Tiedotusvälineille 4.12.2008
Itsenäinen Suomi?
Virallinen Suomi juhlii itsenäisyyspäivää 6.12., vaikka ylin lainsäädäntövalta
on monin osin siirretty Suomesta Euroopan unionille. On siis ajankohtaista
kysyä, onko EU-Suomi itsenäinen vaiko ei.
Valtiollisen itsenäisyyden määritelmä on yleensä sisältänyt ainakin seuraavat
elementit: Itsenäisellä valtiolla on muista valtioista riippumaton
lainsäädäntövalta ja siihen perustuva itsenäinen tuomioistuinlaitos sekä oma
ulkopolitiikka. Tämän määritelmän mukaan EU:hun liitetty Suomi ei ole
itsenäinen valtio. EU:n lainsäädäntö on Suomen lakien yläpuolella, EU:n
tuomioistuimen päätökset sitovat myös Suomea ja Suomi on sitoutunut EU:n
ulkopolitiikkaan.
On esitetty käsitys, että itsenäisyyden merkitys on muuttunut. Jokaisella on
toki oikeus omaan tulkintaan käsitteiden – kuten itsenäisyyden – sisällöstä.
Valtiolliselle olemassa ololle ja yhteiskunnan kehitykselle perustavista
käsitteistä – kuten itsenäisyys ja demokratia - olisi kuitenkin löydettävä
jonkinlainen yhteisymmärrys. Muuten yhteiskunta hapuilee pimeässä.
Kysymys Suomen itsenäisyydestä on arka asia ainakin Suomen poliittiselle
eliitille. Se on vastuussa siitä, että EU-jäsenyys on toteutettu, vaikka
perustuslakimme mukaan Suomi on itsenäinen ja ylin valta Suomessa kuuluu Suomen
kansalle. Jotain asian arkuudesta kertoo se, että itsenäisyys-käsitteen sisältöä
ei Suomen valtiojohdon taholta ole viime vuosina juuri käsitelty. Mediassa
linnan kutsuilla käytettävistä alusvaatteista kirjoitetaan suurin otsikoin jo
ennen juhlia, mutta itsenäisyys-käsitteestä ei käydä avointa julkista
keskustelua. Siinä eräs ajan kuva.
Joskus Suomen sanotaan olevan itsenäinen, koska ellei se ole, myös Ranska ja
Saksa ja muut EU-maat ovat menettäneet itsenäisyytensä. Näin todella onkin
tapahtunut, mutta Suomi ja muut pienet EU-maat ovat aivan eri asemassa kuin
suuret EU:n jäsenet. Ranska, Saksa ja Britannia ovat itsenäisyydestään
luopumisen vastineeksi saaneet määräysvaltaa EU:ssa. Pienet jäsenmaat ovat
saaneet prosentin suuruusluokkaa olevan osuuden EU:n päätösvallasta. Kuten on
nähty, Suomen päätösvallalla EU:ssa ei ole käytännön merkitystä.
Suomalaiset eivät ole tottuneet päättämään omista asioistaan, arvioi taannoin
sveitsiläinen kommentaattori. Valitettavasti hän oli oikeassa. Alamaisuuden
perinne ja avoimen julkisen keskustelun puute ovat mahdollistaneet sen, että
Suomen itsenäisyys on menetetty ja sen, että monet suomalaiset eivät ole
menetystä vieläkään huomanneet.
Jotkut ehkä yhtyvät tunnetun suomalaisvaikuttajan määritelmään, että ”tämän
päivän itsenäisyys on kasvavaa riippuvuutta muista”. Luultavasti vain harvat
kuitenkin. Jos em. otetaan tosissaan, itsenäisyyden huippu on saavutettu, kun
mistään ei voida itse päättää.
Tulevaisuuden kannalta on lupaavaa, että suomalaisten suuri enemmistö haluaa,
että tärkeimmistä asioista päätetään Suomessa. Se tosiasia, että tämän suuren
enemmistön ääni ei tässä asiassa näy eikä kuulu julkisuudessa, kertoo
demokratian alennustilasta Suomessa.
On luultavaa, että Suomen jäsenyys EU:ssa tulee olemaan kohtuullisen lyhyt
välivaihe maamme historiassa. Oman itsenäisen päätösvallan merkitys pienelle
maalle kirkastuu, ellei ennemmin, niin viimeistään kriisien kautta.
Yhteiskuntakehityksessä on kyse ennen muuta siitä, keiden ehdoilla päätöksiä
tehdään. Yhtiövallan ehdoilla tehtävä päätöksenteko on osoittautunut
kestämättömäksi. Siitä ovat osoituksena sekä maailmanlaajuinen talouskriisi,
että monet meneillään olevat ympäristökriisit.
Pahenevien kansainvälisten ongelmien kestävä ratkaiseminen edellyttää sitä, että
päätöksiä tehdään ihmisen ja ympäristön ehdoilla. Tähän tarvitaan aitoa
demokratiaa ja demokratioiden yhteistyötä – ei enää yhtiövallan ja sen
käsikassaroiden, kuten EU:n sanelua.
Kansanvalta, demokratia vaatii puitteet toteutuakseen. Ne puitteet ovat
valtiollisessa itsenäisyydessä.
Antti Pesonen
Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja
p.0400-565 366
[email protected]
www.itsenaisyyspuolue.fi
Itsenäinen Suomi?
Virallinen Suomi juhlii itsenäisyyspäivää 6.12., vaikka ylin lainsäädäntövalta
on monin osin siirretty Suomesta Euroopan unionille. On siis ajankohtaista
kysyä, onko EU-Suomi itsenäinen vaiko ei.
Valtiollisen itsenäisyyden määritelmä on yleensä sisältänyt ainakin seuraavat
elementit: Itsenäisellä valtiolla on muista valtioista riippumaton
lainsäädäntövalta ja siihen perustuva itsenäinen tuomioistuinlaitos sekä oma
ulkopolitiikka. Tämän määritelmän mukaan EU:hun liitetty Suomi ei ole
itsenäinen valtio. EU:n lainsäädäntö on Suomen lakien yläpuolella, EU:n
tuomioistuimen päätökset sitovat myös Suomea ja Suomi on sitoutunut EU:n
ulkopolitiikkaan.
On esitetty käsitys, että itsenäisyyden merkitys on muuttunut. Jokaisella on
toki oikeus omaan tulkintaan käsitteiden – kuten itsenäisyyden – sisällöstä.
Valtiolliselle olemassa ololle ja yhteiskunnan kehitykselle perustavista
käsitteistä – kuten itsenäisyys ja demokratia - olisi kuitenkin löydettävä
jonkinlainen yhteisymmärrys. Muuten yhteiskunta hapuilee pimeässä.
Kysymys Suomen itsenäisyydestä on arka asia ainakin Suomen poliittiselle
eliitille. Se on vastuussa siitä, että EU-jäsenyys on toteutettu, vaikka
perustuslakimme mukaan Suomi on itsenäinen ja ylin valta Suomessa kuuluu Suomen
kansalle. Jotain asian arkuudesta kertoo se, että itsenäisyys-käsitteen sisältöä
ei Suomen valtiojohdon taholta ole viime vuosina juuri käsitelty. Mediassa
linnan kutsuilla käytettävistä alusvaatteista kirjoitetaan suurin otsikoin jo
ennen juhlia, mutta itsenäisyys-käsitteestä ei käydä avointa julkista
keskustelua. Siinä eräs ajan kuva.
Joskus Suomen sanotaan olevan itsenäinen, koska ellei se ole, myös Ranska ja
Saksa ja muut EU-maat ovat menettäneet itsenäisyytensä. Näin todella onkin
tapahtunut, mutta Suomi ja muut pienet EU-maat ovat aivan eri asemassa kuin
suuret EU:n jäsenet. Ranska, Saksa ja Britannia ovat itsenäisyydestään
luopumisen vastineeksi saaneet määräysvaltaa EU:ssa. Pienet jäsenmaat ovat
saaneet prosentin suuruusluokkaa olevan osuuden EU:n päätösvallasta. Kuten on
nähty, Suomen päätösvallalla EU:ssa ei ole käytännön merkitystä.
Suomalaiset eivät ole tottuneet päättämään omista asioistaan, arvioi taannoin
sveitsiläinen kommentaattori. Valitettavasti hän oli oikeassa. Alamaisuuden
perinne ja avoimen julkisen keskustelun puute ovat mahdollistaneet sen, että
Suomen itsenäisyys on menetetty ja sen, että monet suomalaiset eivät ole
menetystä vieläkään huomanneet.
Jotkut ehkä yhtyvät tunnetun suomalaisvaikuttajan määritelmään, että ”tämän
päivän itsenäisyys on kasvavaa riippuvuutta muista”. Luultavasti vain harvat
kuitenkin. Jos em. otetaan tosissaan, itsenäisyyden huippu on saavutettu, kun
mistään ei voida itse päättää.
Tulevaisuuden kannalta on lupaavaa, että suomalaisten suuri enemmistö haluaa,
että tärkeimmistä asioista päätetään Suomessa. Se tosiasia, että tämän suuren
enemmistön ääni ei tässä asiassa näy eikä kuulu julkisuudessa, kertoo
demokratian alennustilasta Suomessa.
On luultavaa, että Suomen jäsenyys EU:ssa tulee olemaan kohtuullisen lyhyt
välivaihe maamme historiassa. Oman itsenäisen päätösvallan merkitys pienelle
maalle kirkastuu, ellei ennemmin, niin viimeistään kriisien kautta.
Yhteiskuntakehityksessä on kyse ennen muuta siitä, keiden ehdoilla päätöksiä
tehdään. Yhtiövallan ehdoilla tehtävä päätöksenteko on osoittautunut
kestämättömäksi. Siitä ovat osoituksena sekä maailmanlaajuinen talouskriisi,
että monet meneillään olevat ympäristökriisit.
Pahenevien kansainvälisten ongelmien kestävä ratkaiseminen edellyttää sitä, että
päätöksiä tehdään ihmisen ja ympäristön ehdoilla. Tähän tarvitaan aitoa
demokratiaa ja demokratioiden yhteistyötä – ei enää yhtiövallan ja sen
käsikassaroiden, kuten EU:n sanelua.
Kansanvalta, demokratia vaatii puitteet toteutuakseen. Ne puitteet ovat
valtiollisessa itsenäisyydessä.
Antti Pesonen
Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja
p.0400-565 366
[email protected]
www.itsenaisyyspuolue.fi
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eikö ole hauskempaa olla mukavassa porukassa ja silti säilyttää kummalliset kansalliset erikoispiirteemme kuin kipristellä yksin omassa kurjuudessa kuin impivaaralaiset tai ryysyrantalaiset??
devalvaatiouhkan päälle?
Kuka haluaisi olla tällä hetkellä "itsenäinen" islantilainen?
Miksi neuvostodiktatuureista ja sorrosta toipuvat kansakunnat haluavat kovasti EU:n jäseniksi?
Miksi vain stalinistit pullikoivat hyviä Lännen-suhteita vastaan?
Haistakaa ipuloiset kusinen vitturätti ja paskainen perseensuristin!
Koittakaa jo hyväksyä se!
http://www.ipu.fi/
rullaamalla hiukan alaspäin, näet, että Vapaa Suomi -lehden julkaisussa ollaan PAHASTI jälkijunassa: heinäkuun nro 7 "tuorein" numero! Tuli vaan mieleeni, että onkohan vuosikin jotain "vanhaa kunnon vuosikertaa". Esim. vaaran vuosilta, jolloin Ipun haave jo melkein täyttyi: Suomi oli ajautua neukkulan kitaan.
Useat IPU-poliitikot eivät halua jatkaa tehtävässään vaikka se tarjoaisi taloudellisia etuja. Heidän lausunnoistaan, joissa korostetaan halua tehdä jotain muuta, paljastuu kyllästyminen ja turhautuminen IPU:n hallituksessa istumiseen.
Ylimielisesti hallittuun puolueirvikuvaan, IPU:un, mentiin sokeassa huumassa ilman historian tajua ja arvostelukykyä. Nyt on pää tullut hyväuskoisen vetäjän käteen. Puoluetta ei ollutkaan tarkoitettu ajamaan kansalaisten vaan suuryritysten etua. Tämä olisi tosin pitänyt ymmärtää jo siitä, että suunnitelmat IPU:n yhteisön muuttamisesta perustuslain säädöksiin nojaavaksi Puolueeksi laadittiin johtajien 1980-luvun alussa perustamassa etujärjestössä, jonka nimi on IPU:n Round Table of Industrialists (Suurjohtajien harjoittajien Pyöreä Pöytä). Se kutsui kokouksiinsa IPU yhteisön virkamieshallituksen, komission, edustajia, jotka huolehtivat laadittujen suunnitelmien muuttamisesta poliittisiksi päätöksiksi.
Jokaiselle Puolueen hallituksen jäsenelle paljastuu varsin nopeasti - ellei tätä jo aikaisemmin tiedä - että IPU:ssa ei toimita demokraattisesti vaan harvainvaltaisesti. Tämä on välttämätöntä herra-etujen kannalta. Tämän vuoksi rahapolitiikasta Puolueessa määräävä, piilossa sijaitseva keskustili on täysin riippumaton IPU:n muista päätöksentekoelimistä ja Puolueen jäsenistä sekä siten kaiken poliittisen valvonnan ulottumattomissa.
IPU-hallituksen jäsenen vaikutusmahdollisuudet ovat samaa luokkaa kuin 1600-luvulla valtiopäiville Tukholmaan Suomesta matkustaneen valtiopäiväedustajan vaikutusmahdollisuudet. Tällä ei ollut edes lakialoitteen teko-oikeutta, eikä sitä ole nyt 400 vuotta myöhemmin myöskään IPU-hallituksen jäsenellä. IPU:ssa se on Puolueen johdon yksinoikeus.
Jo 1700-luvun jälkipuoliskolla valtiopäiväedustaja sai Ruotsi-Suomen valtiopäivillä lakialoitteen teko-oikeuden, ja tämä oikeus säilyi kun Suomi v. 1809 liitettiin autonomisena suuriruhtinaskuntana Venäjään. Maallamme oli 1800-luvulla sisäinen itsehallinto. Vain Suomen valtiopäivien eli suomalaisten valtiopäiväedustajien hyväksymä laki saattoi tulla maassamme voimaan. Nyt IPU:n jäsenellä ei ole vastaavaa sisäistä itsehallintoa, sillä suurimman osan voimaantulevista uusista laeista määrää Puolue, jonka päätöksentekoelimissä pienen jäsenen mahdollisuudet vaikuttaa sääntöjen sisältöön ovat vähäiset ja useassa tapauksessa olemattomat. Mikäli jäsen niskoittelee IPU:n säätämän säännön voimaansaattamisessa, se julistetaan Puolueen tuomioistuimeen ja velvoitetaan vaikenemisen uhalla noudattamaan Puolueen lakia.
Poliitikot peittelevät totuutta ja esittävät yhä edelleen paikkansa pitämätöntä hokemaa, jonka mukaan ylimielisesti hallittu Puolue on itsenäisyyttä ajava yhteisö. Tämä on harkitsematonta ja lyhytnäköistä.
Vuonna 1789 tapahtuneen Ranskan vallankumouksen jälkeen harvainvalta kykynee IPU:na nujertamaan kansanvallan vain tilapäisesti. Näin tapahtui 1800-luvulla ja näin on nyt tapahtunut IPU:n Puolueessa. Sadan vuoden takainen historia osoittaa, että kun kahleisiin kytketyt IPU:n jäsenet nousevat puolustamaan kansanvaltaisia oikeuksiaan, harvainvallan päivät ovat pian luetut.
mitä tähän pystyisi vastamaan, sillä ipussa noudatetaan enemmistöpäätöksiä.
eikös se ole demokratiaa parhaimmillaan