Kuuntelin aamulla YLEn radio peiliä. Siellä jälkipuitiin kepun viikonloppukokouksen antia ja spekuloitiin Vanhasen jatkomahdollisuuksilla. En voinut olla hämmästelemättä, miten keskusta näyttää sahaavan koko ajan omaa oksaansa.
Eniten kummastusta herättää, että puoluesihteeri haastaa puheenjohtajan ja pääministerin miltei joka asiassa "kentän äänellä". Seuraavaksi ihmetyttää suuri tyytymättömyys sitä kohtaan, että puheenjohtaja on pääministerinä huolissaan maan asioista, mutta ei nostata innostuta omassa puoluessaan.
Kummallista tämä on siksi, että hallitus saa kansalta hyvät arvosanat ja muiden hallituspuolueiden kannatus kasvaa, kokoomus on jo kaukana kepun edellä, vaikka kepu on johtava hallituspuolue.
Minusta "keskustan kentällä" on nyt pahasti pallo hukassa. Se, että keskustalaisten ydinjoukko on päättänyt puolusihteerinsä johdolla opponoida puheenjohtajaansa ja hänen hallituspolitiikkansa vastaan murntaa kanslaisten luottamusta kepua kohtaan. Hallitushan on tehnyt oikeaa politiikkaa. Koko kansa on hyötynyt. Kepulaiset valittavat silti, että he eivät ole hyötyneet riittävästi.
Tästä syntyy mielikuva, että keskusta ahnehtii itselleen enemmän kuin se antaisi muille. Ikään kuin keskusta puolueena vastustaisi pääministeriään ja koko hallitusta. Kansan enemmistö on ymmällään tällaisesta kotiinpäin vetämisen halusta ja yhteisen veneen keikuttamisesta.
Ei siis ole ihme, että keskustan kannatus kääntyi alamäkeen saman tien, kun Korhonen valittiin puolusihteeriksi ja hän aloitti maton nykimisen Vanhasen ja hallituksen alta.
En jaksa omalla järjelläni käsittää sitä, että keskustan aktiivinen ydinjoukko ehdoin tahdoin vie puoluensa kannatusta alas ja näin vähentää keskustan vaikutusmahdolliuuksia politiikassa. Tämä keskustan puolueytimen kova porukka ei lainkaan ymmärrä sitä, että keskustan suuruus on tullut aivan muualta kuin heidän joukoistaan.
Jos Vanhasen syyttely mediassa ja puoluetta repivä spekulointi jatkuu, niin keskustan alamäkikin jatkuu. Tätäkö keskustan kova ydin haluaa? En usko. Vaikka ei keskustan vaikutusvallan heikkenemisestä mitään haittaa man asioiden hoitamiselle sinänsä olekaan.
Eniten kummastusta herättää, että puoluesihteeri haastaa puheenjohtajan ja pääministerin miltei joka asiassa "kentän äänellä". Seuraavaksi ihmetyttää suuri tyytymättömyys sitä kohtaan, että puheenjohtaja on pääministerinä huolissaan maan asioista, mutta ei nostata innostuta omassa puoluessaan.
Kummallista tämä on siksi, että hallitus saa kansalta hyvät arvosanat ja muiden hallituspuolueiden kannatus kasvaa, kokoomus on jo kaukana kepun edellä, vaikka kepu on johtava hallituspuolue.
Minusta "keskustan kentällä" on nyt pahasti pallo hukassa. Se, että keskustalaisten ydinjoukko on päättänyt puolusihteerinsä johdolla opponoida puheenjohtajaansa ja hänen hallituspolitiikkansa vastaan murntaa kanslaisten luottamusta kepua kohtaan. Hallitushan on tehnyt oikeaa politiikkaa. Koko kansa on hyötynyt. Kepulaiset valittavat silti, että he eivät ole hyötyneet riittävästi.
Tästä syntyy mielikuva, että keskusta ahnehtii itselleen enemmän kuin se antaisi muille. Ikään kuin keskusta puolueena vastustaisi pääministeriään ja koko hallitusta. Kansan enemmistö on ymmällään tällaisesta kotiinpäin vetämisen halusta ja yhteisen veneen keikuttamisesta.
Ei siis ole ihme, että keskustan kannatus kääntyi alamäkeen saman tien, kun Korhonen valittiin puolusihteeriksi ja hän aloitti maton nykimisen Vanhasen ja hallituksen alta.
En jaksa omalla järjelläni käsittää sitä, että keskustan aktiivinen ydinjoukko ehdoin tahdoin vie puoluensa kannatusta alas ja näin vähentää keskustan vaikutusmahdolliuuksia politiikassa. Tämä keskustan puolueytimen kova porukka ei lainkaan ymmärrä sitä, että keskustan suuruus on tullut aivan muualta kuin heidän joukoistaan.
Jos Vanhasen syyttely mediassa ja puoluetta repivä spekulointi jatkuu, niin keskustan alamäkikin jatkuu. Tätäkö keskustan kova ydin haluaa? En usko. Vaikka ei keskustan vaikutusvallan heikkenemisestä mitään haittaa man asioiden hoitamiselle sinänsä olekaan.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Avaajan tavoin olen ihmetellyt kepun puoluesihteeri Korhosen touhuja. Mies vetoaa suunnilleen joka käänteessä "kenttään". Mikähän se "kenttä" voisi olla? Käsitykseni on, että Korhosen kenttä koostuu korkeintaan muutamasta, samanmielisestä maakunnan miehestä - ei ole mitään mahdollisuutta ottaa selvää laajemman kannattajajoukon mielipiteistä. Sitäpaitsi, jos kysytään isomman joukon mielipidettä jostain, esim. hallituksen tekemisiin liittyvästä asiasta, on luultavaa, että hajontaa esiintyy. Näinollen kysyjä voi tulkita "kentän ääntä" juuri niin kuin itse haluaa.
Korhosen tapa vedota kenttään jonkinmoisena ylimpänä päättäjänä asiassa kuin asiassa on erikoinen. Mitä virkaa on puheenjohtajalla ym. luuottamusmiehillä, jos he ovat vain kentän epämääräisten mielipiteiden julistajia? Hommahan menee normaalisti niin, että puheenjohtaja vie ja kenttä tulee perässä. Puoluekokouksissa sitten katsotaan tilanne erikseen.
Korhosen tarkoittama keskustan kenttä on puoluekokouksen enemmistö, joka on valinnut Korhosen puoluesihteeriksi ja äänesti hänet ylivoimaisesti myös jatkoon viime kesänä.
Keskustan puoluekokouksen enemmistö on kuitenkin hyvin pieni vähemmistö siinä joukossa, jonka muodostavat kaikki keskustaa äänestäneet ihmiset.
Toimimlla näkyvästi tämän puoluekokousväen äänitorvena puheenjohtajans vastaan, Korhonen murentaa kekustaa äänestäneiden luottamusta siihen, mikä on keskustn todellinen linja: sekä, jota vanhanen johtaa hallituspolitiikassa vai sekö, että Korhonen opponoi hallituspolitiikkaa vastaan?
Tällaisesta köydenvedosta ei synny luottamuksen aineksia niin, että keskusta pystyisi pysymään suurimpana puolueena.
Keskustan aktiivi puoluekokousväki, "kenttä", sahaa nyt puoluesihteeri Korhosen avulla oman puolueensa oksaa ja aiheuttaa keskustan muiden kannattajien siirtymistä toisiin puolueisiin.
..jäi kuuntelematta, mutta ketkä siellä harrastivat jälkipuintia, vai oliko se vaan toimittajien palaveri?
Kuulin autolla ajaessani vain lyhyen pätkän eikä sen aikana tuotu esiin keskustelijoiden nimiä. Toimittajan ihmettely Vanhaen kauden jatkosta, kun tilanne tällainen on, antoi kimmokkeen avaukseeni.
...siis NETTI-RUNKKARIN tyhjänpäiväiseksi höpötykseksi. Mutta kyllä keskustapuolue on ihmeellinen, kun se teettää kaltaisillasi sellaista tyhjänpäiväistä lässyn-lässyn HÖPÖTYSTÄ.
Kun kirjoittelu lienee vain pelkkää ajankulua meille kummallekin, niin kirjoitamme ajankuluksemme kumpikin omalla tavallamme: minä kirjoitan keskustapuolueesta ja sinä kirjoitat minun kirjoituksistani.
Ei kait tuossa mitään pahaa ole. Onko sinusta?
.....puolue on ihmeellinen, kun se teettää kaltaisillasi sellaista tyhjänpäiväistä lässyn-lässyn HÖPÖTYSTÄ.Tästä kait voimme olla yhtämieltä.
Suomessahan kaikki tulee viiveellä muihin pohjoismaihin verrattuna, myös kepun kutistuminen luontaiseen kokoonsa, mikä on n. 5%.
Kepulle käy samoin kuin sisarpuolueelleen SKP:lle jo vuosikymmeniä sitten. Se hajoaa kahteen verisesti toisiaan vastaan taistelevaksi blokiksi, jotka vauhdittavat puolueen luontaista pienenemistä.
Kepun tämän hetkinen tilanne on erittäin toivottava, koska se siirtää Suomea taas hivenen kohti länsimaisia puolueoloja.
En ole aivan valmis pitämään normaalina sellaista kehitystä, jossa puolue unohtaa kannattajansa ja käpertyy erilaisten sisäpiiriporukoiden väliseen kiistelyyn. Tähänhän suomalainen kommunismi kutistui, kun siellä oli parhaimmillaan 4-5 eri ortodoksista oppisuuntaa oppiriitoineen ja duunarit katselivat hämmästellen sivusta ja rupesivt demareiksi.
Keskustalla on toki aina ollut taipumusta kahtiajakoisuuteen sisäisessä valtataistelussaan. Tässä mielessä kannattaa palauttaa mieleen ristiriidat Kekkosen, Kalliokosken ja Sukselaisen välillä ja myöhemmin Kekkosen, Virolaisen ja Karjalaisen väliset ristivedot.
Keskustan kentällä, siellä maaseudulla, näyttää edelleen istuvan lujassa kovin outo vastakkainasettelun kauna kaupunkilaisia ja kaupunkilaisuutta kohtaan. Tännkin on muutamaan otteeseen linkattu mielipidekirjoituksia Ilkasta ja keskisuomalaisesta, jossa keskustan kiihkeät kannattajat vaativat puoluettaan ajamaan keskustan "perinteisten kannattajien" asia eikä liehittelevän kupunkilaisia "liberaaleja", jotka eivät ole aitoja keskustalaisia, vaan "asfalttikeskustalaisia".
Jos keskusta ortuu tähän itse sisäänsä rakentamaan kahtiajakoon, niin se kyllä merkitsee sitä, että keskusta voi jo nyt unohta kaikki haaveet siitä, että se enää koskaan on Suomen suurin puolue.
Johtoasema on nyt kokoomukella ja ilmisesti pysyy joitakin vuosia, sillä SDP:n toipuminen Heinäluoman aiheuttaman sekoiun jäljiltä ei tapahdu ennen EU-valia aikä eduskuntavaalejakaan.
Puolueiden kannatusjakaumaan vaikuttaa samaan aikaan se, että yhä koulutetumpi ja paremman yleissivistyksen omava kansamme, etenkin aikuistuva ja äänioikeusikään kasvava nuoriso ymmärtää erittäin hyvin, millaista politiikkaa Suomelta vaaditan globalisoituvassa maailmassa, josa hyvinvointi on ansaittava markkinoiden ehdoilla vapaassa kilpailussa ja EU:n jäsenenä.
Kokoomus osasi reivata politiikkansa tulevaisuussuuntaiseksi edistyksellisyydeksi aivan vastaavaan tapaan, miten vasemmisto menetteli 40 vuotta sitten.
Kukapa olisi uskonut, että oikeisto muuttuu radikaaliksi uudistajaksi ja vasemmisto taantuu jarruttavaksi konservatiiviksi vain yhden sukupolven aikana?
Keskustallakin on selvä uudistumisen paikka, mihin keskustalla on kyllä edellytyksiä, jos puoluen kov ydin ymmärtää, että puoluen suuruus ei johdu "kentästä", vaan Vanhasen ja Rehnin kaltaisista asiallisista asiapoliitikoista.
Kepu on luonut vuosikaudet kaupunkivihaa kannattajiensa keskuuteen. Puhutaan Helsingin ja etelän herroista. Tälläkin palstalla kepulaiset suorastaan tihkuvat välillä Helsinki-vihaa. Kepun Loikkanen aikoinaan jopa ehdotti tosissaan pääkaupungin siirtämistä Jyväskylään.
Aluepoliittinen eriytyminen on erittäin vahva ja asenteet on tässä kohdin syvällä. Se jakaa nyt Kepun kenttää jyrkästi liberaaleihin ja aitovieriläisiin konservatiivikepuihin. Ruotissa Centern jatkoi pienpuolueena maalla ja Folkpartiet liberaalipuoleena kapungeissa. Meillä ei liberaalipuolue ole oikein ottanut tuulta siipiensä alle, joten Kokoomus ja Vihreät vähitellen syjäyttävät nämä Kepun liberaalit eli nielevät ne riveihinsä. Jäljelle jää entistä aitovieriläisempi aluepolitiikkaa harrastava maalaisliittolainen puolue, joka kylläkin voi politiikallaan sen jälkeen tehdä Perust maaseudulla tarpeettomiksi.
Kehitys tähän suuntaan on ihan suotavaa.
tilanteessa, jossa hänen puolueensa kannatus on 21,6% ja yllätys yllätys keskustan 21,6%.
Voi vittu mikä punaperse nauta.
Only on your dreams, as yuo know asshole.
Katsoppas neutraalisti.
Kukahan vaikkapa tällä palstalla kaiken eniten lietsoo vastakkainasettelua kaupunkien ja maaseudun välille? Oiva? Sonnimies? Vaiko sellaiset kuin sinä ja Kapi?
No vastauksen tiedät.
Suomessa on yksi iso kaupunki, Helsingin, Espoon ja Vantaan muodostama kokonaisuus. Siellä asuu viidesosa maan kansalaisista.
Loppuosa maasta on enemmän tai vähemmän harvaanasuttua, osin maaseutua osin pieniä taajamia joista vain Tampere ja Turku voi oikesti sanoa olevansa kaupunkeja. Siinä mielessä kuin mitä kaupungilla ymmärretään muualla maailmassa.
Niinpä meillä ei ole hätää puolueella joka puolustaa maaseutua. Hätä on sillä puolueella joka on maasutua vastaan. Tuo puolue on SDP.
Kun vielä perinteinen teollisuus pakenee maasta, niin pikkupaikkojen demarikannatus hupenee kiihtyvällä vauhdilla. SDP kun ei oikein osaa ajatella muiden kuin savupiipputeollisuuden työntekijöiden näkökulmasta. Akateeminen pätkätyöläinen ei löydä demareista viiteryhmää itselleen, eikä pienyrittäjä, saati maatalousyrittäjä. Jokunen pikkuvirkamies saattaa vielä demarina päästä kunnanvaltuustoon mutta siinäpä se sitten on. Eli kyllä se auringonlaskua kohden ratsastava puolue on SDP
Keskustaa jakoi aikanaan suhtautuminen NL:oon ja kommunisteihin, kun Kekkonen veti läheisten idänsuhteiden linjaa koko valtansa voimalla ja puolueen kenttä silloin olisi mielellään nähnyt vähemmän nöyryyttä itään ja enemmän yhteistyötä kokoomuksen kanssa. Kekkonen kuitenkin esti tämän. Myöhemmin keskustaa jakoi suhtautuminen Kekkoseen ja hänen seuraajaehdokkaisiinsa, kun sama kenttä jakautui Virolaisen ja Karjalaisen kannattajiin.
Aluepolitiikka on tosiaan tuonut keskustaan uuden kahtiajaon elementin: maaseutu vastaan kaupungit ja erityisesti muu Suomi vastaan pääkaupunkiseutu. Tämän kahtiajaon olettaisin kumpuavan siitä äänestäjiä kosiskelevasta populismista, jolla on maalla helppo saada suosiota, kun haukkua rätkyttää kaupunkilaisista ja Helsinkiläisistä erityisesti.
Sitoutumattomana antisosialistina minun on aina ollut hyvin vaikea ymmärtää sitä keskustan kentän asennetta, joka on puolukokouksissa vimmalla asettunut valitsemaan luottamustehtäviin ehdokkaita, joita ei voi pitää liberaalina eikä kaupunkilaisina. Esimerkkeinä tästä ovat paitsi parit viime puoluesihteerivaalit, joissa Korhonen on äänestetty voittoon ohi liberaalimpien ehdokkaiden, myös ne puheenjohtjavaalit, joissa Vanhanen ja Rehn jätettiin jumbosijoille siksi, että he eivät edusta "keskustan perinteistä kannattajakuntaa".
Liberaalipuolue olisi meillä ollut aivan mielenkiintoinen vaihtoehto politiikan kentässä, mutta se alkoi kuihtua, kun Pekka Tarjanne jätti politiikan. Nuorsuomalaistenkin pyrähdys eduskuntaan jäi yhteen kauteen, kun Penttilä ja Tarkka eivät saaneet aikaiseksi riittävän uskottavaa linjaa nuorsuomalaisuudelle. Niinpä liberaalisti ajattelevien äänestäjien kannatus jakautuu nyt aika monen puoluen kesken, pääasissa kokoomukseen ja vihrisiin, mutta jossain määrin myös rkp:een, SDP:en ja keskustaankin. Vasemmistoliitosta liberaalt taisivat kaikota Suvi-Anne Siimeksen lähdön myötä, persuissa ja kd:ssa heitä ei koskaan ole ollutkaan.
Minusta keskusta on nyt hyvin selvässä tienhaarassa. Jos puolu valitsee "perinteisten kannattajiensa etujen ajamisen", sen edessä on taantuminen 3. ilalle, ehkä pienemmäksikin jo eni eduskuntakaudella. Jos puolu tas saisi idetyksi kiinni yös liberlimmasta kannattajakunnastaan, sillä on minusta mahdollisuuksia pysyä kolmen suurimman sakissa.
Keskustan perinteisiä kannattajia Suomessa on tuskin 13-15% enempää. Niinpä keskusta tarvitsee aika lailla muitakin äänestäjiä kuin peinteiset tukijansa, jos se aikoo saada jatkossa yli 23% ääniosuuksia, eli kisata suurimman puolueen paikasta kokoomuksen ja SDP:n kanssa.
..se oli joka raapi tulitikkuja kepun "saunan"-nurkalla. Kokoomukselaisena sinun olisi syytä puuttua näiden ihailemiesi nilkkien toimintaan, vaikka nyt taputatkin karvaisia käsiä ja hoet hyvä hyvä.
Jotta ongelman voisi ratkaista, pitäisi ensin osata havaita, missä ongelma on.
"Hallitushan on tehnyt oikeaa politiikkaa. Koko kansa on hyötynyt."
Et vissiin ole viime aikoina lukenut lehtiä ja/tai katsellut tv:tä. Niistä löytyy faktaa hallituksen viimeaikaisesta politiikasta ja "kansan hyödystä". Näiden touhujen seurauksena on 2 -3 vuoden sisällä yli 10000 työtöntä lisää, ja nämä ovat vasta valtion virastoista ja laitoksista työttömiksi joutuvat.
Ihan pelotaa ajatella, mitä tuo hallituksen osaamattomuus on vaikuttanut ja vaikuttaa muuhun työväestöön. Terveydenhuolto on heikentynyt ja heikkenee nykyisestään, eläkkeet ovat perseellään, koulut kituvat rahanpuutteessa, vanhustenhoito on omaisten varassa, jne. Tämäkö on onnistunutta politiikkaa ja kansa on siitä hyötynyt?
Hallitus ja sitä edeltäneet hallitukset ovat saneet aikan mittavan tlousksvun edellytykset yksityisellä sektorilla, valtion vroulojen huiman kasvun huolimatta veronalennuksista, valtiontalouden ylijäämäisyyden ja vanhan veln lyhentämisen, työllisyyden mittavan paranmisen sekä sen, etä suomlaisyritysten ja pankkien taseet ovat erittäin vahvoja ja vakaita verrattuna 90-luvun alun lamaa edeltäneeseen aikaan.
Työttömyys on nyt kasvussa, sille ei voi mitään, koska vientikysyntä laskee. Hallitus oli kuitenkin tehnyt ensi vuodelle elvyttävän budjetin tietoisena talouskasvun taittumisesta, joten kasvun hyytymisen yllättävä nopeus ei aiheuttanut meillä lainkaan samanlaisia paniikkireaktioita kuin muualla Euroopassa.
Nyt tämä hallitus on tehnyt ja tekemäsä juuri sellaisia päätöksiä, joilla työllisyys voidan pitää niin hyvänä kuin se meidän kansallisilla toimenpiteillämme pystytään pitämään.
Osaamattomuudesta tätä halltusta on siis ihan turha syyttää. Osaaminen tulee todistetuksi jo silläkin, ettei SDP ole pystynyt ehdottamaan ainuttakaan toimenpidettä, jolla asiat olisi voitu hoitaa paremmin kuin ne nyt on tehty.
Kepu hirttää kannatuksensa Korhoseen ja valtakunnassa on kaikki hyvin.
..känissyt naama virneessä poikkipuolisesti nemmän hallituksen toimista, kuin Niinistö. Jokaista hallituksen toimenpidettä arvostellut ja samalla sossujen perskarvoja nuoleskellut presidentti peliä pelatessaan.Siinä kokkareiden kaksinaamainen juudas.
Korhonen on pitänyt päänsä kiinni. Totesi viimeksi noin kolmekuukautta sitten, että taantumasta tulee lähes-90 luvun kaltainen ja kehoitti varautumaan siihen.Siitä syystä Kokkareiden kokkopojat kiekuivat naama punaisena vihoissaan ja leimasivat Korhosen mistään tietämättömäksi tolloksi.Vaan kuinkas onkaan käynyt?
Herra jäbätys pyörii median syöttämien valheiden ympärillä, kuin kärpänen hujakakussa ja voi kuinka makeaa se tuntuukaan olevan.
Ellei keskusta löydä sellaista linjaa politiikkaansa, joka tyydyttää muitakin äänestäjiä kuin keskustan perinteistä kannattajakuntaa, keskusta pienenee alle 20% kannatukseen jo EU-vaalissa.
Näin uskon käyvän.
Jos Olli Rehn saa tarpeeksi näkyvyyttä ja Korhonen, Väyrynen ja muut keskustan EU-skeptiset osaavat olla hiljaa, niin kepun alamäki kentis jopa pysähtyy.
kirjoittelusi, olet varmaan niitä iltalehden ja hesarin keltanokka ja kaunatoimittajia raamattuna pitävä, ylehän puhuu mitä puhuu sehän on punikkimedia.