Stalinin usein puhuma suunnitelma, oli hyökätä Saksan pehmeäään selkään. Tämä tulisi tapahtumaan sitten, kun ensin Saksa ja länsi-Eurooppa olisi kuluttaneet toisensa ensin loppuun. Tällä reseptillä puna-armeija marssisi Atlantin rannalle hyvinkin helposti.
Toisin kuitenkin kävi. Stalin itse soti kulutussotaa Moskovan porteilla muutaman vuoden. Samaan aikaan, kun liittoutuneiden armeijat makasivat parakeissa munkkia syöden, niin puna-armeija makasi tykkitulessa syöden Stalinin tyhjiä lupauksia. Vasta viime metreillä, kun Saksa oli jo lyöty, niin liittoutuneet tekivät paraatimarssin Normandiaan. Venäläisten matkaa Berliiniin en ihan paraatimarssiksi menisi luonnehtimaan.
Sodan lopputulos oli, että fasismi lopulta tuhottiin. NL kantoi tuosta työstä suurimman taakan -maitojauheen hinnalla. No mikä oli kiitos länneltä? Ei mikään, vaan päinvastoin Stalin sai lännen ulinat niskaansa Euroopassa harjoittamansa politiikan seurauksena. Stalin totesikin aikoinaan, että Berliini on lännen pallit; sitä kun puristaa, niin saa lännen huutamaan. Kaikkein vittumaisimmaksi tilanteen teki Stalinin kannalta juuri se, että niin paljon kuin puna-armeija näki vaivaa saksalaisten panssaridivisioonien tuhoamisessa, niin kohta sodan päätyttyä ne taas olivat iskussa. Ei siis ihme, että Venäjä houri pelon sekaisin tuntein vielä 1980 -luvullakin Suomelle Saksan hyökkäyksen suuresta vaarasta. Jenkkejä eivät jostakin syystä pelänneet yhtään..
Toisin kuitenkin kävi. Stalin itse soti kulutussotaa Moskovan porteilla muutaman vuoden. Samaan aikaan, kun liittoutuneiden armeijat makasivat parakeissa munkkia syöden, niin puna-armeija makasi tykkitulessa syöden Stalinin tyhjiä lupauksia. Vasta viime metreillä, kun Saksa oli jo lyöty, niin liittoutuneet tekivät paraatimarssin Normandiaan. Venäläisten matkaa Berliiniin en ihan paraatimarssiksi menisi luonnehtimaan.
Sodan lopputulos oli, että fasismi lopulta tuhottiin. NL kantoi tuosta työstä suurimman taakan -maitojauheen hinnalla. No mikä oli kiitos länneltä? Ei mikään, vaan päinvastoin Stalin sai lännen ulinat niskaansa Euroopassa harjoittamansa politiikan seurauksena. Stalin totesikin aikoinaan, että Berliini on lännen pallit; sitä kun puristaa, niin saa lännen huutamaan. Kaikkein vittumaisimmaksi tilanteen teki Stalinin kannalta juuri se, että niin paljon kuin puna-armeija näki vaivaa saksalaisten panssaridivisioonien tuhoamisessa, niin kohta sodan päätyttyä ne taas olivat iskussa. Ei siis ihme, että Venäjä houri pelon sekaisin tuntein vielä 1980 -luvullakin Suomelle Saksan hyökkäyksen suuresta vaarasta. Jenkkejä eivät jostakin syystä pelänneet yhtään..
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Stalinin kannalta juuri se, että niin paljon kuin puna-armeija näki vaivaa saksalaisten panssaridivisioonien tuhoamisessa, niin kohta sodan päätyttyä ne taas olivat iskussa."
Joopa joo.
"Jenkkejä eivät jostakin syystä pelänneet yhtään.. "
Hah hah hah. Kuka saksalaisia pelkäisi? nehän häviävät aina kaikki sotansa jonka aloittavat.
Ainahan Neuvosto-johtajat ehdottivat Suomelle ties mitä puolustusjärjestelmiä vain Saksan hyökkäyksen torjumiseksi. Tuskin he lämpimikseenkään täällä ovat juosseet kirkumassa pelosta..
Jaahas.. taas palstalla riehuva uusstallari vuosimallia -87 on jauhamassa rasistista paskaansa. Kerrotko vielä miten esim. Puola voitti Saksan?
Ja olet muutenkin väärässä, sillä Saksa nimenomaan ei ole hävinnyt yhtään aloittamaansa sotaa. Vai voisitko mainita jonkun? Taitaapa jäädä taas tekemättä..
ei lainkaan tunne historiaa? Olisi mielenkiintoista tietää, miten oli mahdollista, että Saksan panssaridivisioonat olivat kohta sodan jälkeen iskussa? EhkäItä-Saksasa? Länsi-Saksan asevoimat (Bundeswehr) perustettiin vasta 1956 alkaen ja ne kykenivät vain puolustussotaan Naton johdossa joskus 1960-luvlta alkaen.
kesti. Ehkäpä lännen olisi kannattanu miettiä niitä terroripommituksia kahteen kertaan, niin ehkä ne panssaridivisioonat olisivat olleet rajalla jo 1946. Olisi tehnyt lännen yöunet huomattavasti miellyttävimmiksi..