"Jumalan rakkaudella"

tamakin kansa on saatu "rappio"tilaan.

Kun kysytään mitä on Jumalan rakkaus? niin kyllä siihen toden totta raamatun lauseita kirjaimen mukaan voidaan tuoda JA NIIN ON TEHTYKIN.

Mutta mitä se "Jumalan rakkaus" on aikaan saanut
TÄSSÄKIN MAASSA?

Miettikää?

Onko kaikki hyvin kun ohi Jeesuksen sanoman
riennetään "Jumalan rakkauteen" "armoon"
"armahdukseen" jne.

Siis kun aletaan itse soveltamaan raamatun sanomaa käytännössä. Mitä siitä tulee? Mihin se
johtaa? Mihin on johtanut?

Miksi on hätää, tuskaa, ahdistusta, masentuneisuutta, kaikenlaista pahaa oloa?
Vaikka tuutin täydeltä ihmiset ovat "Jumalan
rakkautta" jakaneet.

Missä siis vika?

Jumalan rakkaus kyllä tulee aikanaan näkymään
sen tulee aikanaan kohtamaan jos ihminen hylkää
oman erinomaisuutensa, oman uskon tiensä ja
nöyrtyy pyytäämään JUMALA johdata SINÄ minut
oikealle tielle jos vaivan tiellä kuljen.

Miksi onkaan niin vaikea nöyrtyä Jumalan eteen?
Miksi on nin vaikea pyytää JOHDATA SINÄ JUMALA
TOTUUTEESI?

Vaan helpompi on jakaa tuomion sanaa sille joka
on Jumalan ARMOSTA saanut kohdata Jumalan ARMON
JEESUKSESSA ja jota näin ITSE TOTUUS on johtanut
Totuuteen joka Jumalasta on.
18457
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 18

Vanhimmat

Jumala laittaa nöyrtymään valitsemansa ihmisen, ja se on juuri osoitus Jumalan rakkaudesta.

Äänestä
  • Aloittaja

    todella taivuttaa valitsemaansa ihmistä, mutta se ei johda ihmismielen mukaisen rakkauden korostamiseen.

    Jumalan taivutus ei johda nöyristelyyn. Jumalan
    taivutus ei johda ihmisen miellyttämiseen.

    Vaan Jumalan taivutus kun Hän saa ihmistä taivuttaa
    johtaa ihmistä yhä syvempään hätään omasta sielustaan. Ihminen saa kokea miten liha kapinoi
    Jumalaa vastaan samalla kun Henki ihmisessä pyytää
    päästä Jumalan armon alle.

    Ihmisen mielen mukainen nöyryys korottaa ihmistä
    ihminen kokee kun nyt olen näin nöyrä ja anon armoa saan sen armon vaan omistaa itse. Näin
    Jumala EI SAA ihmisessä mitään tehdä ja niin ihminen ei myöskään tule koskaan JUMALAN MIELEN
    mukaiseen murheeseen JOKA VOISI SAADA AIKAAN PARANNUKSEN. Ei vaan ihminen tyydyttyy omassa mielessä vain uskomaan kirjaimen mukaan vaikka se
    uskominen ei johda ALKUUNKAAN siihen elämään,
    TOTUUTEEN mikä Jumalasta on.

    Äänestä

  • old_profile_34088 kirjoitti:

    todella taivuttaa valitsemaansa ihmistä, mutta se ei johda ihmismielen mukaisen rakkauden korostamiseen.

    Jumalan taivutus ei johda nöyristelyyn. Jumalan
    taivutus ei johda ihmisen miellyttämiseen.

    Vaan Jumalan taivutus kun Hän saa ihmistä taivuttaa
    johtaa ihmistä yhä syvempään hätään omasta sielustaan. Ihminen saa kokea miten liha kapinoi
    Jumalaa vastaan samalla kun Henki ihmisessä pyytää
    päästä Jumalan armon alle.

    Ihmisen mielen mukainen nöyryys korottaa ihmistä
    ihminen kokee kun nyt olen näin nöyrä ja anon armoa saan sen armon vaan omistaa itse. Näin
    Jumala EI SAA ihmisessä mitään tehdä ja niin ihminen ei myöskään tule koskaan JUMALAN MIELEN
    mukaiseen murheeseen JOKA VOISI SAADA AIKAAN PARANNUKSEN. Ei vaan ihminen tyydyttyy omassa mielessä vain uskomaan kirjaimen mukaan vaikka se
    uskominen ei johda ALKUUNKAAN siihen elämään,
    TOTUUTEEN mikä Jumalasta on.

    Kokemusta on molemmista. Minulla on ollut taipumus nöyristellä ihmisiä, johtuu mistä johtuu, ja aikoinaan luulin, että kelpokristitty on niin nöyrä että alistuu kaikkien ihmisten mielipiteiden pompoteltavaksi. No jo muutamia vuosia sitten sain tajuta, että se on joko maailma tai Jumala.
    Ihan viime päivinä mieleeni nousi Paavalin sana "Vapauteen Kristus teidät vapautti, älkää enää alistuko ihmisten orjiksi". Katsos, Armi, kun on sellaisen vamman itseensä saanut, että on taipuvainen nöyristelemään ihmisiä, siitä ei niin vain tulla ulos ja siihen on alttius palata. Ja kuinka ovelasti ylpeys kätkeytyy väärän nöyryyden taakse: minä olen niin hyvä ihminen, että kestän kaikki ihmisen loukkaukset ja alistun kaikkien ihmisten alle.
    Olen alkanut tajuta, ihmisten mielipiteiden mukaan eläminen ja ihmisten miellyttäminen, on itseasiassa este Pyhän Hengen saamiselle.

    Äänestä

  • old_profile_34088 kirjoitti:

    todella taivuttaa valitsemaansa ihmistä, mutta se ei johda ihmismielen mukaisen rakkauden korostamiseen.

    Jumalan taivutus ei johda nöyristelyyn. Jumalan
    taivutus ei johda ihmisen miellyttämiseen.

    Vaan Jumalan taivutus kun Hän saa ihmistä taivuttaa
    johtaa ihmistä yhä syvempään hätään omasta sielustaan. Ihminen saa kokea miten liha kapinoi
    Jumalaa vastaan samalla kun Henki ihmisessä pyytää
    päästä Jumalan armon alle.

    Ihmisen mielen mukainen nöyryys korottaa ihmistä
    ihminen kokee kun nyt olen näin nöyrä ja anon armoa saan sen armon vaan omistaa itse. Näin
    Jumala EI SAA ihmisessä mitään tehdä ja niin ihminen ei myöskään tule koskaan JUMALAN MIELEN
    mukaiseen murheeseen JOKA VOISI SAADA AIKAAN PARANNUKSEN. Ei vaan ihminen tyydyttyy omassa mielessä vain uskomaan kirjaimen mukaan vaikka se
    uskominen ei johda ALKUUNKAAN siihen elämään,
    TOTUUTEEN mikä Jumalasta on.

    1. Kor. 13:1
    Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.
    1. Kor. 13:2
    Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. [1. Kor. 12:8,9 | Matt. 17:20]
    1. Kor. 13:3
    Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
    1. Kor. 13:4
    Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, [1. Piet. 4:8]
    1. Kor. 13:8
    Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi.
    1. Kor. 13:13
    Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.

    Äänestä

  • Teuvo S. Uni kirjoitti:

    1. Kor. 13:1
    Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.
    1. Kor. 13:2
    Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. [1. Kor. 12:8,9 | Matt. 17:20]
    1. Kor. 13:3
    Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
    1. Kor. 13:4
    Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, [1. Piet. 4:8]
    1. Kor. 13:8
    Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi.
    1. Kor. 13:13
    Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.

    että lihallisen ihmisen tunnistaa tästä rakkauden määritelmästä:" Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile." Lihallinen ihminen nimittäin on kärsimätön ja kova, kerskuu omilla taidoillaan ja kyvyillään ja pöyhkeilee ollakseen kukkona tunkiolla. Lihallinen ihminen, joka muuta väittää, valehtelee.

    Äänestä

  • Aloittaja

    Teuvo S. Uni kirjoitti:

    1. Kor. 13:1
    Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.
    1. Kor. 13:2
    Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. [1. Kor. 12:8,9 | Matt. 17:20]
    1. Kor. 13:3
    Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
    1. Kor. 13:4
    Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, [1. Piet. 4:8]
    1. Kor. 13:8
    Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi.
    1. Kor. 13:13
    Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.

    annat väärän lausunnon?

    Vastaan siksi, kun sinä odotat vain ihmismielen mukaista rakkautta joka lihaasi vain miellyttää.

    Mutta tämä ihmismielen rakkaus on pettävää, katoavaa
    se ei ketään johda Jumalan yhteyteen vaan ainoastaan
    ihmisten "syleilyyn".

    Äänestä

  • Aloittaja

    sören kirjoitti:

    että lihallisen ihmisen tunnistaa tästä rakkauden määritelmästä:" Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile." Lihallinen ihminen nimittäin on kärsimätön ja kova, kerskuu omilla taidoillaan ja kyvyillään ja pöyhkeilee ollakseen kukkona tunkiolla. Lihallinen ihminen, joka muuta väittää, valehtelee.

    mukaan sanomaa toit.

    Tuota lirkutusta ja Totuuden halveeramista on jo
    kyllä tarpeeksi toitotettu JA SE EI KETÄÄN ole JUmalan yhteyteen saattanut vaan ihmisopin harhaisen
    jumalan tykö.

    Äänestä

  • old_profile_34088 kirjoitti:

    mukaan sanomaa toit.

    Tuota lirkutusta ja Totuuden halveeramista on jo
    kyllä tarpeeksi toitotettu JA SE EI KETÄÄN ole JUmalan yhteyteen saattanut vaan ihmisopin harhaisen
    jumalan tykö.

    on näet kosolti kokemusta omasta rakkaudettomuudesta. En vaan oikein ymmärrä, mikä tuossa kommentissani oli lirkutusta. Mutta jos sinä koit sen lirkutuksena, niin mikä ettei, siitä vaan. Ehkä meillä on erilainen käsitys lirkutuksesta.

    Vastasitkohan nyt oikeaan viestiin. En näet yritä kommentillani ketään Jumalan yhteyteen saattaa, vaan se oli huomio. Eikö se mielestäsi pidä paikkaansa?

    Ihmisopin harhainen jumala? Mikä se on?

    Äänestä

  • Aloittaja

    sören kirjoitti:

    Kokemusta on molemmista. Minulla on ollut taipumus nöyristellä ihmisiä, johtuu mistä johtuu, ja aikoinaan luulin, että kelpokristitty on niin nöyrä että alistuu kaikkien ihmisten mielipiteiden pompoteltavaksi. No jo muutamia vuosia sitten sain tajuta, että se on joko maailma tai Jumala.
    Ihan viime päivinä mieleeni nousi Paavalin sana "Vapauteen Kristus teidät vapautti, älkää enää alistuko ihmisten orjiksi". Katsos, Armi, kun on sellaisen vamman itseensä saanut, että on taipuvainen nöyristelemään ihmisiä, siitä ei niin vain tulla ulos ja siihen on alttius palata. Ja kuinka ovelasti ylpeys kätkeytyy väärän nöyryyden taakse: minä olen niin hyvä ihminen, että kestän kaikki ihmisen loukkaukset ja alistun kaikkien ihmisten alle.
    Olen alkanut tajuta, ihmisten mielipiteiden mukaan eläminen ja ihmisten miellyttäminen, on itseasiassa este Pyhän Hengen saamiselle.

    Jumalan nöyryyttämäksi tullut, vaan ylpeä ja oman viisautesi varassa matkaa teet.

    Kovaa puhetta, mutta Totuus on vain tämä uskot tai et.

    Sinä olet tehnyt elämästäsi (en tiedä onko ollut kovaa) mittarin. Kun JUmala on niin ja niin paljon
    kurittanut niin teen siitä itse lopun ja sanon nyt riittää. Ja mitä tapahtuu Jumalan työ jää kesken.

    Se, että ihminen on kovia kokenut(sinusta en tiedä) EI OLE MIKÄÄN MITTARI, että sitten sitä ollaankin Jumalan huomassa kun kuritusta on ollut.

    Ei vaan jos EI KURITUS SAATA JUMALAN MIELEN MUKAISEEN MURHEESEEN kuritus on aivan turhaa ollut.

    On siis ihminen kokenut vaikka mitä, ne kokemukset
    eivät kestään Jumalan lasta tee automaattisesti.

    Vaan jos se kuritus saa aikaan JUMALAN MIELEN MUKAISEN MURHEEN SE VASTA VOI SAATTAA IHMISEN
    PARANNUKSEEN ja näin ETSIMÄÄN JUMALAA HÄNEN ARNMAHDUSTAAN.

    Silloin kun ihminen on kääntynyt Jumalan puoleen
    EHYELLÄ sydämellä.Siis ilman vilpiä siis ei mielessään enää toin minä tahdon pitää ja toin jne.VAAN TAPAHTUKOON JUMALA SINUN TAHTOSI johdata
    SINÄ minut oikealle tielle ANNA ANTEEKSI JA ARMAHDA. Tällä mielellä ei ihminen toisiin pahennu
    sillä hän näkee itsensä kaikista huonompana kaikkeen syyllinen ja anoo vain JUMALAN YHTEYTEEN PÄÄSYÄ.

    Silloin kun osoitetaan toista syylliseksi joka
    Totuuden sanoo ollaan kaukana Jumalasta.

    Äänestä

  • Aloittaja

    sören kirjoitti:

    on näet kosolti kokemusta omasta rakkaudettomuudesta. En vaan oikein ymmärrä, mikä tuossa kommentissani oli lirkutusta. Mutta jos sinä koit sen lirkutuksena, niin mikä ettei, siitä vaan. Ehkä meillä on erilainen käsitys lirkutuksesta.

    Vastasitkohan nyt oikeaan viestiin. En näet yritä kommentillani ketään Jumalan yhteyteen saattaa, vaan se oli huomio. Eikö se mielestäsi pidä paikkaansa?

    Ihmisopin harhainen jumala? Mikä se on?

    "että lihallisen ihmisen tunnistaa tästä rakkauden määritelmästä:" Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile." Lihallinen ihminen nimittäin on kärsimätön ja kova, kerskuu omilla taidoillaan ja kyvyillään ja pöyhkeilee ollakseen kukkona tunkiolla."

    Juuri lihalliset ihmiset ovat tuota raamatun paikkaa täällä alvariinsa viljelleet jolla he käsittävät vain ihmismielen mukaisesti tuotetut
    suvaitsevaisuudet ELÄKÄÄ JA ANTAKAA MUIDENKIN
    ELÄÄ. Siis vaetkaa siitä mikä JUMALASTA ON.

    Sanot et yritä ketä Jumalan yhteyteen saattaa?

    Lämpimiksesikö täällä vain opetat?

    Ei ole näin jos et ole Jumalan yhteyteen saattamassa olet toisen herran yhteyteen saattamassa.

    Vai onko sinultakin tyystin kadonnut todellisuus
    ON KAKSI HERRAA OLEMASSA?

    Kun kysyt mikä on ihmisopin harhainen jumala?

    Äänestä

  • old_profile_34088 kirjoitti:

    Jumalan nöyryyttämäksi tullut, vaan ylpeä ja oman viisautesi varassa matkaa teet.

    Kovaa puhetta, mutta Totuus on vain tämä uskot tai et.

    Sinä olet tehnyt elämästäsi (en tiedä onko ollut kovaa) mittarin. Kun JUmala on niin ja niin paljon
    kurittanut niin teen siitä itse lopun ja sanon nyt riittää. Ja mitä tapahtuu Jumalan työ jää kesken.

    Se, että ihminen on kovia kokenut(sinusta en tiedä) EI OLE MIKÄÄN MITTARI, että sitten sitä ollaankin Jumalan huomassa kun kuritusta on ollut.

    Ei vaan jos EI KURITUS SAATA JUMALAN MIELEN MUKAISEEN MURHEESEEN kuritus on aivan turhaa ollut.

    On siis ihminen kokenut vaikka mitä, ne kokemukset
    eivät kestään Jumalan lasta tee automaattisesti.

    Vaan jos se kuritus saa aikaan JUMALAN MIELEN MUKAISEN MURHEEN SE VASTA VOI SAATTAA IHMISEN
    PARANNUKSEEN ja näin ETSIMÄÄN JUMALAA HÄNEN ARNMAHDUSTAAN.

    Silloin kun ihminen on kääntynyt Jumalan puoleen
    EHYELLÄ sydämellä.Siis ilman vilpiä siis ei mielessään enää toin minä tahdon pitää ja toin jne.VAAN TAPAHTUKOON JUMALA SINUN TAHTOSI johdata
    SINÄ minut oikealle tielle ANNA ANTEEKSI JA ARMAHDA. Tällä mielellä ei ihminen toisiin pahennu
    sillä hän näkee itsensä kaikista huonompana kaikkeen syyllinen ja anoo vain JUMALAN YHTEYTEEN PÄÄSYÄ.

    Silloin kun osoitetaan toista syylliseksi joka
    Totuuden sanoo ollaan kaukana Jumalasta.

    Minä tiedän miten nöyryytetyksi olen tullut, ja kuka minua on nöyryyttänyt. Siitäkin minulla on käsitys, millaista murhetta se on tuonut, ja missä nyt menen.
    Et sinä enää saa minua sanoillasi ärsyyntymään, vaikka kiusaus on kova lähteä väittelemään sillä perusteella, että voisin väittää tuntevani omat kokemukseni sinua paremmin. Mutta ole vapaasti mitä mieltä haluat.

    Äänestä

  • Aloittaja

    sören kirjoitti:

    Minä tiedän miten nöyryytetyksi olen tullut, ja kuka minua on nöyryyttänyt. Siitäkin minulla on käsitys, millaista murhetta se on tuonut, ja missä nyt menen.
    Et sinä enää saa minua sanoillasi ärsyyntymään, vaikka kiusaus on kova lähteä väittelemään sillä perusteella, että voisin väittää tuntevani omat kokemukseni sinua paremmin. Mutta ole vapaasti mitä mieltä haluat.

    tiedä mutta sanoma jota tuot ei ole Jumalan mielen mukaista. Sen tiedän.

    Jumala johdattaa omansa samaan mieleen ja samaan "kieleen".

    Siis saman Hengen johdatukseen ja Totuuteen Jumala KAIKKI omansa johdattaa.

    Äänestä

  • old_profile_34088 kirjoitti:

    "että lihallisen ihmisen tunnistaa tästä rakkauden määritelmästä:" Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile." Lihallinen ihminen nimittäin on kärsimätön ja kova, kerskuu omilla taidoillaan ja kyvyillään ja pöyhkeilee ollakseen kukkona tunkiolla."

    Juuri lihalliset ihmiset ovat tuota raamatun paikkaa täällä alvariinsa viljelleet jolla he käsittävät vain ihmismielen mukaisesti tuotetut
    suvaitsevaisuudet ELÄKÄÄ JA ANTAKAA MUIDENKIN
    ELÄÄ. Siis vaetkaa siitä mikä JUMALASTA ON.

    Sanot et yritä ketä Jumalan yhteyteen saattaa?

    Lämpimiksesikö täällä vain opetat?

    Ei ole näin jos et ole Jumalan yhteyteen saattamassa olet toisen herran yhteyteen saattamassa.

    Vai onko sinultakin tyystin kadonnut todellisuus
    ON KAKSI HERRAA OLEMASSA?

    Kun kysyt mikä on ihmisopin harhainen jumala?

    näin se menee jälleen. Ei muuta kuin vettä kiukaalle lisää.

    Jättäisitkö tämän minun ja Jumalan väliseksi asiaksi, katsotaan mitä hän kanssani tekee.

    Sovitaanko, kun unohdin tyylisi kannustaa minua uskon tiellä, että minä en vastaa sinulle ja sinä et vastaa minulle. Kiitos etukäteen.

    Äänestä

  • old_profile_34088 kirjoitti:

    annat väärän lausunnon?

    Vastaan siksi, kun sinä odotat vain ihmismielen mukaista rakkautta joka lihaasi vain miellyttää.

    Mutta tämä ihmismielen rakkaus on pettävää, katoavaa
    se ei ketään johda Jumalan yhteyteen vaan ainoastaan
    ihmisten "syleilyyn".

    olit vain halpa, joutava pano jonossa.

    Äänestä

  • sören kirjoitti:

    on näet kosolti kokemusta omasta rakkaudettomuudesta. En vaan oikein ymmärrä, mikä tuossa kommentissani oli lirkutusta. Mutta jos sinä koit sen lirkutuksena, niin mikä ettei, siitä vaan. Ehkä meillä on erilainen käsitys lirkutuksesta.

    Vastasitkohan nyt oikeaan viestiin. En näet yritä kommentillani ketään Jumalan yhteyteen saattaa, vaan se oli huomio. Eikö se mielestäsi pidä paikkaansa?

    Ihmisopin harhainen jumala? Mikä se on?

    Sulla on oikea tyyli.
    Olen kanssa matkaaja nöyrydessä,
    sillä minutkin pysäytti se "nöyristely",
    muutin sillai itseäni että se tapa jolla toinen elää, saakin elää, minä olen tilivelvollinen Jumalalle, ja josta omatunto soimaa sen pyydän anteeksi, ja antakoon Jumala anteeksi nekin synnit jotka on tahattomia.
    Jos me kuuntelemme liikaa toisia, niin elämämme on jatkuvaa anteeksi että olen olemassa.
    Ja tälläisiä liian nöyriä maailma painaa vieläkin alemmaksi, kokemusta on.

    Hän tuli ja armahti.

    Jer. 17:10

    Minä, Herra, tutkin sydämet, tiedän salaisimmatkin ajatukset. Minä annan kullekin sen mukaan, miten hän elää ja millaisia ovat hänen tekojensa hedelmät.

    Luuk. 1:51

    Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja, hän on lyönyt hajalle ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään.
    Room. 11:34

    Kuka voi tuntea Herran ajatukset, kuka pystyy neuvomaan häntä?

    Äänestä

"Mutta mitä se "Jumalan rakkaus" on aikaan saanut
TÄSSÄKIN MAASSA?

Miettikää?"


Pohjoismaissa asuvat Euroopan onnellisimmat ja elämäänsä tyytyväisimmät kansat.

Pohjoinen ilmasto ei näytä tekevän suomalaisista onnettomia - päinvastoin. (ESA PYYSALO)
Mikä tekee sinusta onnellisen?
Tuoreen eurooppalaisen elinolotutkimuksen mukaan suomalaiset ja tanskalaiset kuvaavat onnellisuuttaan korkeimmalla arvo-sanalla 8.3, kun 27 EU-maan keskiarvo on asteikolla yhdestä kymmeneen 7.5. Elämäänsä tyytyväisimpiä ovat tanskalaiset arvosanalla 8.5. Suomi tulee Ruotsin jälkeen tyytyväisyyskäyrällä kolmantena lukemin 8.2.

http://www.iltalehti.fi/terveys/200812048676214_tr.shtml

Äänestä
  • Aloittaja

    johdettu ja välinpitämättömyyden hengessä vaellat.

    Äänestä

  • old_profile_34088 kirjoitti:

    johdettu ja välinpitämättömyyden hengessä vaellat.

    etkä tarjoaisi omaa syntistä kehosi osaa pyhittääksesi itseäsi.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


old_profile_34088 kirjoitti:

tamakin kansa on saatu "rappio"tilaan.

Kun kysytään mitä on Jumalan rakkaus? niin kyllä siihen toden totta raamatun lauseita kirjaimen mukaan voidaan tuoda JA NIIN ON TEHTYKIN.

Mutta mitä se "Jumalan rakkaus" on aikaan saanut
TÄSSÄKIN MAASSA?

Miettikää?

Onko kaikki hyvin kun ohi Jeesuksen sanoman
riennetään "Jumalan rakkauteen" "armoon"
"armahdukseen" jne.

Siis kun aletaan itse soveltamaan raamatun sanomaa käytännössä. Mitä siitä tulee? Mihin se
johtaa? Mihin on johtanut?

Miksi on hätää, tuskaa, ahdistusta, masentuneisuutta, kaikenlaista pahaa oloa?
Vaikka tuutin täydeltä ihmiset ovat "Jumalan
rakkautta" jakaneet.

Missä siis vika?

Jumalan rakkaus kyllä tulee aikanaan näkymään
sen tulee aikanaan kohtamaan jos ihminen hylkää
oman erinomaisuutensa, oman uskon tiensä ja
nöyrtyy pyytäämään JUMALA johdata SINÄ minut
oikealle tielle jos vaivan tiellä kuljen.

Miksi onkaan niin vaikea nöyrtyä Jumalan eteen?
Miksi on nin vaikea pyytää JOHDATA SINÄ JUMALA
TOTUUTEESI?

Vaan helpompi on jakaa tuomion sanaa sille joka
on Jumalan ARMOSTA saanut kohdata Jumalan ARMON
JEESUKSESSA ja jota näin ITSE TOTUUS on johtanut
Totuuteen joka Jumalasta on.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu