Onko väärin

”Onko väärin toivoa toisen kuolemaa?”

On oikein jos toivoo toisen kuolemaa (ruumiillista) hyvyydessä eläen. Pahuudesta - itsekkyydestä käsin toivoa toisen kuolemaa on sairautta ja myöskin siten väärin.

jos se henkilö jolle toivoo kuolemaa,on parantumattomasti sairas ja kärsii.
Monesti niin sairaat ihmiset itsekkin toivovat kuolemaa ja kärsimystensä loppumista.

Se on mielestäni väärin jos vihaa niin paljon jotakin ihmistä että toivoo hänelle kuolemaa.
Ihan vakavissaan,eikä vaan hetkellisesti kun on suutuksissaan.

Ei säälintunteessa ole mitään pahaa. Myötätunto, josta säälikin kertoo, on pelkästään hyvä asia. Se kertoo kokijan omasta herkkyydestä.

Toisen ihmisen karmaan ei kuitenkaan pidä konkreettisti puuttua. Meillä jokaisella ovat omat haasteemme täällä elämässä.

Kuolema tulee sitten kun ihmisen sielu on saavuttanut päämääränsä eli tarpeellinen oppi on otettu vastaan. Kukaan toinen ei voi tietää, mitä itsekunkin sielusuunnitelmassa on. Asia on vain hyväksyttävä, vaikka kuinka tuntuisi pahalta katsoa jonkun läheisen fyysisiä kärsimyksiä. Useimmiten tuollaisen kovan/pitkäaikaisen kärsimyksen tarkoitus tuntuu epäoikeudenmukaiselta ja tarpeettomalta, mutta sielutasolla kaikki on aivan selvää.

Me kaikki pelkäämme kuolemaa ja varsinkin, jos meidän ajatuksissamme se on kaiken loppu tai ikuisen tuomion ja helvetin pelot pitävät meitä kynsin hampain kiinni elämänlangastamme. Eipä siinä auta kenenkään toiveet ja rukoukset!

"Teenkö väärin, kun niin toivon?"
Kyllä, oikeastaan! Ei niin, että sinulle siitä vähennetään pisteitä 'viimeisellä tuomiolla', vaan siksi, että keskittymällä tuohon kärsimykseen, lisäät sen voimaa, annat sille vain lisää energiaa, että se jatkuisi. Kärsivä henkilö ehkä elää juuri siksi, että hänet huomioitaisiin, hänestä pidettäisiin huolta, häntä rakastettaisiin sellaisena kuin hän on, hyväksyttäisiin ja että elämä on arvokasta, olkoon se millaista tahansa. Ehkä tällaisen kärsivän henkilön tarkoitus on olla vain *peilinä* toisille, että he näkisivät oman itsensä hänessä ja hyväksymisensä ja rakkauden tarpeensa ennen kaikkea itseään kohtaan. Näitä tarkoituksia on varmasta vaikka kuinka paljon ja jokainen voi löytää itselleen sopivan.
Tai kärsimys voi olla henkilön itsensä antama *rangaistus* jostakin aikaisempien elämien tapahtumista eli kesken jäänyt oppitunti, jonka hän jo ennen tänne syntymistään päätti suorittaa vaikka 'henki menis', eli on siis kyse karmasta (joka sinänsä ei tarkoita rangaistusta, vaan mahdollisuutta).

Jos todella haluat olla avuksi tuolle kärsivälle henkilölle, anna hänelle rakkauttasi, valoisia ajatuksia ja sanoja, auta häntä näkemään edes pientä valoa elämässään ja etenkin löytämään jotain, mistä voi olla kiitollinen. Kaikki se auttaa häntä löytämään tuon ehkä vielä kadoksissa olevan *elämän tarkoituksensa* ja muutoksen tilanteeseensa...tavalla tai toisella.

Ei me aina tiedetä missä vaiheessa kukin on, joten tässäkin tapauksessa olisi viisasta rukoilla että, Jumala älä ota häntä pois ennen kuin tämä sairas ihminen on ottanut vastaan Jeesuksen.
Jospa hän onkin Jumalan puhuttelussa.
Inhimillisesti on tuskallista katsella toisen kärsimystä.
Äitini keuhkot täyttyivät nesteellä ennen kuolemaa ja sattui sydämeen kun hän ei pystynyt enää puhumaan.
Hän otti viime kuukausinan elämässään, iankaikkisuuden kynnyksellä, Jeesuksen vastaan, ja pelastui taivaaseen.
Sitä ennen ei Jumala ollut päässyt kohtaamaan häntä.
Rukoilin vain että älä päästä häntä ennen kuin hän on ottanut Jeesuksen vastaan ja niin todella sitten, kiitos Jumalalle, tapahtui.
Nyt on kaikki tuskat loppuneet ja alkanut iankaikkisuus taivaassa.

Kuka kituu mitenkin.
Älä toivo toisen kuolemaa.
Tuo kituvalle lohtua ja rukoile kituvan puolesta.

Mikäli aidosti rukoilet hänen kuolemaansa rakkaudesta, että pääsisi pois kärsimästä, en ainakaan itse näe siinä mitään synnilistä. Kuitenkin Jumala tietää paremmin elämämme tarkoituksen ja on määrännyt tällekin henkilölle lähtöpäivän. Aina meidän rukoillessa tulisi lisätä nöyrästi, tapahtukoon Herra sinun tahtosi ei meidän.

Muutama ajatus ainakin voi tulla mieleen:
1. Hän voisi olla esirukoilija, jos haluaa.
Sitä kautta hän voi olla ihmisille paljon
suuremmaksi siunaukseksi kuin monipuuhainen
terve touhuilija.
2. Häntä voidaan pitää elämässä niin, että
turhista pikkuasioista valittavat kanssa-
ihmiset saavat edes hieman oikeaa mittakaa-
vaa
elämäänsä ja lakkaavat valittamasta turhaa.
3. Jumala voisi parantaakin hänet. Olen nähnyt
seitsenkymppisen mummon parantuvan toivotto-
masta luustoon levinneestä syövästä hetkessä.
Piti pistää oma teologia ja käsitykset rakas-
tavan Jumalan ajatuksista uusiksi.

Ei kai se kuoleman toivominen väärin ole, ellei se ole niin innokasta, että omilla toiveillaan ikään kuin sitoo toista vielä vahvemmin sairauteen. Varminta olisi siunata ja
pyytää, että Jumalan tahto tapahtuisi, jos ei
parantumista jaksa/halua rukoilla.
Siunausta sinulle!