Pyhyys

Tiedemiehestä ei tee tíedemeistä tai naista mikään muu, kuin kyky löytää aukoton todiste kokeella, kirjallisella imaisulla, tai matematiikalla jostain asiasta tai tapahtumasta, joita kukaan toinen ei voi millään keinolla kumota.

Pyhyydestä tulee mieleen lähinnä vain paavi.

Itse asiassa, voisin laajentaa "ihmisen keksinnön" koskemaan paljon muutakin kuin vain yhtä sanaa - kattavammaksi, joskin epämääräiseksi vyyhdeksi "pyhää".

Toisinaan tämä vyyhti koskettaa myös tiedettä - sen edustajat saatetaan joissain piireissä nähdä kaiken kritiikin yläpuolella olevina auktoriteetteina, ikäänkuin jumalina. Olipa kyseessä kreationistien väitteitä tukeva "tieteilijä", todistettavasti käynnissä olevaa ilmastonmuutosta hyväksymätön "tieteilijä" tai vaikkapa joku vakavasti otettavakin tieteilijä, joka on päätynyt virheellisiin johtopäätöksiin tai arvailuun turvautuviin teorioihin, "ylimmän auktoriteetin" väitteitä ei saa - muka - kyseenalaistaa. Silloinkaan, kun väitteet ovat perusteettomia tai vaillinaisesti perusteltuja.

Moinen sotii älyllisen epärehellisyyden puolesta, jokaisen erehtyväisyyden tiedostavaa järkeä vastaan. Samanlaista "pyhyydelle" altista fundamentalismia on aistittavissa niin teistisissä kuin ateistisissakin piireissä, vaikka jälkimmäisistä päinvastaista halutaankin uskoa. Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku. Ja sen luku on pyhyyssataa pyhyyskymmentä pyhyys.

Periaatteessa kuitenkin allekirjoittaisin avaajan ihmettelyn, sillä periaatteessahan ateistille ei minkään pitäisi olla - korostaisin ilmaisua jumalallisessa mielessä - pyhää. Näin ollen kaikkien ei-kreationistien ajatuksiin ulkopuolelta ympätty ajattelumalli "tiedemies pyhempi kuin jumala" on vain yksi "olkiukko" tuhansien aiempien joukossa, täysi nolla keskustelulliselta arvoltaan sekin.