päästään kommunismiin, sittenhän kaikkea on kaikille ihan ilmaiseksi.
On turhaa teoretisoida hienoilla termeillä jos näin yksinkertaista laskelmaa ei pysty meille tyhmille, yksinkertaisille ja tolloille porvareille esittämään.