Syön ja syön ja syön. En tiedä vaikuttaako vuodenaika tähän,mutta tuntuu että sekoan pian.Aamulla herättyäni söin 2 isoa korvapuustia,jukurtin ja omenan. Muutama tunti myöhemmin leivän,omenan,kahvia ja suklaakeksejä,siis erittäin monta.Sitte tässä illalla tein ison smoothien ja söin taas omenan päälle,no vatsa tuli täyteen. Mutta kun tekee vaan ruokaa entistä enemmän mieli! siihenhän se sitten meni,että söin vielä lihapullia ja karjalanpiirakoita= ähky.Tämä oli minulle melko "vähäruokainen" päivä,mutta ähkyltä ei taaskaan säästytty...
Liikun melko vähän,joka päivä puolen tunnin kävelylenkin ja arkiliikuntaa ei ole nimeksikään.En pysty liikkumaan kaikkia ylikaloreita pois millään
Silti,jos olisi tilaisuus,voisin vetää vaikka suklaalevyn kaiken syömäni ruoan päälle.Tuntuu että voisin syödä itseni hengiltä. Olin lapsuuteni ja nuoruuteni lähes 40 kiloa ylipainoinen(nyt ikää siis lähes 20 vuotta),ja siitä sitten jäi mieletön lihomiskammo.Tällä hetkellä ylipainoa on pari kiloa,ja mitään en pelkää niin paljon,kuin uudestaan samoihin mittoihin lihomista.Tai itseasiassa pelkään jokaista mahdollista lisäkiloa niin,etten ajattele mitään muuta kuin ruokaa,syötyjä kaloreita,sitä milloin voin taas syödä,kuinka paljon voin syödä,ettei päivittäinen kaloritarve ylity jne. Tätä on nyt jatkunut puoli vuotta ja ahdistus on kamala.
Ymmärrän toki,että minulla on syömishäiriö,mutta mikä syömishäiriö tämä on? Joskus pidän päiviä,jolloin syön todella vähän,ja joskus ahmin niin että kehoon sattuu (mikä ei estä ahmimasta lisää...)
Onko ketään kohtalontovereita ja pääsenkö koskaan tästä kierteestä irti? Alan olla todella todella väsynyt,mutta en halua myöskään lihoa.Peilikuva kummittelee mielettömänä 900 kiloisena läskinä,vaikka sisimmässäni tiedän olevani vain vähän pyöreä. Sekin tosin ällöttää..
Apua!
Liikun melko vähän,joka päivä puolen tunnin kävelylenkin ja arkiliikuntaa ei ole nimeksikään.En pysty liikkumaan kaikkia ylikaloreita pois millään
Silti,jos olisi tilaisuus,voisin vetää vaikka suklaalevyn kaiken syömäni ruoan päälle.Tuntuu että voisin syödä itseni hengiltä. Olin lapsuuteni ja nuoruuteni lähes 40 kiloa ylipainoinen(nyt ikää siis lähes 20 vuotta),ja siitä sitten jäi mieletön lihomiskammo.Tällä hetkellä ylipainoa on pari kiloa,ja mitään en pelkää niin paljon,kuin uudestaan samoihin mittoihin lihomista.Tai itseasiassa pelkään jokaista mahdollista lisäkiloa niin,etten ajattele mitään muuta kuin ruokaa,syötyjä kaloreita,sitä milloin voin taas syödä,kuinka paljon voin syödä,ettei päivittäinen kaloritarve ylity jne. Tätä on nyt jatkunut puoli vuotta ja ahdistus on kamala.
Ymmärrän toki,että minulla on syömishäiriö,mutta mikä syömishäiriö tämä on? Joskus pidän päiviä,jolloin syön todella vähän,ja joskus ahmin niin että kehoon sattuu (mikä ei estä ahmimasta lisää...)
Onko ketään kohtalontovereita ja pääsenkö koskaan tästä kierteestä irti? Alan olla todella todella väsynyt,mutta en halua myöskään lihoa.Peilikuva kummittelee mielettömänä 900 kiloisena läskinä,vaikka sisimmässäni tiedän olevani vain vähän pyöreä. Sekin tosin ällöttää..
Apua!
Vastaukset 1
Vanhimmat
MOI!
Luin viestisi, ja heräsi kysymys: Miksi et syö kunnon ruokaa päivällä?
Itse syön näin:
Aamulla klo: 6:00 kahvi sämpylä levitteellä ja juustolla
Aamupäivällä n. klo: 10:00 banani
Klo: 12:00 Kunnon annos ruokaa. ½ lautasesta täytän salaatilla. 2 ruisleipää levite ja lasi maitoa.
klo: 18:00 Kahvi ja sämpylä levite juustoa
klo: 20:00 Valion vähäsokerinen 2dl jugurtti
Kun syön kunnon ruuan päivällä, ei tule enää myöhemmin edes nälkä. Iltapalan syön, jotta saisin hyvin nukuttua.