Kiintymyssuhdeteoriasta tämänkin palstan "tohtoreille"

sijaisvanhempana saanut koulutusta tuohon kiintymyssuhdeongelmaan joka on täysin eri asia kuin mihin tuo osoittamasi juttu liittyy, enempikin eroahdistukseen, mikä on ihan normaalia esimerkiksi tuossa vaiheessa kun lapsi totuttelee päiväkotiin jäämään. Eiköhän kaikki lapset jotenkin reagoi siihen, mikä on normaalia, epänormaalimpaa olisi jos näin ei tapahtuisi, kiintymyssuhdeongelmainen ei luota välttämättä kenenkään aikuisen pysyvyyteen, luota ylipäätään aikuiseen ihmiseen, joka sitten näkyy välillä tosi rankastikin, ei mitään pikku tuherrusta.

Ei lainauksesi kerro kiintymyssuhdehäiriöstä, vaan aivan tavallisten kiintyneiden lasten eroikävästä ja miten lasta voidaan tukea, kun ei ikävää kielletä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kiintymyssuhdeteoria
Kiintymyssuhdeteoria
Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Äiti ja lapsi.
Äiti ja lapsi.

Kiintymyssuhdeteoria perustuu brittiläisen psykiatrin ja psykoanalyytikon John Bowlbyn ajatuksiin ja tutkimuksiin 1960- ja 1970-luvuilla. Kiintymyssuhdeteoriassa on vaikutteita sekä psykoanalyysin periaatteista että eläinten käyttäytymistä tutkivasta etologiasta, eläinten leimautumiskäyttäytymisen alueelta. Bowlbyn päätteli näistä lähtökohdista, että myös ihmislapsen varhaiskehitystä säätelee vahvasti turvallisuuden tarve ja pyrkimys pysytellä erityisesti potentiaalisesti vaarallisissa tilanteissa mahdollisimman lähellä hoivaavaa aikuista. Bowlbyn (1979) omien sanojen mukaan: "kiintymyssuhdeteoria on yritys käsitteellistää ihmisen taipumusta muodostaa voimakkaita tunnesiteitä toisiin ihmisiin ja selittää niitä ahdistuksena, vihamielisyytenä, depressiona ja tunteiden eristämisenä ilmeneviä stressin muotoja, jotka aiheutuvat tahattomista erokokemuksista ja menetyksistä" (suom. Jari Sinkkonen)[1].

Kiintymyssuhdeteorian lähtökohta on luonnonvalinnan tuloksena ihmisessä ja ylipäätään kädellisissä kehittynyt kiintymyssysteemi, jonka tarkoitus on tarjota avuttomalle jälkeläiselle turvaa ympäristön vaaroja vastaan.[2]

Tämä systeemi tavallaan kysyy kaiken aikaa: "Onko kiintymyshahmoni riittävän lähellä?". Tavallisesti lapsella on yksi ensisijainen kiintymyshahmo: tyypillisesti äiti. Lasten kiintymyssysteemin on todettu muodostuvan etenkin sillä perusteella, kuinka luotettavasti ja ennustettavasti äiti reagoi lapsen läheisyyden tarpeeseen.Lapsi oppii luottamaan äidin rakkauteen ja samalla muodostuu perusturvallisuus, joka on varhaislapsuuden tärkein kehitystehtävä. Kiintymyssuhteen laatu vaikuttaa lapsen persoonalliseen kehitykseen. [3]

Bowlby on luokitellut kiintymyssuhdemallit seuraaviin: - Hajanainen kiintymyssuhde - Ristiriitainen kiintymyssuhde - Turvallinen kiintymyssuhde - Turvaton kiintymyssuhde - Välttelevä kiintymyssuhde

Yhdysvaltalainen lastenlääkäri William Sears on hahmotellut teorian pohjalta käytännöllisen vanhemmuuden tyylin, kiintymysvanhemmuuden.

--------------------------

http://psyka4.tumblr.com/post/6107724/kiintymyssuhde

Kiintymyssuhde

Liittymisen tarve s. 40-44.

Kuuntele YLE:n Psykologian sanakirja -ohjelmasarjan jakso Kiintymyssuhde (linkki avaa Radiosoittimen). Haastateltavana PsT Katri Kanninen.

Palauta mieleesi PS2-kurssilla käsitelty kiintymyssuhdeteoria. Psykologian Internet-sanakirja PISA määrittelee: “Engl. psykoanalyytikon J. Bowlbyn alunperin esittämä kiintymyssuhdeteoria korostaa äidin ja lapsen välisen kiintymyssuhteen merkitystä persoonallisuuden kehitykselle. Teoriaa on kehittänyt edelleen erityisesti Mary Ainsworth, joka erottaa kolme lapsen kiintymyssuhteen tyyppiä.”

- - - -

Keskeisiä asioita kiintymyssuhteen kannalta:

• vastasyntynyt on virittynyt vuorovaikutukseen
– synnynnäiset kognitiiviset ja emotionaaliset prosessit
• ensimmäinen ikävuosi vastavuoroisuuden harjoittelua
– vauvan sosiokognitiiviset taidot – hoitajan palaute
• kiintymyssuhde tunne-elämän kehittymisen perusta: vastavuoroisuus ja ymmärtäminen

Bolby
• Bowlby 1950-luku:
– lapsella on tunnesiteeseen, hoitajaan kiintymiseen, synnynnäinen valmius
– kiintymyskausi kestää n. 3 ensimmäistä vuotta
– kiintymyksen perusmallit muodostuvat > näitä on tutkittava luonnollisissa olosuhteissa
– rinnastus eläinten leimautumiseen (innoittajana Konrad Lorenzin tutkimukset)

Ainsworth
• Tutkimus lapsen kiintymyssuhteen laadusta vierastilannemenetelmän avulla.
– turvallisesti kiintyneet (Suomessa n. 2/3 lapsista)
– turvattomasti kiintyneet:
• välttävästi kiintyneet (Suomessa n. 1/5)
• vastustavasti kiintyneet (ambivalentti)
• epäjohdonmukaisesti kiintyneet (disorientoitunut)
• Kiintymyssuhteen luonne säilyy leikki-ikään.

Suomessa aihetta tutkinut mm. Maarit Silvén.

Pohja myöhemmille ihmissuhteille ja käsitykselle itsestä vuorovaikutussuhteissa
• Käsitys toisesta syntyy. Tunteiden säätely ja ilmaisu kehittyvät.

Vierastilannemenetelmä (tutkimuksia useissa eri kulttuuriympäristöissä)
• Videoituja tilanteita, joissa lapsi on aluksi vanhempansa kanssa
• Vanhempi lähtee, vieras tulee tilalle
• Vieras on lapsen kanssa
• Vanhempija palaa
• Kuinka lapsi reagoi tilanteen muutoksiin? Kykeneekö ilmaisemaan tunteitaan ja turvautumaan vanhempaansa?

Tieto muuttaa suhtautumista
• Herkkyys erilaisten lasten tarpeille
• Turvautuminen vanhempaan on luonnollista ja tärkeää
• Sairaan lapsen hoidossa vanhempien läsnäolo erittäin merkityksellistä
• Kiintymyssuhteen rakentaminen, kun pikkulapsi adoptoidaan tai sijoitetaan tai kun autetaan lapsiperheitä kriisien keskellä

Muiden ihmissuhteiden merkitys
• Kiintymyssuhteen laatu ei välttämättä ennusta loppuelämän ihmissuhteiden laatua
• Muilla ihmissuhteilla voi olla korjaavaa vaikutusta

_______
http://www.lohja.fi/Vanhemmuus2/Vauvasta taaperoksi.htm#Kiintymyssuhde ja vuorovaikutus



Kiintymyssuhde ja vuorovaikutus

Taaperoikäisen tavat toimia leikissä, hakea apua ja ilmaista tunteita, heijastavat paitsi hänen tietotaidollista kehitystään myös kiintymyssuhdemallien toimintaa. Vuoden iästä eteenpäin lapsi oppii uudella tavalla kontrolloimaan tunneilmaisuaan. Tunnetilojen ohella vanhempien on seurattava myös lapsen toimintaa. Lapsen rauhoittaminen ei ole enää niin keskeistä. Turvallisesti kiintyneiden lasten vanhemmat seuraavat sivusta lapsen leikkiä niin kauan kuin lapsi toimii itsenäisesti. Heti kun lapsi turhautuu, vanhempi tarjoaa läheisyyttään ja auttaa leikin käynnistymisessä uudelleen. Turvallinen aikuinen on saatavilla, jos mieli pahoittuu tai tilanne on muuten hallitsematon.

Välttelevästi kiintyneiden lasten vanhemmat toimivat käyttäytyvät usein päinvastoin: he pysyttelevät etäällä, jos lapsi ilmaisee negatiivisia tunteita leikissään, mutta aktivoituvat, kun lapsi on saanut leikin itsenäisesti käyntiin. Tämä voi johtaa lapsen oman aloitteellisuuden hiipumiseen, koska lapsi keskittyy tuolloin seuraamaan vanhemman toimia. Ristiriitaisesti kiintyneiden lasten itsenäinen leikki on usein lyhytjänteistä ja he keskittyvät sitomaan aikuisen leikkiinsä äänekkäillä vaatimuksillaan. Tämä voi näkyä myöhemmin keskittymis- ja oppimisvaikeuksina. (Sinkkonen. 2003,65).

Tunteillaan taapero oppii hallitsemaan vuorovaikutusta. Kiukku lisää kiukkua. Uhmaikäinen lapsi testaa tunteittensa tehoa vanhempaan. Mikäli aikuinen pystyy vastaanottamaan lapsen negatiivisen tunteen lähtemättä siihen mukaan tai väistämättä sitä, lapsi oppii tärkeitä keinoja ristiriitojen hallintaan. Aikuisen olisi myös säilytettävä johdonmukaisuutensa lapsen erilaisten tunnekuohujen edessä.

Tässä ikävaiheessa lapset oppivat myös peittämään negatiiviset tunnetilansa, jos he pelkäävät, ettei se tule vastaanotetuksi. “Liian kiltit” lapset eivät enää viestitä turvattomuuttaan vaan pyrkivät keinotekoisesti ylläpitämään selviävän lapsen ulkokuorta. Ääritapauksessa tunteiden peittäminen voi johtaa pakonomaisiin käyttäytymismalleihin, joissa lapsen koko energia kuluu kontrolloivasti käyttäytyvän aikuisen seuraamiseen. (Sinkkonen. 2003,65-66).
-----------------



Kyse on siis nimenomaan lapsesta ja häntä ensisijaisesti hoitavasta aikuisesta (olipa sitten äiti, isä, päivähoitotäti jne).
Kuinka lasta hoitava aikuinen vastaa ja vastaanottaa viestiä lapselta ja kuinka aikuinen reagoi lapsen lähettämiin ja antamiin viesteihin. Lapsia viedään jo ½ vuoden ikäisinä päivähoitoon ja muiden kuin omien vanhempiensa hoivattavaksi ja huollettavaksi jopa 10 tunnin ajaksi.
Kiintymyssuhde eli vuorovaikutustaitojen oppimista tehdään siis 3 ensimmäisen ikävuoden aikana.
Kiintymyssuhde luodaan siis lasta lähinnä päivittäin hoitavan henkilön kanssa.
Ja jos henkilö, joka lasta hoitaa pääsääntöisesti ei vastaa lapsen lähettämiin viesteihin
niin lapsella eivät erilaiset kehity erilaiset kognitiiviset taidot.

Sijaishuollossa hoidettavana olevat kiintymyssuhdehäiriöiset lapset eivät siis todellakaan aina ole vanhempiensa aikaansaannosta vaan myös päivähoito voi aiheuttaa kiintymyssuhde häiriön lapselle.