Kesällä kerran:
Olin saanut rantalepikon raivausurakan eräältä naismökkiläiseltä. Sovittiin että teen homman viikon aikana niin, että se valmistuu perjantaihin mennessä, ennen kuin hän saapuisi mökillensä. Mökki sijaitsi erittäin kauniilla merenrantatontilla ja kuinka ollakaan, helteet tulivat Kammelaan juuri sillä viikolla. Joka päivä tein aamulla pari tuntia hommia, mutta loppupäivät menivät usein auringonottoon laiturilla, ja maisemien ihailuun.
Torstaina huomasin sitten että homma on kovasti vaiheessa, vaikka tein jo silloinkin pitkähkön päivän. Päätin sitten herätä perjantaina jo viiden aikoihin, ja näin teinkin. Linnut aloittelivat vasta aamukonserttiaan, kun suuntasin kauniissa kesäaamussa jälleen mökille. Aamulla oli viileä tehdä hommia, mutta päivällä alkoi jälleen helle. Puolen päivän jälkeen ilmestyivät ensimmäiset paarmat, ja vettä kului, mutta homma eteni. Ja kuinka ollakaan, urakka oli valmis illansuussa.
Päästyäni kotiin, olin rättiväsynyt - vaikka kesäinen viikonloppu oli vasta alkamassa. Kävin suihkussa ja söin tukevan urakkamiehen illallisen, ja minua alkoi toden teolla ramaisemaan. Mutta en mennyt sohvalle maleksimaan, vaan päätin suorittaa nyt kaikki viikonlopun valmistelevat toimet kerralla. Pesin Corollan, pumppusin polkupyörän renkaisiin ilmaa, siivosin hiukan kämppäänikin. Sen jälkeen laitoin oluet kylmään, latasin kahvinkeittimen valmiiksi, ja otin viikonloppuvaatteet esille.
Sen jälkeen pimensin makuuhuoneen, ja menin nukkumaan noin kello 19. Heräsin sitten noin puolentoista tunnin päästä. Koska olin laittanut itselleni kaiken valmiiksi, olin herätessäni heti hyväntuulinen. Laitoin kahvit tippumaan, kampasin tukkani, ja puin viikonloppuvaatteet ylleni. Juotuani Juhla-mokkaiset kahvit terassilla, tunsin itseni hyvin levänneksi, ja virkeäksi, valmiina viikonloppuun.
Pian jo pyöräilinkin vielä helteisessä illassa kyläkaupan suuntaan, josta yleensä aloittelen viikonlopun vieton. Kaadoin sen terassilla ensimmäisen viileän oluen lasituoppiin, ja mietin alustavasti illan ohjelmaa. Samalla kännykkä soi, ja siellä oli tämä mökin omistaja. Hän ihasteli kovasti työnjälkeä, ja pyysi poikkeamaan iltakahvilla. Näin sitten teinkin, mutta se on jo toinen tarina.
Mikä on tämän tarinan ohje? No, olisin voinut jäädä makoilemaan väsyneenä sohvalle, ja nukahtaa siihen jo joskus kymmeneltä, heräten vasta aamulla. Ja olisin näin missannut yhden kauniin viikonloppuillan. Eli kannattaa siis suosiolla ottaa päivä/iltaunet, jos väsyttää ja nukkuminen on mahdollista. Lyhyetkin tirsat piristävät kummasti, ja antavat virtaa illanviettoon. Suosittelen!
Olin saanut rantalepikon raivausurakan eräältä naismökkiläiseltä. Sovittiin että teen homman viikon aikana niin, että se valmistuu perjantaihin mennessä, ennen kuin hän saapuisi mökillensä. Mökki sijaitsi erittäin kauniilla merenrantatontilla ja kuinka ollakaan, helteet tulivat Kammelaan juuri sillä viikolla. Joka päivä tein aamulla pari tuntia hommia, mutta loppupäivät menivät usein auringonottoon laiturilla, ja maisemien ihailuun.
Torstaina huomasin sitten että homma on kovasti vaiheessa, vaikka tein jo silloinkin pitkähkön päivän. Päätin sitten herätä perjantaina jo viiden aikoihin, ja näin teinkin. Linnut aloittelivat vasta aamukonserttiaan, kun suuntasin kauniissa kesäaamussa jälleen mökille. Aamulla oli viileä tehdä hommia, mutta päivällä alkoi jälleen helle. Puolen päivän jälkeen ilmestyivät ensimmäiset paarmat, ja vettä kului, mutta homma eteni. Ja kuinka ollakaan, urakka oli valmis illansuussa.
Päästyäni kotiin, olin rättiväsynyt - vaikka kesäinen viikonloppu oli vasta alkamassa. Kävin suihkussa ja söin tukevan urakkamiehen illallisen, ja minua alkoi toden teolla ramaisemaan. Mutta en mennyt sohvalle maleksimaan, vaan päätin suorittaa nyt kaikki viikonlopun valmistelevat toimet kerralla. Pesin Corollan, pumppusin polkupyörän renkaisiin ilmaa, siivosin hiukan kämppäänikin. Sen jälkeen laitoin oluet kylmään, latasin kahvinkeittimen valmiiksi, ja otin viikonloppuvaatteet esille.
Sen jälkeen pimensin makuuhuoneen, ja menin nukkumaan noin kello 19. Heräsin sitten noin puolentoista tunnin päästä. Koska olin laittanut itselleni kaiken valmiiksi, olin herätessäni heti hyväntuulinen. Laitoin kahvit tippumaan, kampasin tukkani, ja puin viikonloppuvaatteet ylleni. Juotuani Juhla-mokkaiset kahvit terassilla, tunsin itseni hyvin levänneksi, ja virkeäksi, valmiina viikonloppuun.
Pian jo pyöräilinkin vielä helteisessä illassa kyläkaupan suuntaan, josta yleensä aloittelen viikonlopun vieton. Kaadoin sen terassilla ensimmäisen viileän oluen lasituoppiin, ja mietin alustavasti illan ohjelmaa. Samalla kännykkä soi, ja siellä oli tämä mökin omistaja. Hän ihasteli kovasti työnjälkeä, ja pyysi poikkeamaan iltakahvilla. Näin sitten teinkin, mutta se on jo toinen tarina.
Mikä on tämän tarinan ohje? No, olisin voinut jäädä makoilemaan väsyneenä sohvalle, ja nukahtaa siihen jo joskus kymmeneltä, heräten vasta aamulla. Ja olisin näin missannut yhden kauniin viikonloppuillan. Eli kannattaa siis suosiolla ottaa päivä/iltaunet, jos väsyttää ja nukkuminen on mahdollista. Lyhyetkin tirsat piristävät kummasti, ja antavat virtaa illanviettoon. Suosittelen!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ite tykkään nukkua päikkärit jos on vähänkin univajetta. Ei väsyneenä saa oikeen mitään aikaiseksikaan. Joskushan puhuttiin et työpaikallakin pitäis olla sänky, kun noi päikkärit nostaa niin paljon työtehoa. Oon samaa mieltä, puoli tuntia riittää niin virkistyy.
Saman olen huomannut. Uni on tavallaan aivojen osittaista buuttausta, jolloin asiat järjestyvät mielessä loogisempaan järjestykseen.
..mutta naapurin virolainen keittäjä on niin kovaääninen rakkauden työtä suorittaessaan, etten saa unta. Hän joutui tässä männä kuuna työttömäksi ja senjälkeen on miestä lappanut hällä kylässä. Voi olla, että tienaa paremmin kuin keittiössä. Mikäs siinä, uhkee naikkonen. Mutta ylen äänekäs.
Jos niin on niin taivahan kiitos! Raumalaiset taaperonaiset ovat pihtaajia ja tosikkoja. Lisää virolaisia naisia tännekin somistamaan katukuvaa. Raumalainen nainen tuulipuvussa latistaa halut kertaheitolla!
Virolaiset maksulliset antoivat kyllä väärän kuvan sikäläisistä naisista. Melko samalla lailla siellä mennään, kuin täälläkin. Ei se meno sen hurjempaa Tallinnassa ole, kuin Helsingissäkään. Ja Viron maaseudulla saattaa tavata vielä ihan aitoja maalaistyttöjä, niin kuin Kammelassakin.
Olen kyllä huomannut, että virottaret pukeutuvat suomalaisia kanssasisaria rohkeammin, mutta kuitenkin tyylikkäästi. Taitavat toisaalta miehetkin satsata siellä enempi pukeutumiseen kuin täällä. Eli kyllä siellä mannermaisempi meno on tuossa mielessä, vaikka elintaso ei ole vielä Suomen tasolla.
Mutta aitoa suomalaista naista arvostan. Minusta se suomalainen pieni varauksellisuuskin on alussa ihan terve piirre. Mutta kun suomalaisen naisen luottamuksen sitten voittaa, on hän naisten aatelia, myös maailman mittakaavassa.