Asukkaat pelkäävät arvokkaan alueen tuhoutuvan
Louhossuunnitelmaa kuumentaa tunteita Hausjärvellä ja Hyvinkäällä. Paraislainen louhintayritys Lie-Bo Oy on hakenut louhinta- ja murskausoikeutta Hausjärven Hyypiönkallion maisemiin. Ensimmäisen murskaushakemuksen Lie-Bo Oy teki Hausjärven ympäristölautakunnalle tämän vuoden alussa. Tarkoituksena oli louhia paikallisesti arvokkaaksi ympäristökohteeksi luokiteltu Hyypiönkallio sepeliksi. Voimakkaan vastustuksen takia louhinta-aluetta siirrettiin kaksi sataa metriä koilliseen, viereiselle kalliolle. Hakemus on parhaillaan lausuntokierroksella.
Aiotun louhinta-alueen pinta-ala pieneni 5,40 hehtaariin, ja louhintamäärä miljoonasta kuutiosta puoleen miljoonaan kuutioon. Louhinta-alue on talousmetsää, jota käytetään virkistykseen ja retkeilyyn. Lähin asutus sijaitsee noin puolen kilometrin päässä.
Hautalankulman asukkaat hyvinkääläisine ja mäntsäläläisine naapureineen eivät hyväksy uutta louhintasuunnitelmaa. Heidän mielestään louhinta tuhoaisi poikkeuksellisen arvokasta luontoa ja idyllisen asuinympäristön. Hausjärven kunnan ympäristölautakunnalle osoitetuissa huomautuksissa vedotaan maa-aineslain kolmanteen pykälään eli ympäristöarvoihin. Maa-aineslain mukaan louhintalupa on myönnettävä, jollei louhos aiheuta maisema-arvojen turmeltumista, luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista taikka huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa.
– En ymmärrä miten luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokas alue säilyttää arvonsa, jos sen vierestä raavitaan iso kallioalue pois, ihmettelee alueella asuva biologi Leila Järvinen. – Hakemuksessa vedotaan siihen, että kallioita ympäröivät metsät ovat suurimmilta osin avohakattuja, taimikoita. Eli metsien hakkuun jälkeen kalliotkin voisi tuhota, koska maiseman arvo väheni.
Lie-Bo Oy on teettänyt arvion louhinnan vaikutuksista 132 metriä korkean Hyypiönkallion luonnonarvoihin. Arvion mukaan alueella ei esiinny luonnonsuojelullisesti erityisen arvokkaita kohteita. Alueen linnusto ja muu eläimistö luokitellaan tavanomaiseksi. Arviot perustuvat yhden päivän aikana huhtikuussa tehtyyn maastokäyntiin.
Järvisen mukaan kasvillisuus on todennäköisesti tavanomaista kalliolajistoa.
– Ihmettelen vain, kuinka selvityksen tehneet BIOTA:n tutkijat ovat yhtenä huhtikuisena päivänä pystyneet kasviston inventoimaan. Eikä vain Hyypiönkallion, vaan sitä huomattavasti laajemman alueen. Kaiken kaikkiaan ympäristöselvitys vaikuttaa huitaisten tehdyltä ja tarkoitushakuiselta. Linnustoselvityksenä tekijät tyytyvät luetteloimaan muutaman Suomen tavanomaisimman lajin talitiaisesta peippoon. Eiväthän muut olleet havaintopäivänä vielä tulleetkaan.
Järvisen mukaan alueella on kuitenkin vankka kulorastaskanta, kanalinnuista nimenomaan metsot ovat hakkuista huolimatta vielä sinnitelleet.
- Täällä on myös havaittu monia EU-direktiiveillä turvattuja lintulajeja, muun muassa helmipöllö, huuhkaja, kehrääjä ja maakotka. Kallio on osa suurempaa selännealuetta, ja hakattuinakin alueen metsät ovat kokonaisuus. Kun lajien elinympäristöt pirstoutuvat, eläinten liikkuminen vaikeutuu, Järvinen selvittää.
- Suunnitteilla oleva murskaushanke tuhoaisi poikkeuksellisen arvokasta luontoa. Alueella on havaittu harvinaisia kasvi- ja eläinlajeja kuten ritariperhosia, vaskitsa-käärmeitä, korppeja sekä luonnonvaraisena kasvavaa näsiää, luettelee pääkaupunkiseudulla asuva Lahja Kokkonen, jonka vapaa-ajan asunto sijaitsee noin puolen kilometrin päässä mahdollisesta louhospaikasta.
Järven läheisyys huolettaa
Hankkeen vastustajien mielestä Sykärin järven läheisyys on toinen seikka, jonka takia ympäristölupaa ei tulisi myöntää. Pintavedet valuvat Sykärin järveen ja kallioiden alapuolella sijaitsevaan tekolampeen, jossa kasvatetaan rapuja. Lähialueella on porakaivoja ja pintavesikaivoja, joihin louhinnalla pelätään olevan vaikutusta.
Maa-alue kuuluu Hausjärven yhteismetsälle. Viime vuosina yhteismetsän osakkuuksista on käyty varsin vilkasta kauppaa ja omistus keskittynyt yhä harvempiin käsiin. Lie-Bo Oy on vuokraamassa louhinta-aluetta 15 vuodeksi. Hankkeen toteutuessa murskausta suoritettaisiin arkipäivinä aamukuudesta iltakymmeneen. Räjäytyksiä tehtäisiin arkisin kymmenestä kello kuuteentoista ja porauksia arkisin aamuseitsemästä kello kahdeksaantoista. Kiviaineksen kuormaus ja poiskuljetus tehtäisiin pääasiassa arkisin aamukuudesta kello kuuteentoista, poikkeustapauksissa myös iltaisin ja lauantaisin.
Hankkeen vastustajat ovat huolissaan louhinnasta aiheutuvista pöly- ja meluhaitoista paikalliselle asutukselle, luonnolle ja läheiselle loma- ja virkistysalueelle. Nykyisellään alue täyttää hiljaisen alueen kriteerit.
Kymmenen vuotta sitten Hautalankulmalle muuttanut Leena Mäkinen pelkää louhinnan pilaavan idyllisen asuinympäristön. – Rakensimme talon Hyypiönkallion lähelle, koska paikka oli kaunis ja rauhallinen. Nyt tilanne tuntuu painajaismaiselta. Jos louhintahanke saa luvan, joudumme harkitsemaan poismuuttoa, hän kertoo.
Sälinkääntien ruuhkautuminen koetaan yhdeksi louhinnan suurimmista haittavaikutuksista: – Yhdystie 1430 on erittäin mutkainen, mäkinen, kapea ja perustaltaan heikko "kylätie", jolla ei ole olemassa kevyen liikenteen väylää, suojateitä eikä valaistusta. Uudenmaanpiirin vastaavan tiemestarin mukaan tielle ei ole suunnitteilla mitään suurempia korjauksia. Kevyen liikenteen väyliäkään ei ole tulossa. Kaikkien lähiseudun asukkaiden liikenneturvallisuus vaarantuisi huomattavasti rekkaliikenteen lisääntyessä kapealla tiellä, Lahja Kokkonen toteaa.
Lie-Bo ei kommentoi
Lie-Bo Oy:n toimitusjohtaja Per Fjäder peruutti jo sovitun haastattelun eikä yrityksen varatoimitusjohtaja Timo Järvinen suostunut kommentoimaan hanketta.
Hausjärven kallioperä on erinomaista graniittia. Näyttää siltä että Hyypiönkallion tienoilta voitaisiin saada pitkään hyvänlaatuista mursketta. Onkin todennäköistä, että Lie-Bo Oy:llä on suunnitelmia hankkia jatkossa uusia louhintalupia.
Suomessa käytetään vuosittain rakentamiseen keskimäärin 17 tonnia kiviainesta asukasta kohden. Kiviaines otetaan yhä useammin kalliosta, sillä hyödynnettävissä olevista soravaroista on pulaa. Suomen ympäristökeskuksen vanhempi tutkija Jari Rintala kertoo, että maa-aineksen kulutus on suurinta Hämeessä, Lounais-Suomessa ja Uudellamaalla. Soraa on mahdollista ottaa eniten Hämeessä ja kalliota Lounais-Suomessa. Nykyisellä kulutustahdilla maa-aineksen ottomäärät riittävät noin 30 vuodeksi.
Uudellamaalla ja Hämeessä on käynnissä valtakunnallinen, Suomen ympäristökeskuksen vetämä POSKI-projekti (Pohjaveden suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamisprojekti). Kanta-Hämeessä ollaan paraikaa luokittelemassa suojeltavia kallioalueita sekä niitä, joihin voidaan osoittaa maa-ainesottoa. Rintalan mukaan kallioiden inventointi ja luokittelu lieventää osaltaan suojelun ja maa-ainesoton vaikeaa yhtälöä.
Toimittaja: Ulla Saikkonen
Taustatoimittaja: Pekka Heikura
Jos kallioperän ikää arvioidaan metreissä voidaan ihmisen oleskelua maapallolla arvioida millimetreissä. Eipä aikaakaan kun elämme maapallonlaajuisella tasangolla.
Louhossuunnitelmaa kuumentaa tunteita Hausjärvellä ja Hyvinkäällä. Paraislainen louhintayritys Lie-Bo Oy on hakenut louhinta- ja murskausoikeutta Hausjärven Hyypiönkallion maisemiin. Ensimmäisen murskaushakemuksen Lie-Bo Oy teki Hausjärven ympäristölautakunnalle tämän vuoden alussa. Tarkoituksena oli louhia paikallisesti arvokkaaksi ympäristökohteeksi luokiteltu Hyypiönkallio sepeliksi. Voimakkaan vastustuksen takia louhinta-aluetta siirrettiin kaksi sataa metriä koilliseen, viereiselle kalliolle. Hakemus on parhaillaan lausuntokierroksella.
Aiotun louhinta-alueen pinta-ala pieneni 5,40 hehtaariin, ja louhintamäärä miljoonasta kuutiosta puoleen miljoonaan kuutioon. Louhinta-alue on talousmetsää, jota käytetään virkistykseen ja retkeilyyn. Lähin asutus sijaitsee noin puolen kilometrin päässä.
Hautalankulman asukkaat hyvinkääläisine ja mäntsäläläisine naapureineen eivät hyväksy uutta louhintasuunnitelmaa. Heidän mielestään louhinta tuhoaisi poikkeuksellisen arvokasta luontoa ja idyllisen asuinympäristön. Hausjärven kunnan ympäristölautakunnalle osoitetuissa huomautuksissa vedotaan maa-aineslain kolmanteen pykälään eli ympäristöarvoihin. Maa-aineslain mukaan louhintalupa on myönnettävä, jollei louhos aiheuta maisema-arvojen turmeltumista, luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista taikka huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa.
– En ymmärrä miten luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokas alue säilyttää arvonsa, jos sen vierestä raavitaan iso kallioalue pois, ihmettelee alueella asuva biologi Leila Järvinen. – Hakemuksessa vedotaan siihen, että kallioita ympäröivät metsät ovat suurimmilta osin avohakattuja, taimikoita. Eli metsien hakkuun jälkeen kalliotkin voisi tuhota, koska maiseman arvo väheni.
Lie-Bo Oy on teettänyt arvion louhinnan vaikutuksista 132 metriä korkean Hyypiönkallion luonnonarvoihin. Arvion mukaan alueella ei esiinny luonnonsuojelullisesti erityisen arvokkaita kohteita. Alueen linnusto ja muu eläimistö luokitellaan tavanomaiseksi. Arviot perustuvat yhden päivän aikana huhtikuussa tehtyyn maastokäyntiin.
Järvisen mukaan kasvillisuus on todennäköisesti tavanomaista kalliolajistoa.
– Ihmettelen vain, kuinka selvityksen tehneet BIOTA:n tutkijat ovat yhtenä huhtikuisena päivänä pystyneet kasviston inventoimaan. Eikä vain Hyypiönkallion, vaan sitä huomattavasti laajemman alueen. Kaiken kaikkiaan ympäristöselvitys vaikuttaa huitaisten tehdyltä ja tarkoitushakuiselta. Linnustoselvityksenä tekijät tyytyvät luetteloimaan muutaman Suomen tavanomaisimman lajin talitiaisesta peippoon. Eiväthän muut olleet havaintopäivänä vielä tulleetkaan.
Järvisen mukaan alueella on kuitenkin vankka kulorastaskanta, kanalinnuista nimenomaan metsot ovat hakkuista huolimatta vielä sinnitelleet.
- Täällä on myös havaittu monia EU-direktiiveillä turvattuja lintulajeja, muun muassa helmipöllö, huuhkaja, kehrääjä ja maakotka. Kallio on osa suurempaa selännealuetta, ja hakattuinakin alueen metsät ovat kokonaisuus. Kun lajien elinympäristöt pirstoutuvat, eläinten liikkuminen vaikeutuu, Järvinen selvittää.
- Suunnitteilla oleva murskaushanke tuhoaisi poikkeuksellisen arvokasta luontoa. Alueella on havaittu harvinaisia kasvi- ja eläinlajeja kuten ritariperhosia, vaskitsa-käärmeitä, korppeja sekä luonnonvaraisena kasvavaa näsiää, luettelee pääkaupunkiseudulla asuva Lahja Kokkonen, jonka vapaa-ajan asunto sijaitsee noin puolen kilometrin päässä mahdollisesta louhospaikasta.
Järven läheisyys huolettaa
Hankkeen vastustajien mielestä Sykärin järven läheisyys on toinen seikka, jonka takia ympäristölupaa ei tulisi myöntää. Pintavedet valuvat Sykärin järveen ja kallioiden alapuolella sijaitsevaan tekolampeen, jossa kasvatetaan rapuja. Lähialueella on porakaivoja ja pintavesikaivoja, joihin louhinnalla pelätään olevan vaikutusta.
Maa-alue kuuluu Hausjärven yhteismetsälle. Viime vuosina yhteismetsän osakkuuksista on käyty varsin vilkasta kauppaa ja omistus keskittynyt yhä harvempiin käsiin. Lie-Bo Oy on vuokraamassa louhinta-aluetta 15 vuodeksi. Hankkeen toteutuessa murskausta suoritettaisiin arkipäivinä aamukuudesta iltakymmeneen. Räjäytyksiä tehtäisiin arkisin kymmenestä kello kuuteentoista ja porauksia arkisin aamuseitsemästä kello kahdeksaantoista. Kiviaineksen kuormaus ja poiskuljetus tehtäisiin pääasiassa arkisin aamukuudesta kello kuuteentoista, poikkeustapauksissa myös iltaisin ja lauantaisin.
Hankkeen vastustajat ovat huolissaan louhinnasta aiheutuvista pöly- ja meluhaitoista paikalliselle asutukselle, luonnolle ja läheiselle loma- ja virkistysalueelle. Nykyisellään alue täyttää hiljaisen alueen kriteerit.
Kymmenen vuotta sitten Hautalankulmalle muuttanut Leena Mäkinen pelkää louhinnan pilaavan idyllisen asuinympäristön. – Rakensimme talon Hyypiönkallion lähelle, koska paikka oli kaunis ja rauhallinen. Nyt tilanne tuntuu painajaismaiselta. Jos louhintahanke saa luvan, joudumme harkitsemaan poismuuttoa, hän kertoo.
Sälinkääntien ruuhkautuminen koetaan yhdeksi louhinnan suurimmista haittavaikutuksista: – Yhdystie 1430 on erittäin mutkainen, mäkinen, kapea ja perustaltaan heikko "kylätie", jolla ei ole olemassa kevyen liikenteen väylää, suojateitä eikä valaistusta. Uudenmaanpiirin vastaavan tiemestarin mukaan tielle ei ole suunnitteilla mitään suurempia korjauksia. Kevyen liikenteen väyliäkään ei ole tulossa. Kaikkien lähiseudun asukkaiden liikenneturvallisuus vaarantuisi huomattavasti rekkaliikenteen lisääntyessä kapealla tiellä, Lahja Kokkonen toteaa.
Lie-Bo ei kommentoi
Lie-Bo Oy:n toimitusjohtaja Per Fjäder peruutti jo sovitun haastattelun eikä yrityksen varatoimitusjohtaja Timo Järvinen suostunut kommentoimaan hanketta.
Hausjärven kallioperä on erinomaista graniittia. Näyttää siltä että Hyypiönkallion tienoilta voitaisiin saada pitkään hyvänlaatuista mursketta. Onkin todennäköistä, että Lie-Bo Oy:llä on suunnitelmia hankkia jatkossa uusia louhintalupia.
Suomessa käytetään vuosittain rakentamiseen keskimäärin 17 tonnia kiviainesta asukasta kohden. Kiviaines otetaan yhä useammin kalliosta, sillä hyödynnettävissä olevista soravaroista on pulaa. Suomen ympäristökeskuksen vanhempi tutkija Jari Rintala kertoo, että maa-aineksen kulutus on suurinta Hämeessä, Lounais-Suomessa ja Uudellamaalla. Soraa on mahdollista ottaa eniten Hämeessä ja kalliota Lounais-Suomessa. Nykyisellä kulutustahdilla maa-aineksen ottomäärät riittävät noin 30 vuodeksi.
Uudellamaalla ja Hämeessä on käynnissä valtakunnallinen, Suomen ympäristökeskuksen vetämä POSKI-projekti (Pohjaveden suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamisprojekti). Kanta-Hämeessä ollaan paraikaa luokittelemassa suojeltavia kallioalueita sekä niitä, joihin voidaan osoittaa maa-ainesottoa. Rintalan mukaan kallioiden inventointi ja luokittelu lieventää osaltaan suojelun ja maa-ainesoton vaikeaa yhtälöä.
Toimittaja: Ulla Saikkonen
Taustatoimittaja: Pekka Heikura
Jos kallioperän ikää arvioidaan metreissä voidaan ihmisen oleskelua maapallolla arvioida millimetreissä. Eipä aikaakaan kun elämme maapallonlaajuisella tasangolla.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.