Kiinnostaisi tietää että miten Suomalainen sotilas selvisi talvisodassa.Siis että miten on mahdollista että ylipäätään kukaan selvisi hengissä niistä tykistökeskityksistä joita NL ampui hyökätessään 1939 ja 1940.Kirjojen mukaan rintamalohkolla saattoi räjähtää 50 000 kranaatin ja tykinammusta päivässä.Tuollaisesta ei voi selvitä hengissä.Oliko syynä huono sihti vai vai mikä?Yhdellä neliökilometrillä saattoi räjähtää 100 000 kranaattia viikon aikana.
Suomalainen sotilas
talvisodassa
5395
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Yhdellä neliökilometrillä saattoi räjähtää 100 000 kranaattia viikon aikana."
Lasketaanpas vähän paljonko on paljon:
Neliökilometri tekee 1000m * 1000m = 1000000 neliömetriä, siis 1 miljoona neliömetriä
Koskapa suomalaisia oli niin vähän ja naapurin paukkuja riitti vain teoriassakin joka kymmenenteen neliömetriin, niin kyllä siinä aina joku urhea finski säilyi väkisinkin ehjänä.
Lisäksi suomalaislla oli hallussaam huippusalainen tieto, ettei kranaatti juurikaan iskisi kahta kertaa samaan kuoppaan. No valmiisiin kranaattikuoppiin olikin kova tunku...
Eli tiedetään, että shrapnellit räjähtät puun latvoissa, niin on mahdollista kaivautua kuin kaniini. Jos vaikka uppoavat maahan, niin tekevät vain pienehkön kuopan. Samoin kallioon iskeytyessään saa vain pieniä sälöjä persiilleen. Sitten on se viidenteen kolonnaan liittyminen.
Eipä siellä moni selvinnytkään pahimmissa paikoissa. Tuli mieleen 1989 sitetty Talvisota dokumentti, jossa puna-armeijan tykistössä palvellut upseeri muisteli samaa asiaa. Hän kertoi neuvostoliittolaisten ihmetelleen samaa asiaa, mutta tykistöupseerina ymmärsi, että jos on vain joku kuoppa, jonne pääsee maanpinnan alapuolelle, niin selviytyy kaikesta muusta paitsi paineaalloista tai osumasta.
Kesän 1944 tulivalmistelu Kannaksella tuhansine lentokoneineen oli kovempi kuin Talvisodassa koetut. Talvisodan tulivalmistelut olivat siihen astisen sodankäynnin kovimpia ja 1944 rytinät myös koko toisenmaailmansodan kovimpiin kuuluvia. Ei siis mitään pikkuhommeleita.
Yllättävän pienet oli kokonaistappiot ottaen huomioon tykistökeskityksen kovuuden ja -keston. Valkeasaaressakin JR1 selvisi yllättävän pienin tappioin. Samaten JR61 Kivisalmella Juhannuksesta elokuun alkuun. Toki kaikki tappiot oli liikaa, mutta täystuhoa ei tullut kuitenkaan, vaikka niin luulisi tuollaisessa teräsmyrskyssä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000039852538
Sukulaismies kertoi että läheltä piti useastikin tuolla Rukajärven suunnalla. Oli kerrankin suolla tullut kranu ihan viereen, mutta se oli uponnut suohon syvälle ja siellä räjähtäessään hautasi ukon yltä päätä turpeeseen ja kaverit kaivoi sen ylös täysin ehjänä. Oli vaan meinannut tukehtua liejuun. Jossain kirjassa oli juttu jossa kerrottiin kuinka 152mm kranu tuli suutarina, ilman sytytintä, suoraan jalkojen väliin.